Vertaistukea tarjolla....

Oletko parantunut täydellisesti syömishäiriöstä? Vertaistukesi olisi sinun terveen ihmisen vuorovaikutusta syömishäiriöllä oireilevan kanssa?

Entä miten koet, onko anoreksiaa sairastanut, ja edelleen yli 10 vuotta oireillut aikuinen nainen mielestäsi sopiva?

Itse en ole sairastanut, mutta olen kaivannut aikuiselle tyttärelleni kannustavaa lähinnä tukihenkilöä, joka voi olla myös parantunut henkilö. En tiedä, onko hän tästä minun ajatuksesta kiinnostunut, mutta voisin ehdottaa. Äiti on kuitenkin liian läheinen siihen, siitä olen 100%:n varma.

Hei!
Bulimiasta olen selvinnyt, mutta tällä hetkellä kamppailen "määrittelemättömän" syömishäiriön kanssa, tosin aikas hyvällä mallilla tällä hetkelllä mennään. Luottavaisena tulevaisuuden suhteen, että kyllä tästäkin vielä päästään =)

Kysele ihmeessä tyttäreltäsi jos kiinnostaisi olla yhteydessä, vaikka en itse anoreksiaa olekaan sairastanut, uskon että kokemukset/tuntemukset ovat saman oloisia sh:sta riippumatta ja verrattavissa toisiinsa.

Minua omalta osaltani arveluttaa kovasti tuo, että itsekin vielä sh-ta sairastava alkaisi vertaistueksi sairaalle!
Jos itse vertaistukea ajattelen, se on sellaista missä se tukihenkilö nimenomaan tukee, ei verailua "onko sulla näin ja mulla on näin" jne. Tukihenkilön pitäis olla jo turvallisilla vesillä, ettei ole vaaraa hänen mahdollisesta uudelleensairastumisesta. Sehän on aina vaarana jos ei mieli ja ruumis ole jo täysin ehjät ja tasapainossa. Sairas voi tahtomattaan antaa pontta ja kiksejä uudelleen sairastumiseen!
Pitäisi olla henkilö, joka siis tukee sitä tervettä puolta, tukee näkemään uudesta perspektiivistä asioita, tukee sairasta aukomaan solmuja ja esteitä paranemisen tiellä jne. Ehkä olen väärässä mutta itse sairaana haluaisin siis sellaisen vertaistuen joka on todella jo vahvoilla, kokenut sairauden mutta jättänyt sen lopullisesti taakseen. TUEN, en vertailukaveria!!

Samaa mieltä!! Ja vielä se että olkaa ihmeessä tosi-tosi varovaisia kelle netissä annatte e-postiosoitteen tai muuta tietoa!!!
Täällä liikkuu kaikenlaista porukkaa mitä kummallisimmin ja hämäräperäisimmin tarkotuksin!!!! En tarkoita tai syytä sua joka vertaistukea tarjoat, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen!!!
Itse oon saanut vertsua SYLI:N kautta, syömishäiriöliitto. www.syomishairioliitto.fi se on luotettava paikka ja siellä on hyvät keskustelupalstat omaisillekin ja psykologi vastaa kerran viikossa. Suosittelen sitä!

Joo, tukea olikin tarkoitus tarjota, ei todellakaan vertailla! Tarkoitin vertailulla sitä että sh:t pystyy verrata toisiinsa ajatusmaailmaltaan yms.

Ja niinkuin laitoin, tällähetkellä hyvältä näyttää ja positiivisella mielellä tulevaisuutta kohden=)

Mutta hyvä kun laitoit nettiosoitteenkin mistä apua löytyy!!!

Tsemppiä kaikille sh potilaille ( ja tietysti myös läheisille)

Olen samaa mieltä nimimerkkien Elleville ja bellabimba kanssa. Olen itse ollut mukana SYLI:n toiminnassa ja läheisten vertaistukitoiminnassa. Ehkä juuri siksi tyttäreni ei tahdo apua myöskään sieltä. Toisaalta vaikuttaa siltä, että hän ei edes halua apua, sillä omasta mielestään hän tulee toimeen oireilunsa kanssa, pitää sitä ehkä jopa normaalina, koska jaksaa käydä työssä ja harrastaa aktiivisesti. Minusta hänen ruokailutavat on hyvinkin kaukana normaalista.

Miten nimimerkki n-2 määrittelet "määrittelemättömän" syömishäiriön omalta kohdaltasi? Ajattelen, että tyttäreni saattaa ajatella omaa syömishäiriötään myös määrittelemättömäksi. Asia on niin arka, että siitä en voi kysellä ilman hänen omaa aloitetta.

Ajattelen vaan, että kuinka moni meistä sitten syö jatkuvasti jonkin standardin määrittelemän ruokailurytmin ja sen sisällön mukaan. Ehkä olennaisin ero terveen ja sairaan välillä on siinä, että terveen ihmisen elämää ja ajatuksia ei rytmitä ja täytä syömiseen liittyvät asiat. Syömishäiriöisellä ruokailu hallitsee ajatuksia, käyttäytymistä, valintoja, sosiaalisia kontakteja, liikuntaa ymv.

Tämä määrittelemätön syömishäiriö on lääkäriltä saatu "diagnoosi", ei siis mikään oma keksimä nimitys=)

Ja itse olen hyvin päässyt eroon ruokailun täytteisistä ajatuksista, oireilen vielä toisinaan, mutta parempaan päin.

Ja minulla tähän "määrittelemättömään" sh:n ei niin totaalisesti ole koskaan liittynytkään ruoka- asiat, ehkäpä sen takia siis onkin määrittelemätön. Itse huomaan toisinaan bulimistiset ajatukset vieläkin nostavan päänsä, mutta ne eivät enään rajoita elämääni milläänlailla=)

Ja siis apua olen aikoinaan hakenut bulimiaan ja nyt tähän määrittelemättömään sh:n ja sitä suosittelen kaikille=)