Olen asunut poikani 6v kanssa kaksin 4 vuotta. Hän on isän luona joka toinen vkonloppu pe klo18-su klo18. Ja kesällä 2 vkoa.
Tähän asti kesän pitkä jakso on ollut lyhyempi, koska poika on ikävöinyt kotiin kovasti.
Viime kesänä koko 2 viikkoa tuli täyteen, mutta näimme yhtenä päivänä välillä ja soittelimme. Kaikki meni hyvin.
Nyt isä pakottaa pojan olemaan luonaan koko 2 vkoa, ilman että voisimme nähdä sinä yhtenä päivänä ja soitella. Poika ei halua lähteä isän luo vaan pelkää, ettei isä tuo häntä takaisin.
Miten minun pitäisi toimia, en haluaisi riidellä, mutten halua pakottaa lasta. Sopimuksessamme lukee, että isä saa tavata poikaa kesällä 2 vkoa, muttei siinä mainita tuleeko jakso olla yhtenäinen.
Isällä ei liene tähän 2 vkoa pitämiseen muuta syytä kuin tehdä vain vastoin tahtoamme. Onko pakko alistua aina hänen määräilyihin. Eikö lasta pitäisi kuunnella?
Ottakaa kantaa!!
Tähän asti kesän pitkä jakso on ollut lyhyempi, koska poika on ikävöinyt kotiin kovasti.
Viime kesänä koko 2 viikkoa tuli täyteen, mutta näimme yhtenä päivänä välillä ja soittelimme. Kaikki meni hyvin.
Nyt isä pakottaa pojan olemaan luonaan koko 2 vkoa, ilman että voisimme nähdä sinä yhtenä päivänä ja soitella. Poika ei halua lähteä isän luo vaan pelkää, ettei isä tuo häntä takaisin.
Miten minun pitäisi toimia, en haluaisi riidellä, mutten halua pakottaa lasta. Sopimuksessamme lukee, että isä saa tavata poikaa kesällä 2 vkoa, muttei siinä mainita tuleeko jakso olla yhtenäinen.
Isällä ei liene tähän 2 vkoa pitämiseen muuta syytä kuin tehdä vain vastoin tahtoamme. Onko pakko alistua aina hänen määräilyihin. Eikö lasta pitäisi kuunnella?
Ottakaa kantaa!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eikö kannattais yrittää jutella isän kanssa. Puhuminen on loppujenlopuks paras kommunikointikeino. Onko tullu mieleen että jospa se isi ei otakkaan lasta kiusallaan vaan siks että haluu olla lapsen kans ja on suunnitellu vaik jonku kivan reissun niille. Kyllä niitäki isiä on jotka haluu olla lapsensa kanssa. Miks ihmeessä kaikki eronneet on riidoissa??? Ainaki ite oon hoitanu asian siten että ollaan ystäviä exän kanssa, ja tapaamiset ym on helppoja ja joustetaan puolin ja toisin.
Anteeksi kovasti mikäli olen väärässä, mutta tuntuu, että sinulla itsellä on ikävä lasta ja haluaisit, että lapsi ei olisi koskaan isän kanssa.
Toki tiedän miltä se tuntuu, kun lapsi ei halua mennä toisen vanhemman luokse. Itse olen "vain" etävanhempi ja lapsi on kanssani 8-12 päivää kuukaudessa. Lähes joka kerta kun sanon, että nyt isin pitää lähteä töihin, mennään äidille, niin tyttöressukka pillahtaa itkuun.
Silti olen sitä mieltä, että lapsen PITÄÄ saada olla kummankin vanhemman kanssa! On valitettavaa, kun nykyisin lapset kärsivät siitä, kun toinen vanhemmista kyllästyy ja lähtee hakemaan säpinää "vihreämmiltä niityiltä", kuten entinen puolisoni teki.
Eikö hyvät ihmiset jo katsota peiliin ja edes yritetä olla aikuisia?
Ehkä hyvä jos ette olekkaan lapsen kanssa tekemisissä tuon 2viikon aikana.Hälle saattaa ikävä pamahtaa just sillon kun kuulee äänes tai näkee sinut.
Omalta kohdalta muistan,olin leirillä ja hyvin meni...kunnes äiti tuli katsomaan.Sillon ikävä iski ja itkien halusin lähteä äitin kanssa kotiin.Ja niin lähdinkin.
Kun omat muksut on olleet jossain ilman minua,minulla on ollut ikävä ja oisin ilomielin hakenut heidät luokseni...heillä taas on ollut kivaa ilman minua...
Hei äitiliini!
En halua yleistää, mutta kun meitä vanhempiakin on niin moneksi ja monenlaisia.
Itse valitettasti olen siinä tilanteessa että olen lapseni etävanhemman häiriköinnin ja kiusanteon kohde
:-(
Etävanhempi on myös täysin osoittanut että hän ei todellakaan ole oikeasti kiinnostunut lapsesta, muuta kuin ns keppihevosena jonka avulla sitten edelleen kontrolloi (ainakin yrittää) ja manipuloi minun ja lapsen elämää.
Äitiliili, pidä puolesi - puhe paikallisille sosiaaliviranomaisille asiastasi, ja jos he eivät sinua kuuntele, niin muista että myös kaikilla sosiaalitäteilläkin on esimiehet. Sitäpaitsi jos oikein muistana, tapaaja/etä vanhempi ei saa estää lapsen yhteyden pitoa lähivanhempaansa tapaamisten aikana.
Muistakaa nyt kaikki että tämän maan ja lakien tarkoituksena on taata ja turvata se että lapsi saa tasapainoisen ja turvallisen elämän!! Ei saa olla tarkoitus että lapsi tuntee itsensä turvattomaksi!
Jos lapsia viedään "pakolla" tapaamisiin yms - niin voin vain kysyä, mistä tulevat kaikki tämän maan psyykkisesti häiriintyneet lapset??
Niin, mistä tulee kaikki tämän maan psyykkisesti häiriintyneet lapset? Siitäkö, että heillä on rakastava etäisä, joka haluaa tavata heitä? Vai siitäkö, että heillä on dominoiva lähiäiti, joka ei salli edes omaa ajattelua lapselle vaan myrkyttää tämän mielen omilla kieroilla mielipiteillä?
Olen yh, lapseni ovat tavanneet isäänsä, joka koko tapaamisen haukkui minua ja tissutteli alkoholia. Tämän sain kuulla lapsista vasta sitten, kun tapaamisia ei enää ollut ollenkaan.
Elän uusperheessä ja mieheni lapset tulevat joka toinen vkl ja kesällä 2 viikkoa tapaamiselle. Heillä ei ole omaa ajattelua, ei omia mielipiteitä. Heillä on äitinsä mielipiteet. Muuhun ei ole lupa. He pelkääävät äitiään. Minusta se on järkyttävää.
Jos laitan ihovoidetta aamulla lapselle, hän on kauhuissaan: mitä jos äiti saa tietää, äiti suuttuu tästä!!
He eivät saa edes viikonloppuna valvoa edes klo 21 asti: he eivät saa katsoa ohjelmia, joita koulukaverit katsoo, he eivät tiedä mistä kaverit puhuu kun ne puhuu jostain uudesta ohjelmasta joka päättyy klo 21.15, koska eivät saa valvoa sinne asti!!!!
Ja nimenomaan etäisä on se, joka tapaamistensa aikana tekee näistä lapsista psykiatristen palveluiden käyttäjiä?!!
Ainakin lasten äiti on ihan taatusti sitä mieltä!
teillä menetellään ??? Heti jos asiat eivät mene oman pillin mukaan, vaan etä ,ISÄ, nimenomaan haluaa jotenkin muuten kuin itse haluaisit, neuvotaan hankkimaan sosoaaliväki kehiin ! Voi laupias taivas. Sellainen ihamn simppeli mahdollisuus kuin normaali keskustelukin on olemassa. Hyvin olen sivusta nähnyt kuinka käy kun äiti ryhmittyy sosväen kanssa isää vastaan. Ei ole ainakaan lähipiirissä ollut kivaa jälkeä.Ja äiti on sitten niin martyyria että !!!
En halua omaa tilannettani alkaa tässä ihan yksityis kohtia myöden alkaa setvimään
Mutta jos sinäkin yrittäisit sopia ja keskustella asioista ihmisen kanssa jolle ei mikään ikinä sovi muu kuin hänen oma tahtonsa ja mielihalunsa (joita joskus jopa nyrkkien avulla tehostetaan), niin pakostakin joutuu sosiaali ihmisiltä (ja jopa poliiseilta) apua pyytämään että elämässä olisi edes jokin kotirauha ja lapsellakin turvallinen olo....
Edellinen kirjoittaja ymmärtääkseni kritisoikin sinun neuvoasi kääntyä sosiaaliviranomaisten puoleen alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa... ei niinkään sinun tapauksessasi, josta emme tienneet mitään.
Olisihan se hyvä että äidin ja isän luona olisi suunnileen samanlaiset säännöt, eikä niiden tarvitse olla samanlaiset kuin "kaikilla muilla" koulukavereilla. Ristiriita tilanteita tulee taatusti, jos kasvatusmetodit poikkeaa paljon toisistaan.
Esimerkkinä mainittakoon, että äiti ei varmaan paljon isää kiittele, kun yrittää saada lapset maanantaiaamuna klo 7 hereille, kun isän luona on valvottu pikkutunneille ja nukuttu puolille päivin.
Jos puhutaan alle 10 vuotiasita lapsista, niin kyllähän heidän pitäsikin olla nukkumassa jo klo 21, ainakin kolupäivinä.
Järkevät ihmiset kyllä löytää keinot ja pysyy kohtuudessa, mutta meitä riittää joka junaan.
Kirjoitit asiaa. Aina pitäisi ajatella toisia, myös sitä äitiä. Arkiaamuisin saattais etälläkin mennä hermot.
Minusta etäisää aina puolustellaan ja kiitellään miten "haluaa olla lapsen kanssa". En nyt yleistä mutta näistäkin vastauksista yli puolet puolustaa.
Meidän kohdalla ainakin se etä on todella hankala ja minä joustan. Enkä uskalla marista kuin täällä.
Sellaista alistamista se oli avioliitossakin. Onneksi lähdin kun vielä olin sekä fyysisesti että henkisesti suurin piirtein kunnossa.
En tiedä miten teijän ero on menny, eikä tartte kertoa.. mutta kannattaa miettiä omaa suhtautumista mieheen ja nykyseen elämään.. Et antanut mitenkään ymmärtää että teillä olisi huonot välit, mutta kannattaa tarkistaa mitä puhuu ex-miehestä jos/kun lapsi on kuuloetäisyydellä.
Meillä oli ainakin muksuina tosi vaikee mennä isän luo kun äitin mielipiteen isään ja sen uuteen muijaan sun muuhun tiesi..
Sitä kun lapsena haluaa miellyttää vanhempiaan, saattaa ajatella että ero johtuu lapsesta itsestään ym. ym.
Lapsen kannalta olisi hienoa, ettei vanhemmat sotkisi asioitaan lapsen kautta.
Molemmat varmasti rakastavat lasta ja haluavat hänen parastaan. Riiteleminen ja pakottaminen tuskin ratkasee ja lapsesta tuntuu pahalta jättää äiti yksin kun menee "pahan" isin luo..
Meillä on ollut hyvät välit, mutta mies on kovin määrääväinen ja katkera menneestä.
Olen aina joustanut ja antanut hänen tehdä niinkuin haluaa.
Ehkä minä ikävöin lastani enemmän kun hän siellä ollessaan, en tiedä. Hän on lähtenyt hyvin huonosti isän matkaan aina, koska isä ei mitenkään maarittele eikä houkuttele vaan suuttuu jos poika ei lähde ja menee itse autoon odottamaan. Silloin minä puhun pojan ympäri ja vien autoon.
Tästä saatte ehkä hieman ajatusta, millainen isä pojallani on.
Ymmärrän, että isä haluaa olla poikansa kanssa, enkä ole sitä missään nimessä kieltänytkään. Mutta onko se pakko tehdä näin väkisin? Haluaisin, että he voisivat viettää aikaa yhdessä enemmänkin. Mutta isä ei koskaan pyydä lasta luokseen milloinkaan muulloin kuin paperissa määrättyinä päivinä.
Haluaisin kyllä uskoa, että isä haluaa todella olla poikansa kanssa, mutta minua hieman epäilyttää hänen motiivinsa juuri edellä mainittujen asioiden pohjalta.
Timo puhui edellä aivan kauniisti asiasta, vaikka se pistikin minua sydämestä. Aikuinen minä haluaisinkin olla, ja tahtoisin että entinen miehenikin olisi.
Ei meistä kukaan halua olla poissa kotoa reilua kahta viikkoa. Miltä itsestä tuntuisi olla ilman kännykkää poissa rakkaimpien luota 18 päivää?
Olen yrittänyt puhua. Mutta isä on usein soittaessaan juovuksissa tai muuten kireä. Hän alkaa väittää heti, että yritän määräillä hänen tekemisiään jos ehdotan mitä tahansa. Tämä toistuu aina, oli kyse mistä tahansa.
Itse en voi koskaan soittaa hänelle, sillä hän ei ikinä vastaa. Hän soittaa itse sitten kun hänelle sopii. Olen tähänkin tottunut ja antanut hänen olla oma itsensä.
Ja hoitanut poikani itse yksikseni. Ilman isän neuvoja ja mielipiteitä. Kernaasti olisin niitä joskus kuunnellut ja tarvinnutkin, mutta minkäs teet.
Lisämurheita aiheuttaa vielä pojan sairastama diabetes. Isäähän ei näissäkään asioissa neuvota. HUH HUH.
Kiitos silti teille kaikille, jotka annoitte mielipiteitänne. Mahtaako kukaan tietää, miten oikeasti tällaisissa asioissa kuuluu menetellä? Mitä laki sanoo?
Olenko aina ex-mieheni heittopussi, sylkykuppi ja kynnysmatto? Lapsenkikin kustannuksella?
Jos tapaamissopimuksessanne lukee, että lapsella on oikeus olla kaksi viikkoa kesällä isänsä luona, on sinun lain mukaan luovutettava lapsi sovitusti isälleen. Isän ei ole pakko pätkiä lomaa ellei hän halua, vaan hän saa pitää lapsen sen kaksi viikkoa putkeen.
Olet huolissasi pojan diabeteksen vuoksi ja siitä, että isä ei osaa hoitaa poikaa? Tätä huolta helpotat parhaiten sillä, että ohjaat isää pojan hoidossa.
Tapaamisten tulee toki olla turvallisia. Sinulla on oikeus vaatia, että isä opettelee pojan diabetekseen liittyvät asiat, että kykenee todellakin huolehtimaan pojasta. Et kuitenkaan voi mitenkään määrätä häntä, sinun on vain luotettava siihen, että hän hoitaa asiallisesti poikaa. Jos ilmenee, ettei hän kykene siihen, sinun on sitten otettava viranomaisiin yhteys.
Sinun ei tarvitse asettua kynnysmatoksi, omasta kokemuksesta toki tiedän, miten raivostuttavalta se tuntuu, kun toinen voi pompottaa miten haluaa. Mutta: kun sen ottaa vain tosiasiana, jota ei voi muuttaa, alkaa helpottaa ;-)
Kunnioita itseäsi ja omaa hyvää vanhemmuuttasi, äläkä anna kenenkään romuttaa sitä. Suo itsellesi myös se lepo, johon sinulla on mahdollisuus kun isä ottaa pojan luokseen loman ajaksi. Kyllä ne pärjäävät, varsinkin kun autat sekä poikaasi uskomaan sen että lapsen isää!
KATSO http://www.yksinjayhteishuoltajat.net
Sopimus ei määrää onko tapaaminen yhtäjaksoinen, eikä tässä minun oikeuksista ja velvollisuuksista ole kysymys, vaan POJAN.
Hän ei halua mennä niin pitkäksi aikaa isän luo.
Sairauden hoitoa ei voi opettaa isälle, koska hän TIETÄÄ jo, kaiken. Hän oli sairaalassa yhdellä "oppitunnilla" ja piti lääkäreitäkin pilkkanaan.
Olen pojalleni kertonut, että hänen täytyy nyt mennä isän luo 18 päiväksi ja että hänen täytyy itse puhua asiasta isän kanssa, sillä äiti ei voi auttaa.
Naurettavaa tämäkin, että 6-vuotias joutuu hoitamaan omat asiansa mutta pakko kai se sitten on, jos isä on omaa lastaan "lapsempi".
Mutta en voi muutakaan, jotkut kun eivät osaa puhua asiasta. Juovuksissa soitellaan kyllä... Toiset voisivat puuttua tuohon juomiseenkin, jota tapahtuu lapsen ollessa siellä, mutta minä en nalkuta...
Sitä yritin siis sanoakin, että ellei sopimuksessa nimenomaan sanota, että loma-aika pidetään kahdessa jaksossa tms. lapsi pitää luovuttaa yhtäjaksoiseen kahden viikon luonapitoon jos tapaaja niin haluaa.
Minusta lasta ei pidä luovuttaa tapaamiseen, mikäli se ei ole turvallinen, mutta ikävä kyllä viranomaiset tulkitsevat helposti (ja pääsääntöisesti) lähivanhemman huolen tapaamisten turvallisuudesta erosta johtuvaksi katkeruudeksi...
Sinuna ottaisin yhteyttä lastensuojeluun ja pyytäisin heitä tarkastamaan onko olosuhteet isän luona sellaiset, että lapsen voi sinne turvallisesti luovuttaa.
Nämä sopimus asiat ovat vähän sellaisia kuin niitä itse halutaan tulkita. Ei kai sielä sopimuksessa myöskään sanota että tapaamisen on oltava yhtäjaksoinen? Minusta kuulostaa että varsinkin tapaaja osapuolet vain haluavat/ovat tottuneet tulkitsemaan niin että sopimusten pidemmät lomat ovat yhtäjaksoisia.
Ja tuosta luottamuksesta - itse voin sanoa että vaikeaa on luottaa tasapainottamaan ihmiseen. Mutta arvatkaapas, minulle paikalliset sosiaali tädit sanoivat "Sinun on vain PÄÄTETTÄVÄ, että luotat...." - hitsi vieköön, kyllä normaalilla maalaisjärjellä varustetun ihmisen mielipide on että vastapuolen on luottamuksensa hankittava ja osoitettava olevansa luottamuksen arvoinen.
Ja tuo sosiaaliviranomaisten tarkistus - mitä hyötyä niistä ihan oikeasti on? Sosiaali viranomaisten pitää etukäteen ilmoittaa koska tulevat käymään - ja sehän ihan fakta että silloin joka kodissa (jossa edes jossain määrin normaalilla älyllä olevia ihmisiä asuu) kaikki on moitteettomassa kunnossa.
Periaatteesa lasta ei tietääkseni tarvitse luovuttaa päihteiden vaikutuksen alaiselle henkilölle, mutta mutta... kuka sen valvoo mitä pidempien tapaamisten aikana tapahtuu?
Hmmm.
Kirjoitukseni ei ollut pelkkä mielipide, vaan perustuu pitkäaikaiseen kokemukseeni Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton puheenjohtajana ja erovanhempien tukihenkilönä. Olen 99% varma siitä, että jos kirjoittaja ei antaisi lasta kahden viikon tapaamiseen tapaajavanhemman niin vaatiessa ja jos tämä tapaaja hakisi sopimukselle täytäntöönpanoa, määrättäisiin äiti sakon uhalla luovuttamaan lapsi tapaamiseen.
Onko se oikein, on sitten ihan eri juttu.
Vanhemmat voivat toki sopia mitä hyvänsä, kysymys koski käsittääkseni sitä, miten lakia tulkitaan.
Tiinalle äskeiseen viestiin...
Tällaiset sopimusasiat ei todellsiuudessakaan ole mitään mielipideasioita eikä sopimuksia todellakaan oikeudessa tulkita noin mitä väität.
Oman kokemuksesi pohjalta kyllä tiedät, että asioilla on aina kaksi puolta, eikä se toinen puoli, joka voittaa, ole etukäteen milläänlailla selvä.
Ex-mieheni sanoi tapaamissopimuksesta juristeillemme, että tuohan on pelkkä paperi vain. Niin todella hänelle olikin. 4 vuotta jatkunut omapäinen tapaamis/tapaamattomuus -jäynä ei pääty koskaan. Sos.tätsyt eivät ole voineet mitään ja oikeuteen on hankala mennä, koska kuulemma sos.tädit eivät tiedä enää kuka puhuu totta ja kuka valehtelee, jutut menevät täysin ristiin. NIINPÄ! Eli rehelliset eivät todellakaan maata peri!!! Mukavana lisänä on tietysti vielä lasten manipulointi ja minun asioitteni haukkuminen. Isän luona lapset ovat täysin vapaasti, joskus jopa vuorokauden kolmestaan, kun isukki menikin keikalle. Onhan se kohta teini-ikäisistä lapsista kiva, kun kukaan ei rajoita mitään ja saa tehdä mitä vain. Konkkaronkka muuttaakin pian isänsä luo, kun siel on kivempaa eikä kukaan kiellä mitään. Elatusapua tulee just minimi, kun ukko heittäytyi minimipalkalle elatusapua määrättäessä.
Tapaamiset meni niin että aluksi ei tavannut ollenkaan, sitten tapasi niin, että meikäläinen hoiti kaikki kuskaukset. Nyt sujuu niin, että hakee, enkä tiedä, milloin tulevat takaisin - kun lapset haluaakin olla vielä täällä tai...nyt mä en kerta kaikkiaan voi pitää, kun lähden duuniin, tuon ne NYT. Jos en ole kotona, hän sanoo lasten kuullen, että "voi voi, kun äiti ei nyt halua teitä kotiin, te ette pääse omaan kotiinne, niin niin, voi voi."
Suomi on pullollaan näitä psykopaatteja eikä laki voi asialle yhtään mitään, eikä mitkään sopimukset. Lisäksi 12-vuotias on lain mukaan pätevä itse valitsemaan asuinpaikkansa, ilmeisesti myös sitten häntä ei muutenkaan saa enää mitenkään määrätä tai rajoittaa, kun kerran näin suuressa asiassakin lapsi voi jo päättää itse. Eli voisi sanoa, että turha näitä asioita on vatvoa tai pohtia, röyhkeimmät jyrää ja muut eivät voi kuin alistua. Siinä mielessä tulee mieleeni erään teoksen kommentti, että ihmisen tulisi elää huolettomana kuin taivaan lintu, sillä hänestä huolehditaan. Joopa joo.
Älä arvostele exäsi kykyä olla isä, jos kaikki on muutenkin sujunut hyvin. Kyllä hänellä on oikeus tavata lasta ja olla se 2 vkoa. Ei kai lapsi sinne halua mennä, jos äiti kotona toitottaa, että PAKKO sun on sinne mennä.
Kuule, hän on ihan yhtälailla vanhempi!