Mitä pitäisi tehdä kun ei enään muuta pyöri päässä kuin ajatus itsarista ja miksi en tekisi sitä, tällä hetkellä oon elossa vain ja ainoastaan perheen takii ku en haluu et ne joutuis sureen mun takia.
Viimeiset 4 vuotta joka päivä tekis mieli tehdä itsari ja oon vasta 19v.
On niin paha masennus että kävin ulkona viimeksi 3 vuotta sitten ja kavereita ei oo ollenkaan, ei oo syytä elää.
Viimeiset 4 vuotta joka päivä tekis mieli tehdä itsari ja oon vasta 19v.
On niin paha masennus että kävin ulkona viimeksi 3 vuotta sitten ja kavereita ei oo ollenkaan, ei oo syytä elää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin monet ihmiset on niin epäkiitollisia että ne saa olla elossa. Elämä on nii lyhyt, et voi tietää mitä tapahtuu huomenna. Voit vaikka yllättyy ilosesti, ei sitä voi tietää. Puhu perhees kanssa asiasta , hanki uus harrastus sieltä saa kavereita. Itsemurha on vaan luovuttamista, ongelmien pakenemista ja surun sysäämistä läheisille, se ei oo koskaan ratkaisu.
Voi teitä luovuttajia.
Miten se elämä on teille joillekin niin helvetin vaikeaa? Elämässä tulee kapuloita rattaisiin vähän väliä, mutta se mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Mikähän tämän sinun massiivisen masennuksen on saanut aikaiseksi? Kerro nyt ihmeessä koko tarina, kun kerran jo aloitit.
Mitäs jos vaikka ensimmäisen kerran elämässäsi kohtaisisit ongelmasi ja ratkaisisit ne sen sijaan, että otat aina sen helpoimman tein?
Mee ny oikeesti jakaa muualle noita arvottomia lannistavia mielipiteitäs.
ketään ei vittu kiinnosta :)
Voi helvetin pelle, painu vittuun täältä sönköttämästä tuota paskaasi. Tajuatko että masennus on sairaus, siinä missä esim. diabeteskin. Sanomalla masentuneelle että ottaa itseään niskasta kiinni on noin yhtä hyödyllistä kuin sanoa diabeetikolle että lopeta sairastaminen. Se ei vain ihan toimi niin. Masennus on fyysinen tila aivoissa. Jos olisin hiukan tunteettomampi ihminen, toivoisin että joku läheisesi sairastuisi vuosien mittaiseen masennukseen ja tappaisi itsensä, tekisi varmasti hyvää sinulle.
tuomas.akvinolainen - vetää käteensä Jeesuksen kuvan edessä. Toisille forumeilla solvaa muita puhuen perseistä ja homoista. Aina vihaisella päällä, ja vielä Julistaa samalla raivoissaan uskonkirjansa Sanaa asiaankuulumattomilla forumeilla.
Trolli tuomas.akvinolainen - on "hyvä" kuvaus uskontojen sairaasta voimasta. Krislamista! Senverta PELLE on tämä tuomas.akvinolainen - että luulee olevansa joku keskiajan pyhimys. Varmaan kulkeekin ilman housuja.
sun kannattas mietti tota siltä kantilta että jos tapat suo jää kaipaa ihan varmasti tänne tosi paljon ihmisiä ja sun pitäis vaan astua ovaesta ulos vaikka se tuotta vaikeuksia aluksi ja aina on juku minkä takia pitää elää se voi olla niin pieni asia että sä et vältämättä huomaasitä
Itse asiassa kerron tässä surumielisen jutun.. mulla on kaveri ja sen elämä on OIKEESTI menny perseelleen... Oon kerran pelastanu sen hukkumiselta ku yritti tappaa ittensä.. EI KANNATA TEHÄ ITSEMURHAA!!.. jätät niin monelle suuren aukon niiden elämään..
ihan kuin mun kirjoittama....mäkin olen pelastanut mun läheisen ystävän hukkumiselta kun juoksi veteen ja meinas ittensä hukuttaa...ja loppujen lopuksi se oli mulle kiitollinen kun pelastin sen...ja selitin sille et vaik joskus menee huonosti ja asiat menee päin persettä niin kyl kaikesta selvii ku jaksaa vaan uskoo parempaan...ja nyt mun ystävällä menee paljon paremmin :)
Mäkin pelastin yhen hengen kerran..Se oli yks poika joka oli muhun ihastunu ja sitkun erottiin niin kuukaus se jälkeen se sit alko sekoilee ja käyttää huumeita yms..Sit kerran kun menin yhen porukan kanssa ostarille ja se oli siellä niin mä kysyin siltä että miten se voi.Se sit rupes että ei sen ole enää syytä elää ja vastaavaa ja mä en saanu sitä lopettaa ja se muu porukka lähti veks ja mun oli pakko viedä se niitten kotiin,ja se oli kauheeta kun se aiko että tappaa ittesä ja mutkin jos en anna sen mennä ja hypätä yheltä rinteeltä.. ja sit soitin hädissäni sen isoveljelle kun se on mun veljen kaveri niin tunnen senkin.. niin sit se onneks tuli just kun se ois aikonu hypätä siintä alas ja mä yritin kaikin voimin estää sitä. No sitemmin mä sit kuulin että sen elämä oli rauhottunu ja sil oli kaikki kohtuullisen hyvin...Ja niin me ollaan sen pojan kanssa molemmat seittemäntoista..mut mä ainakin opin jotain arvokasta,nimittäin sen että vastoinkäymisistä on selvittävä,ja vastuu itsestään on vain ja ainoastaan itsellään. Ehkä vähän sekava stoori,mut kirjotin huvin vuoksi.
ota viinaa (Y)
Miksi emme valitsisi helppoa tietä kun tulee ongelmia vastaan? Itse en ajattele enää itsemurhaa huonona asiana koska kun kuolee niin pääsee taivaaseen (jos on ollut kiltti).
Aiemmin viestiketjussa mainittiin että Toisille jää iso aukko elämään. Kelle muka? Perheelle? Jos asiat menee kehnosti ilman perhettä niin ei siinä heitä ajatella. Itse en ainakaan välitä mitä tekevät. Paitsi että kieltäisin ison hälyn tekemistä hautaamisestani. Pelkkä perhe, pappi, haudankaivajat ja muut kantajat.
Ja jos joku tyttö muka rakastaa minua mutta en ole tiedostanut sitä? No ei sillä myöskään väliä koska en välitä kenenkään mielipiteistä ja koska en ole osoittanut mitään tunteita häntä kohtaan niin eiköhän hän nopeasti jonkun toisen löydä.
Miksi estätte toisia ihmisiä tekemästä kuin he tahtovat? Jos he ovat miettineet asian jo monesti läpi niin ei siinä mitään ongelmaa pitäisi olla jos ne ovat varmoja tahdostaan. "Pelastamalla" heidät aiheutatte enemmän ongelmia kuin jos olisitte antanu hänen kuolla. Kiusallisia tilanteita perheen edessä, ehkä jopa muun suvun tai läheistenkin kanssa jos he saavat kuulla. Mahdolliset psykiatrin tapaamiset.... Paljon ongelmia.
Ihmisen vaistot tietenkin kertovat pelastamaan toisen jos hän aikoo tapattaa itsensä, mutta siinä vaiheessa kannattaa miettiä itse tarkemmin ja puhua hänelle onko hän miettinyt itse asian jo läpi.
Kuolemassa on hyviä puoliakin kuolijalle koska hänen ei tarvitse kokea kaikkia epäonnistumisia, suruja sun muita joita hänelle olisi tullut jos hän olisi elänyt. Ja mikä onnellisiin asioihin tulee niin kuten aiemmin mainitsin, taivaassa onnellisuutta riittää. Ja siellähän ne muutkin sukulaiset ja läheiset tavataan (jos ovat kilttejä).
Hei tässä puhutaan nyt ihmishengistä! Tuntuu kuin oikeasti haluaisit heidän kuolevan! he jopa kiittivät pelastamisesta! Ja sitäpaitsi jos henkilö on oikeastikkin tärkeä itselleen, niin ei kannata antaa periksi! Minä ainakin pelastaisin vaikka kuinka kaveri vastuselisi!!
En tarkoittanut että haluan heidän kuolevan. Kunnioitan vain heidän päätöstään.