Pieni yllätys odotti taidemuseo- ja galleriakierroksellani

Länsi-Suomessa (T:re-Pori-Rauma-Turku), vaikka anti muuten ei antanut aihetta kommetointeihin. Lupasinhan keväällä, että raportoin näkemääni ja kokemaani matkalla.

Käyntikohteita rajasin jo nettitietojen perusteella ja lisäksi hellekin otti veronsa, joten "saalis" jäi laihaksi. Mutta Tampereen taidemuseossa, jossa on 80-vuotisjuhlanäyttely 20.5.-28.8.2011, odotti pieni yllätys. Huomiotani herätti muutama maalaus, joiden tekijä on Kalle Löytänä (1887-1952), nimi, joka ei aiemmin ole kertakaan tullut tietooni.

Kiinnostukseni heräsi Löytänän maalaustavasta, jota erityisesti suosin, ja jollaista ei Suomen taiteessa kovin moni ole tehnyt. Aiheet sen sijaan Löytänällä olivat perinteiset: erityisesti maisemat sekä henkilökuvat ja asetelmat.

Esillä olleet Löytänän teokset on maalattu voimakkain, erottuvin siveltimen vedoin ja puhtaalla kirkkaalla joskin tummakolla paletilla. Vastaavalla tavalla ovat maalanneet lähinnä Sallinen alkukaudellaan ja Yrjö Saarinen. Sallinen ja Läytänä ovat saman kauden maalareita, joten paletissakin on paljon samaa marraskuulaisuutta joskin Sallisella värillisesti selvästi rikkaampana; Löytänällä hallitsevana on voimakkaat siniset vihreän ja punaruskean säestyksellä. Saarisen värimaailma on yhtä hurjaa kuin hänen muodon ja siveltimen käyttönsä, kun Löytänä hiljentyy olennaisen etsintään hillityllä paletillaan. Myös Gallen-Kallelan luonnosmaiset maalaukset mm. Afrikasta henkivät samaa spontaania henkeä.

Löytänä oli voimakas vaikuttaja Tampereen taide-elämässä ja vaikutti muutenkin erityisesti paikallisesti, joka selittää paljolti hänen näkyättömyytensä laajemmalti. Ei hän taiteellaan mitenkään erotu "eturivin" taiteilijaksi, vaikka nimellä löytää kyllä paljon linkkejä Googlessa. Mutta jos pitää hänen maalaustyylistään niin uskon teosten päätyvän tyylifanin seinälle, jos niitä on kaupan. Yksinomaan Löytänän vuoksi matka kannatti tehdä.