Teen gradua aiheesta: Alhainen synnytysikä -syyt ja seuraukset
Haluaisin kuulla mietteitänne asiasta.
On psykologisesti todistettu, että lapsi, joka kokee lapsena turvattomuutta, itsemurhaviettiä (viiltely, itseviha), insestiä ja vääryyttä tai saa liikaa hoivaa ja ahdistuu, pyrkii aikuistumaan nopeasti: siitä syystä hän mm. haluaa lapsia suhteellisen nuorena globaalisti verrattuna ja ihan yhteiskunnallisestikin tarkasteltuna. Opiskelut unohtuu ja lapsia tehdään.
Em. lapsuuden kokeneet lihovat teini-iässä, koska ylimääräinen energian haalinta on kehon taipumus yrittää kasvaa nopeampaa aikuiseksi. Lapsentekovietti, siis vauvakuume, on myöskin yksi keino koittaa aikuistua luontaista aikataulua nopeampaa. Sosiaalliset paineet tietenkin edesauttavat asiaa.
Suomessa meillä on siis todella alhainen ensisynnyttäneiden ikä sivistysmaaksi. Muualla maailmassahan muutetaan 30-vuotiaana pois kotoa ja tehdään lapsia siinä 40v iässä noin about.
Onko tällä varhaisella synnytysiällä syy-yhteys maamme tunnettuihin ongelmiin: alkoholismi, itsemurhat, avioerot, syrjäytyminen jne?
Tokihan lapsi saattaa integrtoidakin yhteiskuntaan varsinkin isiä, koska lapsi vie rahaa ja siksi miehet on pakko kon pois tulkea töissä - joka taas tietenkin on pois jostakin kehitysvaiheesta.
Kertokaa mietteitänne, kiitos.
Verhaisen vauvahaaveenn psykologiset syyt ja seuraukset
8
77
Vastaukset
- Tuleva tri
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Autosta kirjoittelen.
- azaliini
Vastaan nyt tähän oman elämäni pohjalta:
En ole kokenut lapsena turvattomuutta, minulla ei ole koskaan ollut itsemurha-ajatuksia, en ole insestin uhri enkä saanut liikaa hoivaa. Turvallisuuden tunne oli voimakas, sillä vanhempani ovat maanviljelijöitä ja äitini oli siksi aina kotona. Liikaa hoivaa en kuitenkaan kaiketi saanut, sillä vanhempani kuitenkin tekivät ja tekevät edelleen töitä paljon, vaikka kotona ovatkin ja minä ja pikkuveljeni olimme paljon ihan kahdestaankin sisällä vanhempien ollessa pihan toisella puolella navettatöissä. Olimme veljeni kanssa äitini kotona olemisesta huolimatta kolmevuotiaasta asti seurakunnan kerhossa ja päiväkodissa (ensin kahtena päivänä viikossa ja sitten 5-vuotiaasta alkaen neljänä ja 6-vuotiaasta alkaen viitenä päivänä viikossa), joten saimme olla tekemisissä muiden ikäistemme kanssa ja melllä molemmilla oli paljon kavereita, on edelleen. Emme myöskään veljeni kanssa lihonneet teini-iässä vaan olimme aivan normaalipainoisia, veljeni on nyt 19-vuotias ja hyvinkin hoikka (itselleni kertyi viime vuonna joitakin ylimääräisiä kiloja nilkan tapaturman ja sen leikkauksen vuoksi, mutta se ei kaiketi johdu onnettomasta lapsuudesta ja ne kilot ovat jo hyvää vauhtia karisemassa!)
Muutin 18-vuotiaana, ylioppilaaksi juuri valmistuneena, opiskelujen perässä pois kotoani, 80km:n päähän vanhemmistani ja koska olin tuolloin seurustellut vuoden poikaystäväni kanssa, joka myös sai työpaikan opiskelupaikkakunnaltani, oli luonnollista, että muutimme yhteiseen vuokra-asuntoon (eihän olisi ollut mitään järkeä maksaa kahta vuokraa ja silti aina olla pelkästään jomman kumman asunnossa).
Saan AMK-opintoni valmiiksi ensi jouluna ja minulla on varma työpaikka (parikin vaihtoehtoa) tiedossa valmistumisen jälkeen ja jo syksyllä opintojen ohessa (opintoja viimeisen puolen vuoden aikana on melkoisen vähän). Olemme jo puolitoista vuotta asuneet omistamassamme omakotitalossa, jossa kanssamme asuvat koira ja kissa ja pihalla asustelee kanoja ja lampaita. Avomiehelläni (josta jo tänä kesänä piti tulla aviomieheni, mutta talon remontin vuoksi lykkäsimme häät ensi kesään) on ollut vakituinen työpaikka siitä lähtien, kun muutimme opiskelupaikkakunnalleni, eli nyt neljä vuotta.
Avomieheni on minua vuoden vanhempi ja hän on käynyt ammattikoulun, siksi siis päässyt työelämään jo niin paljon minua aiemmin. Olen siis 22-vuotias ja hän 23-vuotias. Myös hänellä on ollut normaali lapsuus, ei siis em. ongelmia. Ystäväni ovat aivan eri elämäntilanteissa (rakastavat edelleen baarielämää) kuin minä, joten sosiaalista painetta lapsen saamiselle ei todellakaan ole ja silti näillä näkymin, jos kaikki menee hyvin, esikoisemme syntyy maaliskuussa 2012.
Opintojani en siis jättänyt lapsen vuoksi, vaan päätin ensin opiskella itselleni ammatin.
Tässä nyt siis kaiketi ainakin yksi esimerkki siitä, ettei teoria päde kaikkiin...?
Tietenkään en voi tietää tulevaisuudestamme, mutta näillä näkymin emme kumpikaan ole alkoholismiin tai itsemurhaan taipuvaisia, avioeroon emme tietenkään usko (emmehän olisi edes naimisiin menossa, jos uskoisimme) ja syrjäytyminen meidän ystäväpiirillämme lienee mahdotonta. - Kriittinen kommentoi
Huomasin sellaisen asian, että sinä siis valmistut ammattiin nyt ja saat lapsen saman tien?
-Miten veikkaat työnantajan suhtautuvan tähän asiaan? Nythän sinulla on koulutus olemassa, mutta ei ammattia ja työpaikkaa, koska saat lapsen ja et ilmeisesti kykene töihin ihan heti?
Ja sanoit että olitte velipoikasi kanssa pirtissä ja vanhempasi olivat töissä navetassa ja milloin missäkin? - no eikö siinä sitten jäänyt huomiotta tjtn. kun vanhempien aika meni töissä?
Onhan tässä ap:n antamia tunnusmerkkejä olemassa - ei niiden kaikkien pidä täyttyä.
Toivotan onnea sinulle, mutta ota vaaleanpunaiset lasit pois päästä. Oledt nuorikin vielä ja kokematon.- azaliini
"Ja sanoit että olitte velipoikasi kanssa pirtissä ja vanhempasi olivat töissä navetassa ja milloin missäkin? - no eikö siinä sitten jäänyt huomiotta tjtn. kun vanhempien aika meni töissä?"
Emmehän me mitenkään heitteillä olleet, hyvänen aika! Jos vanhemmat menivät töihinsä tavallista paria tuntia pidemmäksi aikaa (ja tietysti silloin kun olimme aivan pieniä) oli isäni äiti naapurista seuranamme. "Milloin missäkin" - tiesimme AINA mistä heidät löytää, jos hätä tulee. Ja tietysti vanhempina saimme kulkea heidän mukanaan töissä, veljeni nautti suunnattomasti, kun sai ajella isämme kanssa traktoria peltotöissä ja minä tykkäsin yli kaiken olla äidin apuna navetassa. Kävimme vanhempiemme kanssa lomailemassa ympäri Suomea aina kerran kesässä ja kerran talvessa pääsimme johonkin kylpylään heidän kanssaan muutamaksi päiväksi, kesäisin mökkeilimme joka ilta ja talvisin katselimme yhdessä televisiota tai pelailimme lautapelejä. Voiko lapsuus sen onnellisempi olla? Tottakai peltotöiden aikaan etenkin isää näki vähemmän, mutta sehän kestää aina korkeintaan vain muutaman viikon. Niin ja vanhempani muuten olivat vain vuoden minua vanhempia silloin kuin saivat minut....
Työnantajani on täysin tietoinen raskaudestani ja koska heillä on hirveä työvoimapula, pääsen kyllä töihin jo vaikka osa-aikaiseksi äitiyslomani aikana. Tietysti vakipaikan saaminen noin lyhyessä ajassa on mahdotonta, mutta ei se ole helppoa terveysalalla nyt muutenkaan!
Lisäksi minulla on tulevan ammattini lisäksi muitakin työllistymismahdollisuuksia (tässä niistä yksi esimerkki): olen jo vuosia tehnyt maatalouslomittajan töitä (tekemälläkin kun oppii, koulutusta minulla ei siihen ole, mutta osaamista sitäkin enemmän) ja sieltäkin jatkuvasti soittelevat töihin. Minulle siis olisi ainakin tällä hetkellä töitä enemmän kuin ehdin edes tehdä! Viime viikonlopuksi minua kysyttiin kahteen eri kuntaan lomittamaan ja sen lisäksi läheiseen vanhainkotiin yövuoroon. En ikävä kyllä voinut ottaa työtarjouksia vastaan, koska minulla on jo koulutustani vastaava työ, jossa saan käydä viitenä päivänä viikossa ja näillä näkymin saan siellä jatkaa syksylläkin opintojen ohessa.
Toki tilanne voi muuttua, mutta ei näinä aikoina kukaan muukaan voi olla 100% varma työtilanteestaan äitiyslomansa jälkeen, joten jos sitä varmuutta jäisin odottelemaan, saisin todennäköisesti odotella sitä vielä viisikymppisenäkin.
Hyvä ja ahkera työntekijä on harvinainen ja siksi arvokas löytö, joten kun työnsä tekee hyvin, töitä riittää...
Ja tosiaan, miehelläni on vakituinen työ, joten emme aivan tyhjän päälle jää.
Vaaleanpunaisista laseista täällä puhutaan jatkuvasti, vaikkei toisen elämästä tiedetä yhtään mitään.... Millaista kokemusta minun vielä pitäisi saada? Äitinä olemisesta kun kokemusta ei ole kenelläkään ennen esikoistaan, työelämää olen päässyt maistelemaan jo usean vuoden ajan (kuulun niihin, jotka eivät turhia lomaile vaan aina kun koulusta on lomaa, olen töissä), avoliitosta on jo usean vuoden kokemus, pystyn takuulla huolehtimaan muistakin kuin itsestäni, kiitos vanhempieni, jotka ovat antaneet meille vastuuta jo lapsesta asti. - uurastaja++++++
azaliini kirjoitti:
"Ja sanoit että olitte velipoikasi kanssa pirtissä ja vanhempasi olivat töissä navetassa ja milloin missäkin? - no eikö siinä sitten jäänyt huomiotta tjtn. kun vanhempien aika meni töissä?"
Emmehän me mitenkään heitteillä olleet, hyvänen aika! Jos vanhemmat menivät töihinsä tavallista paria tuntia pidemmäksi aikaa (ja tietysti silloin kun olimme aivan pieniä) oli isäni äiti naapurista seuranamme. "Milloin missäkin" - tiesimme AINA mistä heidät löytää, jos hätä tulee. Ja tietysti vanhempina saimme kulkea heidän mukanaan töissä, veljeni nautti suunnattomasti, kun sai ajella isämme kanssa traktoria peltotöissä ja minä tykkäsin yli kaiken olla äidin apuna navetassa. Kävimme vanhempiemme kanssa lomailemassa ympäri Suomea aina kerran kesässä ja kerran talvessa pääsimme johonkin kylpylään heidän kanssaan muutamaksi päiväksi, kesäisin mökkeilimme joka ilta ja talvisin katselimme yhdessä televisiota tai pelailimme lautapelejä. Voiko lapsuus sen onnellisempi olla? Tottakai peltotöiden aikaan etenkin isää näki vähemmän, mutta sehän kestää aina korkeintaan vain muutaman viikon. Niin ja vanhempani muuten olivat vain vuoden minua vanhempia silloin kuin saivat minut....
Työnantajani on täysin tietoinen raskaudestani ja koska heillä on hirveä työvoimapula, pääsen kyllä töihin jo vaikka osa-aikaiseksi äitiyslomani aikana. Tietysti vakipaikan saaminen noin lyhyessä ajassa on mahdotonta, mutta ei se ole helppoa terveysalalla nyt muutenkaan!
Lisäksi minulla on tulevan ammattini lisäksi muitakin työllistymismahdollisuuksia (tässä niistä yksi esimerkki): olen jo vuosia tehnyt maatalouslomittajan töitä (tekemälläkin kun oppii, koulutusta minulla ei siihen ole, mutta osaamista sitäkin enemmän) ja sieltäkin jatkuvasti soittelevat töihin. Minulle siis olisi ainakin tällä hetkellä töitä enemmän kuin ehdin edes tehdä! Viime viikonlopuksi minua kysyttiin kahteen eri kuntaan lomittamaan ja sen lisäksi läheiseen vanhainkotiin yövuoroon. En ikävä kyllä voinut ottaa työtarjouksia vastaan, koska minulla on jo koulutustani vastaava työ, jossa saan käydä viitenä päivänä viikossa ja näillä näkymin saan siellä jatkaa syksylläkin opintojen ohessa.
Toki tilanne voi muuttua, mutta ei näinä aikoina kukaan muukaan voi olla 100% varma työtilanteestaan äitiyslomansa jälkeen, joten jos sitä varmuutta jäisin odottelemaan, saisin todennäköisesti odotella sitä vielä viisikymppisenäkin.
Hyvä ja ahkera työntekijä on harvinainen ja siksi arvokas löytö, joten kun työnsä tekee hyvin, töitä riittää...
Ja tosiaan, miehelläni on vakituinen työ, joten emme aivan tyhjän päälle jää.
Vaaleanpunaisista laseista täällä puhutaan jatkuvasti, vaikkei toisen elämästä tiedetä yhtään mitään.... Millaista kokemusta minun vielä pitäisi saada? Äitinä olemisesta kun kokemusta ei ole kenelläkään ennen esikoistaan, työelämää olen päässyt maistelemaan jo usean vuoden ajan (kuulun niihin, jotka eivät turhia lomaile vaan aina kun koulusta on lomaa, olen töissä), avoliitosta on jo usean vuoden kokemus, pystyn takuulla huolehtimaan muistakin kuin itsestäni, kiitos vanhempieni, jotka ovat antaneet meille vastuuta jo lapsesta asti.Meinaakko muuten mennä sen kakaran kans töihin sitten?
Hei: palataan asiaan vaikka ensi kesänä ja katsellaan sitten miten sullöa menee tämä kuvio:)
Sulla on vahinko tapahtunut ja sun on sen kans elettävä ja hankalahan se on sanoa enää olevansa väärässä.
Mutta kaikkea hyvää. >Hyvä kun ainakin arvostat ittees kovasti;)
- Älkää vastailko
Tämänhän on pakko olla provo tai jos ei ole provo, sen kirjoittaja on kaukana tohtorista!!
Viime vuosinahan ollaan oltu ylemmillä tahoilla ja terveydenhuollossa huolissaan Suomen liian KORKEASTA ensisynnyttäjien keski-iästä, se ei suinkaan ole liian alhainen. Koko ajan kamaloidaan sitä, että yhä useammin ensisynnyttäjät ovat lähemmäs 40-vuotiaita, mikä aiheuttaa paljon menoja yhteiskunnalle; ensin hedelmöityshoidot, että saadaan nämä "nuorikot" raskaiksi, sitten lapsivesipunktiot sikiön kunnon selvittämiseksi, riskiraskauksien komplikaatioiden hoidot ja niihin varautuminen, keskenmenojen lisääntynyt määrä, kehitysvammaisten lasten hoito.....jnejne...
Jättäkää tällaiset kirjoitukset suosiolla omaan arvoonsa, kun ei kirjoittaja selvästi edes ole viitsinyt paneutua asiaansa huijauksensa vaatimalla tavalla. - suoratsanat
Jos todella olet tuleva tohtori, niin voisit miettiä mikä tämän vauvakuumeen taustalla oikein on. Amerikassa tunnetaan termi "baby addiction", netistä löytyy myös tekstiä haulla "addected to babies" . Lainaus eräältä sivulta:
"But sometimes the desire to keep having children can be rooted in complex psychological issues dating as far back as one’s childhood. In certain cases, experts say, it can become a compulsion, an obsession or even a “baby addiction.”
http://www.msnbc.msn.com/id/29163803/ns/health-womens_health/t/some-women-driven-baby-addiction/
Vauvakuume on jonkinlainen nykyajan huume. Ei ennen vanhaan mitään tällaista ollut. En pysty kuvittelemaan, että oma mummoni, joka synnytti kuusi lasta, mies oli sodassa ja palasi sieltä vammautuneena, olisi koskaan kokenut mitään vauvakuumetta.
Lapsia vaan tuli, valitettavasti. Elämä oli kovaa, jalat oli syvällä maassa ja voisin kuvitella mitä mummoni olisi ollut mieltä tästä nykyajan vauvavouhotuksesta. Hän olisi tuhahtanut halveksivasti.
Tämä trendi on vaarallista siitä syystä, että lapsen haluamiseen liittyy niin voimakkaita tunteita omasta lapsuudesta, ja varsinkin nuori ihminen voi kuvitella, että vauva on ratkaisu hänen ongelmiinsa.
Normaalissa tapauksessa vauvakuume häipyy sen ensimmäisen lapsen myötä, kun nähdään miten rankkaa se lapsen hoitaminen on. Toivottavaa on, että nainen selviää siitä todellisuudesta. Kuitenkin nuorten naisten masennus sen kun lisääntyy ja lasten huostaanotot myös.
Tuntuu siltä, että jotkut naiset jäävät koukkuun siihen vauvahuumaan ja haluavat kokea sen aina uudestaan ja uudestaan. Samalla tavalla kuin jotkut jäävät koukkuun rakastumisen tunteeseen, eli hakevat siitä sisältöä elämäänsä. Nykyajan onglelma on siinä, että aina pitää olla joku huuma päällä, koska tätä tylsää arkea ei muuten kestetä.
En tiedä miten tämä sopii graduusi, mutta tulipahan sanottua mitä tästä kaikesta ajattelen. - ALFA-uros
Itse olen sitä mieltä, että sosiaaliset paineet on eräs syy tässä tyhmässä lapsitehtailusa eräillä. Ja ikävä kyllä laiskuus, puhumattakaan tästä oman lapsuuden takaisinottamisesta oman lapsen kautta ja varhainen halu aikuistua. Monet nuoret tytöt ovat silleen henkisesti ja fyysisesti vieraantuneet yhteiskunnasta, ja kun tekevät lapsen, saavat luvan pysyäkin yhteiskunnasta irtaantuneena kotiäitinä.
Epäsosiaalisten ja heikkojen tapa välttää ihmismassoja tämä lapsenteko ja tapa välttää esiintymistä omana persoonana, koska voi esiintyä äitinä, siis statuksella: ÄITI.
Sosiaalisiin paineisiin viittaa sekin, että pienillä paikakunnilla, pienissä piireissä, tehdään enemmän lapsia, koska muutkin tekevät.
Kaupungeissa ja varsinkin muualla ISOSSA maailmassa ihmisillä on ihan eri laajuiset piirit kuin täällä ristiinnussitussa Suomessa, eli ei siellä tehdä lapsia kun serkkutyttökin tekee tai kaveri.
Ja mitä tähän jonkun väittämään suomalaiseen korkeaan ensisynnyttäjien keski-ikään tulee, niin sanon että paskapuhetta!!
Suomessahan tehdään nuorena lapsia ja koulutamattomana ihan tyhjänpäälle. Odotellaan jotain vanhempien perintöä vaan ja tehdään ihan ajattelematta lapsia ja hankintoja, vaikka tulevaisuudessa ei häämötä kuin se perintö, muutama kymppitonni.
Ja aika rstiriitaista sekin, kun meillä Suomessa on korkea nuorisotyöttömyys, niin luuletteko te että lapsenteko on ratkaisu siihen?? -no ei tod!
- entäs se, kun moni koittaa korjaa suhdettaan siittämällä lapsia?
Varsinkin miehet tekevät sitä, antavat hormonihäiriöiselle sen haluaman lapsen, että nainen pysyy messissä.
Ja on se piru vie ihme juttu, kun muualla maailmassa se lapsi tulee ilman hoitoja nelikymppiselle naiselle, niin miksi suomalaisella naisella on nopeammin vanhenevat geenit ja näin ei kävisi? -olisiko tässä tapauksessa syy poliitikkojen jalkaman propagandan aiheuttamasta "sosiaalisesta stressistä", kun porukka stressaa tyypilliseen suomalaiseen sopulin ja laumasielun tapaan niin paljon, etteivät tule edes tiineksi?
Jos muka terveydenhuoltopuoli olisi jostakin ihme syystä huolissaan suomalaisten ensisynyttäjien keski-iästä -joka on muuten todella alhainen- niin sosiaalipuoli on huolissaan tästä liian aikaisin ajattelemattomien sosiaalisista paineista sikiämisestä, joka tulee kalliiksi!
Olihan ensisynnyttäjien keski-ikä korkea tuolloin 10 vuotta sitten, ollessaan joku 20v, mutta ei se enää sitä ole.
Ja moniko 40v pariskunta tarvitsee lapsettomuushoitoja?.- Veikkaan että ei sen enempää kuin 25-vuotiaistakaan, kun kauhea sosiaalinen stressi päällä ja ei akka pamahda paksuksi, varsinkaan kun ukontekelekin on vain siittäjäksi valittu nössö, jolla ei varmaan ole edes siittiöitä kuin se yksi, joka huonosti löytää perille kun luonto taistelee heikkoja geenejä jatmaista vastaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti28117958Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245730- 1332662
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172197Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3371805Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111063- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto33961Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45958