Pelkäätkö ukkosta

@auli-auli

Salamoista ei kannattaisi tehdä tuplia, ainakaan tänä kesänä. :)
Mutta ihan hyvä aloitus, kuvaile uima-asuasi. :)
Anna pelkosi jatkua, ensi vuosi voi olla vieläkin kauheampi salama-vuosi.
H.

Ukkoseton kesä meillä...

Kolme kertaa olen kuullut ukkosen äänen kaukaa tänä kesänä... Salamat ovat melskanneet muualla kun moisia välähdyksiäkään ei ole ollut... No nimensä mukainen eli vanhan kansan "kaukainen"...

Eilen oli kyllä sellainen ukkonen, että täytyy myöntää pelänneeni.
Iski melko lähelle koivuun, oli melkoinen pamaus.
Olen aina pelännyt ukkosta...

Asun mökillä Nuasjärven rannalla toisella puolen kirkonkylää on Oulujärvi. Ukkoset kiertävät järvet joten pahemmilta moukaroinnilta olen säästynyt. Jos taas ukkonen tulee päälle voi käydä niin, että ukkospilvi jää ikäänkuin mottiin ja pyörii kirkonkylän yllä.

En suorastaan pelkaa ukkosta, mutta tuulenpuuskat ovat joskus tässä niemellä pelottavan rajuja. Pihapiirissäni on vanhoja koivuja joten niiden kestävyyttä pelkään. Onhan näitä kaatunut jo ainakin viisi kappaletta ja aina on selvitty vahingoitta. Pitää koputtaa päätä.

Jos ukkonen alkaa riehua yllä menen ylisille nukkumaan.

Pelkään ihan hurjasti, nypit piuhat pois pistorasioista järkenään. Suljen ikkunat ja ovet...vaikka kuinka ymmärtää että pelko ei auta, minkäs teet?

On ollut jokunen ihan päällä oleva, ja se kolina on huikea, muistelen kyllä et viimevuonna ukkosti enemmän.

En varsinaisesti pelkää, mutta kunnioitan kyllä. Olihan jo muinaisaikoina Ukko-ylijumala kaikista jumalista pelätyin ja kunnioitetuin. Olen työssäni nähnyt ukkosen tuhoja sen verran, että tiedän kuinka arvaamaton se on. Kun on kysytty toimivia ukkosenjohdattimia, olen sanonut ettei sellaisia olekaan.

Kerran todella myös pelkäsin. Olin merellä kun ukko alkoi riehua aivan yläpuolellani. Matkaa kotisatamaan oli yli 30 km ja lähimpään rantaan myös useita kilometrejä. Muistan lapsuudestani kun isäni ei ukkosta pelännyt, mutta oppi hänkin sen tekemään kun salama löi viikatteeseen niin, että vain varsi jäi käteen. Hänen onnekseen varsi oli puinen ja lähes kuiva.

Täällä meidän koordinaateilla ei tänä kesänä ukkosta ole juurikaan näkynyt, ja aikaisempinakin on yleensä pysynyt turvallisen kaukana. Rajuilmaa jopa toivoisin helteisen jakson jälkeen, että ilma raikastuisi ja itsekin piristyisi. Mutta vahinkoja en toivo kenellekään.

Viime viikolla oli ukkosta melkeen joka toinen päivä, jos oli yöllä niin siihen en heränny. Mä nukuin sikeesti, sit aamulla naapuri sanos että oliha kauhee ukkone yöllä. Vahinkoja oli sattunu.

Päiväaikaa ei edes jyrinää kuulunu, mut salamat meni ristiin. Launataina tuli vettä kaatamalla, no ainaki maa kastu, sitä enne oli hiostava helle. Mä sitä osaa pelätä, lasit kiinni ettei tule vettä sisään. Toslta mereltä se rytäkkä yleensä nousee.
En nyt tiä menikö alotukseen.

Eivät ukkoset ole yleensä kovin häirinneet.

Joskus vuosia sitten näihin aikoihin kesästä olimme perheporukalla telttailemassa järven rannalla kun yöllä nousi ylle todella kova ukkosmyrsky, kai vartin verran keskiyöllä oli täysin valoisaa kun koko ajan salama löi jossakin päin taivasta. Paukkuja tuli lähelle ja koko perhe koiraa myöten kaivautui jonnekin makuupussini alle piiloon. No, ohi meni sekin ja ei kun nukkumaan taas, sisään kun ei ollut päässyt tippaakaan vettä...

Merellä ovat nuo ukkospuuskat vaarallisia. Jos vene on kiinni saaressa ja tuuli nousee, tulee kiire irrottaa köydet ennen kuin tuuli ne irti repii ja paeta kauemmas rannasta ettei tuuli särkisi venettä kiviin.

Kyllä pelkään jonkin verran, sillä salaman iskusta olen kaatunut ja menettänyt tajuntani lyhyeksi aikaa, kun se iski lähellä olevan puun hajalle ja minä satuin
seisomaan metallisella kynnyksellä vieressä. Korvat lukkoutuivat ja tinnituksen sain, mikä lieveni ajan oloon. Korvalääkärissä olin, mutta onneksi selvisin ilman muita vaurioita.

Merellä olen ollut ukkosmyrskyssä purjeveneen "naisistossa", kun ukkospuuska tarttui purjeisiin ja masto koukkasi mereen ja purje repesi.
Siinä oli toimittava ripeästi ja vasta myöhemmin alkoi polvien tärinä
kun tilanteen vakavuus selvisi.
Pelastusliivit ja valjaat olivat onneksi päällä.

Turhaa pelkoa yritän välttää, mutta tietyt varotoimenpiteet ovat mielessä.
- Arka lyöty, hellä purtu.-

. .

Kovaa ilmaa pelkään, eikä minua saa millään ilveellä ulos ukkosilmalla eikä mihinkään kuistille salamia ihailemaan..yhessä kohti kökötän hiljaa.. :)

Pelkoni ukkoseen jäi pysyväksi kun isäni oli juuri kuollut , olin 12 -13v...isä liiterissä ehttooilta, kova ukkonen jylisi. Meille oli kerääntynyt kyläläisiä, oli kuuma, ikkunat auki ja liedessä tuli jolla kahvetta keiteltiin.

Oliko mummu joka sanoi et tule pois siitä ikkunanluota, ja muutaman mintsan päästä kieppui isohko pallosalama samaisesta akkunasta...rikkoen kattovalaisimen ja kieppui itsensä hellan savuhormista ulos...pudottaen rappinkia het´kunnolla.
Ikäni mä muistan sen!

Enpä pelkää, kaipa, koska ei ole ollut mitään pelottavia kokemuksia.
En edes siksi, vaikka isäni meni tyyny korvillaan ukkosella sängyn alle.

Päinvastoin, ukkosta voi ihailla upeana näytelmänä, ja huokaista helpotuksesta, kun kaatosade alkaa, ja jyrinä hälvenee.

Toki aikoinaan maalla mummulassa alkeellinen sähkötaulu venyi ja paukkui ukkosella. Onneksi ei tullut pahempaa hätää.
Mummukin sai pyykinpesuvesiä taivaan lahjana, vähävetisellä paikalla.
.

Ukkoskesiä on ollut muistiini silloin tällöin. Joskus 50-luvulla varsinkin, kun olin vielä noin 10-kesäinen ja tietysti pelkäsin. Ihan aiheesta, sillä kerran ukkosmyrskyllä suuri puu kaatui sähkölankojen päälle aivan kotini nurkalla ja olin varma että nyt me kaikki kuollaan... oli aikuisten häslinki sitä luokkaa.

Toisen kerran salama iski puuhun kun olimme noutamassa lehmiä, tuli alas puuta pitkin ja jatkoi tien poikki niin että kivet muljahteli esiin. Varsinainen ihme ettei meille lehmänhakijoille sen paremmin kuin elukoillekaan käynyt kuinkaan, ei ihan satuttu "linjalle" (meni meidän välistä) mutta lähellä oli.

Olin minäkin lapsena joskus uimassa kun näin että salama iski veteen (?) noin puolen kilometrin päässä. Jotenkin luulin olevani turvassa, mutta silti vähän säikähdin ja suunnistin kotirantaan.

Ukkonen on arvaamaton salamoineen. Vaikka tiedän että sitä lähinnä kannattaa ihailla komeana näytöksenä - kun ei täydellisesti voi itseään eikä läheisiään eikä omaisuuttaan kuitenkaan mitenkään suojata - niin en hirveästi nauti komeista salamoista, jyrinästä puhumattakaan. Paitsi aivan pimeällä silloin kun salamat ovat niin kaukana että tekevät tuhoansa ihan jossain muualla, jos tekevät, ja kun jyrinä kuuluu vain vaimeana kuminana tai ei ollenkaan (elosalamat).

Tänä kesänä ukkoset eivät ole meidän mäkeä suuremmin vaivanneet. Vai olisiko pitänyt jättää kirjoittamatta; sitä sanaa et sano minkä päähän et pääse sanoo vanha kansa.

Mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän pelkään.
Ed. Asunnossa kylppäri oli keskellä huoneistoa, siellä istuin kissan kanssa ja luin jotain. Tunnin kuluttua ajattelin ilmojen menneen ohitse-> Täällä on kolmella seinällä isot ikkunat, eikä kissaakaan enään ole lohtuna.

No ihan turhaa tässä röyhistellään, kyllä mulla on hienoinen pelko ukkosta kohtaan ja suuri kunnioitus. Se hajotti kerran meidän pannuhuoneen, ja meni rakennuksen sivustoa pitkin toiseen rakennukseen, jossa olin just ollu ompelemassa, ja pamautti siellä ompelukoneeseen. Siitä lensi puolakotelo lattialle ja se käydä pauhasi kuin viimeistä päivää. Hajottihan se sen ompelukoneenkin.

Kun olin ompelemassa, näin mustan pilven nousevan taivaanrannan takaa ja juoksin pihalle ottamaan pyykkejä pois narulta, ennenkuin kastuvat. Pyykit ehdin ottaa, mut salama tuli kylään. Se oli häjyn tuntuista, kun se etene rakennuksen sivustoa peltikatetta pitkiin, siirtyi sitten laajakaistalinjaan ja hyökkäsi sitä kautta toiseen rakennukseen päästen siellä käsiksi sitten sähköverkkoon ja sitä kautta ompelukoneeseeni.

Aiemmin samanmoisessa tilanteessa, kun huomasin taivanrannalla mustan pilven, juoksiin hakemaan pyykit narulta. Ajattelin, että ehdin hyvin, kun oli vielä täys auringon paiste.

Salama oli laskenut toisin. Vaikka aurinko paistoi, eikä pilviä meidän kohdalla näkynyt, mutta järkyttävä kajaus kävi, ja kun tulin sisälle, kauhea käry, ja kuinkas ollakkaan. Tietokoneen modemin se poltti. Silloin elettiin 1987 vuotta.

Nuoruudessa, kun olin lehmiä hakemassa metsästä, siihen aikaan lehmät laudintivat metsässä. Niin tullessani mäenrinnettä ylös, salama iski sateenvarjooni ja sain tällin siitä. Ikäni muistan sen tällin.

Ja kerran salama hajotti pumppukopin säpäleiksi.
Niin, ja tänä kesänä ensimmäinen yöukkonen iski mua turpiin. Mulla oli BiCAP hengityslaite nokalla, niin siihen se iski, niinkuin joku nyrkillä olis vetänyt hartian takaa. Kyllä irtos äkkiä hengityslaite verkosta samoin hoitosänky myös.

Ja varsinkin, kun katsoo nyt tämän kesän vaurioita, tässä ihan vieressä hirveesti metsätuhoja, lakeena, puut juurineen irti, herää kyllä suurempikin kunnioitus luonnon voimia kohtaan.

UKKOSELLA IMEN kyrpää