Olen aikoinani avioitunut ruotsalais miehen kanssa ja ottanut ruotsin kansalaisuuden. Nyt kun olen tullut vanhaksi 72v ja mieheni on kuollut, haluaisin muuttaa suomeen, ainoan poikani ja hänen lastensa lähelle. Poikani meni jo nuoruus iällä rakkauden jäljessä suomeen ja avioitui siellä. Onko minulla oikeutta entisenä suomen kansalaisena muuttaa suomeen. Olen nuoren ollut 12v työelämässä suomessa ja saan myöskin sieltä eläkettä.
Voisiko joku ystävällisesti vastata?
Voisiko joku ystävällisesti vastata?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kysytkö tuota ihan vakavissasi? Tuumasta toimeen! Miksi et voisi muuttaa takaisin Suomeen, jos se tuntuisi tilanteessasi parhaalta, varsinkin jos jälkikasvusi on täällä! Tee se ihmeessä ja mitä pikemmin sitä parempi. Luovuitko Suomen kansalaisuudestasi? Kansalaisuudenkin takaisinsaaminen lienee toteutettavissa, joskus vuosi sittenhän se olisi ollut vielä ihan ilmoitusluontoinen asia, nyt kai hiukan työläämpää, eli myöhästyit siitä aikamäärästä. Kanarialaisen suomalaisen ystävättäreni poika sai Suomen kansalaisuuden (kaksoiskansalaisuuden) ihan ilmoitusluonteisella hakemuksella.
Tervetuloa kotiin! :)
Kiitos vastauksestasi!
Katselin kauhuissani uutisista viime talvena kun suomesta ajettiin pois sitä egybtiläistä isoäitiä. Voi, voi! Eihän se raukka enää jaksanut edes kauan elääkkään. Voi tätä maailmaa kun vanha äitikin joutuu yksin harhailemaan erossa omaisistaan.
En muista, että miten sen venäläisen isoäidin kävi? Muistatko sinä?
Joo, mitä paperisotaa siinä sitten tarvitaan? Kysyit, että luovuinko suomen kansalaisuudesta? Ei sitä edes kysytty, kun silloin ei tunnettu kaksois kansallisuutta. Kun anoin ruotsin kansalaisuutta ja sain sen samantien, olisiko ollut vain joku viikko, niin samalla suomen kansalaisuus oli historiaa. Näin muistelen?
Kannattaa ottaa selville eläkkeiden verotus, jos sitä tulee kahdesta maasta. Jotain moitittavaa siinä on ainakin ollut. Joku voi tietää nykytilanteen siinä asiassa.
Tässä osoite, jota näppäämällä pääset Maahanmuuttoviranomasten sivuille ja sieltä lisää tietoa. Sivuja on tietty monia, mutta tässä kaksi.
http://www.migri.fi/netcomm/content.asp?path=8,2477,2549
ja myös sivulla
http://www.migri.fi/netcomm/content.asp?path=2479
Aivan selväähän se joka tapauksessa on, että saat Suomen kansalaisuutesi takaisin, jos kerran olet täällä syntynyt suomalaisille vanhemmille tai kaksoiskansalaisuuden. Tosiaan vuosi pari sitten olisit saanut kansalaisuutesi takaisin ihan ilmoitusluonteisella hakemuksella. Sitä käyttivät monet. Ja tosiaan, aikaisemmin ei ollut kaksoiskansalaisuuteen mahdollisuutta niillä, jotka Ruotsiin muuttivat ja ottivat kansalaisuuden siellä, mutta nythän kaksoiskansalaisuus on ollut käsittääksen jo aikapäiviä mahdollista.
En tiedä, miten asia pitää hoitaa, mutta voithan kysyä neuvoja lisää Maahanmuuttovirastosta sähköpostitse. Osoite on sinne:
[email protected]
Saattaa olla, että saat tarvittavat neuvot jo noilta Maahanmuuttoviraston nettisivuilta. Poikasi myös varmasti auttaa sinua kansalaisuushakemuksen tekemisessä, jos täällä tarvitsee jotain siihen tehdä.
Yhteispalvelupiste
Sofiankatu 1 ja Pohjoisesplanadi 11 - 13
maanantai–perjantai klo 9–19
puh. 09 310 11 111
Molemmista paikoista saat neuvontaa
• kansalaisuusasioista
• oleskeluluvista esimerkiksi opiskelun, työnteon tai perhesiteen perusteella
• muukalaispasseista.
Voit myös tiedustella
• mitä liitteitä tarvitset hakemukseesi
• onko hakemuksesi, ilmoituksesi tai lisäselvityksesi tullut perille
• missä vaiheessa asiasi käsittely on.
Isoäitien käännyttämisasioista voit lukea Wikipediasta sivulta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoäitien_käännyttämistapaus
Tytär vei äitinsä Venäjälle itse lopulta.
Ymmärtäisin, että näiden isoäitien tapaushan ei ole ollenkaan verrattavissa sinun kansalaisuuden hakemiseesi. Sinähän olet jo alkujaan suomalainen eikä sitä varmasti väheksytä tässäkään vaiheessa. Isoäidit olivat jo alkujaan toisen maan kansalaisia, jotka olisivat muuttaneet muualta tänne tulleiden lastensa luokse.
Sinullahan on eläkettä myös Suomesta, ja oletan että Ruotsistakin, joten et olisi riippuvainen sosiaalituesta - ainakaan täysin.
Oletko muuttamassa pääkaupunkiseudulle vai maaseudulle jonnekin. Ei tarvitse kertoa, jos tuntuu tunkeilevalta kysymykseltä.
Ajattelisin, että eihän siinä pitäisi olla minkäänlaisia ongelmia. Olet paluumuuttaja ja osaat suomen kielenkin virheettömästi. Meillehän on tullut Venäjältä inkeriläisiä paluumuuttajina, heidän paluuehtonaan on ollut osata suomen kieli. Tulihan sieltä sitten venäläisiä aviopuolisoita ja lapsia, jotka varmaankan eivät kaikki osanneet suomea.
Kysyit Tinalta, kuinka kävi venäläisen isoäidin ? Isoäiti palasi Venäjälle suomalaisten ylläpitämään vanhainkotiin ja on ilmeisesti aivan tyytyväinen elämäänsä.
Suomi kai pelkää näiden ulkomaalaisten isoäitien tulevan meidän sosiaaliturvaa nauttimaan, jos kaikki saisi luvan, tulisi meille se melko kalliiksi.
Sinähän saat Suomesta eläkettä ja varmaan Ruotsistakin, joten sinun toimeentulosi on sikäli turvattu.
Sinullahan on poikasi täällä, hänhän voisi käydä kyselemässä Helsingin Maahanmuuttovirastosta tai Kelalta, kuinka muutto tapahtuisi noin virallisesti.
En todellakaan tiedä, mikä instanssi on oikea paikka kysellä, mutta soittamallahan se selviää.
Katselin äskettäin TV:sta erään Grönlannissa asuvan suomalaisen mietteitä.
Hän on naimisissa tanskalaisen kanssa, mutta aikoo tulla eläkeiän saavutettuaan Suomeen. Hänellä on jo talokin valmiina täällä. Sitä en muista, oliko hän suomen kansalainen vai Tanskan.
Tinakin toivotti sinut tervetulleeksi kotimaahan ja yhdyn hänen toivotukseesa.
Onhan se mukavampaa elellä, kun on omaiset lähellä.
Hei Tina. Huomasin vasta nyt, että sinähän olet antanutkin faktatietoa "Mummorievulle". Kirjoittelin tuossa muina miehinä ilmeisesti samaan aikaan kanssasi.
Hyvä, että tarkkaa tietoa tuli.
Niin monesti käy, kun pidempää juttua väsää, että väliin ehtii tulla jo muuta. :)
Kiva kuitenkin, että auttamishalua on vähän meillä jokaisella ja kukin osaa jotain murusia kertoa, mutta kun ei meillä vanhoilla "kansalaisilla" oikein tietoa, miten olisi kätevintä asiaa hoitaa. Pitää opiskella netistä ...
Tuo Katleijan huomautus veroista on myös tosi hyvä. Muistan asiasta kirjoitellun lehdissä, joten siitä kannattaa ottaa selvää myös. Voi että tiedän vähän näistäkin asioista, mutta halu olisi osata neuvoa! Sosiaalietuuksista en tiedä tuota taivaallista, jos niitä tarvitaan paluumuuttajalle. Kysyvä kyllä löytää ... kai.
Voi, kiitos!
On niin ihana huomata että suomestakin löytyy vielä ystävällisyyttä ja toinen toisensa tukemista. Niin, minä saan molemmista maista eläkettä, että pärjään omillani vaikka veisivätkin veroja enemmän. Tässä iässä on jo ne tunne arvot tärkeämpiä.
Suomi vei minulta aikaisemmin lähdeveron eläkkeestäni monta vuota, eli sen 35 %, mutta sitten se poistettiin uuden lain myötä. Oli kuulema ollut jossakin ruotsin- suomalaisessa lehdessä maininta, että saa anoa määräajassa takaisin niitä maksamiaan veroja, kun ne olivat E U.n vastaisesti viety.
Mutta en sitä ilmoitusta nähnyt, koska minulle ei tule se lehti, kuulin vasta jälkikäteen, niin jäin ilman niitäkin rahoja.
Olen syntynyt suomessa, suomalaisista vanhemmista ja elänyt siellä lapsuuteni, nuoruuteni ja varhais aikuisuutenikin. Ehtinyt olla jo työelämässäkin mukana 12v, 23 ikävuoden jälkeen, sitä ennen jo 5v, mutta sitähän ei lasketa.
Luulisi suomeen kelpaavan ostovoimaksi sekin eläke mitä tulen täältä saamaan?
Täytyy huomenna ottaa tarkempi selko noista asioista kun jaksaa, nyt kiitän todella teitä jotka jaoitte näitä minun huoliani, se tuntui niin hyvälle. Kiitos ja "hyvää yötä, Jeesus myötä." Terveisin Ella-Marja
"On niin ihana huomata että suomestakin löytyy vielä ystävällisyyttä ja toinen toisensa tukemista."
Ei se ole tavatonta - ja väittäisin vielä, että aika tavallistakin. :) Niin minä ainakin suomalaiset kanssaihmiseni olen kokenut ja olen aina pitänyt Suomea hyvänä paikkana asua. Näillä palstoilla kävijä ei sitä välttämättä huomaisi, mutta livenä tavattaessa ihmiset yleensä ovat ystävällisempiä kuin nimettöminä kirjoitellen ja omia turhautumiaan purkaen. Nämä palstat eivät anna oikeaa kuvaa meistä suomalaisista, näin väitän ja haluan uskoa. Yleensä kaiku vastaa, miten sille huutaa, sama juttu ihmissuhteissa. Poikkeuksiahan löytyy joka lähtöön.
Matkustelen tosi paljon, tulevaisuudessakin niin kauan kuin nivelet ja pää kestää, mutta kotiin on AINA ihana palata. On tämä Suomi vielä sen verran lintukoto, että täällä on hyvä elää. Toivottavasti Sinä tulet tuntemaan samoin!
Tervehdys sinulle Ella-Marja! Minä en kyllä ole se Jeesus jota toivoit.
Me kaikki toivotamme sinut sydäellisesti takaisin Suomeen.
Kun osaat molempia kieliä, voit helposti soittaa molempien maiden viranomaisille, Suomen SUURLÄHETYSTÖ voi varmaan myös auttaa.
P:S. On hienoa huomata, että olet säilyttänyt hyvän suomen taitosi!
Hymy:) Ruuneperille!
Kiitokset teille kaikille hyvästä keskustelusta.
Mummo kuoli joku aika sitten Pietarin lähellä olevassa vanhainkodissa vanhuuttaan!
http://www.omat.fi/palmut/index.php
Tästä linkistä löytyy paljon tietoa on paluumuuttajien lehti.
Sähköpostikin sinne voi lähettää kysymyksiä
Noiden rohkaisevien puheenvuorojen jälkeen on paikallaan sanoa muutama varoituksen sanakin.
Olet asunut pääosan elämästäsi Ruotsissa ja ruotsalainen ympäristö on sinulle tuttu. Suomi ei ole sitä, mitä se oli silloin, kun lähdit Ruotsiin. Sekin on vuosikymmenen saatossa muutunut. Se on sinulle jo monessa mielessä vieras maa, vaikka kieli onkin tuttua.
Todennäköisesti muuttaisit myös ventovieraiden ihmisten joukkoon.
Ei ole syytä pelotella, mutta on paikallaan ottaa huomioon myös muuton varjopuolet. Ei Suomessakaan kaikki ole ruusuista. On niitäkin, jotka ovat palanneet, mutta lähteneet takaisin eivätkä ole enää uudelleen palanneet.
Ehkä kysyjä on kuitenkin ottanut huomioon tuollaisten varjopuoltenkin mahdollisuuden.
Tuo on ihan hyvä kommentti, sillä on luettu myös niiden kokemuksista, jotka eivät ole sopeutuneet muuttuneeseen Suomeen ja ovat palanneet pettyneenä takaisin Ruotsiin. Muistelen joidenkin kirjoittaneen, ettei ruotsalainen eläke oikein riittänyt Suomen korkeampiin hintoihin - ja joistain verojutuistakin muristiin. Mutta noista on joitakin vuosia.
Luultavasti kuitenkin olet käynyt Suomessa piipahtelemassa tai ainakin vähän seurannut, mitä täällä tapahtuu, joten et ihan vieraisiin oloihin palaisi. Jos sinulla on lähisukulaisia täällä, niin sopeutuminen on myös helpompaa.
Vaikea tässä täällä aina asuneena olla tietävinään, mikä olisi viisainta Sinun kohdallasi. Mutta minulle tämä maa on rakas ja paras, en vaihtaisi ikinä pois. Vaikka talvella saisi olla kesäk.:)
Kaikkea vain ei voi saada.
Ehkä en osaa asettua kovinkaan hyvin paluumuuttajan asemaan, kun en siinä itse ole ollut. Kysehän on todella suuresta elämänmuutoksesta. Muistankin ehdottaneeni jollekin aikaisemmin täällä paluuta pohtineelle ja epäröivälle, että jos mahdollista, kannattaisiko ennen lopullista paluumuuttoa järjestää pidempi kuukauden/kuukausien oleskelu täällä ikään kuin maistellakseen, miltä kotimaa pitkän poissaolon jälkeen tuntuu ihan käytännössä, vieraalta, kotoiselta? Kotimaan ikävä on joillekin ollut kova, mutta paluu ei sitten olekaan täyttänyt odotuksia. Sydän on kahden maan kansalainen.
Tämä on lainaus eräästä paluumuuttokeskustelusta muualta:
"Suomi on hieno maa ja Suomessa on aivan upeita ihmisiä. Tämän postauksen tarkoitus ei ole siis arvostella Suomea tai verrata sitä toiseen maahan.
Mutta...asuin vuosia toisessa maaassa, jota opin rakastamaan. Jopa niin paljon, että tunsin olevani kotona siellä.
On hienoa olla takaisin Suomessa, mutta samalla sisimmässäni kannan kuin avointa haavaa, sillä olen juuri jättänyt toisen kotini. Niin paljon elettyä elämää, kokemuksia ja muistoja...
Onko täällä muita saman kokeneita? Maailmanmatkaajia, jotka eivät onnistuneet tuoda sydäntänsä eheänä Suomeen, vaan jättivät sirpaleita sinne tänne matkan varrella?"
Jos pistät Googleen hakusanaksi Paluumuutto, niin löydät osoitteita ja viittauksia keskusteluihin, joissa paluumuuton kokemuksista kirjoitetaan. Sieltä minäkin poimin tuon edellä olevan erään ihmisen kokemuksen. Asiaa on pohdittu monilla keskustelupalstoilla ja asiasta on myös paljon kirjoitettu. On kuitenkin aivan henkilökohtaista varmasti se, miten juuri Sinä kokisit paluun kotimaahan, olemmehan yksilöitä.
Toivon, että teet kohdallasi juuri Sinulle oikean ratkaisun, vaikkapa ensin kokeilemalla - ja jos sitten päädyt paluuseen, niin sydämellisesti tervetulleeksi!
täällä tullee ikävä äkkiä, suomi on "jääkahujen" maa,
Sun tarttee uusii noi muutenki tuhruse ja raappiintunee prillis, tääll ei oo jääkarhuja, ei ole, varmana ei ole! Jos oot luullu nähnees, níin se on kyl ollu toi naapurinfrouva uus tekopäls päälläns. Eikä se oo eres vaaralline, sillon vaa tosirikas miäs, joka tykkää jääkarhuist ja sen frouval on jääkarhu luanne.
heh, sekö se oliki, mä ku luulin, että iten ihan jääkarhu,,, noooh perun puheeni,,,,,,,,, tälläkertaa.
heh, silimälasit on kyllä puurossa, mutta se ei taija auttaa lukihäiriöön niitten siivous, kirjaimet tanssii aivan omia tanssejaan, löytyvät mistä millonki, hyvä kuiteski ku samalta sivulta, tai viereinen kirjain korvaa oikean heh, harmittaa niin vietävästi, sori siitäki
koittakaa kestää,,,
Ne on vaan semmosia vallan vallattomia kirjaimia eivätkä yhtään vaarallisia, joten annetaan kirjainten tanssia vaan. Saa sanoista selvän, jos pääosa kirjaimista sanasta löytyy vaikka vähän väärässä järjestyksessäkin. :) Tulee ne välillä väärään järjestykseen, vaikkei lukihäiriötäkään ole. Silloin on kai kyseessä huolettomuushäiriötila tai jotain... :)
Sus siunatkoo!
Härre min guuda. Tule vain Suomeen, täältä saa eläkeläiset nannaa.
Olen tullut ruotsiin työhön 51 vuotiaana ,ja se oli minun ensimmäinen kerta ,kun muutin omasta kylästä jonnekkin .
Lähdinpä katsoon minkälaista on muualla päin maailmaa.
Ja hyvin on aika mennyt ,15 vuotta olin samassa työpaikassa jonnekka olin hakenut ennenkuin muutin tänne.asumaan---.eläkkeelle jäin 65vuotiaana.
Viihdyn ja kun on sukuakin lähellä ,mikäs täällä on ollessa .
Ystäviä saa kun on itse "ulospäinsuuntautuva" ja rohkee olen ollut aina --!!
Ehkä työssäkin tarvitsi olla ihmisten kanssa lähi kontaktissa , Vammaset tarvitsee ystävällistä kohtelua.
Voi olla eriasia ihmisellä, jolla on ollut kauan mieskin ---minä olin jo Suomessa ollut kauan leskenä.
Mutta päätöksiä on muuttoon toiseen maahan varsinkin ,tehtävä harkiten .
Toivon, että onnistut päätöksessäsi Ella-Maria.
Sinulla Ullamirjami oli varmaan kielessäkin opittavaa etkä ollut enää joustavimmassa iässä, joten rohkea olit. Mutta aloittajan ei tarvitse ainakaan opetella uutta kieltä, kun kotimaahan palaa. Sitä korkeaa kynnystä ei tarvise ylittää.
Kiinnitti huomioni tuo sinun nimimerkkisi "mummo riepu". Meillä päin puhuttiin entisvanhaan just noin: lapsiriepu, poikariepu... Kuulosti niin hauskalta ja nostalgiselta - vaikkakin toisaalta suruisalta, kun nimität itseäsi rievuksi.
No kuule, eikö sinun oma poikasi osaa ruveta järjestämään muuttoasi Suomeen tai ainakin auttamaan paperisodassa, neuvomaan sinua? Pani hieman ajattelemaan, kun täältä rupesit ohjeita kyselemään. Niin että haluaako poikasi sinut Suomeen? Niin kipeää kuin se onkin, niin eivät ne lapsemme tai heidän puolisonsa meitä aina lähelleen kaipaa.
Tämänkin sanon ihan kaikella ystävyydellä: Hän on sinun ainoa poikasi. Olet leski. Tunnen muutaman sinun asemassasi olevan leskiäidin, jotka ovat takertuneet siihen ainokaiseen lapseensa (etenkin äiti poikaansa) liian lujasti. Ethän sinä...olethan lapsesi oaan elämäänsä luovuttanut...olethan vain rakastava "sivupersoona", se joka lastaan siunaten sivummalla rakastaa, joka tulee kun pyydetään mutta ei tuppaudu.
Raamatun sanakin kertoo sen " poika liittyköön vaimoonsa " siis lasten on erottava vanhemmistaan ja oma perhe on muodostuttava elämän tärkeimmäksi asiaksi, muuten ei avioliitot onnistu, lämpimät rakkat suhteet silti voi läheisiinsä pitää, mutta siinä on ero kuinka suhtautua vaimoonsa siis omaan perheeseensä kuin lapsuuden perheeseen.
Mutta hyvä on ikääntyvän äidin asua lähempänä lastaan kuin toisessa maassa asti. Ymmärrän oikein hyvin.
Eihän sitä aina tarvitse maalata uhkakuvia takertuvista äideistä, kun on äiti näköjään tähänkin asti selvinnyt eri maassa, mutta ikävä vain vaivaa yksin jäätyä. Kotimaahan palattua ei ole niin vaikeaa saada uusia ystäviä, kun vain osallistuu johonkin mieleiseen harrastustoimintaan, jollaisia sentään lähes kaikkialta täällä löytyy. Ei paluu tänne välttämättä johda lapseensa ripustautumiseen.