Sori että jankkaan tästä asiasta, pyydän anteeksi siksi koska luettuani aiempia tekstejä mainitusta asiasta, olen tullut siihen tuntemukseesn että asia on perin kiusallinen keskustelunaihe.
Olen ilmeisesti silleen tyhmempi kuin te muut koska en edelleenkään päässyt selvyyteen tappamisesta kirjoitusten perusteella.
Tosiasia kuitenkin on että josain tilanteessa on tapettava tai vähintään vakavasti haavoitettava suojellakseen perhettään tai itseään. En ymmärrä kuinka voi suhtautua ymmärtäväisen hyväksyvästi hyökkääjiin joilla on merkeistä päätellen selvä vahingoittamisen aikomus.
Ymmärtävaisen käyttäytymiseni johdosta sekä itse että lapseni voisivat olla kuolleita, näinkö sen pitää mennä. Onko puolustautumiseni väärin.
Susku von .......
Olen ilmeisesti silleen tyhmempi kuin te muut koska en edelleenkään päässyt selvyyteen tappamisesta kirjoitusten perusteella.
Tosiasia kuitenkin on että josain tilanteessa on tapettava tai vähintään vakavasti haavoitettava suojellakseen perhettään tai itseään. En ymmärrä kuinka voi suhtautua ymmärtäväisen hyväksyvästi hyökkääjiin joilla on merkeistä päätellen selvä vahingoittamisen aikomus.
Ymmärtävaisen käyttäytymiseni johdosta sekä itse että lapseni voisivat olla kuolleita, näinkö sen pitää mennä. Onko puolustautumiseni väärin.
Susku von .......
Vastaukset 27
Vanhimmat
Shaolin temppelin munkit käyttää yhtä buddhalaista
tyylilajia.Puolustautumisessa se hakee vertaistaansa.materiaalia löytyy varmaan tarpeeksi.
Aikidossa opetettiin ottamaan vastustajalta puukko pois, ettei kaveri vaan vahingossa satuttaisi itseään :D
torjumaan potkuja :)
Tosiasia kuitenkin on että josain tilanteessa on tapettava tai vähintään vakavasti haavoitettava suojellakseen perhettään tai itseään. En ymmärrä kuinka voi suhtautua ymmärtäväisen hyväksyvästi hyökkääjiin joilla on merkeistä päätellen selvä vahingoittamisen aikomus.
Ymmärtävaisen käyttäytymiseni johdosta sekä itse että lapseni voisivat olla kuolleita, näinkö sen pitää mennä. Onko puolustautumiseni väärin.
Kun sanot ” Tosiasia kuitenkin on……..” tuot esiin mielestäsi itsestäänselvyyden, joka ei välttämättä kaikille ole itsestäänselvyys – sitähän väität tämänkin palstan välttelevän keskustelun osoittavan. Jos alat keskustella ei ole mitään itsestäänselvää.
Älä hae toisilta neuvoja. Jos niitä saat niin sinä kuitenkin päätät. Tämänkin neuvon suhteen.
Kehoittaisin miettimään ja selvittämään itsellesi aivan tarkkaan sen, miten vertaat
hyökkääjän, jolla ilmiselvästi on vahingoittamisen tarkoitus, hengen ja terveyden arvoa
sinun ja läheistesi hengen ja terveyden arvoon.
Huomaa että en ole asettanut näkemystäsi epäilyksenalaiseksi.
Koeta jättää ennakkoluulot ja itsestäänselvyydet pois.
Kuvittele että joutuisit selittämään näkemystäsi tappamasi hyökkääjän puolisolle.
Kuvittele että joutuisit selittämään Buddhalle–kun kerran tällä palstalla kirjoitat.
Tämä voi tehdä kipeää.
Saatat huomata että perustelusi lähtevät siitä, että sinä ja sinun asiasi ja lapsesi ovat itsestäänselvästi tärkeämpiä ja arvokkaampia kuin muut. Ehkä niin onkin.
Hyökkääjälläkin saattaa olla lapsia –useampia ehkä.
Et hylkää omaisiasi jos mielesi muuttui. Et ole kenellekään velkaa. Lapsillesikaan.
Näin siis vain minun mielestäni.
Ei kukaan voi sanoa sinulle ettet saa puolustaa itseäsi tai lapsiasi. En usko että
Buddhakaan niin sanoisi. Mutta ei varmasti kehoittaisi tappamaan - yleisohjeena.
Kun olet selvittänyt itsellesi perusteet voit kussakin tilanteessa toimia päättämälläsi tavalla.
Ja kun olet päättänyt jotain, älä horju äläkä kadu.
Parempi huono päätös kuin ei päätöstä laisinkaan. Hyökkääjän tappaminen ei välttämättä ole harkittu ja ajateltu teko. Nopeassa tilanteessa pelaavat itsepuolustusrefleksit automaattisesti ja ajatus tulee kuvaan sillai paljon myöhemmin, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja seuraukset on kunkin kannettava, tällaista tilanneta yritin kuvata mutta en oikein onnistunut.
Susku von .......
Kuinka moni voikaan rehellisesti sanoa, että ei puolustautuisi?
Kuinka moni tuntee maailman todellisen luonteen?
Hyökkäyksen voi torjua tappamatta hyökkääjää, miksi siis tappaa hänet?
Ei tappaminen olekaan päätarkoituksena, näin vain voi käydä.
Susku von .........
kanattaisi ajatella tappaminen vihollisen näkökulmasta. Miksi hän turvautuu niin äärimmäiseen keinoon. Mitä hän haluaa saavuttaa tappamisella jne.(kuka on vihollinen?)
Tappaminen voi olla myös välinpitämättömyyttä. Sellaisellakin asenteella voi tappaa.
Miten voi ylipäätään vetää rajoja tappamatta, satuttamatta, aiheuttamatta tarpeetonta kärsimystä?(onko rajojen vetäminen edes tarpellista?)
Mitä alistuminen on? Voittamista vai häviämistä?
Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä. Olen vuosia miettinyt niitä uudestaan ja uudestaan.
Häviäminenkin voi olla voittamista. Asioita voi katsoa niin monesta näkökulmasta.
Asia ei ole yksinkertainen ja sitä voi pyöritellä miten vain. On vain tilanteita joissa häviäminen ei ole voitokasta, parhaiten sellaista tilannetta kuvaa tilanne missä on pelissä joko hyökkääjän henki tai perheenjäsenteni elämä.
Itse olen valmis ottamaan vastaan sen mahdollisen karmisen lastin minkä hyökkääjän eliminointi mukanaan toisi, otan sen vastaan myötötunnosta hyökkääjää ja perheenjäseniäni kohtaan.
Susku von ........
Sittenpähän kiumuroit ainakin seuraavan elämäsi jossain helveteistä, ja ehkä pääset kokeilemaan uudelleen ihmisenä jossain vaiheessa ;)
Mutta oikeasti, asia ei tosiaan ole yksinkertainen. Itse en rohkene väittää tekeväni kyseisessä tilanteessa niin tai näin. Toivottavasti en joudu koskaan valitsemaan.
Asia ei ole missään nimessä yksiselitteinen. Mutta epäröintisi voisi maksaa mahdollisesti läheistesi hengen, pystyisitkö elämään sen kanssa. Joskus on tilanteita jotka on valittava jo tavallaan etukäteen.
Susku von .........
kuinka todellinen tuo asia sinulle on?
Miksi käytät aikaa ja energiaa miettimällä jotain epäolleellista?
Kuole itse tuolle ajatuksellesi tai tapa se voisi joku sanoa.(luovu vanhoista ajatuksistasi)
Jos tajuat elämän luonteen sinulla ei ole vihollisia. Eikä halua tappaa ketään.
Ehkä välinpitämättömyys on konkreettisempi asia jota kannattaisi tarkastella kuin "vihollisen tappaminen" jos vihollista ei ole.
Tosin välinpitämättömyydestäkin voi luopua.
Aivan niin, näitä voi pyörittää loputomasti siksi elämä kannattaa pitää yksinkertaisena. Teoria ja todellisuus kun harvoin kuitenkaan kohtaavat.
Miksi käytät aikaa ja energiaa miettimällä jotain epäolleellista?, kysyi All sinulta. Ja minä esitän saman kysymyksen.
Minulle se ei ole sillai epäoleellista.......jouduin mainitun asian kanssa tekemisiin aiemmin aika usein, siis ihan todella eikä vain ajatuksissa. Tällöin jouduin tavallaan elämään monet tilanteet jo etukäteen, niin että ne eivät tulisi uutena eteen. Monissa tilanteissa vaihtoehtona oli tappaminen, onneksi niin pitkälle ei tarvinnut mennä.
Susku von .......
Muistan lukeneeni jostakin buddhalaisesta teoksesta esimerkin, jossa merirosvo tunkeutui laivaan uhaten tappaa koko laivan miehistön. Tässä tilanteessa laivan kapteeni ampui merirosvon, jotta tämä ei tappaisi ja aiheuttaisi itselleen teollaan erittäin huonoa karmaa, josta tulisi kovasti kärsimään myöhemmin. Näin ollen kapteeni teki tapon myötätunnon ohjaamana.
Olen ymmärtänyt, että buddhalaisuudessa ei ole niinkään mitään yleispätevästi vääriä tai oikeita tekoja, vaan teon seuraamukset muodostuvat tekijän motiivien (vrt. myötätunto vs. viha) ja teon seurausten mukaan (jos kapteeni olisi antanut merirosvon tappaa kaikki siitä olisi seurannut enemmän kärsimystä kaikille). Yleispätevä ohje on tietenkin pidättäytyminen tappamisesta ja vaatii todella paljon viisautta tietää milloin siitä voi poiketa. Saattaa myös olla lähes mahdotonta valaistumattomalle henkilölle huomioida kaikki tilanteeseen vaikuttavat seikat ja mahdolliset seuraamukset...
Toisaalta ei pidä olla liian ankara itselleen, sillä virhearvioinnit ovat väistämättömiä. Pitänee vaan pyrkiä toimimaan eri tilanteissa parhaaksi arvioimallaan tavalla ja oikeiksi katsomistaan motiiveista käsin.
Tuolle katsantokannalle olen itsekin hiljalleen päätynyt, tappamisen käsittely on vaikeaa ja mitään yleispätevää ei ole, jokainen tilanne on erilainen.
Susku von .........
Ajatteliko kapteeni siinä tilanteessa, että pelastaisi miehistön (fyysiseltä) kärsimykseltä vai auttoiko hän näin toimiessaan merirosvoa, ajatellen hänen karmaansa? Vai voidaanko ajatella, että merirosvon karma oli jo kärsinyt pelkästä tappamisen ajatuksesta?
Eli toisin sanoen hän oli tietoinen oman karmansa "pilaantumisesta" tappaessaan merirosvon ja Buddhan tavoin luopui korkeammasta tietoisuuden tavoittelusta ennen kuin kaikki elävät olennot ovat saavuttaneet nirvanan.
Eli toisin sanoen hän oli tietoinen oman karmansa "pilaantumisesta" tappaessaan merirosvon
--------------
hän sai myös hyvää karmaa pelastaessaan ihmishenkiä (paljon enemmän kuin huonoa karmaa) ja sai myös hyvää karmaa siitä, ettei tappanut vihasta vaan korkeasta periaatteessa, jossa myös merirosvo otettiin huomioon (tahtoi säästää merirosvon isolta annokselta huonoa karmaa ja onnistui siinä)
Eli karma-ansiot olivat kapteenille reilusti plussan puolelle.
Kenenkään ihmisen ei tietysti pitäisi jäljitellä tuollaisen harvinaisen kapteenin käytöstä: tuskin monikaan osaisi suhtautua asiaan noin jalosti ja epäsentimentaalisesti ja toimia aidosta velvollisuudesta kaikkien hyväksi valiten epämieluisista vaihtoehdoista kuitenkin se paras.
Tämän aihepiirin yhteydessä on ennenkin todettu, että ei ole viisasta antaa mitään neuvoa tappamisesta. Jo ihan juridisista syistä. Olen samaa mieltä.
Ei ole mahdoton ajatus että joku höyrähtänyt kertoo tekojensa jälkeen saaneensa joltain nettipalstalta käsityksen että teko on joissakin olosuhteissa oikeutettu, jos ei jopa sankarillinen.
Myönnän taas kerran olevani tosikko. Siitä voi parantua.
Edelleenkin: pohdi itse ja päätä itse. Niin paljon kuin voi etukäteen päättää.
Tuollaiset tarinat on niin helppo ymmärtää väärin ja fantisoida jotain sankariutta. Kaikki olivat tuossa tarinassa uhreja.
"Edelleenkin: pohdi itse ja päätä itse"
Minusta sinun ei kannattaisi antaa tuollaisia neuvoja: joku höyrähtänythän kertoo tekojensa jälkeen saaneensa joltain nettipalstalta neuvoksi, että "pohdi ja päätä itse", ja tehneensä niin.
Mikäli olen käsittänyt oikein, myötätunto buddhalaisuudessa ei ole sitä, että antaa ensimmäisen auton ajaa ylitseen tai ensimmäisen murhaajan tappaa lapsensa. Jos annat murhaajan tappaa lapsesi, olet julma lapsillesi. Jos tapat murhaajan puolustaessasi lapsiasi, olet julma hänelle. Kummin päin teetkään, et silti ole myötätuntoinen.
Jos minun lapseni olisivat uhattuna, puolustaisin heitä sen vuoksi, että he ovat minun lapsiani, ja koska välitän heistä enemmän kuin murhaajasta, en siksi, että se olisi mielestäni myötätuntoista, tai koska se olisi mielestäni oikein.
Buddhalainen myötätuntoisuus siis käsittääkseni on sellaista, joka ei ole riippuvaista havainnoista kuten oma itse, henkilö tai elämän pituus.
Jos joku osaa, voisi tätä vielä selventää, koska en mielestäni aivan osaa selittää tätä kunnolla...
Kaikki olennot ovat samanarvoisia, kuka on enemmän ja kuka vähemmän harhainen, buddhaluonto löytyy kaikilta. Mielestäni tuo merirosvotarina kuvasi aika hyvin tappamista ja buddhalaista filosofiaa.
Susku von .................
Ainoa tapa jolla välttyy lastensa kuolemalta on se ettei tee lapsia.
"Ainoa tapa jolla välttyy lastensa kuolemalta on se ettei tee lapsia."
Mutta buddhalaisuudessa kaikki lapset ovat sinun lapsiasi, isät isiäsi, äidit äitejäsi. Eläimiinkin pitäisi suhtautua kunnioituksella, koska nekin ovat äitejämme, isiämme ja lapsiamme.
Mitään erottelua ei tarvi tehdä.
Mutta monet ajattelee että tämä on minun lapsi enkä halua sen kuolevan.
Mutta ajatushan on mahdoton. Sitä tuossa yritin sanoa.