Ajattelin tulla purkamaan sydäntäni ja kysymään neuvoa. Minulla on kolmivuotias lapsi. Lapsen ollessa puolivuotias, isoäitinsä (minun anoppini) katkaisi täysin välinsä meihin, minun takiani, tarkempaa syytä koskaan kertomatta. Olemme nyt kaksi vuotta miettineet mitä oikein tapahtui, ja tosiaan mitään syytä emme ole keksineet. kaikki oli hyvin ja pidin paljon anopistani, kuten hänkin minusta. Tilanne on monitmutkainen ja minulle vieläkin todella ahdistava, enkä jaksa alkaa kertoa enempää yksityiskohtia siitä. Miehenikään ei ole missään yhteydessä ollut äitiinsä, koska hänen päätöksensä ja inhonsa minua kohtaan loukkaa paljon myös miestäni. Omien sanojensa mukaan anoppi halusi katkaista välinsä vain minuun, ja mieheni päätös olla pitämättä yhteyttä äitiinsä on ihan omansa. Olisin toivonut, että edes mies pitäisi yhteyttä lapsen kanssa äitiinsä (ihan alussa en näin toivonut, mutta nyt myöhemmin)
Nyt kuitenkin olen jo vuoden miettinyt, miten lähestyä häntä uudestaan, koska lapsemme on jo niin iso, että kohta alkaa kysellä toisesta mummosta, eikä olisi liian myöhäistä tutustua ja solmia suhdettä isoäitiin. Isoäiti ei ole lähettänyt edes korttia lapsen syntymäpäivänä, saati millään muullakaan tavalla ollut yhteydessä häneen, emmekä ole vielä puhuneet lapselle mummosta. Minusta on väärin, että aikusiten välinen "riita" vaikuttaa lapsen isovanhempi-suhteeseen. En halua itse olla sen enempää väleissä, onhan hän kohdellut minua todella törkeästi, mutta toivoisin että lapsi olisi tervetullut mummolaan ja tutustumaan isoäitiinsä ja päin vastoin. Jouluna lähetin kortin, jossa olis lapsemme kuva. Nyt olen ottanut häneen yhteyttä, kysynyt saammeko tulla käymään ja kertonut, että tahtoisin hänen tutustua lapseemme, koska lapsi on ihan viaton tähän tilanteeseen. Mitään vastausta en ole saanut, joten oletan, että emme ole tervetulleita. Lähetin lapsesta vielä valokuvia, koska uskon, että mummo kuitenkin jollain tasolla ikävöi ja haluaa kuulla lapsesta sekä nähdä edes kuvia.
Tämä välirikko ahdistaa minua suunnattomasti edelleen, ja vaikka muut kehottavat minua unohtamaan koko ihmisen, en vaan pysty. Itselleni oma perhe ja suku ovat olleet aina rakkaita, enkä pysty ajattelemaan että jonkun sukulaissuhteen voisi vain "unohtaa", ja tällä tavoin evätä myös lapselta oikeus isovanhempaan. Ajatus siitä, että serkuilla on mummo, joka tykkää ja hellittelee näitä, muttei halua edes nähdä meidän lastamme on todella kauhea, enkä käsitä miten voin sen lapselle joskus selittää.
Miten voisitte neuvoa minua, te isovanhemmat... Onko järkeä enää yrittää, ja voiko tosiaan olla niin, että isovanhempi ei välitä lapsenlapsestaan? Mainittakoon vielä, että siihen saakka kun katkaisi välit meihin, oli lapsi hyvin tärkeä mummolle. Onko täällä ketään samankaltaisessa tilanteessa olevaa mummoa/vaaria, ja pystyisittekö oikeasti unohtamaan yhden lapsenlapsistanne tämän kaltaisen välirikon takia? Onko typerää minulta kaikesta huolimatta lähettää kuvia ja lapsen kuulumisia, vaikka toinen ei mitenkään vastaa tai pidä yhteyttä?
Isoäiti katkaisi välit lapsenlapseen
24
802
Vastaukset
- samaa kokenut
Ymmärrä hyvä ihminen ettet sinä väkisin mummoa saa pitämään lapsestanne. Mietippä miltä lapsesta tuntuu, kun huomaa ettei mummo välitä tuon taivaallista. Suojele lastasi mielummin tuolta pahalta mummolta, sehän kostaa tuolle lapselle teidän riidat ja nauttii sinun ruikutuksista. Kukaan normaali ihminen ei voi olla lapsen edessä noin kylmä. Se muori kuule tietää ihan tarkkaan mitä tekee. Kylmä ja tunteeton narsistinen luonne on anopilla.
- yxmuzi
Mieti mielessäsi, mitä sellaista teit, mistä anoppisi loukkaantui niin kovasti kuin kerrot.
Pyri selvittämään mahdollinen väärinkäsitys ja pyydä anteeksi tekoasi. Toisen ihmisen käyttäytymistä ei voi väkisin muuttaa, mutta omaansa voi yrittää. Tässä tapauksessa siihen on selvästikin syytä.- surullinen äiti
Kuten sanoin, en jaksa kertoa enempää kuin sen, että anoppi itsekin minulle viestein totesi, että "on pahoillaan mutta näin vain kävi, eikä muuta syytä ole antaa". Anoppi on katkaissut välinsä muihinkin sukulaisiin ihan yht äkkiä, esim omaan anoppiinsa(vanha anoppinsa ei vieläkään tiedä miksi näin kävi), kummityttöönsä jne. En ole tosiaan tehnyt anopille mitään, ihan oikeasti siis, tai sitten kyse on jostain ihan kummallisesta väärinkäsityksestä, kukaan ei siis ymmärrä mistä on kyse. Olen kaikkeni yrittänyt sopia jne, mutta hän on näin päättänyt ja sen hyväksyn.
Nyt tässä onkin kysymys lapsestamme, ei minusta. lapsihan ei liity mitenkään tähän asiaan, ja vaikka anoppi on meille paljon ahdistusta ja pahaa mieltä tällä välien katkaisemisella aiheuttanut, en haluaisi sen hänen ja lapseni väleihin vaikuttavan. Toivoisin että kaikki palaisi entiselleen heidän kohdallaan, ei minun.
Siksi kysyn neuvoja, voiko oikeasti olla niin, että tämäntyyppisessä tilanteessa rakkaus lapsenlapseen voi oikeasti loppua, eikä hän kiinnostaisi enää mitenkään isovanhempaa? Itse en voisi kuvitellakaan, mutta siksi kysynkin, onko jollain isovanhemmalla kokemusta em kaltaisesta tilanteesta tai lapsenlapsesta, josta ei aidosti välitä ja jota ei rakasta. Anopin itsensäkin takia haluaisin hänen näkevän kuvia ja kuulevan kuulumisia, jos tunneside lapseen vielä olisi olemassa. Uskoisin normaalin ihmisen ikävöivän lastenlapsiaan, siksi haluan tehdä kaikkeni, että he vielä saisivat normaalin mummo-lapsenlapsi -suhteen. En vaan tiedä onko typerää, kun toinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, ei edes vastaa viesteihin saako lapsi tulla mummoa moikkaamaan. Tässä siis EI ole nyt kysymys minusta. - anoppi ja mummux3
surullinen äiti kirjoitti:
Kuten sanoin, en jaksa kertoa enempää kuin sen, että anoppi itsekin minulle viestein totesi, että "on pahoillaan mutta näin vain kävi, eikä muuta syytä ole antaa". Anoppi on katkaissut välinsä muihinkin sukulaisiin ihan yht äkkiä, esim omaan anoppiinsa(vanha anoppinsa ei vieläkään tiedä miksi näin kävi), kummityttöönsä jne. En ole tosiaan tehnyt anopille mitään, ihan oikeasti siis, tai sitten kyse on jostain ihan kummallisesta väärinkäsityksestä, kukaan ei siis ymmärrä mistä on kyse. Olen kaikkeni yrittänyt sopia jne, mutta hän on näin päättänyt ja sen hyväksyn.
Nyt tässä onkin kysymys lapsestamme, ei minusta. lapsihan ei liity mitenkään tähän asiaan, ja vaikka anoppi on meille paljon ahdistusta ja pahaa mieltä tällä välien katkaisemisella aiheuttanut, en haluaisi sen hänen ja lapseni väleihin vaikuttavan. Toivoisin että kaikki palaisi entiselleen heidän kohdallaan, ei minun.
Siksi kysyn neuvoja, voiko oikeasti olla niin, että tämäntyyppisessä tilanteessa rakkaus lapsenlapseen voi oikeasti loppua, eikä hän kiinnostaisi enää mitenkään isovanhempaa? Itse en voisi kuvitellakaan, mutta siksi kysynkin, onko jollain isovanhemmalla kokemusta em kaltaisesta tilanteesta tai lapsenlapsesta, josta ei aidosti välitä ja jota ei rakasta. Anopin itsensäkin takia haluaisin hänen näkevän kuvia ja kuulevan kuulumisia, jos tunneside lapseen vielä olisi olemassa. Uskoisin normaalin ihmisen ikävöivän lastenlapsiaan, siksi haluan tehdä kaikkeni, että he vielä saisivat normaalin mummo-lapsenlapsi -suhteen. En vaan tiedä onko typerää, kun toinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, ei edes vastaa viesteihin saako lapsi tulla mummoa moikkaamaan. Tässä siis EI ole nyt kysymys minusta.jos tuo pitää paikkaansa että anoppi katkoo välejä sukulaisiinsa syytä kertomatta niin ihan pimeältähän se nainen vaikuttaa. miksi helvetissä haluat edes lapsesi olevan tekemisissä moisen pipipään kanssa???!!! ole nyt hyvänen aika tyytyväinen ettei teidän tarvitsekaan olla hänen kanssaan tekemisissä, monella muulla asiat paljon huonommin. mitä tuollaisella ihmisellä on edes antaa lapsellenne?!?! pahaa mieltä ja ahdistusta? kuten sinulle ja miehellesi. anna paskan olla ja keskity antamaan lapsellesi hyvä lapsuus, sellaiseen ei moinen "mummo" edes kuulu. eivät kaikki ihmiset ole hyviä vaikka olisi kuinka isoäiti tahansa.
itselläni 3 lastenlasta ja ei tulisi mieleenikään moinen kohtelu heidän perheitään kohtaan. vaikka miniä polttaisi taloni, en sitä lapsenlapsiin kostaisi vaan heitä rakastan aina ja iankaikkisesti ja pyyteettömästi, oli sitten äitinsä tai isänsä millainen minua kohtaan vaan. - se toinen mummu
surullinen äiti kirjoitti:
Kuten sanoin, en jaksa kertoa enempää kuin sen, että anoppi itsekin minulle viestein totesi, että "on pahoillaan mutta näin vain kävi, eikä muuta syytä ole antaa". Anoppi on katkaissut välinsä muihinkin sukulaisiin ihan yht äkkiä, esim omaan anoppiinsa(vanha anoppinsa ei vieläkään tiedä miksi näin kävi), kummityttöönsä jne. En ole tosiaan tehnyt anopille mitään, ihan oikeasti siis, tai sitten kyse on jostain ihan kummallisesta väärinkäsityksestä, kukaan ei siis ymmärrä mistä on kyse. Olen kaikkeni yrittänyt sopia jne, mutta hän on näin päättänyt ja sen hyväksyn.
Nyt tässä onkin kysymys lapsestamme, ei minusta. lapsihan ei liity mitenkään tähän asiaan, ja vaikka anoppi on meille paljon ahdistusta ja pahaa mieltä tällä välien katkaisemisella aiheuttanut, en haluaisi sen hänen ja lapseni väleihin vaikuttavan. Toivoisin että kaikki palaisi entiselleen heidän kohdallaan, ei minun.
Siksi kysyn neuvoja, voiko oikeasti olla niin, että tämäntyyppisessä tilanteessa rakkaus lapsenlapseen voi oikeasti loppua, eikä hän kiinnostaisi enää mitenkään isovanhempaa? Itse en voisi kuvitellakaan, mutta siksi kysynkin, onko jollain isovanhemmalla kokemusta em kaltaisesta tilanteesta tai lapsenlapsesta, josta ei aidosti välitä ja jota ei rakasta. Anopin itsensäkin takia haluaisin hänen näkevän kuvia ja kuulevan kuulumisia, jos tunneside lapseen vielä olisi olemassa. Uskoisin normaalin ihmisen ikävöivän lastenlapsiaan, siksi haluan tehdä kaikkeni, että he vielä saisivat normaalin mummo-lapsenlapsi -suhteen. En vaan tiedä onko typerää, kun toinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, ei edes vastaa viesteihin saako lapsi tulla mummoa moikkaamaan. Tässä siis EI ole nyt kysymys minusta.On nämä ihmissuhteet todella hassuja, tyttäreni on avoliitossa miehen kanssa jolla ennestään lapsi. Liitto (7 vuotta) on ollut myrskyisä ja ovat välillä eronneet ja taas palaneet takaisin yhteen. Eronneet siksi kun mies ei halunnut lapsia ja tyttärelläni niitä ei ollut. (tyttäreni on pian 40 vuotias)
Miehensä ensimmäinen lapsi on isoäidilleen ollut kovin rakas aina ollut tervetullut isoäidilleen ja hänen kanssaan on touhuttu vaikka mitä.
Miehensä sisko sai kaksivuotta sitten lapsen ja tämä lapsi on myös kovin rakas ja häntä hoidetaan ja pidetään yökylässä.
Tyttäreni tuli yht´äkkiä raskaaksi ja mieskin hyväksyi lapsen aivan täysillä ja parempaa isää voi etsiä. Mutta isoäiti joka asuu heistä 150 metrin päässä ei ole vielä kertaakaan tullut spontaanisti esim. halaamaan tätä pienokaista vaikka tyttäreni on häntä pyytänyt monet kerrat tulemaan ja tutustumaan lapseen.
Pyytänyt vaunukävelylle ym ym Kertaakaan anoppi ei ole vielä edes pitänyt pienokaista sylissään , vauva on nyt 8 kk.
Että on niitä isoäitejä jotka valitsevat myös lapsenlapsensakin. Uskon että heillekään ei koskaan tule syntymään luontaista mummo-lapsenlapsi suhdetta.
- zuruisa
Minä en saa tavata lapsenlapsiani. Kaipaan heitä. Lasten äiti soitti ja valehteli minulle, että lapset huostaanotetaan, koska en ole käynyt heillä siivoamassa. En voinut kun matkaa on ja olen itse työssä enkä omista ajokorttia. Kirjoitin lastensuojeluun, että jos lapset on huostaanotettu haluaisin tavata heitä edelleen. Lapsia ei ollut otettu huostaan.( ovat olleet jo monta vuotta tarkkailussa).
Nyt lasten vanhemmat saivat päähänsä, että olen tehnyt heidän lapsistaan lastensuojeluilmoituksen, vaikka sitä en ole tehnyt. Syyttävät nyt minua siitä, eivätkä anna minun pitää yhteyttä.
En ole kuullut lapsista kohta liki vuoteen mitään paitsi sen, että perhe on muuttanut naapurimaahan.
Lasten ollessa pieniä pidin heitä usein myös pitkiä aikoja mm. vanhempien ollessa matkoilla, lisäksi viettivät meillä välillä joka toisen viikonlopun. He
ovat minulle rakkaita ja ikävöin heitä valtavasti. Minua on ennenkin kiristetty näiden lasten kautta - että jos en tee jotain lasten äidin mieliksi- en saa nähdä lapsia. Nyt on kuitenkin kulunut jo melkein vuosi. Lasten äiti soitti myös minulle noin vuosi sitten, että vanhimmalle lapselle on kerrottu, että minä olen aiheuttanut lasten huostaanottouhan heidän perheelleen. Perheellä on ollut vaikeaa ja vanhemmat on tuomittu rikoksista sakkoihin ja ovat saanet ehdolliset tuomiot. Toivon vaan, että perheellä olisi nyt asiat paremmin. - Ajattelennäin
En ole anoppi kenellekään, enkä todennäköisesti saa koskaa miniää (koska olen kahden ainakin toistaiseksi heteroseks. suuntautuneen nuoren naisen äiti), mutta miniä olen ollut yhdelle, ja nyt seuraavalle naiselle.
Aloitustarinassa kerrottiin vähän niin kuin sivulauseessa että btw anopin poikakaan ei ole yhteydessä äitiinsä, kun loukkaantui jostakin niin. Nythän on niin, että miniällä on tässä vaiheessa enää hyvin vähän sananvaltaa anopin ja lapsenlapsen väleihin. Lapsenlapset ovat rakkaita, mutta eivät ikinä kuitenkaan rakkaampia kuin omat lapset. Lapsenlapsille voi rakkauttaan osoittaa eri tavalla kuin omille, mutta todellinen, syvä tunne kohdistuu nimenomaan niihin omiin rakkaisiin. Rakkaus lapsenlapsiin on heijastusta rakkaudesta omiin lapsiin. Jos välit on poikki oman lapsen kanssa, ne on solmussa myös lapsenlapsen kanssa. Pelkkä tieto siitä että tuo joku tuolla on jonkun tietyn lapsi ei todella tuo sitä tunnetta paikalle tädäm.
En yritä ratkaista ap ongelmaa. Mutta asia minkä yllä kirjoitin on fakta: sen voi käyttää tai olla käyttämättä, oli siitä mieltä mitä hyvänsä. - se on surkea mummo
No, minä sanoisin näin:
Jos anoppisi todella on noin ilkeä unohtaen lapsenlapsensakin, niin en minä ainakaan sellaisen mummo luokse lastani veisi. Korkeintaan jonain merkkipäivänä veisimmo mummolle kukkapuskan koko perhe yhdessä ja antaen lahjaksi perhekuvan kehyksissä. Eikä mitään muuta.
Tuollaiset mummot joutaa Kyöpelinvuoren taakse luudallaan. Ei kannata edes ajatella asiaa. Kerroit, että omat sukulaisesi ovat rakkaita ja ottavat teidätkin huomioon lämpimästi - Monilla on live-elämässä muutenkin vain yksi mummo tai ei ollenkaan. Nauti ja vaali rakkaistasi ja onhan niitä muitakin ihmisiä kuin yksi ilkeä anoppi/mummo. Eikö vain? - Tarinalla on varmaan
Toinenkin näkemys.
Aivan kuin omasta elämästäni, mutta päinvastoin.
Tyttäreni sai lapsen ja siitäkös välirikko syntyi. Mikään ei rittänyt ja ollut tarpeeksi. Mummon olisi pitänyt olla tukena ja hoitamassa lasta, vaikka välimatkaa on 100km ja omakin työ on hoidettavana.
Nyt hän juoruilee sukulaisille, että olen kieltäytynyt olemasta mummo ja vaatii anteeksi pyyntöä. Tosin hän itse huusi minulle, että et ole mikään mummo, etkä välitä lapsestasi ja lapsen lapsesta.
Katson paremmaksi poistua "taka viistoon" kunnes saan kaikki syyt niskaani. Kuvittelisi kolmekymppisen pään kestävän lapsen hoidon, mutta ei kaikilla näytä kestävän. Miten hoidat suhdetta lapsen lapseen, kun vanhempi haukkuu minkä kerkiää kun näköpiiriin sattuu?
Mietipä sinäkin mitä olet sanonut, tehnyt. Harvemmin kukaan vanhempi syyttä vetäytyy lastensa elämästä pois. - ihmisten kesken
Niin, voi se asia tietysti olla noinkin päin kuin kerrot 'Tarinalla on varmaan', mutta eikö silloin päässä jo kilkata, että kaikki ei ole oikein jommassa kummassa päässä ja ehkä olisi syytä hakea apua jommalle kummalle?
Jos nuori äiti on masentunut, yliväsynyt tai ei saa tukea rakkaimmiltaan - siihen kannattaa hakea apua. Samoin, jos mummo haluaa vetäytyä kokonaan kuvioista pois - sekin voi olla mummon vaikka piilevästä sairaudesta. Ei normaalisti läheisimmät ihmiset katkaise välejään läheisiinsä. Toki jokainen voi elää elämäänsä arvojensa mukaisesti, mutta mitä niihin kuuluu?- tarinan toinenpuoli
Lähdeppäs hakemaan apua aikuiselle lapsellesi, mikäli hän ei suostu eikä puoliso halua.
Ilmeisesti et tunne sos.-ja terveyspuolen järjestelmää. Itse siellä työskenellessä, tiedän ettei perheen asioihin puututa jonkin käyttäytymisen takia. Pakkohoitokeinoa kun ei ole kuin mielenterveydenhäiriön takia ja siihen ei haukkumiset, syyttelyt ja kiukuttelut riitä.
Näillä kriteereillä saataisiin ottaa hoitoon puolet kansalaisista.
- allekirjoitan
nimimerkki "Ajattelennäin" mielipiteen.
Miten voit olla tekemisissä taaperoikäisen lapsen lapsen kanssa, jos taaperon vanhempien kanssa ei ole väleissä??- Hullu mutsi
Muutama vuosi sitten pikkulasten vanhemmat pakoilivat lastenhoitovelvoitettaan sillä, että heillä on oikeus "toteuttaa itseään" menemällä ansiotyöhön pois lastensa luota.
Nyt syytetään itsekkäitä isovanhempia, jotka eivät huolehdi siitä, että pikkulasten vanhemmilla olisi tilaisuus "omaan aikaan" tai tarve "ylläpitää parisuhdettaan."
Millaisia kuvitelmia nuorilla mahtaa olla tulevasta lapsestaan? Virheellisesti sanotaan, että lapsi on kuin tyhjä kirja, johon tulee sisältö kasvatuksesta.
Ei se niin ole. Lapsella on luonteenpiirteensä jo syntymähetkellä. Toiset ovat vaativaisempia kuin toiset. Monilla pienillä on vatsavaivoja ja unihäiriöitä. Vanhemmat kokevat, että lapsi on pettänyt heidät, ei hän olekaan se suloinen tuttisuu, millaisia muilla näkyy olevan.
Syyllinen on löydyttävä, ja aika lähellähän se on: MUMMU. Ei auta, ei tule, ei ole kiinnostunut, on itsekäs, laiska ja saita.
Itkeköön sitten vanhana vanhainkodissa, kun ei nyt avusta onnettomia nuoria, joiden lapsessa on niin paljon työtä ja vaivaa. Omaa elämää ei voi elää, parisuhde rapistuu, itseä ei voi toteuttaa. Kukaan ei ymmärrä, miten kurjaa on ainainen pyykki ja yösyötöt.
Eikö tule mieleen, että tämä ON vanhempien elämää, todellakin todellista, ei luulottelua eikä sortoa kenenkään taholta.
Saattaa olla, että mummu perääntyy, ei ole kiinnostunut todellakaan, on omat lapsensa hoitanut, ja paljon alkeellisemmissa oloissa kuin nykynuoret täysautomaattipesukoneineen ja valmisruokinen. Moni ikääntyneempi naisihminen ei todellakaan tunne kiinnostusta lapsenlapsiin, varsinkin, jos oma lapsi on jo kauan sitten lähtenyt kotoa ja murrosiän epäsopu on jäänyt kaivertamaan äidin mieltä. Kuinka moni nuori on lähtenyt ovet paukkuen ja irvinyt vanhemmilleen, jotka vanhanaikaisesti esittävät opiskelujen jatkamista ja asuntosäästämistä, idiootit.
Ei ole mukavaa, kun lasten työt ja ansiot eivät yllä samaan elintasoon kuin vanhempien, mutta onko se vanhempien vika? Iän mukana taloudellinen tila kohenee, mutta turhaan nuorille siitä puhuu, olisi vain annettava apua ja huolehdittava lapsenlapsista.
Se ei kaikille käy.
- Kunhan pohdin
"Saattaa olla, että mummu perääntyy, ei ole kiinnostunut todellakaan, on omat lapsensa hoitanut, ja paljon alkeellisemmissa oloissa kuin nykynuoret täysautomaattipesukoneineen ja valmisruokinen."
Alkeellisimmissa oloissa, jaa-a... Kyllä minun lapsuudessani äidin apuna oli jo pesukone ja kuivausrumpu, mikroaaltouuni ja roiskeläppäpitsat. Ei sillä, että minulla olisi jotain valittamista äitisuhteessani tai siinä miten äitini toteuttaa isoäitiyttään. Kunhan huomautan, että "nykynuoret" olivat lapsia 70-80-90-luvuilla, "nykymummot" siis nuoria äitejä samoilla vuosikymmenillä eikä kotien varustelu nyt niin suurta kehitysaskelta niistä ajoista ole enää ottanut.- näkijä, tekijä
Minulla ei vieläkään ole kuivausrumpua, eikä 80-luvulla ollut mikrouunia eikä astianpesukonettakaan. Ei ollut myöskään kännyköitä eikä internettiä, jotka nykyään helpottavat asioiden toimittamista. Valmisruoka- ja einesvalikoima oli kolmekymmentä vuotta sitten paljon suppeampi kuin nykyään. Nykyään lastenvaatteet ovat helppohoitoisempia kuin ennen. Vauvoilla oli sideharsovaippa ja sen päällä muovinen vaippaliina, molemmat kestokäyttöisiä. Itse keitin pienten vaivojen vaipat vadissa hellan päällä ja laitoin sen jälkeen pesukoneeseen. Monet äidit silittivätkin vauvanvaipat.
Totta kai 30 vuotta sitten lastenhoito oli paljon helpompaa kuin edellisessä sukupolvessa, mutta takuulla työläämpää kuin nykyään.
Roiskeläppäpitsoja en ole syönyt enkä muille tarjoillut. - Maria-Helena
näkijä, tekijä kirjoitti:
Minulla ei vieläkään ole kuivausrumpua, eikä 80-luvulla ollut mikrouunia eikä astianpesukonettakaan. Ei ollut myöskään kännyköitä eikä internettiä, jotka nykyään helpottavat asioiden toimittamista. Valmisruoka- ja einesvalikoima oli kolmekymmentä vuotta sitten paljon suppeampi kuin nykyään. Nykyään lastenvaatteet ovat helppohoitoisempia kuin ennen. Vauvoilla oli sideharsovaippa ja sen päällä muovinen vaippaliina, molemmat kestokäyttöisiä. Itse keitin pienten vaivojen vaipat vadissa hellan päällä ja laitoin sen jälkeen pesukoneeseen. Monet äidit silittivätkin vauvanvaipat.
Totta kai 30 vuotta sitten lastenhoito oli paljon helpompaa kuin edellisessä sukupolvessa, mutta takuulla työläämpää kuin nykyään.
Roiskeläppäpitsoja en ole syönyt enkä muille tarjoillut.Tuo niin totta.
Vaikka laitteet oli keksitty ei ne olleet joka kodissa, niin kuin nykyään. Pesutuvat poistuu ei kannata enää rakentaa, kun kaikilla on pesukoneet... Asua talossa jossa oli pesutupa ei ollut jokaisen Onni.
Ja todella ikävimmät pestä olivat nuo muovikuoret, joita käytettiin sideharsovaippojen kanssa. Itse pesin pyykin käsin n. 3kk esikoisen syntymästä, ennen kuin saimme ostettua pesukoneen..
Niin ja anoppi neuvoi pesemään mieheni sukat joka toinen kerta nurinpäin, niin nöhtä ja puru poistuu sukista... - Maria-Helena
Koneet ja laitteet: Pyykinpesukone Pölynimuri Astianpesukone onhan ne olleet jo olemassa, mutta katsopa tilastokeskuksen sivuilta MITEN YLEISIÄ ne olivat :D
!960-luvulla oli työyhteisössä vielä ihmisiä, joiden lapsuuskodissa ei ollut edes sähköä.
Ostin ensimmäisen pölynimurin 1976, pyykkikoneen 1976, astianpesukoneen ( allergian takia) 1988, mikroaaltouunin 1985
Lapseni syntyivät 1975 ja 1978..
Ilmeisemmin tuo käsipyykki teki pesuaineallergian, joka muuttui vaikeaksi... - 15
Maria-Helena kirjoitti:
Koneet ja laitteet: Pyykinpesukone Pölynimuri Astianpesukone onhan ne olleet jo olemassa, mutta katsopa tilastokeskuksen sivuilta MITEN YLEISIÄ ne olivat :D
!960-luvulla oli työyhteisössä vielä ihmisiä, joiden lapsuuskodissa ei ollut edes sähköä.
Ostin ensimmäisen pölynimurin 1976, pyykkikoneen 1976, astianpesukoneen ( allergian takia) 1988, mikroaaltouunin 1985
Lapseni syntyivät 1975 ja 1978..
Ilmeisemmin tuo käsipyykki teki pesuaineallergian, joka muuttui vaikeaksi...http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html#tavaroidenomistus
1985 oli 67 % talouksista pyykkikone,
1985 Astianpesukone oli 17 % talouksissa.
Itse ostin ensimmäisen jääkaapin 1975 ei kuulunut työsuhde asuntoon.. Muissa asumissani asunnoissa ei ollut, vauvan takia ostin tuolloin..
Lapsuuskotiini ostettiin jääkaappi 1963 keväällä, sisko osti, kun jätti vauvansa.. - Hullu mutsi
15 kirjoitti:
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html#tavaroidenomistus
1985 oli 67 % talouksista pyykkikone,
1985 Astianpesukone oli 17 % talouksissa.
Itse ostin ensimmäisen jääkaapin 1975 ei kuulunut työsuhde asuntoon.. Muissa asumissani asunnoissa ei ollut, vauvan takia ostin tuolloin..
Lapsuuskotiini ostettiin jääkaappi 1963 keväällä, sisko osti, kun jätti vauvansa..Miten mahtaa olla tänä päivänä nuorissa perheissä?
Ajattelen vain, että jos nuortenkin talouksissa on kaikki talouskoneet, niin on aika kummallista, että he yhä väsyvät kodinhoidossa niin kovasti, että mummojen on tultava apuun ainoana palkintona oikeus tavata lapsenlapsia.
Jos ei apua, ei tapaamisoikeuttakaan.
On varmasti niin, että vain ihmisluonnossa on se piirre, että huomaa muiden pääsevän vähemmällä työllä, tai ainakin on helposti taipuvainen siihen luuloon.
Valittaminen ja haluttomuus lienee vain ihmiskunnan taito. Usein ihmettelen lintupariskuntia, jotka väsymättä lentävät saaliin perässä ja syöttävät poikasiaan muutaman minuutin välein. Miksi ne eivät väsy ja hae isovanhempia apuun?
- 4+17
Kyllä 80-luvulla ja jo aikaisemminkin oli kertakäyttövaippoja ja astianpesukoneita. Kaikki eivät vain ole halunneet niitä käyttää, eivätkä halua niitä vieläkään.
Luin jostakin, että jos isovanhemmalla itsellään ei ole välit kunnossa omaan lapseensa, niin hänen on usein vaikeaa rakentaa suhdetta lapsenlapsiinsa. - J.J. Korhonen
Aika vähän täällä syytellään lapsia siitä että kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsenlapsiaan. Vanhustyössä ja tuttavapiirin kautta tiedän kuitenkin useamman isovanhemman, joka ei saa tavata lapsenlapsiaan..
Mielestäni asia olisi helppo hoitaa, alettaisiin maksaa isovanhempi rahaa, jolla sitten voisi ostaa lapsenlapsien tapaamisajan.
Tämä ongelma on vain pien eläkeläisillä, joita kuitenkin on huomattava määrä eläkeläisistä.- Pata ja kattila
Äitini asuu eläkeläiskodissa, jossa on useita samanikäisiä vanhuksia. Erään leskirouvan miehen perinnönjako aikanaan tulehdutti vävyn ja anopin välit niin perusteellisesti, että vävy kielsi anoppia pitämästä yhteyttä. Lapsenlapsiaan hän yritti muistaa merkkipäivinä korteilla ja paketeilla, mutta lopetti sen, kun lapsenlapsi kirjoitti murheellisen kirjeen, jossa pyysi, ettei mummu enää muistaisi heitä, sillä isä suuttuu niin kauheasti ja tekee lapsien elämän vaikeaksi.
Toivottavasti mummu jaksaa elää niin kauan, että lapsenlapset saattavat hieman vanhempina uhmata isäänsä ja tavata mummua taas.
Niin että voivat ne asiat olla kiinni muustakin kuin pelkästään mummujen itsekkyydestä.
- yxmuzi
Mielenkiintoista, että vävy kimpaantui vaimonsa isän perinnönjaosta.
Mitä ihmettä se hänelle kuuluu? - P. & K.
Ei ole ensimmäinen kerta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken tappo
"Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k15727820Kuka oli tekijä?
Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso20217747Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi
Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä352929015-vuotiaan ruumis valkeakoskella
Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on276368Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi194163Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon
Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.1933771- 241817
Miksi kaupunki toivoo nuorilta malttia?
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010453236.html "Älkää suunnitelko kostoa" Mistä on kyse? ”Toivomme, että nuorten taho431477Miten meidän käy
Olen syvästi pahoillani puolestasi siitä, mitä kävi. En ehkä pysty sitä täysin kertomaankaan sinulle. Tuo on taustalla m491225Toivottavasti tekijää ei suojella
Eikä mitään peitellä. Itselläni on 15-vuotias tytär myös ja voin hieman kuvitella tilannetta. Nämä tämmöiset tapaukset v501164