Olen saanut vauvakuumeita jo 12 vuotiaasta lähtien joten voin sanoa etten voinut silloin tai edes 16 vuotiaanakaan kovin vakavasti asiaa haluta/toteuttaa. Mutta nyt olen 19 vuotias ja minulla on ammatti, avopuoliso ja tilava asunto ym. Tunnen olevani niin valmis äidiksi ja minulla on aivan järkyttävä vauvakuume!!! Mutta voisiko joku sanoa että voiko tämäkin kuume hävitä vai jatkuuko tätä siihen asti kun olen haluamani vauvan saanut?
Tosi vaikee kysmys mut puolisoni ei ole valmis uuteen perheen jäseneen ja minä olen pakahtua tähän olotilaan!!
Onko jollain samanlaisia tuntemuksia? En siis ajattele että "olisi kiva hankkia vauva" vaan olen ajatellut tosissaan taludellisia asioita, raskautta, synnytystä, vauvan hoitoa, parisuhdetta ja kaikkea mahdollista miten elämä tulisi vauvan myötä muuttumaan...
Sydän hakkaa ja mahaa kipristelee kun ajattelen pientä lasta syliini! Mitä teen??? Pääsenkö eroon vauvakuumeesta???
Kiitti vastauksista!
Tosi vaikee kysmys mut puolisoni ei ole valmis uuteen perheen jäseneen ja minä olen pakahtua tähän olotilaan!!
Onko jollain samanlaisia tuntemuksia? En siis ajattele että "olisi kiva hankkia vauva" vaan olen ajatellut tosissaan taludellisia asioita, raskautta, synnytystä, vauvan hoitoa, parisuhdetta ja kaikkea mahdollista miten elämä tulisi vauvan myötä muuttumaan...
Sydän hakkaa ja mahaa kipristelee kun ajattelen pientä lasta syliini! Mitä teen??? Pääsenkö eroon vauvakuumeesta???
Kiitti vastauksista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla sama tilanne... Olen tosin jo 23v, mutta pitkään jo halunnut lasta. Opiskelen yliopistossa, ja valmistun vuoden kuluttua, samoin aivan ihna ja superrakas avomieheni...
Itse olen kaipaillut lasta jo tovin, mieheni myös mutta on halunnut kypsytellä asiaa rauhassa. tähän on mennnyt yli vuosi. Aluksi painostin asian suhteen mutta pian huomasin että se ajaa meidät erilleen. Nyt aivan yllättäen mieheni sanoi et eiköhän se vaavi vois jo meille tulla. Yritystä takana 1kk, menkat parhaillaan, oli iso pettymys vaikka toiset yrittää vuosia, itse en jaksa odottaa!!!!
Ajan kanssa ne ajatukset kypsyy, meillä asiasta ei puhuttu 6kk ja yhtäkkiä hän yllätti minut todella iloisesti!!! Olen tosin ylihuolehtivaa sorttia, ja meillä suvussa ei naiset lähde helpollla odottamaan joten pelkään jo sitä jos emme saakaan lapsia. Minulla on ollut komplikaatioita nuorempana, ei siis sukupuolitauteja vaan muuten kaikki ei ollut ok, mutta nytten on joten ei syytä pelätä mutta silti pelkään.
Älä painosta miestäsi, kyllä se ajan kanssa kypsyy ja sitten on ihana yhdessä haaveilla ja yrittää... Lämmintä kesää....
Ei tunnu tuo kuume katoavan, olen 20 vuotias ja avomieheni 22, me molemmat opiskellaan amk:ssa ja valmistutaan sitten joskus. Mulla on ollut hirveä vauva kuume jo reilun vuoden. Nyt olen vasta oikeastaan alkanut puhumaan siitä avomiehelleni, mutta hän ei halu lapsia vielä, kuulemma sitten joskus kuuden vuoden päästä kun ollaan tyyliin ikäloppuja. :(
Asiaa ei todellakaan paranna se että kaksi kaveriani on saanut lapsen ja nyt paras ystäväni ilmoitti olevansa neljännellä viikolla. Arvaa vaan olisiko ihanaa olla raskaana yhtä aikaa, kun asutaankin melkein vierekkäin. Ollaan hankittu kaksi kissaakin vähän kun lapsiksi, toinen kaksivuotias ja toinen vuoden, mutta eivät he korvaa sitä aukkoa joka on, vaikka ovatkin minulle rakkaita ja erittäin tärkeitä!
Rakastan avomiestäni ja aijon olla hänelle uskollinen, ollaan seurusteltu jo viisi vuotta ja asuttu niistä kaksi yhdessä. Kihloissa jo kolme vuotta. Minun on siis kai vain odotettava.
Ainiin, tätä pahentaa vielä se että teimme tässä hiljattain jotakin testiä ja siinä kysyttiin että mitä pelkää eniten, vaihtoehtoina oli jotain tyyliin aids, sukupuolitaudit, ero jne, yksi vaihtoehdoista oli kuitenkin vahinkoraskaus. hän ruksi sen....vaikka tulisikin vahinkoraskaus olisi lapsi minulle aina yhtä toivottu. ajattele hän kuitenkin pelkäsi sitä enemmän kuin esim. eroa.
:(
Toivottavasti kaikki eivät joudu odottamaan yhtä pitkään.
Toi testi juttu oli aika paha! Oon pahoillani... Kaippa se "joskus" siitä sitten...
Mä en kestä kans enää yhtään sitä "joo joo, sitten joskus"-juttuu mitä avomieheni sanoo kun yritän puhuu lapsista! Koska se joskus muka tulee?
Miksi sitä turhaan odottelemaan ja vanhempana on enemmän riskejäkin yms, mut kun en saa mieheni päätä käännettyy ja rakastan häntä kuitenkin kovasti ni ei auta muu kun odottaa että joskus...
=( MASENTAVAA! En tiedä miten päin oikeen olisin kun vauvakuume on SUURI!
Voi että on kiva kuulla, että muutkin ajattelevat samoin!!
Mulla nimittäin ollut vauvakuume jo noin neljä vuotta, eli noin 17-vuotiaasta. On kauheaa joutua odottamaan:( Kuume ei tosiaan katoa, mutta onneksi lievittää välillä..muuten nimittäin tulisi hulluksi! Silloin kun kuume on pahimmillaan, näkee pieniä vauvoja joka puolella: siis ihan konkreettisesti, mutta myös mielessä KOKO AJAN!!
Minäkin opiskelen ammattikorkeakoulussa ja valmistun noin kolmen vuoden päästä, olen avoliitossa todella onnellisesti. Miehen kanssa juteltu asiasta monet kerrat, mutta kuitenkin päätetty yhteisesti odottaa vielä ainakin opiskelujen loppuun asti!
Minunkin kaksi kaveriani ovat saaneet vasta (8kk sitten) vauvat..todella tuskaista!! Tottakai olen onnellinen heidän puolestaan, ja olen toisen lapsen kummitätikin, mutta sisäinen tuli polttelee kyllä niin pahasti, kuin heitä näen!!
Ja samaten täällä..kaksi kissaa hankittu:) Toinen 1 1/2 vuotta, toinen kohta vuoden:) Kummatkin ihania ja kaikkea muuta, mutta ei todellakaan sammuta sisällä roihuavaa liekkiä:(
Että aikalailla samassa jamassa ollaan:( Mutta koita jaksaa odottaa, niinkuin minäkin yritän..kyllä odotus palkitaan sitten, siihen luotan:) Nautitaan nyt avomiehistämme, eikö totta?:) Kyllä se avomiehesikin pehmenee, kun tottuu ajatukseen, usko pois! Olen nimittäin aistinut selviä muutoksia avomiehessäni tämän asian suhteen..kyllä se tästä pikkuhiljaa!!
Voimia sinulle ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä:)
Halaus!