Onko kenelläkään Lapinporokoiraa Skuolffi nimisestä kennelistä?

Lisäyksenä vielä, että koirani on muutoin terve ja iloinen. Aina innoissaan leikkimässä ja lenkille lähdössä. :D Erittäin ihmisrakas ja ulkonakin kaikkia tervehtimässä!

Hei,

tuolla kennelnimellä ei enää kasvateta rekisteröityjä koiria. Tietystikään Suomessa ei ole lainmukaan pakkokaan käyttää kennelnimiä kasvattamisessa tai kasvattaaa ns kennelliittoon rekisteröitäviä koiria.

Ihmettelen, jos sinulla/kaverillasi ei ole koiran vanhemmista mitään tietoa, miten voit tietää onko se rekisteröimätön oikeasti vai eikö? Tai mistä se on oikeasti kotoisin lainkaan, jos kaverisi ei edes tiedä mistä vanhemmista se oli? Kyllä rekkaamatontakin koiraa ostava yleensä on koiran vanhemmista kiinnostunut tietämään niiden nimet yms joten kaverisi tiedonhankinta vaikuttaa olleen puutteellinen. Mahtaako tietää sitten kaikkea muutakaan?

Kehottaisin sinua ottamaan puhelimen kauniiseen käteesi ja soittamaan kaverisi väittämälle koiran kasvattajalle itselleen. Toki se numero kaveriltasi varmasti löytyy. Jos tämä väittää ettei hänellä sitä ole, kerro toki,
niin minä kaivan sen numeron jostain sinulle. Kyllä se minulla jossain pitäisi olla.


Minulla on itselläni ihan rekisteröidyn koirani takana Skuolffia, kaverin 2 koiran takana on/ on ollut. Hyviä koira ovat nämä jälkeläiset. Jokainen näistä yksilöistä on ollut hyvämahainen koira. Huonomahainen yksilö voi sattua missä tahansa rodussa minkä tahansa kasvattajan kasvattiyksilöihin, ja näissäkin muutaman harvan olen kuullut/tavannut, mutta harvinaista. Joissain roduissa niitä sitä vastoin on paljonkin, mutta näissä se on tosiaan harvinaista.

Jos koirasi on vasta 3v:stä alkaen ollut herkkävatsainen, se ei kuulosta synnynnäiseltä tai perinnölliseltä syy. Mitähän on mahtanut tapahtua, onko se ilmaantunut jonkin muun sairastamisen yhteydessä?

Suosittelisin sinua muista ruokintakokeiluista huolimatta ostamaan ensinnä apteekista tai ruokakaupasta reseptittä Gefilus-kapseleita tai nestettä, syöttämään sitä 2-3 x päivässä koiralle pitkät ajat, jotta mahdollisesti vialla oleva / puutteellinen vatsan luonnollinen hyvien bakteerien kanta saadaan korjatuksi.

Se voidaan korjata, se on joskus syystä tai toisesta koiralla vialla. Se vaatii kärsivällisyyttä, aikaa, viitsimistä ja hieman rahallista panostamista.

Erään kerran olen kuullut erään kasvattajan narttu joutui odotus- / imetysaikana pitkälle antib kuurille, ja sehän vaikuttaa mahan bakteerikantaan. Antibiootit ikävä kyllä tappavat myös hyvät bakteerit mahasta, etenkin ellei aina pari tuntia antibiootin jälkeen anneta esim Gefilus-kapselia (ei yhtäaikaa, lääke tappaa myös nämä bakteerit yhtä aikaa annostellessa). Jos asialle ei älytä tehdä mitään, asia voi vaikuttaa pentuihin, koska pennuilla tulee se bakteerikanta kyllä aika tavalla ne synnyttäneen emän myötä. Jos emällä asia on sekaisin syystä tai toisesta, se voi vaikuttaa pentujen "hyvämahaisuuteen". Hirveän harva tietää ja ymmärtää tätä asiaa, joten moni ei tiedä voivansa vaikuttaa em tilanteissa asioihin.

Jos sinulla on käsissäsi koira, jolle tämä huonomahaisuus on tullut jostain yhtäkkiä aikuisena, eikä koiralta ole löydetty mitään perussairautta sisältä, niin kyseessä voi olla jokin jonka saisi aivan tällaisella pitkällä Gefilus-maitohappobakteerikuurilla fixattua. Mutta se on oltava todella pitkä, eikä mikään pari purkkia.

Mulla on ollut rekisteröimätön porokoira Skuolffi-kennelistä.Sain sen äitini "kaverilta" joka ei jaksanut huolehtia siitä.Hakkasi,potki ja heitti pitkin seiniä ja jätti kolmeksikin päiväksi ilman ruokaa ihan yksin.Mulle tullessaan niin arka koira kun vaan voi olla mutta koskaan ei osoittanut mitään agressiivisuuden merkkejä,kiltti pieni koira joka toivoi vain että joku välittäisi.Vuoden meillä oltuaan se oli upea,kaunis terve koira joka ei enää pelännyt.Se rakasti koiria,ihmisiä,kissoja,kaneja ja hevosia,kaikkia mitä se näki.Se oli elämäniloinen,aivan täydellinen koira.Vaikka hiukan itsepäinen välillä:D Jouduin siitä sitten luopumaan kun se oli 4vuotias kun lähdin pois kotoa eikä äidillä ollut sille tarpeeksi aikaa.Nyt se elelee uudessa perheessä onnellisena.Kerran kävin sitä katsomassa uudessa kodissaan,enää en vaan pysty menemään,viimeksikin tuli vaan itku kun on niin kamala ikävä pikkuista.En halua enää häiritä sen uutta elämää.Sen kauppakirjan mä sain sillon kun se tuli meille.Siinä lukee että sen isä on Lalli,rekisteröimätön,ja emä on Skuolffi Gastronomi,se on siis rekisteröitykin.Napatyrä tällä koiralla on mutta se on tosi pieni ja huomaamaton eikä ole vaatinut leikkausta.Ei mulla sitten muita kokemuksia ole siitä kennelistä mutta harmittaa että kasvattaja teettää rekisteröimättömiä pentuja enkä ymmärrä syytä siihen.Helpostihan se liian tiheään pennuttamiseen,korkeisiin sukusiitosprosentteihin ja jalostuskäyttöön siihen sopimattomilla yksilöillä.Toivon kuitenkin että kyseinen kasvattaja ei tee sitä rahan takia ja huolehtii koirista hyvin.

Hei!

Kiva kuulla että pidit koirasta niin paljon, ikävä että jouduit luopumaan, mutta pääasia tietysti että koiralla on kiva uusi koti jossa myös viihtyy ja kaikki OK.

Koira ei papereita tarvi mihinkään - se on ihmisen keksintö, eikä se kuulu koiran perustarpeisiin.

Tiedän hieman kyllä siitä syystä, mutta en viitsi täällä kenenkään yksityisasioita alkaa kerroskella. Jos olet henkilön kasvatin omistanut, ja tahdot tietää miksi ei rekisteröi, kyllä se puhelinnumero ja suoraan kysyminen on paras tapa hankkia informaatiota ja ymmärrystä sen sijaan, että voivotellaan toisen ihmisen laillisia päätöksiä internetissä. Sekin joskus alkaa ottamaan pattiin ihmisiä. Kaikki eivät ole sitä mieltä, Suomessa olisi rikos ja laitonta olla puuhastelematta jonkin yhden yksityisen sattumalta koiriin liittyvän harrastusyhdistyksen katon alla.


Ja jos joku väittää, korkeat ss%:t liittyvät nimenomaan ei-rek koiriin, niin siinä vaiheessa nauran vatsani kipeäksi. Menkää tutkimaan koiranettiä.

Yksi tapa ymmärtää sukusiitosprosentteja esim meidän rodussa on se,
että tämä on rotujen mittapuulla hyvin tuore virallisena rotuna. Muutama vuosikymmenen kennelliiton rekisterissä. Meillä on maailmanlaajuisessa mielessä erittäin pieni, pienen kansan kansallinen rotu, ja pienin näistä suomalaisista roduista. Meillä ei ole kantaa ollut mistä tehdä tätä rotua jollain pienemmällä ss%:lla mm sodan melskeissä isoimman osan koirista hävittyä ja kuoltua sen mitä jossain koiratarhalla niitä ei edesmennyt rodun kasvattaja säilytellyt - tyyliin .... rippeet jäivät jäljelle alkuperäisestä maatiaiskannasta, ja se muodosti suunnattoman pullonkaulan rotumme geeniperimään.

Toinen on ollut myös sitten kennelliiton päättäjät. He ihastuivat menesjärveläiseen sukusiitettyyn kantaan, joka oli ulkomuodoltaan yhtenäisintä ja sattui sopimaan "kennelmiesten" ajatusmaailmaan ja idelogiaan. Lapin porokoiranpitäjiltä ja tavallisilta ihmisiltä siinä ei kuulkaa paljon kyselty, mikä on HEISTÄ heidän oloista ja käytöstä katsottuna sitä tarkoituksenmukaisinta.
Rotuun ei mm ole hyväksytty pitkäkarvaisia, tai "silmälasi"-värityksen omaavia, vaikka ne olisivat miten maan mahdottoman kuuluisan upeiksi työkoiriksi tunnettuja. Eli lähtökohdat ovat olleet juuri nimenomaan kennelmaailman ulkomuotojalostusta alusta lähtien piittaamatta alkuperäiskannan alkuperäisen käyttäjä- ja kasvattajaväestön tarpeista, perinteistä, mielipiteistä.

Eli jos jossain voidaan osoittaa ss%:ien suhten syyttävällä sormella, se on ollut meidän maan kennelasioissa ne, jotka ovat porokoiran rotuunottopäätöksien linjauksia tehneet.

Materiaalia etelässä on ollut vähän, ja on ollut pakko käyttää mitä o n ollut pakko käyttää. Myöskin kun jos on pakko jonkin kennelmaailman alaisuudessa jalostaa siihen muottiin ehkä heikosti sopivasta epäyhtenäisestä ja sangen heterogeenisesta materiaalista sitä "kennelkoiraksi" sopivaa tulosta, muuta konstia kuin sukusiitos ei ole ollut olemassakaan. Ikävä kyllä siinä on alettu jalostaa vallan muuta kuin porokoiraa, siinä on alettu jalostaa kennelkoirarotua. Porokoiruudella siinä on ollut sangen vähän tekemistä.

Kuitenkin meillä mitä sukusiitetymmästä kannasta tulee mitä terveimpiä, kun taas täysin ns 0 ss% pentueita teetettäessä esim rotuunotetuilla uroksilla, yhtäkkiä pomppaakin jälkeläisiin aivan rutosti tauteja. Sekin on hauskan mielenkiintoinen mutta traaginen juttu. Näillä ns tuntematonta taustaa omaavilla voi olla takanaan myös muuta kuin Lappiin työkoiraksi takaisinpäin myytyä rekattua lapinporokoiraa puhdasta maatiaista porokoiraa. Tällaisissa tapauksissa meille voi rotuun putkahdella uusia tauteja, joten rotuunotetuissa on aina ollut ja on myös omat riskinsä, ei vain se hullunkiilto silmissä lottovoiton tavoin tavoiteltava 0ss%, jota heiluttamalla pennunostajille voitaisiin väittää itsensä pettämisen ohessa jotain takuuterveitä erisukuisia pentuja. Vaikka ne sitä olisivatkin, erisukuisia, niistä tulee kummallisissa määrin kaikkea paskaa esiin vrt sukusiitetyn kannan koirat. Ainakin sen mitä kuulee. Totuudesta tiedä enokaan.
Yleensä voi pitää suht todennäköisenä, rotuunotetuillakin on ollut sitä samaa kantaa takana kuin jo rekatuilla. Rotuunotettu uros voi olla rekatun uroksen poika rekkaamattomasta nartusta, eikä se vain näy kennelliiton koiranetistä. Tai niitä rekattuja muutama sukupolvi taapäin, tai muita samoja kantakoiria, kuin alun perin rotuunotetuilla takana.

Eli ei kovin yksinkertaista. Patenttiratkaisuja ei ole. Mieluummin sukusiitetty hyvästä tunnetusta kannasta kuin ties mitä keskenenään vielä yhdistettynä, jolloin tuloksesta ei arvaa kuin max Taivaan Herra.

Ainavaan näitä juttuja EN VOINUT ENÄÄ HUOLEHTIA...kiertolaisia kiertolaisen perään.

Jaa,mua taidat tarkottaa.En todellakaan olisi luopunut koirastani,parhaasta ystävästäni,jos ei olisi ollut pakko.Mut pakotettiin lähtemään kotoa enkä ole vieläkään takaisin päässyt.Äitini ei ymmärtänyt koirani herkkää luonetta eikä osannut käsitellä sitä joten ei pärjännyt sen kanssa vaan koirasta tuli taas pelokkaampi.Ei äidillä ollut sille tarpeeksi aikaakaan kun oli ostanut toisen koiran.Mä pelastin sen koiran paikasta missä se melkein kuoli hakkaamiseen ja nälkään,älä ala mua syyttelemään kun et asioista mitään ymmärrä.Pääasia että löysin koiralle uuden ja hyvän kodin,kannoin vastuuni sen elämästä joka oli mun käsissäni.

Omani oli herkkävatsainen puolivuotiaasta ja siis ärtyi suolisto ja vatsalaukku ja ravattiin yöt läpensä ell kun kiljui kipujaan. Rauhoittui 4-viljan puurolla raakaruualla vuoden sitä syötyään. Ei kestänyt mitään tuotannollisia ruokia! Nyttemmin syö nappulaa raakaa jauhelihaa eikä ongelmia. Nappulat sis. bataattia, biisonia,hirveä,lammasta. Koirani ei kestä riisiä eikä kanaa.

Syötä Foliccia.Saa joka kaupasta ja laadukasta ruokaa.AB piimää sekaan ja raejuustoa välillä.

Rekisteröiminen maksaa muutaman kympin kasvattajalle ja nostaa koiran hintaa muutamia satoja euroja. Jos koiraa ei ole rekisteröity on takana aina jotakin hämärää... On erittäin epäeettistä tukea semmoista toimintaa.

En jaksanut kaikkea lukea, mutta mitä luin niin vastailen niihin. Meillä on skoulffi koira. Ostettiin koiran ennenkuin kysyinen kennel meni nurin. Koirat elivät villinä siellä ja omistaja oli ajettu talosta pois pieneen latoon. Koirat astuivat siellä toisiaan, josta syystä ei voinut olla vanhemmista aina varmoja.

Hei!

Mulla on nyt 1,8v porokoira uros tästä edesmenneestä Skuolffi -kennelistä. Sain sen itselleni, kun se oli 1,3v, eräältä vanhemmalta pariskunnalta, joka eli saaressa ja ei pystynyt/jaksanut huolehtia siitä. Koiraa ei ollut koulutettu lainkaan, ja mies uhkasi ampua sen, ellei joku sitä hakisi, koira kuulemma haukkui koko ajan, karkaili, ei totellut...

No, haettiin se sitten tänne. Ensinäkeminen oli järkytys. Pieni, luiseva koira, jonka kylkiluut ja selkäranka törröttivät, turkki hoitamaton, likainen ja takussa. Mies, joka koiran toi, selitti, että eivät olleet saanee sitä hoidettua, koska se pelkäsi liikaa. Koiran oli sitonut auton peräkoukkuun pitkällä narulla, ja koira kyyristeli maassa ja tärisi. Ei ollut aggressiivinen, vain pelokas. Oli syönyt koko pienen ikänsä Chappia, jota eläinlääkäri oli kuulemma suositellut...
Saatiin se sitten autoon ja kotimatka alkoi. Koko matkan oli nätisti, ei mitään ongelmia.

Kotona pikku hiljaa luottamus alkoi parantua, hitaasti, mutta varmasti. Nykyään tuo ruipelo, hoitamaton koira on hyvä turkkinen, sopivan painoinen ja lihaksikas. Luottamus on syntynyt jo perheen jäseniin, mutta vieraita yhä aristaa, mutta ei ihmekään, nyt kun olen jälkeenpäin kuullut, mitä tämä "kasvattaja" oli näille koirille tehnyt...

"Kasvattaja" oli soittanut pennuilla kovalla äänellä musiikkia, että ne tottuisivat meluun. Joo, on näemmä hyvin tottunut siihen, kun yksi pienikin rasahdus saa tuon pomppaamaan jaloilleen ja pälyilemään ympärilleen. Nykyään onneksi tätä on saatu vähennettyä, mutta alkuvaiheilla tuo oli aivan jatkuvaa ja stressaavaa koirallekin.
Koiria ei ollut eläinlääkäri tarkistanut, niitä ei oltu rokotettu tai madotettu. (ainakaan minun koiraani).
"Papereissa" mitkä saatiin luki koirani nimi, sekä vanhempien nimet, jotka olivat Puksu ja Riuku. Ja edelliset omistajat olivat maksaneet täst koirasta 290€, hinnan alhaisuuden syynä oli tämä paperin mukaan, että "ei rekisteröidä."

Koirani on iloinen ja energinen, ja todella oppivainen. Osaa kaikki perusasiat ja muita temppuja. Harrastamme tokoa, jälkeä ja agilityä.

Pari kuukautta sen jälkeen, kun koirani tuli minulle, aloin etsiä tietoja tuosta kasvattajasta. Löysin sitten mainintoja kennelistä nimeltä Skuolffi, mutta en muuta. Nyt kun löysin tämän keskustelun, järkytyin.

Eläinlääkärissä käytyämme eläinlääkäri totesi koirani perusterveeksi, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluan myös kuvauttaa sen lonkat ja kyynärät.

Täältä löytyy myöskin kyseisestä paikasta kotoisin oleva koiruus. Koira on syntynyt 2004 ja vanhuus alkaa jo painaa. Ajoittaista takapään heikkoutta, ja jäykkyyttä. Pitkät lenkit eivät siis enää ole mahdollisia. Koira on aina ollut tosi arka, ja puolustautuu agressiivisesti. Kovalla koulutuksella sain sen sietämään vastaan kulkevia ihmisiä, mutta välillä se irvistelee muille koirille ja on erittäin herkkähaukkuinen. Vanha herra on aina ollut perhettään kohtaan aivan mahtava otus ja onkin mun paras kaveri. Tunnen tuon otuksen kun omat taskuni. Porokoiralta se tosin ei näytä, kaikki ovat luulleet sitä käyttölinjaiseksi seefferiksi, kooltaan se on myös tosi iso. Vanhemmiksi on merkattu tämä paljon eri keskusteluissa pyörinyt Lalli ja emä on Älli. Hintaa tuolla mun kovin arvaamattomalla ystävällä oli 140e ja ei papereita. Koira kärsii jonkin sortin vilja-allergiasta eikä voi syödä kanaa. Myöskään ihmisruoka ei sille sovi, esim. maksalaatikot tmv. Korvat ovat myös usein kipeät. Rotumääritelmä ei täsmää tähän koiraan ollenkaan, mutta se ei ole mua haitannut, tosta tuli mun paras ystävä, huonoine kuin hyvine puolineen. Kasvattajasta en ole kuullut sen koomin, sähköpostit ovat palanneet aina takaisin.

Kaikenlaisiin juoruihin ei aina kannattaisi suhtautua täydellä painoarvolla;
ihmiset puhuvat aivan mitä sattuu. Voivat puhua täysin tuulesta temmattuja juorupuheita. Kyllä on kasvattajalla ollut tasan kirjanpito mitä on astutettu ja millä. - en ymmärrä miksi joidenkin ihmisten etuihin nähtävästi lukeutuu levittää muunkaltaisia huhuja ... alun pitäen. Kauna ja katkeruus, ne ovat monelle kumma käyttövoima. Käyttäisivät senkin positiivisempaan omien asioidensa miettimiseen muiden omien sijasta.


Ihmettelyä herättää, millä keskenkasvuisen nuoren koiran käsiinsa saanut täällä kirjoittaja esimerkiksi osaisi millään tavalla kertoa siitä, onko em koira pentuna luovutettaessa kolmannelle omistajalle (aiemmalle omistajalle) ollut eläinlääkärintarkastettu tai madotettu. Myöskin voi kertoa tässä, ikävä kyllä Suomessa ei suomalaisittain ole pidetty tapana kasvattajien rokottaa pentuja, vaan ostajat huolehtivat siitä itse. Jos se välissä ollut omistaja ei ole ymmärtänyt madottaa tai rokotuttaa koiraa, voi voi. Ei sitä mikään kasvattaja tule toisten kotiin hoitamaan! Sormea oisi siis syytä kääntää sen entisen omistajan suuntaan.

Jos koira on kulmakunnan kauhuna riehuva, kyllä siinä yleensä pidetään sitä taluttimen toista päätä hieman enempi kuin todennäköisenä syypäänä, eikä kasvattajaa ... eikä se riipu millään lailla siitä, rekisteröidäänkö vai ei ...

Miten kukaan kasvattajaa koskaan tapaamaton voi tietää millä volyymillä siellä soitatetaan musiikkia tai muita ärsykkeitä ja virikkeitä pentujen sosiaalistamiseksi - ja sekin yritetään täällä esittää kuin jonain pöljyytenä ..

Pentuja opetetaan television, radin, musiikin, pesukoneiden, erilaisten muiden kodin laitteiden ja vastaavien ääniin. Viedään autolla ajeluille, jotta oppisivat autoon. Altistetaan erilaisille alustoille - lattiapinnat, maastopinnat, epätasaiset pinnat ... annetaan mahdollisimman paljon juttuja tutkittavaksi valvonnan alla.

Suuri tai pieni koko ei ole erikoista tässä rodussa. Vaihtelunväli on suuri. Syntyy uroksia, joista kasvaa 60cm säkä, tai pieniä narttuja, joista tulee hädin tuskin 12kg koiria aikuisina. So what. Meillä on sellainen rotu.

Sairaita /jotain oireilevia tulee joukkoon joka ikisellä kasvattajalla. Sitä ei voi millään hilvatin keinolla estää oikeasti. Allergisia joku harva tai mahaoireisia, harvinaista, mutta onneksi yleensä ei pahoja tapauksia, hirvittävän harvinaisia. Tietysti riippuen siitä, miten tiukasti pidetään suu asioista missäkin piireissä ...

Joka ikisellä -hm- kennelnimisellä hienostorouvalla/-neidillä, joka kasvattelee ja on nokka pystyssä, niin kuin tavallisella ihan vaan yhden pentueen kerrallaan omalla nartulla linjassa pysyäkseen- teettävällä pennuttajalla/kasvattajalla. On niillä paperi tai ei, etelässä tai Lapissa. Sukusiitosta, eriparisiitosta, ilmaiseksi jaettuja, satasella kahdella tai tonnilla toista myytyjä, rotuyhdistyksen palstalta tai tori.fistä: sen kannalta ihan yhdentekevä: sama pätee.

Se, ettei kasvattaja jälkikäteen vastaa, ei ole näyttänyt olevan mitenkään harvinaista. Mutta onneksi ostettu koiria, eikä kasvattajia ....

Joopajoo ja lässynlää. Sen kyllä tietää jokainen mikä tämä kasvattaja on omiaan...

http://www.ess.fi/?article=418013

Toivottavasti ei ole kyseessä tämä...?

Taitanut inkkarit lähteä kanootista jo aikaa sitten..

Tälläkin hetkellä myy noita koiriaan juuri tuohon juttuun liittyen.

Vastaan aika monta vuotta myöhässä, mutta ehkä täällä sattuisi jonkun Skuolffin omistaja vielä olemaan :)

Itselläni on 2004 syntynyt uros, joka on Skuolffi Tee-Boyn ja Skuolffi Pikkunallin jälkeläinen. Paperit on ja siellä lukee juuri tuo hinnan alennus "ei rekisteröimisen takia".
Olin yläasteella kun siellä tapaamani tyttö kertoi että ovat muuttamassa perheen kanssa kerrostaloon ja koira ei voi tulla mukana. Sanoin että koira tulee meille. Puolivuotias koira ja olimme sen 4:s perhe... Aivan karmeaa.
Koira on edelleen tottakai minulla.

Paras koira mitä olla voi. Rakastaa ihmisiä ja ulkona puuhastelua. Ja ennen kaikkea rakastaa myyrien tonkimista pellon laidoilla... :D
Muihin koiriin tutustuminen on vaikeutunut iän myötä. On muuttunut kärttyisämmäksi.
Pari hyvää koirakaveria onneksi kuitenkin on.

Todella hyvässä kunnossa 12-vuotiaaksi. Painelee menemään sata lasissa.

Koiralla on vehnäallergia, ja on herkkävatsainen. Syötämme sille raakaruokaa mikä sai koiran puhkeamaan uudestaan kukkaan :)

Hmm, vähillä eläinlääkärikäynneillä on selvitty. Joskus 8-vuotiaana koiralla katkesi takajalan ristiside joka leikattiin ja toipui täysin.
Nyttemmin on pientä nivelrikkoa oikeassa etutassussa, ja harmaakaihi joka ei kuitenkaan vaivaa näköä vielä yhtään.

Kirjoitelkaa ihmeessä vaikka suoraan minulle jos olisi muita Skuolffeilijoita vielä täällä! Unohtuu ehkä piipahtaa täällä uudestaan. (Jos suomi24 sallii oman sähköpostiosoitteeni julkaisun?)
heidi.olin@(POISTA)yahoo.com