Hei ... Ajattelin purkaa sydäntäni ja ajatuksiani tänne, toivottavasti joku osaisi auttaa ...
Alotetaan ihan alusta ... Olisko ollu vuos -98. Näin erään pojan pihalla tekemässä lumipalloa tai jotakin. Ihastuin häneen, sain muutamaa päivää myöhemmin tietää että ko poika on ystäväni tuttu, joten minunkin oli helppo tutustua tuohon poikaan. Kutsutaan häntä vaikka "nimellä" nro 1. Tutustuttiin tämän 1 kanssa todella nopeasti, aika hyvinkin, seurusteltiin jonkin aikaa, tykästyin nro 1: een todella pahasti, tajusin sen jo silloin. Nro 1 sitten jätti minut "tarvitsi tilaa", sanoi niin minulle. Murruin täysin.
Vuosia kului, poikia tuli ja meni, kukaan ei siltikään satuttanut minua samanlailla kun nro 1 silloin joskus vuonna -98 tai jotakin. Nyt -04, seurustelen aivan ihanan pojan kanssa, ja pidän hänestä todella paljon. Kutsutaan häntä vaikka "nimellä" nro 2. Nro 1 seurustelee myöskin erään tytön kanssa, jota en onneksi tunne, tiedän vain.
Olen nähnyt muutamaan kertaan tämän nro 1 ja hänen tyttöystävänsä pihalla. Satuttaa, raastaa sydäntä. Eilen taas näin nämä kaksi, tuntui kuin joku olisi kirveellä kaivertanut sydämeeni reikää, seuraavan yön vain itkin, en uskaltanut kertoa nro 2: lle tapahtuneesta/kyseisestä ihmisestä, sillä en tiedä miten hän reagoisi siihen, enkä ole uskaltanut kertoa nro 1: lle myöskään, sillä en tiedä miten sen kertoisin, kuinka hän satuttaa minua edelleen, vaikka siitä on kulunut jo ties kuinka monta vuotta.
On olemassa myös kolmas poika, nro 3, joka on aivan saman näkönen kuin nro 1. Nro 3 on erittäin hyvä ystäväni, joskus pelkäsin että tykästyn häneen kuin nro 1: een, niin ei tainnut käydä, mutta edelleen häiritsee kun he(nro 1 ja nro 3) ovat kuin identtiset kaksoset.
Nro 3: sta olen nro 2: lle (kullalleni) kertonut, tuntui kuin hän olisi ollut hiukan mustasukkainen, kun minulla on poika melkeenpä parhaana ystävänä.
Nyt minulla on ongelmana, kerronko kullalleni ja nro 1: lle kuinka nro 1: en näkeminen, kuuleminen, kaikenlainen kanssakäyminen satuttaa minua ja raastaa sisinpääni ja että miten kerron, vai jätänkö kertomatta kummallekkaan/toiselle ja kestän kaiken sen kivun yksin ilman kenenkään apua?
En ole ikinä uskaltanut mainita tästä kenellekkään... Eilen kun näin nro 1: en, mietin että minun on pakko purkaa tämä johonkin, ja saada apua... Toivottavasti joku jaksaisi lukea tämän loppuun, ja ehkä osata auttaa ... :(
Alotetaan ihan alusta ... Olisko ollu vuos -98. Näin erään pojan pihalla tekemässä lumipalloa tai jotakin. Ihastuin häneen, sain muutamaa päivää myöhemmin tietää että ko poika on ystäväni tuttu, joten minunkin oli helppo tutustua tuohon poikaan. Kutsutaan häntä vaikka "nimellä" nro 1. Tutustuttiin tämän 1 kanssa todella nopeasti, aika hyvinkin, seurusteltiin jonkin aikaa, tykästyin nro 1: een todella pahasti, tajusin sen jo silloin. Nro 1 sitten jätti minut "tarvitsi tilaa", sanoi niin minulle. Murruin täysin.
Vuosia kului, poikia tuli ja meni, kukaan ei siltikään satuttanut minua samanlailla kun nro 1 silloin joskus vuonna -98 tai jotakin. Nyt -04, seurustelen aivan ihanan pojan kanssa, ja pidän hänestä todella paljon. Kutsutaan häntä vaikka "nimellä" nro 2. Nro 1 seurustelee myöskin erään tytön kanssa, jota en onneksi tunne, tiedän vain.
Olen nähnyt muutamaan kertaan tämän nro 1 ja hänen tyttöystävänsä pihalla. Satuttaa, raastaa sydäntä. Eilen taas näin nämä kaksi, tuntui kuin joku olisi kirveellä kaivertanut sydämeeni reikää, seuraavan yön vain itkin, en uskaltanut kertoa nro 2: lle tapahtuneesta/kyseisestä ihmisestä, sillä en tiedä miten hän reagoisi siihen, enkä ole uskaltanut kertoa nro 1: lle myöskään, sillä en tiedä miten sen kertoisin, kuinka hän satuttaa minua edelleen, vaikka siitä on kulunut jo ties kuinka monta vuotta.
On olemassa myös kolmas poika, nro 3, joka on aivan saman näkönen kuin nro 1. Nro 3 on erittäin hyvä ystäväni, joskus pelkäsin että tykästyn häneen kuin nro 1: een, niin ei tainnut käydä, mutta edelleen häiritsee kun he(nro 1 ja nro 3) ovat kuin identtiset kaksoset.
Nro 3: sta olen nro 2: lle (kullalleni) kertonut, tuntui kuin hän olisi ollut hiukan mustasukkainen, kun minulla on poika melkeenpä parhaana ystävänä.
Nyt minulla on ongelmana, kerronko kullalleni ja nro 1: lle kuinka nro 1: en näkeminen, kuuleminen, kaikenlainen kanssakäyminen satuttaa minua ja raastaa sisinpääni ja että miten kerron, vai jätänkö kertomatta kummallekkaan/toiselle ja kestän kaiken sen kivun yksin ilman kenenkään apua?
En ole ikinä uskaltanut mainita tästä kenellekkään... Eilen kun näin nro 1: en, mietin että minun on pakko purkaa tämä johonkin, ja saada apua... Toivottavasti joku jaksaisi lukea tämän loppuun, ja ehkä osata auttaa ... :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
1. sellä on nyt uusi rakas, vaikka se sua satuttaakin ja sulla on nyt oma kulta ja älä menetä sitä turhilla huolilla. Mä uskoisin että se ei kestäisi olla se toinen sun kiintymyksesi kohteista. 3. on sun hyvä ystävä mutta uskon että tunteesi häneen johtuvat vain tuosta ulkonäöllisestä seikasta. Pidä huolta sun nykyisestä numero 2 rakkaasta, sillä se välittää susta ja sä siitä! et voi saada enää numero 1:stä! mutta sä voi pitää 2:sen ja rakastaa sitä!