Aina Mun Vika?

Oon 12v tyttö, joka on konenu aika paljon jo tähän mennessä.
Kun mä pääsin tutustuun kolmosella mun tulevaan kouluun, ne mielisteli heti, enkä mä tietenkään pystyny tajuumaan sitä. Sitten, kun vihdoin sinne pääsin, kaikki oli hyvin- hetken. Pian mun selän takana jopa mun bestikset alko suunnitteleen kaikkea. Eräänkin kerran yks niistä tahallaan härnäs, ja lopulta suuttu kun en huomioinu sitä. Niin se sitte haukku mut, mä vastasin samalla mitalla, kiivasluonteinen kun olen. Se oli ensimmäinen rako. Sitten kerran, eräänä päivänä kouluun tullessani kukaan kolmesta bestiksestä ei puhunu mulle. Ihmettelin tätä. Sitten, kuitenkaan se ujoin ja hyväsydämmisin ei pystynyt pitää salaisuutta; ne oli sopinu ettei ne puhu mulle, ja ettei mulle kerrota. Sitten kun se idean "isäntä" sai tietää tästä, hän räjähti tälle joka paljasti jutun minulle. Silloin se yksi niistä räjähti "isännälle".

Seuraava homma tapahtui nelosella. Oltiin hyvissä väleissä, mutta sitten mun seläntakana alettiin kuiskia. Riita meni lopulta siihen, että mun rahoja katos, varpaille tallattiin yms. Ja äiti sitten otti yhteyttä opeen. Oltiin siinä sitten, kun mua syytetään kaikesta. Mutta entä jos olinkin juuri se, joka olis tarvinnut sen hetkisen, parhaan ystävänsä, sen tytön apua? Ei se ees sanonu mitään! Lopulta, kun tämä kiusaaminen jatku, se eteni reksille. Se ymmärsi mua, ja oikee syyllinen löyty.

Muina aamuina, ennen tätä hetkeä, itkin ja esitin sairasta peläten, että mua kiusataan taas.

Nyt viitosella oli myös riita; puoli vuotta riidoissa. Sitten, kun se asia lopulta selvisi, sitä tyttöä, jonka kanssa olin aiemmin riidoissa viitosella, alettiin kiusaamaan, jonka johdosta, kun tuin ystävääni, minäkin sain osani tästä.