Johtuiskohan se siitä, että olen tyhjätasku ja työtön? Eikö naiset vois ottaa minut
vaikka leluksi.
Janne S 24v
vaikka leluksi.
Janne S 24v
Kukaan ei rakasta minua
oscar pätiö
8164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sovitaan että mainitut nimi ja ikä ovat aloittajalla harhaanjohtavat niin kuin ovatkin.
Muuan palstan vakiokirjoittaja siinä siis surkuttelee kohtaloaan.
silittelen ja suukottelen, pidän hyvänä!
Tarkoitan aloittajaa, Jannea, 24 v.
Aika epätavallistahan se on, että noin nuori kääntyisi palstakirjoittelussa vanhempien puoleen, mutta.
On se ymmärrettävääkin. samanikäisille ei uskaltaisi noin kauniin avoimesti puhua.Meidän ikäisemme jos ketkään, soisi ymmärtävän mitä syrjäytyminen työelämästä merkitsee.
Kyllä siinä vaaditaan sisua, joutuessa karsimaan työn tuoman itseluottamuksen ja eteenpäinpyrkimisen, joka juuri tuossa iässä on itsestään selvää.
Sittenkään ei rakastuminen nuorena varsinkaan, ole kiinni rahasta, ulkonäkö jonkin verran, mutta kyllä se sisin silloinkin on se, mihin rakastutaan.
Tuo seksin tarve on voimakas nuorella, mutta leikkikaluksi pyrkiminen tuskin kannattaa, vaikka tiedä häntä, ehkä seksipalstoilla on heitäkin, jotka sellaisesta haaveilee.
Mikäpä estää yrittämästä!
Lisäisin vielä tähän käännöksen sananparresta, joka kuuluu näin:
* Köyhyys ei ole mikään ilo, eikä *pilikukku' ole mikään leikkikalu! *
Harva meistäkää jotka tänne 70 kirjoitellaan on syntynyt "Hopealusikka kädessä
Ja moni on jopa pettynyt Rakkaudessakin.
Mutta aika parantaahaavat.
Nyt on elämänkokemusta ,ja ei tulis mieleenikään ottaa jotakuta "leikkikaluksi"
Jos ihminen on hellyydenkipee ,olisi se saatava tosimielessä
.
Toivottelen Onnea ,onhan sinulla vielä aikaa hakea sitä Helivää ihmistä!
(Toista se on meillä)
Heh, heh, johan oli provo.
Totta toinen puoli
olen minäkin kohdannut nuoria poikia joskus, humalaisina ja puukkokin, tms. taskussa, miettivät elämän tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta. On paha olo, ei oo enää lapsi muttei vielä aikuinenkaan, tunteet ja elämä kaaoksessa.
Yksi nuori poika tuli kerran pimeässä kaupan pihassa mun luo. Kysyi saanko halata sua, kietoi kädet ympärille ja painoi päänsä rintaani vasten.
Sanoi että sussa on voimaa, jaksetaan taas.
Minusta me mennään jotenkin kaikki rikki täss maailmas. Ja nuoret erityisesti kun on niin paljon asioita jotka haavoittaa ja satuttaa eikä aina ole ketään joka auttaisi.
En kokenut itseäni lapseen sekaantujaksi. Vaistosin vain pahan olon.
Mitenkä sen karkoittaisit - antaisit toivoa ja elämänuskoa?
Olen nähnyt ja myös tunnen hyvistyyppejä. Niiltä riittää hyväksymistä ja kannustusta vähemmän onnistuneille puolitutuille.
Uskon, että näillä hyviksillä on elämä niin napakasti hanskassa, ettei ne tarvitte kyylätä sekundayksilöitä. Niillä on parisuhteet hallinnassa.