Kaipaus soi

tuokaa ja antakaa
minulle pieni pala rakkautta
kun vaelatte taivaan sinessä linnut ...

te näette niin paljon kaikkea
myös senkin että siellä jossain on se
joka minua kaipaa
mutta emme ole kaipauksesta huolimatta kohdanneet.

ottakaan pieni pala rakkauttani mukaan
ja viekää se hänelle
rakkaalleni ...

meillä metsissä elää sellainen lintu kuin kuukkeli
ja pitää muistaa ottaa aina leipää mukaan kun menee metsään
niin se tulee syömään vaikkapa kädestä
mutta sitä sanotaan sielun linnuksi
niin miksipä se ei voisi olla myös sydämenkin ...

suru voittoinen on kaunis hento runosi
ja ensimmäinen vaikutelma siitä olikin yksinäinen kukka kedolla ...
kyllä osaat kirjoittaa aina herkästi
koskettavasti
joten hyvä mahtavan upea liona !!!

Kiitos runo64 ja kiva kun pidit vaikka tämä oli ehkä,,,,,
"siirappimainen" jota yritän välttää kirjoittaessani mutta
joskus näinkin, tunnen syksyn "hipaisun" siitä tää
suruvoittoisuus.

tekstissäsi on

sopivasti sokeria
tunnelmallista tuoksua
koristeena kaunista kaipuuta

terve

kanssasi paljon kirjoittanut, lasini särkyi,
palaset särkevät sydäntäni, kokoan
itseäni, luen kirjoituksiasi, olet hyvä
kirjoittaja, terv. yksi teistä

Vaan tänään, päätin
rakastaa
tarttua elämään
ei enää suremaan
ei sinisiä öitä
yksinäisyyttä
vaan valoa, kauneutta
jään luokses
katsomaan..

* * *
Ajattelin vastata positiivisella runolla :)

Hyvä runo Liona!

Kiitos lukuhetkestä.