Savisen harmaa maa,
muualta siirretty, karu
sijan asvaltin alla saa,
pian päättyy sen taru.
Vain täällä kulkien
minä tunnen sen,
kuin alla askelten
on pelto kivinen.
Se pelto ei kasva viljaa,
se silti elää ja sykkää.
Se elää salaa, hiljaa,
se on nöyrää, mykkää.
Siementä tuulentuomaa,
mikä sattui juurtumaan.
Ja silti, Luojan luomaa,
se peitti karun maan.
On jäkkärän vaalea nukka
ja vihreä leskenlehti.
On keltainen nappikukka,
miten sekin tänne ehti?
Ja saunio puettu harsoin,
sitä ohdake vartioi.
Tätä paria katso ei karsoin,
sille parille toisensa soi.
Kukin valkoisin ja suurin
on peltokierto lailla Lumikin,
karannut taakse muurin
eikä palaa enää takaisin.
muualta siirretty, karu
sijan asvaltin alla saa,
pian päättyy sen taru.
Vain täällä kulkien
minä tunnen sen,
kuin alla askelten
on pelto kivinen.
Se pelto ei kasva viljaa,
se silti elää ja sykkää.
Se elää salaa, hiljaa,
se on nöyrää, mykkää.
Siementä tuulentuomaa,
mikä sattui juurtumaan.
Ja silti, Luojan luomaa,
se peitti karun maan.
On jäkkärän vaalea nukka
ja vihreä leskenlehti.
On keltainen nappikukka,
miten sekin tänne ehti?
Ja saunio puettu harsoin,
sitä ohdake vartioi.
Tätä paria katso ei karsoin,
sille parille toisensa soi.
Kukin valkoisin ja suurin
on peltokierto lailla Lumikin,
karannut taakse muurin
eikä palaa enää takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno päivän aloitus eläytyä runoosi
Aamupäivää ystäväni! Mukava jos vaatimaton runoni kelpasi. Siitä tuli vähän sellainen harjoituskappale, kun en ole hetkeen mitään kirjoittanut. Mutta itse aihe viehätti minua kovin. Kuinka karun ja hedelmättömältä näyttävän kentän luonto pienin askelin ottaa takaisin. - Se oli jopa lumoavampaa kuin katsella hoidettua puutarhaa kukkineen.