Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä kolmisen vuotta, suurimman osan tästä ajasta olemme asuneet saman katon alla. Kumpainenkin olemme jo reilusti yli kolmekymppisiä ja molemmilla tahollaan pitkät parisuhteet takana.
Mieheni on nyt viimeisen puolen vuoden aikana kärttänyt minua luopumaan pillereistä, ja alkamaan yrittää lasta. Olen sinänsä erittäin halukas hankkimaan lapsia avokkini kanssa, meillä on hyvä parisuhde ja muutenkin elämäntilanne on sopiva.
Ennen lapsia haluaisin kuitenkin että avioituisimme. Asia on minulle sinällään tärkeä, vaikka en olekaan uskonollinen tai muutenkaan erityisen perinteitä vaaliva. Tuntuu vain, että koska molemmat olemme ennenkin olleet avoliitossa, mutta tämä suhde tuntuu molemmista siltä kaikkein tärkeimmältä ja läheisimmältä, olisi luontevaa mennä naimisiin. Tavallaan juhlistaa hyvää parisuhdetta ja aloittaa perheenperustaminen siltä pohjalta.
Mieheni ei innostu naimisiinmenosta. Hän on aina suhtautunut avioliittoon aika välinpitämättömästi, ja välttelee siitä puhumista. Sanoo että voidaan mennä naimisiin "sitten joskus". Sanottakoon etten itsekään ole mikään hääintoilija, vaan haluaisin vain maistraattikeikan ja pienet iltamat kavereiden kanssa. Keskustelumme asiasta eivät jostain syystä johda mihinkään, vaikka normaalisti pystymme puhumaan rakentavasti aiheesta kuin aiheesta.
Pitäisikö minun nyt sitten vain luopua avioitumisideastani ja alkaa yrittämään lasta avokkini kanssa?
Mies haluaa lapsia, ei naimisiin
37
2136
Vastaukset
- tätönen
Ymmärrän sinua hyvin. Mielestäni sinulla on varsin hyvät perusteet naisena toivoa avioliittoa tai muuta juridista sopimusta miehen kanssa ennen lasten hankkimista.
En sinuna nyt ihan kevyesti antaisi asiassa periksi. Voithan ehdottaa miehellesi, että mikäli tämä ei naimisiin halua, käytte yhdessä juristin juttusilla ja laaditte pätevän sopimuksen koskien mahdollista yhteistä lasta, sen tunnustamista, elatusta, ja sinun tulonlaskusi huomioimista raskauden ja äitiysloman vuoksi. Luulisi, että mies mieluummin kävelee kanssasi maistraattiin!!! - avioehto????
Poika haluaa pitää ladun taaksepäin auki.Ei halua sitoutua.Avoliitosta voi helpommin luikkia pois kuin avioliitosta.Tai mikäli hänellä on perimisiä niin ei kehtaa ehdottaa sinulle avioehtoa.Kannattaisi kysyä onko kenties kyse siitä?Monet haluavat suojata omaisuutensa,vaikka kuinka olisikin onnellinen koska tilannehan saattaa muuttua.
- Miksi?
Miksi pitäisi mennä naimisiin?
Aiheuttaa turhaa painetta. 50 % liitoista päättyy kuitenkin eroon. Tunteet muuttuvat.
Jos mies on mielestäsi sopiva, niin tehkää kirjallinen sopimus raha-asioista yms., myös eron varalta. Sitten vaan lapsia tekemään, avoliitto käy ihan yhtä hyvin :)
Naiset kuvittelevat jostain syystä että avioliitto pitää yhdessä, mutta kyllä lapsi on aika lailla sitovampi...- Miksi ei?
meidän piti sellainen tehdä, vaan niinpä mies luikki sivulle siitäkin...
Iso osa liitoista päätyy eroon lapsen ollessa 0-3 -vuotias, joten sido yhteen ei... - jgjhjgj
Ja höpö höpö, että lapsi olisi sitovampi, ainakaan miehelle. Erotilanteessa lapsen lähihuoltajaksi jää yleensä aina äiti ja mies voi tavata lastaan ( jos haluaa, sekään ei ole pakko) tai on viikonloppuisi.
Joten ei tuota miehelle ongelmaa hankkia "vääränkin" naisen kanssa jälkikasvua ja sitten perustaa se rakkausavioliitto "sen oikean" kanssa.
- oho?
Naimisissa olevien ei tarvitse käydä selvittämässä lastenvalvojalle, kenen kanssa on naitu, onko naitu, koska ollaan naitu ja ollaanko nyt ihan varmasti naitu juuri keskenään vai sittenkin jonkun ihan muun kanssa. Lapsikin on automaattisesti aviomiehen. Avioitumisesta on vähemmän vaivaa ja noloutta eikä sitä tarvitse tehdä joka lapsen kohdalla uudestaan. Tämän luulisi mietityttävän miestä. Lasten myötä tulee usein hankittua isompi auto ja asunto ja muutakin omaisuutta. Jos nainen on kotona ja mies ostaa kaiken omiin nimiinsä, avoeron sattuessa nainen jää tyhjän päälle. Ei avioliiton tarvitse olla ikuinen. Se on kuitenkin oivallinen sopimus nimenomaan lapsia ja omaisuutta ajatellen.
- mk
Ei siellä ,itään muuta kysytä kuin että laitatko nimen paperiin jossa tunnustat isyytesi ja itsekkin avoliitossa ja yksi lapsi että silleen. Se lapsen tunnustaminen on vain siitä kiinni että saadaan virallinen elättäjä lapselle äidin lisäksi ja kuinka moni mies elättää vierraan lasta koska olisvat naimisissa niin laspi on aina aviomiehen jos ei sitä kiistä. Se on moenlle ollut kova paikka kun kymmenien vuosien jälkeen selviää että lapse ei ollutkaan aviomiehen.
- dköeosapäxncm
mk kirjoitti:
Ei siellä ,itään muuta kysytä kuin että laitatko nimen paperiin jossa tunnustat isyytesi ja itsekkin avoliitossa ja yksi lapsi että silleen. Se lapsen tunnustaminen on vain siitä kiinni että saadaan virallinen elättäjä lapselle äidin lisäksi ja kuinka moni mies elättää vierraan lasta koska olisvat naimisissa niin laspi on aina aviomiehen jos ei sitä kiistä. Se on moenlle ollut kova paikka kun kymmenien vuosien jälkeen selviää että lapse ei ollutkaan aviomiehen.
Riippuu ihan lastenvalvojan innokkuudesta. Meillä vasta kolmannen lapsen kohdalla sanottiin vain, että nimet paperiin, kiitos. Kahden ensimmäisen kohdalla oli tädillä ilmeisesti jotain seksuaalisia patoutumia, kun piti niin kovin tivata.
Kaikki lapset eivät ole isän, mutta toisaalta moni mies ei elätä biologisesti omaa lastaan. Taitaa mennä melko lailla tasan. - mk
dköeosapäxncm kirjoitti:
Riippuu ihan lastenvalvojan innokkuudesta. Meillä vasta kolmannen lapsen kohdalla sanottiin vain, että nimet paperiin, kiitos. Kahden ensimmäisen kohdalla oli tädillä ilmeisesti jotain seksuaalisia patoutumia, kun piti niin kovin tivata.
Kaikki lapset eivät ole isän, mutta toisaalta moni mies ei elätä biologisesti omaa lastaan. Taitaa mennä melko lailla tasan.Olisit sanonut sille valvijalle ett ämitä se sinulle kuulluu ja laitetaanko niitä nimiä paperiin vai ei. Pitää otta luulot pois niiltä virkaintoisilta henkilöiltä ja sano mitä tehdään että silleen.
- suolainenmeri
Meillä sama tilanne.
Olen sanonut että en halua tehdä lasta jos tunnen oloni vähääkään turvattomaksi. Avioliitto tai äkkirikastuminen ovat ne asiat jotka saavat oloni niin turvalliseksi että voin tehdä lapsia tähän maailmaan.
Äkkirikastumista tässä odottelen ja jos niin hyvin käy niin ei ole varmaa kelpuutanko enää tuota saamatonta nahjusta lasteni isäksi ;) - 18+8
Meillä asia ratkesi, kun aloimme tulevan lapsen nimestä. Sanoin, että totta kai lapsella on äidin nimi. En ole koskaan tajunnu, että miksi avoliitossa olevat antavat lapselle isän sukunimen. Lapsi on minun ja minähän sen varmasti suurimmaksi osaksi kasvatan, joten sukunimi on sama kuin minulla.
Asia oli päätetty. Naimisiin, koska puolisoni haluaa myös omalle lapselle oman nimensä.- mk
Kyllä yleensä lapselle annetaan isän nimi kun se on tunnistettu ja se on notmaali käytäntö ja jos lapsella on äidin sukunimi niin silloin sitä isä ei ole tunnustanut jos ollaan avoliitossa. Avoliitto on siinä asiassa järkevämpi ettei tartte omaisuudesta tapella vaan avoerossa yhteinen omaisuus menee jakoon ja omaisuus mikä on vain toisen nimissä on myös hänen. Avioliitossa eron sattuessa kaikki omaisuus lasketaan ja rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle.
- väärä luulo
mk kirjoitti:
Kyllä yleensä lapselle annetaan isän nimi kun se on tunnistettu ja se on notmaali käytäntö ja jos lapsella on äidin sukunimi niin silloin sitä isä ei ole tunnustanut jos ollaan avoliitossa. Avoliitto on siinä asiassa järkevämpi ettei tartte omaisuudesta tapella vaan avoerossa yhteinen omaisuus menee jakoon ja omaisuus mikä on vain toisen nimissä on myös hänen. Avioliitossa eron sattuessa kaikki omaisuus lasketaan ja rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle.
Älä kirjoita höpöjä!
Avoliitossa lapsi syntyy äidille ja saa äidin sukunimen jo synnytyssairaalassa, ennen varsinaista nimenantoa. Lapsen isyyden tunnustaminen tapahtuu myöhemmin.
Ts. Mikäli lapsi laitetaan avoliitossa lapsen isän nimelle niin lapsen väestörekisteritietoihin tulee esim. Lahtinen e. Virtanen.
Eikä lasta automaattisesti laiteta miehen nimelle jos avoliitossa asutaan. - mieti vähä
mk kirjoitti:
Kyllä yleensä lapselle annetaan isän nimi kun se on tunnistettu ja se on notmaali käytäntö ja jos lapsella on äidin sukunimi niin silloin sitä isä ei ole tunnustanut jos ollaan avoliitossa. Avoliitto on siinä asiassa järkevämpi ettei tartte omaisuudesta tapella vaan avoerossa yhteinen omaisuus menee jakoon ja omaisuus mikä on vain toisen nimissä on myös hänen. Avioliitossa eron sattuessa kaikki omaisuus lasketaan ja rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle.
Höpö höpö. Yleensä annetaan isän sukunimi, mutta ei ole pakko antaa. Jos lapsella on äidin sukunimi, niin se johtuu vaan siitä, että näin on vanhemmat halunneet. Sillä ei ole mitään tekemistä isyyden tunnustamisen kanssa. Avoliitossa sentään isä tunnustaa lapsen ihan paperilla, oikeuden päätöksen leiman kanssa. Avioliitossa taas mies on isä automaattisesti. Monikohan naimisissa oleva isä luulee olevansa lapsen isä, vaikka ei todellisuudessa olekaan...
Avoliittolaki lienee astunut jo voimaan? Avoliitossa yhteisesti hankittua omaisuutta ei ennen lakia tarvinnut mitenkään jakaa puoliksi. Omaisuus, mikä oli vain toisen nimissä, oli tosiaan hänen, yhteisestä omaisuudesta sitten riideltiin tai sopuisasti jaettiin kaikki puoliksi. Mikään laki ei siihen velvoittanut. Käsittääkseni laki suojaa edelleenkin paremmin osapuolten oikeudet avioliitossa kuin avoliitossa oleville. - Tätönen
mieti vähä kirjoitti:
Höpö höpö. Yleensä annetaan isän sukunimi, mutta ei ole pakko antaa. Jos lapsella on äidin sukunimi, niin se johtuu vaan siitä, että näin on vanhemmat halunneet. Sillä ei ole mitään tekemistä isyyden tunnustamisen kanssa. Avoliitossa sentään isä tunnustaa lapsen ihan paperilla, oikeuden päätöksen leiman kanssa. Avioliitossa taas mies on isä automaattisesti. Monikohan naimisissa oleva isä luulee olevansa lapsen isä, vaikka ei todellisuudessa olekaan...
Avoliittolaki lienee astunut jo voimaan? Avoliitossa yhteisesti hankittua omaisuutta ei ennen lakia tarvinnut mitenkään jakaa puoliksi. Omaisuus, mikä oli vain toisen nimissä, oli tosiaan hänen, yhteisestä omaisuudesta sitten riideltiin tai sopuisasti jaettiin kaikki puoliksi. Mikään laki ei siihen velvoittanut. Käsittääkseni laki suojaa edelleenkin paremmin osapuolten oikeudet avioliitossa kuin avoliitossa oleville.Näihän se toisaalta on.
Olen itse avoliitossa juuri e.m. syistä. Tämän miehen kanssa ei ole yhteisiä lapsia eikä tulekaan.
Mutta tilanne on täysin erilainen kun lapset ovat vielä tekemättä, talot rakentamatta ja elämä yleensäkin elämättä. Pitää voida olla olemassa rakkauden luoma luottamus ja sitoumus yhteisyyteen, halu olla yhdessä elämän loppuun asti. Raskaus, äitiys, yms. sitouttavat äitiä enemmän kuin isää; tulotaso jää väkisin epätasaiseksi. Miehen pitää joko elättää perhettä tai jäädä koti-isäksi. Jos naimisiin ei mennä ennen lapsen syntymistä, pitää joku muu juridisesti pätevä sopimus omaisuuden jakautumisesta ja yhteisen lapsen hoidosta, hoitovapaille jääneen vanhemman eläke- ja lomaetujen korvaamisesta, olla olemassa. - tarkistapa vielä
mk kirjoitti:
Kyllä yleensä lapselle annetaan isän nimi kun se on tunnistettu ja se on notmaali käytäntö ja jos lapsella on äidin sukunimi niin silloin sitä isä ei ole tunnustanut jos ollaan avoliitossa. Avoliitto on siinä asiassa järkevämpi ettei tartte omaisuudesta tapella vaan avoerossa yhteinen omaisuus menee jakoon ja omaisuus mikä on vain toisen nimissä on myös hänen. Avioliitossa eron sattuessa kaikki omaisuus lasketaan ja rikkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle.
Ei tule avoliitossa, vaikka isä tunnustanut. Äiti päättää, saako isä edes huoltajuutta. Painostus siihenon toki suuri, mutta periksi ei pidä antaa, jos isä ei kerta halua perheeseensä vielä sitoutua.
- mk
tarkistapa vielä kirjoitti:
Ei tule avoliitossa, vaikka isä tunnustanut. Äiti päättää, saako isä edes huoltajuutta. Painostus siihenon toki suuri, mutta periksi ei pidä antaa, jos isä ei kerta halua perheeseensä vielä sitoutua.
Jos mies pakotetaan naimisiin niin e isen silti tarvitse sitoutua mihinkään jos eihuvita j aniin edelleen. On paljon naisia naimisissa ja ovat joutuneet työttömiksi tai miehiä niin se on ihan puolison harkinnasta kiinni elättääkö puoliosnsa vai ei. Itse avoliitossa jo yli 20v ja aina ollaan yhdessä eletty ja jos miehenä ollut lomautettuna ja tyättömänä ja aina pärjätty ja asunnot yhteisiä niin e ise avioliitto mitään muuta mutta sehän vain henkilöistä kiinni miten homma tlaitetaan toimimaan. Mikään avioliittolakikaan ei määrrä annetaako puolisolle euto vain tonni kuussa lämiseen ja sehän on vain puolison harkinnaassa miten elättää.
- mk
mieti vähä kirjoitti:
Höpö höpö. Yleensä annetaan isän sukunimi, mutta ei ole pakko antaa. Jos lapsella on äidin sukunimi, niin se johtuu vaan siitä, että näin on vanhemmat halunneet. Sillä ei ole mitään tekemistä isyyden tunnustamisen kanssa. Avoliitossa sentään isä tunnustaa lapsen ihan paperilla, oikeuden päätöksen leiman kanssa. Avioliitossa taas mies on isä automaattisesti. Monikohan naimisissa oleva isä luulee olevansa lapsen isä, vaikka ei todellisuudessa olekaan...
Avoliittolaki lienee astunut jo voimaan? Avoliitossa yhteisesti hankittua omaisuutta ei ennen lakia tarvinnut mitenkään jakaa puoliksi. Omaisuus, mikä oli vain toisen nimissä, oli tosiaan hänen, yhteisestä omaisuudesta sitten riideltiin tai sopuisasti jaettiin kaikki puoliksi. Mikään laki ei siihen velvoittanut. Käsittääkseni laki suojaa edelleenkin paremmin osapuolten oikeudet avioliitossa kuin avoliitossa oleville.Yhteisesti hankittu omaisuus on yleensä kummankin nimissä koska ei kukaan täysijärkinen rupea asuntoa maksamaan avoliitossa jos se on vain toisen nimissä. Silloin se ei ole yhteitä jos se ei ole kummankin nimissä.
- nononon
mk kirjoitti:
Jos mies pakotetaan naimisiin niin e isen silti tarvitse sitoutua mihinkään jos eihuvita j aniin edelleen. On paljon naisia naimisissa ja ovat joutuneet työttömiksi tai miehiä niin se on ihan puolison harkinnasta kiinni elättääkö puoliosnsa vai ei. Itse avoliitossa jo yli 20v ja aina ollaan yhdessä eletty ja jos miehenä ollut lomautettuna ja tyättömänä ja aina pärjätty ja asunnot yhteisiä niin e ise avioliitto mitään muuta mutta sehän vain henkilöistä kiinni miten homma tlaitetaan toimimaan. Mikään avioliittolakikaan ei määrrä annetaako puolisolle euto vain tonni kuussa lämiseen ja sehän on vain puolison harkinnaassa miten elättää.
Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa. Kyllä, on tehty oikeuden päätöksiä, joiden mukaan toinen puoliso on määrätty maksamaan tietty summa toiselle, kun ei olisi maksanut muuten yhtään mitään tai tarpeeksi.
Ketään ei voi pakottaa naimisiin. Olemme Suomessa. Kiristää toki voi ja painostaa, muttei pakottaa.
- pp__:
Jokainen tietää, miten sitä haluaa pitää kiinni "illuusioistaan" suhteessa toiseen ihmiseen. On vaikea katsoa tilanne sellaisena kuin se oikeasti on. Vasta ajan kuluessa totuuden katsominen onnistuu. Tämäkin kokemuksesta. Sitten sitä miettii, että miksi en silloin tehnyt niin ja näin, vaikka tialnne oli aivan päivän selvä. Niin se yleensä on, mutta on ihmisiä, jotka eivät halua nähdä totuutta. Tosin on sellaisiakin ihmisiä, jotka rohkeasti katsovat sitä, mitä oikeasti tapahtuu ja tekevät ratkaisunsa. Eivätkä kadu. Sinä et tule katumaa, jos et suostu tämän miehen kanssa hankkimaan lapsia. Tämä mies loukkaa sinun arvomaailmaasi, koska ei halua SITOUTUA sinuun ja lapsiisi avioliiton kautta. Hän haluaa perillisiä ja suvun jatkoa, mutta ei siitoutumista sinuun. Tämä on jokaiselle selvä, lukiessa kertomustasi. Sinullekin se olisi selvä, jos haluaisit katsoa totuutta silmiin. Tiedätkö, mitä tapahtuu, jos uskallat tehdä päätöksen pitää itseäsi rakkauden arvoisena? Tajuat miehen käytöksestä, että se ei ole rakkautta. Lähdet suhteesta ja tulet löytämään toisen miehen, joka haluaa sitoutua sinuun avioliiton kautta ja haluaa lapsia kanssasi. Miehesi ei tule muuttumaan. Vaikka päätyisikin avioliittoon kanssasi, tämä sama vastahankaisuus alkaisi hiertämään välejänne suhteessa rahaan, omaisuuteen, sitoutumiseen... Lähde, uskalla rakastaa itseäsi.
- silmät auki
Tein noin kuin sinä. Suhteen aikataulukin oli suunnilleen sama. Siitä on nyt kuusi vuotta aikaa. Päätin, ettei sitoutuminen nyt niin tärkeää. Sitoohan lapsi meidät yhteen, sanoi mies.
No se ei sido yhteen, vaan on rasite parisuhteelle. Jos mies ei halua naimisiin, hän ei halua sitoutua sinuun loppuelämäkseen. On iso riski, että päädyt yh-äidiksi. Kannattaa odottaa, että mies on valmis sitoutumaan. Jos ei ole, nin ero voi olla parempi vaihtoehto tai sitten silmät auki potentiaaliseen yksinhuoltajuuteen.
Jos ette ole naimisissa, niin lapselle tulee automaattisesti sinun sukunimesi. Tästä ei kannata joustaa, lapsellehan tulee isän sukunimi, jos olette naimisissa. Hänen valintansa. Isä ei myöskään saa huoltajuutta avoliitoss, jos et sinä sitä hänelle jaa. Ja sen ehdit jakaa vauvavuoden jälkeenkin, kun hänen sitoutumisensa astee alkaa seljetä. Oma valintansa. Sinun asemasi suhteessa lapsen on vahvempi kun olette vain avoliitossa. Hänellä ja lapsella on toki tapaamisoikeus ja eläusvelvollisuus avoliitossakin. Miehen asema isänä on heikompi avioliiton ulkopuolella.- nonon
"Jos ette ole naimisissa, niin lapselle tulee automaattisesti sinun sukunimesi. Tästä ei kannata joustaa, lapsellehan tulee isän sukunimi, jos olette naimisissa."
Ei mene näin. Jos vanhemmilla on eri sukunimet, oli sitten naimisissa tai ei, sukunimeksi voi tulla kumman tahansa sukunimi.
- frhdfj
itse asun myös avoliitossa, tilanne samanlainen, En ole ninkään innostunut vielä lapisista, en ainakaan tällä konseptilla.. Molemmilla "oma talous"... eli molemmat kustantavat omat menot asuntolainansa menot.
Mutta mitä tulee avoliittoon ja lapsiin.... Minä en ainakaan suostu AVOvaimona pariksi vuodeksi jäämään kotiin "minimituloilla" ..(tällä hetkellä peruspallka huono, mutta lisät ja ulkomaan verottomat päivärahat nostavat palkan n2500-3000e netto per kuukausi) Itseasiassa ansaitsen muutaman satasen miestä enemmän. Jos mies oikeasti kuvittelee että "istun" kotona hyvää hyvyyttäni menettäen ansoita, hän on todellakin on väärässä, jos sen teen, niin minun tuloni menetyksiä tasataan sen aikaa sitten miehen palkalla!!! Totta hemmetissä pidän huolta siitä, että jos "huonosti" käy, en taloudellisesti jää asiassa tappiolle. Ja jos vielä huonommin kävisi, en edes pystyisi yksinhuoltajana jatkamaan ammatissani, en ainakaan kyseisessä yhtiössä (lentoemäntä).
Haukkukaa vaan vaikka kuinka itsekkääksi, mutta tässä elämässä rahaa tarvitsee, enkä tarkoita sillä sitä että siinä ylenpalttisesti pitäisi kylpeä, eikä minulla ole pienintäkään mielenkiintoa kotiäidinroolissa jäädä rahallisesti vähemmälle. Se on naimisiin ja rahat yhteiseksi, ja erotessa puoliksi, jos tässä lapsia käydään tekemään, kyllä minä oman selustani ja mahdollisen lapsen selustan turvaan. Se ei ole sen yhtään itsekkäämpää että mies haluaa avoliitossa lapsia... Olen itse avioeron lapsi, jossa oma isä, menestyvä yrittäjä jätti äitini ja meidät kolme sisarusta selviämään toimeentulotuella, siinä kun itse meni ja porskutteli eteenpäin useammalla ulkomaanmatkalla vuodessa ja "uudelle" perheelle kaiken ostaen ja kustantaen. Edes opiskelukirjoihini ei liennyt pennikään rahaa, ja niin kusetettavaksi minä en koskaan suostu!!!
Itseasiassa... kyllä sekin minulle kävisi että mies on kotona ja minä teen töitä ;D Saas nähä! Ihan kummin käy vaan, kunhan homma on tasapuolinen molemmille!
Kyllä avioliitto on järkiratkaisu ihmisille jotka hankkivat perhettä. Eikä se ole itsekkyyttä jos omaa ja lapsen tulevaisuutta turvaa!!!- mk
Olisko isääläsi avioehto koska se yritys olisi mennyt jakoon erossa kun olivat avioliitossa ja siitä äitisi olisi saanut oman osansa erossa. Saittehan elatusmaksut ja jos on hyvätuloinen henkilöä niin ne voivat olla aika isot ne maksut.
- aqku
Ap on varmasti jo tehnyt ratkaisunsa. Silloin kun rakastaa toista, haluaa sitoutua. Ap:n mies ei halua. Haloo!
- mekkk
Kerroppa miehellesi että kun ollaan naimisissa niin jos tapahtuu jotain odottamatonta niin avioleski saa eläkkeen ja ei tartte tapella omaisuudesta jos tuosesta aika jättää ja niin edelleen. Jos pikkaisenkin epäilet niin ei lapsia enen avioliitoa vaikka miehnä olen avoliitossa ja yksi lapsi mutta meilla asunto yhteinen ja lapsikin aikuinen ja olemme olleet kimpassa yli 25v. Josku olen sanonut naiselleni että voitas jo mennä naimisiin kun kihloissakin oltu vuodesta -91. Naimisiin meno turvaa lesken asumisoikeuden ja muitakin juttua ja vaikka avopari tekee testamentin omaisuudesta niin perintövero on suurempi kuin naimisissa olleet. Sitten kun lapsi on niin hähnhan perii vanhempansa mutta omaisuus pitää jakaa jos on avoliitossa kun ei ole lesken asumisuojaa.
- vaihtelu
Tempasepa Mekk ja vie avovaimosi vihille, hän on sen varmaankin ansainnut!
- mekkk
vaihtelu kirjoitti:
Tempasepa Mekk ja vie avovaimosi vihille, hän on sen varmaankin ansainnut!
Olen jo mintakertaa ehdottanut mutta kun tuohonkin vaaditaan se naisenikin suostumut mutta ehkä sitten joskus.
- kauhiaräjähdys
Jos ei muiten tärppää luulen että voin auttaa tässä asiassa kyllä sitä litkua tulee siihen malliin välillä että pöksytkin kastuu...
- I7I7
Miehesi pelkää varmasti sitä pahinta seksintappajaa: hääkakkua.
Ei ole yksi eikä kaksi tapausta jolloin häiden jälkeen arki ja suhde on muuttunut radikaalisti. Kerron nyt omastani. Nykyisen vaimon kanssa tunnettiin pitkään ennen seurustelua, yhdessäkin asuttiin kahdeksan vuotta ja perikuntaakin oli siunaantunut. keskinäiset testamentit oli tehty ja talot rakennettu sekä ajoneuvot ostettu. Lasten koulukin meni ihan hyvin. Jossain vaiheessa vaimo sitten alkoi ehdottelemaan että eikös voitaisi mennä naimisiin. Mietin että mikäs siinä. Aamuisin heräsin hymyilevän naisen vierestä, seksi luisti ja sitä oli lähes joka päivä. Toisinaan parikin kertaa päivässä. Ulkoiltiin yhdessä, naurettiin paljon oltiin onnellisia.
Hääpäivän jälkeen "jokin muuttui". En pystynyt heti sanomaan mikä mutta jokin. ja heti seuraavana aamuna. Vaimosta tuli hyvin nopeasti ärtyisä joka oli yllätys. Emme olleet tapelleet tai meillä ei ollut suuria erimielisyyksiä koskaan ennen. Yhteinen liikunta loppui ja vaimo jäi mieluummin sohvalle katsomaan televisiota. Seksi kuivahti normaaliin "kerta viikossa saunan jälkeen" ja muuttui melko ilottomaksi. Siivous ei enää sopinut rouvalle vaan tiskit, imurointi ja pyykinpesu ovatkin nyt miehen työlistalla. Enää ei hymyillä, ei naureta eikä kujeilla toisillemme. Työpäivä lienee pakopaikka molemmille arjesta.
Jos asian ottaa puheeksi miestyöporukan kesken niin seitsemän tapausta kymmenestä noudattaa tätä linjaa. Siksi "vanhat" opettavatkin nuoremmille että menkää ja tehkää lapsia, eläkää yhdessä, käykää vaikka vieraissa ja antakaa toisillenne anteeksi, MUTTA älkää koskaan menkö naismisiin. Sitä ei vielä nuori poika tiedä mien vähällä seksillä ukkomies pärjää. Ja miten iso ja tyrannisoiva pirttihirmu siitä hoikasta ujosta tytöstä voi kasvaa.
En väitä että itse olet sellainen, mutta kun vertailee tarinoita työkavereiden kanssa keskenään niin linja on poikkeuksetta sama.- mekkk
Oletko kysynyt vaimoltasi että mikä mättää ja jos ei tule vastausta että mikä muuttui hääpäivän jälkeen niin sanot suoraan että olisiko parempi erota kun tästä yhteiselämästä tule mitään ja laitappa kodin asioista kova kovaa vastaa niin helpottaa. Itsekkin teen miehnä kotihommia mutta fiiliksen mukaan ja välillä saan puolisolleni sanoa että rauhotuppa välillä. Jos vaikka illalla kattelee jotain elokuvaa niin ei ole kivaa kun toinen häärää jotain. Noihin kotihommiin ei saa menna tuntia pidempään päivässä ja kun on muutakin tekemistä kuin kodinhoito. Naisesi on naimisiin mentyään näyttänut todellisen luonteensa ja luulee että miestä voi pompotella miten haluaa mutta kun välillä mies sanoo missä kaappi seisoo niin helpottaa. Aikoinaan yksi naisytävä arvosteli minun tekemisisäni tai taisi olla jotain remontin tapaista niin sanoin suoraan että jos on vain nekatiivistä sanottavaa niin pitäisi turpansa kiinni niin helpotti.
- hghfhdh
Eli löysit luonnehäiriöisen naisen, joka paljasti todellisen luonteensa vasta avioiduttua. Ensi kertaa varten sellainen neuvo, että jos nainen/ mies on jatkuvasti pirteällä/ hyvällä päällä ja ei osoita muita tunteita niin se voi olla merkki jostain.
Jännä juttu, että vieraissa käyntikin on muka parempi kuin avioliitto ja se pitäisi antaa anteeksi?
- Rakastava_Mies
Missään tilanteessa EN suosittele tekemään aviottomia lapsia.
Jos mies tosissaan haluaa lapsia, mutta silti kieltäytyy avioliitosta, oma ehdotukseni on: jätä mies ja etsi parempi mies.
Muuten ottaisin sinut itse, mutta sorry: en voi, olen jo naimisissa, eikä pettäminen kuulu periaatteisiini. - 6154
Jaha, minäpä annoin periksi ja esikoinen vatsassa melkein potki, kun häitä vietettiin. Silloin takana 10v yhdessä ja kihloissakin vuosia. Nyt edelleen yhdessä ja naimisissa ja odotellaan lasten häitä.
Ilman lapsia ei varmaan oltaisi naimisissa lainkaan.
Voi seksihalut mennä lapsen syntyessä, oli sitten aviossa tai ei. Samaten muukin kujeilu ym. voi loppua ajan myötä ihan ilman lapsiakin. Meillä ei.
Mihin ratkaisuun ap päätyi? - Anonyymi
Hei
Pahoittelen, että otin sinuun yhteyttä tällä tavalla. Lyhyesti sanottuna nimeni on suomalainen alkuperää meri sauvou ja asun Ranskassa. Minulla on vakava sairaus, joka tuomitsee minut tiettyyn kuolemaan, se on haimasyöpä, ja minulla on 580 000 euroa, jonka haluaisin lahjoittaa rehelliselle ja luotettavalle henkilölle, jotta he voivat käyttää sitä hyvällä tavalla. Omistan punaisen öljyn tuontiyrityksen Ranskassa ja menetin mieheni 6 vuotta sitten, mikä vaikutti minuun paljon, enkä voinut mennä uudelleen naimisiin vasta tänään, meillä ei ollut lapsia. Haluaisin lahjoittaa tämän määrän ennen kuolemaani, koska päiväni on laskettu, koska tätä tautia ei ollut, jota Ranskassa ei ollut muuta parannuskeinoa kuin rauhoittava aine. Haluaisin tietää, voitko hyötyä tästä lahjoituksesta.
Tässä on sähköpostiosoitteeni: [email protected] - Anonyymi
Kumpi sulle on tärkeämpää, lapset vai avioliitto.
Mikäli sulla on toinen mies jo tiedossa, jätä nykyinen ja tee lapset uuden kanssa.
Varmista kuitenkin että lapsesi isä on oikeasti tervejärkinen ja vapaa sukulaisuussuhteistaan.
Erotilanteessa lasten turvallisuus tulee ennen kaikkea. Elämästäsi tulee nopeasti yhtä helvettiä kun sekopään kanssa lisäännyt.- Anonyymi
Aloittaja on tarpeeksi laadukas suvun jatkamiseen muttei elinikäiseen sitoutumiseen.
Jos miehesi ei ole tarpeeksi kiinnostunut huolehtimaan sinusta, mitä luulet että tulee käymään kun teillä on vaippa ja ruokasulkeiset, yövalvomiset ja parisuhdeongelmat. Vaisto kertoo kyllä mitä tehdä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108396- 402555
- 1222277
- 231946
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151674- 111499
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141399- 151282
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183