Hannu Lauerma

"Profeetallisuutta vai suuruusharhoja?

Taantuminen suuruusharhaisuuteen on skitsofrenian eräissä muodoissa, harhaluuloisuushäiriöissä ja maniassa joskus esiintyvä oire, joka saattaa tilapäisesti suoda tyydytystä mutta raunioittaa mahdollisuuden rakentavaan elämään ja vuorovaikutukseen. Usein siihen liittyy kokemus vainon kohteena olemisesta, tyydyttävänä kääntöpuolenaan elämys oman persoonan ainutlaatuisesta ja erityisestä merkityksestä. Suurellisuus, kyvyttömyys elää elämää jokseenkin muiden ihmisten kaltaisena mutta silti ainutkertaisena ihmisenä, saa joskus puhtaasti uskonnollisen ilmiasun.

Muistan itse tavanneeni vain kolme potilasta, joilla keskeisenä, selvästi ilmaistuna ja koettuna harhana on ollut oma jumaluus. Kaksi näistä "jumalista" oli vanhatestamentillisessa, kostavassa jumalallisuudessaan myös hengenvaarallisia. Siinä missä jumaluuskokemus on lähes kenen tahansa mahdollista tunnistaa harhaksi, on kokemus profeetallisuudesta paljon ongelmallisempi. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun kyseessä on jossain suhteessa karismaattinen ja ilmaisullisesti kyvykäs henkilö, joka kykenee salaamaan suuruusharhansa esimerkiksi esiintymällä tarvittaessa hyvin vaatimattomasti. "Jumalalta saatujen käskyjen" motivoimat hallusinoivien, hoitamattomien potilaiden tekemät surmatyöt eivät ole tavattoman harvinaisia.
Tapausselostus

Väkivallantekoihin syyllistynyt suuruusvainoharhainen nainen onnistui vakuuttamaan eräitä tahoja siitä, että hän olisi toiminut johdonmukaisesti uskonnollisen vakaumuksensa pohjalta. Oikeuden pohdittavaksi jäi, oliko kyseessä uskonnollinen kiihkomielisyys vai sairaus. Älykkäänä henkilönä kyseinen potilas osasi vastata johdonmukaisen kieltävästi oikeudessa esitettyihin kysymyksiin siitä, pitikö hän itseään erityisen merkittävänä henkilönä. Huomaamatta jäi, että rooli "vaatimattomista vaatimattomimpana" oli tosiasiassa perin suurellinen ja että suuruusharhaisten psykoosien diagnostiikkaa ei harjoiteta kyselemällä kautta rantain "Luulettekos te itsestänne liikoja?". Hyvin varmasti ja näennäisen johdonmukaisesti esiintyvä potilas toimi tosiasiassa kuuloharhojen ja vaikutuselämysten ohjaamana uskoen mm., että hän rituaaleillaan ja ajatuksillaan sääteli maailman tapahtumia ja yleistä moraalia. Hän sai eräiltä uskonnollisilta tahoilta, perheeltään ja asianajajaltaan ponnekasta tukea sille käsitykselle, että kyse ei ollut sairaudesta, ja hän päätyikin sairaalan sijasta vankilaan. Siellä hän ei kuitenkaan tullut toimeen, ja harhoista käsin motivoituneiden hengenvaarallisten tekojen uusiutumisen vaara oli ilmeinen. Vasta sairaalassa tahdonvastaisena aloitetun antipsykoottisen lääkehoidon ja pitkällisen psykososiaalisen tuen kautta hän kykeni palaamaan realiteetteihin. Tekojen ilmeisenä taustatekijänä olivat eräät seksuaaliset ja sosiaaliset itsetuntoa kolhineet pettymykset, joiden merkitystä potilas ei ollut kyennyt itselleenkään myöntämään. Lopulta niiden toteuttamista olivat siivittäneet eräässä hartauskokouksessa julkisesti esitetyt väkivaltaiset "näyt". Kiitoskirjeessään potilas kertoi lopulta hoidon aikana ymmärtäneensä, että Jumala ilmaisee itseään muutoin kuin hänen päänsä sisällä ennen lääkitystä kuuluneina ääninä. (Tapausselostus on muutettu tunnistamattomaksi)

Tarkassa psykiatrisessa tutkimuksessa, jossa myös uskonnolliset näkemykset läpikäydään, on täysin mahdollista erottaa toisistaan uskonnollinen kiihkomielisyys ja psykoottisuus. Psykoosin hyvä hoito ei suinkaan johda uskonnollisen vakaumuksen hälvenemiseen, vaan odotettavissa on sen suuntautuminen rakentavammin."

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo91931&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero


Olisiko aika miettiä sitä teidän "Jumalanne" opastusta ja tahtoa.. En syytä Oslon ampujaa, kun hän on sairas, mutta kyllä pitäisi hihhulienkin kantaa vastuuta teoistansa ja puheistansa...Aina on olemassa joku, joka ottaa asiat liian vakavasti. Älkää nyt vain hehkuttako sitä "suruanne" liiaksi, sillä alkaa myötähäpeä puskemaan ylidramatisoinnin vuoksi...