Olen mitä luultavimmin hankkimassa jonkinmoista koiraa ennen kaikkea seurakoiraksi tässä parin, kolmen vuoden kuluttua kunhan saan elämäni sopivaan tilanteeseen. Aiemmin oli mielessä ehdottomasti sekarotuinen koira, kun niiden keskellä olen lapsesta asti peuhannut, mutta nyttemmin olen menettänyt sydämeni suuremmille rotukoirille - esimerkkinä nyt vaikkapa saksanpaimenkoira, saarloosinsusikoira, borzoi ja siperianhusky. Suurin haave olisi hankkia joko sakemanni tai husky ensimmäiseksi niinsanotuksi 'omaksi koirakseni'. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei minulla ole kokemusta koiran koulutuksesta. Perheessämme on ollut vuosien varrella useita sekarotuisia sekä puhdasrotuisia, eriluonteisia koiria, joiden kouluttamiseen olen osallistunut, ja pystyn selviämään hieman hankalammankin tapauksen kanssa.
Nyt kuitenkin haluaisin mielipiteitä. Ensinnäkin siperianhusky. Olisiko täysin toivotonta ja typerää hankkia sellainen aktiiviseksi seurakoiraksi suurehkoon kerrostaloasuntoon? Aktiivisella tarkoitan, että koiraa käytettäisiin päivässä useita kertoja pitkillä lenkeillä ja sille hankittaisiin muitakin virikkeitä, eikä se olisi päivällä hirveän pitkään yksin kotona (huom. asun itsekseni). Minulla ei kuitenkaan ole kyseisestä rodusta kokemusta, ja olen tullut siihen käsitykseen, että ne ovat rekikoiria henkeen ja vereen. Olisiko urbaani husky luonnoton, pystyisikö se sopeutumaan reettömään kerrostaloelämään?
Entäpä saksanpaimenkoira? Olisiko se parempi vaihtoehto kerrostaloelämään? Miten sakemanni sopeutuu ihan vaan seurakoiran elämään?
Haluan painottaa, että koira kun koira tulisi _seuralaiseksi_. Tokoa, agilityä tai muuta sellaista en luultavasti sen kanssa harrastaisi, mutta ulkona se saisi tosiaan viettää paljon aikaa, ja se myös koulutettaisiin perin pohjin. Näyttelyitä en edes harkitse. Mitä kasvattajat ovat mieltä siitä, että tällaisia rotukoiria ei käytetä niiden n.s. 'viralliseen' tarkoitukseen?
Mielipiteet ovat jees, ja jos jollakin olisi vaikkapa ihan muunlaisia rotuehdotuksia urbaaniksi, melko suurikokoiseksi seuralaiseksi, kuuntelen mielelläni. Sori jos tämä on vähän tl;dr, en oikein osaa tiivistää : D
btw, jos on kokemusta saarloosinsusikoirasta, tulkaa kertomaan, olen hyvin kiinnostunut!
Nyt kuitenkin haluaisin mielipiteitä. Ensinnäkin siperianhusky. Olisiko täysin toivotonta ja typerää hankkia sellainen aktiiviseksi seurakoiraksi suurehkoon kerrostaloasuntoon? Aktiivisella tarkoitan, että koiraa käytettäisiin päivässä useita kertoja pitkillä lenkeillä ja sille hankittaisiin muitakin virikkeitä, eikä se olisi päivällä hirveän pitkään yksin kotona (huom. asun itsekseni). Minulla ei kuitenkaan ole kyseisestä rodusta kokemusta, ja olen tullut siihen käsitykseen, että ne ovat rekikoiria henkeen ja vereen. Olisiko urbaani husky luonnoton, pystyisikö se sopeutumaan reettömään kerrostaloelämään?
Entäpä saksanpaimenkoira? Olisiko se parempi vaihtoehto kerrostaloelämään? Miten sakemanni sopeutuu ihan vaan seurakoiran elämään?
Haluan painottaa, että koira kun koira tulisi _seuralaiseksi_. Tokoa, agilityä tai muuta sellaista en luultavasti sen kanssa harrastaisi, mutta ulkona se saisi tosiaan viettää paljon aikaa, ja se myös koulutettaisiin perin pohjin. Näyttelyitä en edes harkitse. Mitä kasvattajat ovat mieltä siitä, että tällaisia rotukoiria ei käytetä niiden n.s. 'viralliseen' tarkoitukseen?
Mielipiteet ovat jees, ja jos jollakin olisi vaikkapa ihan muunlaisia rotuehdotuksia urbaaniksi, melko suurikokoiseksi seuralaiseksi, kuuntelen mielelläni. Sori jos tämä on vähän tl;dr, en oikein osaa tiivistää : D
btw, jos on kokemusta saarloosinsusikoirasta, tulkaa kertomaan, olen hyvin kiinnostunut!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siperianhusky on loistava valinta kaikille niille, jotka tarjoavat koiralleen paljon liikuntaa ja aktivointia. Husky on erittäin ihana luonteeltaan, mutta ehdottomasti täytyy ottaa huomioon sen rodunomainen käyttötarkoitua: rekikoira. Huskyn kanssa kannattaa alkaa harrastelemaan vähintään koirajuoksun ja valjakkohiihdon tapaisia vetoharrastuksia. Kyllä uiminenkin käy huskylle, mutta se ei tyydy mihinkään muutamaan lyhyeen kepin heittoon.
Saksanpaimenkoiran terveys on erityisesti lonkkien suhteen aivan hirvittävä.
Saarlon wolfhund - KUINKA SE NYT KIRJOITETTIINKAAN - on minun käsitykseni mukaan tarkoituksella epäluuloiseksi ja varautuneeksi jalostettu, joten en suosittele sitä kenellekään >>normaaliksi koiraksi>>.
Borzoi olisi myös mielestäni sinulle sopiva rotuvalinta.
Toki omat käsityksensä ja mielipiteensä kullakin, ja varmasti moni on kanssani eri mieltä näistä rotuasioista. Mutta loppujen lopuksi koiran luonne on suuresti myös yksilöstä kiinni.
Eikö sinulle tulisi mieleen mitään saksanpaimenkoiraa terveempää paimenkoirarotua ? Yleensä juuri suosituimmilla koiraroduilla esiintyy huolettoman jalostuksen tuloksena paljon perinnöllisiä sairauksia.
Tuo siperianhuskyn rekikoiran vietti onkin juuri se, mikä eniten herättää epäilyjä. Luultavasti keksisin kyllä jotakin tuontapaista tekemistä koiralle, uiminenkin on asuinpaikassani hyvin helposti järjestettävissä. Voisin perehtyä vähän tarkemmin tällaisiin vaihtoehtolajeihin, kiitos vinkistä :3
Ja en tiennytkään saksanpaimenkoirien olevan niin pitkälle jalostettuja, huh huh. No, esimerkiksi belgianpaimenkoira on myös lähellä sydäntäni, mutta siitä minulla ei ole laisinkaan kokemusta, muista paimenkoirista sitten puhumattakaan.
Borzoi on tosiaan lempirotuni, mutta sitä en ollut harkinnutkaan vakavammin, kuvittelin niiden tarvitsevan paljon elintilaa. Jos sellaisesta saisi kerrostalokoiran, sehän olisi aivan mahtava vaihtoehto.
Saarlooswolfhond, asd, itse olen tottunut tuohon suomennettuun versioon. No, sellaista en unelmoisikaan hankkivani tällaiseksi seurakoiraksi, koska olen kuitenkin vähän kokematon eivätkä rodun piirteet vastaa toiveitani muuten kuin koon perusteella, olen vain kiinnostunut kuulemaan ihmisten kommentteja niistä :3
Mikään ei estä asuttamasta vinttikoiraa kerrostaloon. Koiran on tarkoitus liikkua ulkona ja rauhoittua sisällä. Koiran elämän laatu on kiinni omistajasta, eikä asunnosta.
Belgianpaimenkoira on haastava rotu, mutta oikein koulutettuna siitäkin saa mukavan lemmikin, joka kumminkin on yhtä vaativa liikunnan suhteen kuin siperianhusky. Belgianpaimenkoiriakin käytetään rekikoirina, puhumattakaan koirajuoksusta ja valjakkohiihdosta, mutta vaikka belgi ei olekaan yhtä riippuvainen vetohommista kuin husky, se on sitäkin aktiivisempi muissa koiraharrastuksissa. Koirarotuihin on hyvä tutustua vaikkapa rotuyhdistysten ja näyttelyiden kautta. Tässä on linkki Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksestä: http://www.finbelge.fi/ Mutta kuten mainitsin, belgianpaimenkoira on vaativa rotu, johon tulee ehdottomasti tutustua tarkkaan ennen sen hankkimista, vaikkakin yksilöllisiä eroja löytyy ja jotkin belgit voivat olla yllättävän lempsujakin. Saksanpaimenkoiraan tutustumisesi huomioon ottaen voisin mainita, että belgiä ja sakua käytetään lähes täysin samoihin tarkoituksiin, joka kertoo näiden kahden rodun samankaltaisuuksistakin.
Oletkos kuullut hollanninpaimenkoirasta: http://www.holsku.fi/ tai eri sveitsinpaimenkoirista: http://sennenkoirat.net/site/koiranhankinta (alakulmassa rodut) ? Mutta liikuntaa, aktivointia ja koulutusta nämäkin tarvitsevat, käytetäänpä niitäkin samoihin tarkoituksiin nykyään kuin sakua ja belgiä.
Virallisten rotuyhdistysten sivuilta sekä vaikkapa koiranäyttelyissä rotujen huolellisilta harrastajilta löytää/saa sopivaa tietoa eri roduista.
Liikunta on tärkeä osa terveyttä, joten terve rotu on yleensä myös liikunnallinen. Paimenrodut kaipaavat tyytyväisinä pysyäkseen myös älyllistä toimintaa yhtä lailla kuin ruumiillista.
Belgian paimenkoirilla on heikot hermot, mutta mistä se johtuu, sitä en tiedä. Niidenhän pitäisi olla vahvahermoisia. Ehkä liian sisäsiittoista jalostusta?
Belgianpaimenkoiralla on vahvat hermot. Ei heikkohermoinen koira voi kuinkaan pärjätä palveluskoirana. Belgianpaimenkoira on yksi maailman suosituimmista ja menestyneimmistä palveluskoiraroduista. Ilman runsasta liikuntaa ja aktivointia sekä oikean laista koulutusta belgi toki turhautuu helposti. Kannattaa koiraa hankkiessa tosiaan ottaa selvää myös sukusiitosprosentista.
Mainituista ehdottomasti husky tai borzoi. Ystävällisiä sekä hiljaisempia ja terveempiä kuin muut mainitut. Husky vaatii enemmän liikuntaa ja puuhaa kuin borzoi.
Husky sopii vain aktiiviselle omistajalle. Mutta sen pentu-ja nuoruusaikana ei saa haarastaa mitään rasittavaa, mutta kouluttaa täytyy. Vastuulliselta kasvattajalta saa oikeaa tietoa.
täältä huutelee sakupoika :)
-kyllä saksanpaimenkoira sopii myös ensikoiraksi (jostakinhan se on aina aloitettava) itse olen ehdoton käyttisten ystävä, näyttelylinjan koiraa en edes harkitse. Jos haluat terveyspuolia katsoa, terveitä sakuja on todellakin vielä olemassa, onneksi!
Pisti silmään tämä ettet harrastaisi tokoa, mutta koulutat koirasi kuitenkin, sehän on tottelevaisuutta parhaimmillaan, pakkohan ei ole mennä mihinkään kurssille, mutta esim. pentutokot on aivan erinomaisia ja sieltä saa aina ulkopuolisen apua, lähinnä leikkimielistä koulutustahan se on ja samalla älyttömän hyvää pennun sosiaalistamista. Aikoithan muutenkin kouluttaa koirasi, joten siksi tuo hyppäsi silmille :) toko, koiran opettaminen, sehän on sama asia :)
-kyllä voi olla myös ns.kotikoira. Meillä tehdään sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Talvisin ukko vetää naapurin lapsia pulkassa, hangessa joutuu oikein tarpomaan, puistoilemme jonkinverran, pyöräilyä, koira on irti oikeastaan aina, metsälenkkejä, etsintää, vepeä, jälkeä.. tai sitten on päiviä, varsinkin näillä helteillä, että ukko vetää vaan lonkkaa pihalla ja katselee muiden toimintaa jos jaksaa :)
Kun koulutat oikein (ja tässä haluan vielä mainostaa kuinka äärettömän helppoja pääsääntösesti sakut ovat) nimittäin oikein koulutettuna, saat siitä mahtavan seura/lenkkeily/harraste -koiran! Ei tarvitse pelätä karkailuja, koira yleensä oikein mielistelee omistajaansa. On hyperaktiivisia, mutta on myös näitä rauhallisempia tapauksia, kuten joka rodussa :)
onnea ja tsemppiä valintaan!
no saksanpaimenkoira on pohjimmiltaan käyttökoira ja ei hyvä valinta pelkäksi seuralaiseksi..kaipaa enemmän esim harrastuksia. Samoin hysky vaatii toimintaa runsaasti.
itse ehdottaisin sinulle mieluummin eurasieria, leonbergia, nöffi,saluki, borzoi ok.
http://www.eurasierkerho.fi/
http://www.leonet.fi/site/
Sakemannista ja harrastuksista sananen. Nimittäin se, että sakemanni on pohjimmiltaan käyttökoira, ei todellakaan tarkoita, että sen kanssa pitäisi harrastaa nimenomaisesti juuri noita "virallisia" asioita. Taikka minkäänlaisella kisatähtäimellä. Saksanpaimenkoira on loistava seuralainen monenlaiseen ulkoiluun, sille riittää hyvin harrastuksiksi sellainen aktiivisempi ja liikunnallisempi elämäntapa monipuolisissa ympäristöissä, sekä Vaikkapa mielenvirkeydeksi jäljen ajoa taikka vastaavaa. Sama koskee niin monia muitakin rotuja. Koira toki nauttii kovasti asioista, joihin sen taipumukset sitä kannustavat, mutta sen ei todellakaan siis tarvitse olla jotain koulutuskentillä ja ryhmissä harrastettavaa toimintaa. Kannustaisin kuitenkin pentuna edes joihinkin ryhmiin, koska sosiaalistamiselle ja tottelevaisuudelle häiriön alla se on erittäin hyvä harjoittelukohde.
En omista yhtäkään saksanpaimenkoiraa, vaikka olenkin paljon sellaisten kanssa entisessä elämässäni touhuillut. Olen omistanut ns. "palveluskoiria", eikä yksikään niistä ole vaatinut mitään hampaat irvessä harrastamista, vaan ongelmitta niiden kanssa on voinut elää ihan tavallista aktiivisempaa arkea. Sellaista lapsiperheen tavallista tohinaa. Nyt omistan ns. "metsästyskoiran". JOnka kanssa ei juuri metsällä käydä, mutta harjoitellaan kyllä, vain sen takia, että koira saa myöskin itselleen todella ominaista toimintaa. Koira on hyvin onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen. Edes pentuaikana sen kanssa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa, vaan koira on ollut oikeastaan äärettömän helppo tapaus. Vaikka kuuluukin siis sellaisin hyvin aktiivisiin koiriin, ja onkin rodulleen tyypillisesti sellainen. Ei minulla varsinaisesti ole mitään ohjattuja ryhmiä vastaan, ne vaan eivät sovellu meidän elämänrytmiimme.
Aloittajalle en itsekään lähtisi suosittelemaan varsinaisesti noita haastavampia koiria, Mutta esimerkiksi sellainen ei-käyttölinjainen sakemanninarttu on täysin mahdollinen valinta. Borzoi on itselleni vieraampi rotu arjessa, mutta joidenkin kanssa on samaa naapurustoa asuttu, eikä todellakaan ole jäänyt paljonkaan positiivisia muistoja noista yhdestäkään. Toki voi olla kyseessä se, että molemmissa tapauksissa oli omistajassa pahasti vikaa, mutta noita koiria joutui kyllä pelkäämään muutkin kuin itse. Erityisesti niillä oli hankaluuksia pienempiä koiria kohtaan, epäilen, että joku saalisvietti sai ne valtaansa. Aiheuttivat muutamille koirille todella pahoja vammoja. Varsinkin silloin olivat vaarallisia sivullisille pikkukoirille, kun olivat ns. porukassa. Ja sopivan kohteen näköpiiriin ilmestyessä tulivat hyvinkin korkeiden aitojen yli. Kun saivat kohteen tähtäimeensä, lähtivät takaa-ajoon, ja koska ovat todella nopeita, oli silloin vaihtoehdot vähissä. "Saaliin" syliinottaminenkaan ei pelastanut aina. En tiedä, oliko kyseessä agressiivisuus, en usko, koska esimerkiksi omiin koiriini ne suhtautuivat melkolailla hyvin (olivat yli polvenkorkuisia). Eivät räyhänneet. Mutta pienet koirat olivat todellinen haaste niiden omistajille. Ja "saaliin" havaittuaan koirien intoontuminen oli todella salamannopeaa. Siinä ei pidellyt edes taluttimet, jos ei omistajat ehtineet varautua jo ennakolta. En toki ole mikään asiantuntija, mutta ulkopuolisin silmin noiden borzoiden omistajien elämä ei todellakaan näyttänyt rennolta yhdessäololta koiriensa kanssa.
Mites tää perus kultainennoutaja? Collie? Ois helpompi suositella rotua jos kertoisit vähän että minkälainen luonne koiralla pitäis olla.
Kaipaa toki, mutta tykkää ja leimaantuu perheeseen ja siinä samalla arjen pyörimisessä mukana :) meijän ukko on jokapaikassa mukana, joten näin saa myös virikkeitä elämäänsä. Sitten erikseen on omia treenejä tai toisten koirien kanssa reenaillessa.
-entä kiinnostaako nämä: tanskandoggi, dobberi, valkkari (jos saku ja belggari kiinnostaa) leonberg on myös kiva.. rotujahan löytyy, mutta ota se mikä on oikeesti lähinnä sydäntä ja mikä kiinnostaa.
En suosittelisi dobberia ensisijaisesti seurakoiraksi. Virikkeitä ja liikuntaa se ainakin vaatii paljon, palveluskoira kun pohjimmiltaan on. Perinteisempiäkin seurakoirarotuja löytyy pilvin pimein, miksei ennemmin joku niistä siihen virkaan?
Suosittelen Lansua tai nöffiä.
Kaikille kiitos vinkeistä ja neuvoista, auttoivat kyllä paljon. Eniten kallistun tällä hetkellä tuon borzoin puoleen...
hyvä jos mieleinen rotu löytyi ja pääset vähän tutustumaan tähän. Itse henk.kohtaisesti olen höpsähtänyt näihin saku-dobberi-valkkari rotuihin, enkä voisi ajatellakkaan esim. collieta/kultsia itselleni, ei minulla olisi niille mitään antaa. Mutta haluan tällä tuoda esiin näiden ns.vaativiemminkin mahtavaa luonnetta ja sitä intoa, palvelualttiutta mitä ne antavat meille. Monet lähtee tuomitsemaan ettei ensikoiraksi voi ottaa vaikkapa sitten rotikkaa, voi ottaa jos rodusta on tosissaan kiinnostunut ja aikoo koiran kanssa jotain tehdäkkin :)
Nyt on pakko sanoa tuohon aiempaan kirjoitukseen,että kyllä on belggareilla hermot mennyt huonompaan suuntaan.. hirveän monet tapaamani ovat pelkoagressiivisia ja muutenkin arkoja/pidättyväisiä (eikä näissä ole tod.vika omistajassa,vaan ihan koiran luonteessa).Myös muutamat kouluttajat ovat sanoneet huomanneensa saman,kuten myös muutamat muut harrastajat.
Ja kyllä! myös heikot hermot omaavan koiran kanssa voi kisata pitkälle! (vaatii tosin kouluttajalta paljon työtä), kun saa koiran jatkuvalla treenaamisella ja toistoilla selviämään ihmisjoukon läpi kävelystä ja normi tarkastuksesta/sirun katsomisesta,niin se loppu onkin jo helpompaa.. monet arat ja heikkohermoiset koirat ovat kuitenkin erittäin palvelus alttiita ja luonteensa vuoksi eivät tarvitse juuri minkäänlaista painostusta,jotta saa tekemään mitä ohjaaja haluaa,koska niillä on useasti äärettömän suuri miellyttämisesn halu omistajaa kohtaan.
Useassa rodussa olen nimittäin tavannut Pk-puolella koiria,jotka eivät esim.siedä miehiä/vieraita ihmisiä.. ovat selkeästi pidättyväisiä ja jotkut jopa hieman arvaamattomia ja joissain tilanteissa jopa agressiivisia.Silti nämä koirat ovat saavuttaneet useassa lajissa todella hyviäkin tuloksia.Koirat käyttäytyvät "normaali oloissa" aivan eri tavalla kuin kentällä.
Mutta joo.. totuus on,että jos haluat kisata MM-tasolla hommaat sakun tai belggarin.Onneks omat tavotteet ei ole ihan niin korkealla,niin mulle riittää bokseri :)
Borzoi tai saku on hyvä vaihtoehto :) tosin on niitä show-linjaisia huskyjakin olemassa,joilla ei ole niin kova se vetointo siellä veressä,kun näillä "normeilla" huskyilla.. tosin,ulkonäkökin on näiden 2 välillä hieman erilainen.
Kaverilla 4 "normi" huskya ja ne sekoaisi ilman vetohommia.. toisella kaverilla show-linjainen,eikä juurikaan veto hommista välitä.. canicrossia ja koirahiihtoa harrastavat.
Melkein kaikki palveluskoirarodut on kokenu saman kohtalon.