Apuaaa!!!!auttakkaa pliis

Mistä tiedät nuo hintaluokat ? Minä kun olen tänä tai viime vuonna kuullut sekä 890 että 1300 e maksavista appenzellin pennuista: erot 410 e ! Onko appenzellinpaimenkoiran pentujen myyminen vaikkapa 1500 eurolla jo laitonta ?

Tässä on suomalaisia appenzellinpaimenkoiran kasvattajia: http://sennenkoirat.net/site/appenzellkasvattajat

Appenzellinpaimenkoira on tyypillinen paimenkoira luonteeltaan. Kokemattomalle koiraharrastajalle narttu on parempi valinta kuin uros. Yksilöerot tietysti ovat suuria, kuten kaikilla paimenkoiraroduilla. Suhteellisen sosiaalinen appenzellinpaimenkoira on kumminkin toisten koirien seurassa, vaikkakaan koiran tarkkaa luonnetta ei koskaan voi tietää etukäteen.

Nyt olisin halukas haastamaan sinut jo oikeutaan, kun noin synkennät appenzellinkoiran mainetta. Appenzellinpaimenkoiran rodunomaiseen luonteeseen kuuluu nimenomaan toisten koirien seurassa viihtymine. Se on harvoja paimen-/karjakoirarotuja, jotka ovat historiansa aikana toimineet yleensä useamman koiran porukassa karjaa ohjaamassa. Minä tunnen appenzellinpaimenkoiran, jonka omistaa oma sukulaiseni ja olen paljon jakanut tietoja appenzellin muiden omistajien kanssa koiranäyttelyissä. Olen hoitanut sitä sukulaiseni appenzellinpaimenkoiraa lähes yhtä usein kuin se on ollut omistajansa luona. Se on kiltti ja ystävällinen koira, samoin kuin muidenkin appenzellinpaimenkoirien omistajien mukaan heidän koiransa. Appenzellinpaimenkoira ei ole mikään saksanpaimenkoiran tai rottweilerin lainen rähisijä. Se sopeutuu asumaan niin maalla kuin kaupungissa, eikä pure kuin vasta tositilanteessa. Uros voi olla kyllä liian kova luonteeltaan ensimmäiseksi koiraksi, mutta niinhän on yleensä kaikkien paimenrotujen kohdalla, joskin yllättävän lempeitäkin uroksia olen näyttelyissä tavannut. Appenzellinpaimenkoira on keskimäärin vain hiukan haastavampi perusluonteeltaan kuin tunnetumpi sukulaisensa berninpaimenkoira. Haastavampi on yleensä berniuros kuin appenzellinarttu, vaikkakin yksilöeroja löytyy. Appenzellinpaimenkoira on lyhytkarvaisen collien ohella suosikkirotujani paimen-/karjakoiraroduista. Karjakoirakin on paimenkoira.

Täällä paikallisessa koirahattastajaliitossakin on berninpaimenkoirakurssilla mukana yksi appenzellinpaimenkoira, joka ei ole lainkaan vihainen. Näyttelyissä tapaa appenzellinpaimenkoirien oikeita omistajia ja kasvattajia, eikä vain tällaisia nettisurffareita. Kaiken kukkuraksi omalla sukulaisellani on appenzellinpaimenkoira.

Lue tietoa rodun kotisivustoltakin, jonka rotukuvaus osuu hyvin yhteen tapaamieni koirien kanssa: http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira

Appenzellinpaimenkoira ei ole mikään ylisuojeleva tai toisia koiria kohtaan epäsosiaalinen. Sillä on yhteinen alkuperä berninpaimenkoirankin kanssa.

En usko, että olet nähnyt muita kuin yhden luonnevikaisen yksilön.

Hyvä on, annan sen verran periksi,etten väitä sinun olevan täysin väärässä. Koirat ovat yksilöitä ja ilmeisesti meillä on eri laiset kokemukset/vaikutelmat appenzellista. Jospa molemmat olemme siis sekä oikeassa että väärässä, eli emme voi yleistää, mutta molemman laisia yksilöitä on.

Pakko kommentoida tähän, vaikka on vuosia vanhaa tekstiä tuo edellinen, että oma appenzelleni (uros) sekä saman pentueen muut koirat on ainakin kaikkea muuta kuin toisia kohtaan sosiaalinen rotu. Eikä todellakaan ole toiminut "toisten koirien kanssa yhteistyössä", vaan nämä ovat aina tehneet työtä YKSIN ja siksi ovatkin älykkäitä ja ei-niin-sosiaalisia. Se on geeneissä. Ja on nimenomaan ON erittäin vaativa rotu verrattuna monen paimenkoirarotuun. Vaatii ehdottoman jämäkän koulutuksen.

Siitä olen samaa mieltä, että ei ole mitenkään ylisuojeleva, eikä "pure ennen kuin varoittaa", mutta on epäluuloinen vieraita kohtaan, ja varautunut -mikä on täysin eri asia kuin että olisi "vihainen".

Pakkoko omistaa oma appenzellinpaimenkoira, kun on sukulaisellani jo kyseisen rodun edustaja, jonka seurassa harrastelen agilitya, käyn koirapuistossa, retkeilen, kouluttelen ym.

Lisäksi paikallisessa koiraharrastusliitossa on berninpaimenkoirakurssilla mukana appenzellinpaimenkoira, jonka omistajasta olen saanut hyvän ystävän. Menen sukulaiseni koiran kanssa usein hänen luokseen, jolloin koirammekin pääsevät pitämään hauskaa keskenään, kun toisten koirien seuraa rakastavat.

Koiranäyttelyissä kyselen aina kuulumisia appenzellinpaimenkoiran omistajilta ja kasvattajilta, eivätkä he ikinä ole kertoneet appenzellista mitään negatiivista, vaikka sanovatkin olevan erittäin tarkkoina siinä kenelle koiriensa pentuja myyvät. Ovat huomauttaneet lähinnä, että appenzellinpaimenkoira tarvitsee valtavasti toimintaa ja varsinkin urokset voivat olla luonteiltaan melko voimakastahtoisia. Sukulaiseni ja sen ystäväni appenzellit ovat hyvin lapsirakkaita, ystävällisiä ja viihtyvät toisten koirien seurassa.

Hiljattain kun olen itse koiraa hankkimassa, ajattelin alkaa tutustua johonkin itselleni ennestään vieraampaan rotuun, kun appenzellinpaimenkoiraa on elämäni jo pullollaan ja olisi mukavaa saada kokemusta muistakin koiraroduista.

Sano mitä sanot, minä olen aina ollut ja tulen aina olemaan tätä mieltä appenzellinpaimenkoirasta. En ole ikinä tavannut vihaista yksilöä, vaikka elämäni ainaka olen tapaillut lukuisittain appenzellinpaimenkoiria.

En väitä appenzellia ns. helpoksi roduksi, kuten en tietenkään mitään paimen- tai karjarotua, mutta se on sopiva rotuvalinta taitavalle koiraharrastajalle. Appenzellinpaimenkoiraa ei minunkaan mielestäni kannata hankkia hetken mielenjohteesta, vaikka suht. sosiaalinen tyyppiseksi rodukseen onkin.

Hyvää loppukesää, minä annan nyt olla, kirjoittele sinä rauhassa.

Sukulaisenikin appenzellinpaimenkoira maksoi juuri tuon 1300 euroa. Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä kasvattaja kertoi myyvänsä koiriaan 1200 eurolla.

Edelleenkin olen eri mieltä kanssasi. Ollaan berninpaimenkoirakin jalostettu vahtimaan pihoja vierailta. Mutta kaikki sveitsinpaimenkoirarodut ovat työskennelleet historiansa halki yleensä useamman koiran ryhmässä, samoin kuin vaikkapa ajokoirat ajueina. Toki koiran luonne riippuu kasvatuksesta, kuten mihin totutetaan ja kuinka koulutetaan. Paimennuksessa käytetyt koirat eivät tunnetusti salli vieraita koiria lähelleen, puhumattakaan reviirilleen, on rotu sitten mikä hyvänsä, varsinkin jos käytetään samalla karjan vahtimiseen. Minun tuntemani/tapaamani sveitsinpaimenkoirat eivät ole olleet paimennuskäytössä tai vahteina, vaan kasvaneet ihmisten ja toisten koirien seurassa harrastuskoirina, joka lienee syy niiden sosiaaliseen luonteeseen. Toki appe ja entlebuc ovat kovempia keskimäärin kuin berni, ainakin jos saman sukupuolen edustajia keskenään vertaa, mutta niillä on nykyään vahvemmat hermot kuin bernillä ja ne ovat huomattavasti terveempiä/pitkäikäisempiä. Berninpaimenkoiran jalostus on johtanut vakaviin perinnollisiin sairauksiin ja liialliseen luonteen pehmeyteen. Narttuappenzellinpaimenkoira- tai entlebuchinpaimenkoiranarttu on yleensä jopa helpompi luonteeltaan kuin urosberni, sillä niin suuri urosten ja narttujen välinen luonne-ero on.

En joo mainitse appenzellia helpoimmaksi roduksi, mutta ei se yhtä aggressiivinen ja temperamenttinen ole kuin vaikkapa saksan- tai belgianpaimenkoira. Vaatii määrätietoisen johtajan, mutta oikein koulutettuna kasvaa todella mukavaksi ja kiltiksi. Berni on nykyään "entinen" työkoira, kun appe ja entlebuc sentään ovat säilyneet vahvahermoisina ja terveinä. Bernikin vaatii määrätietoisen ja johdonmukaisen koulutuksen. Mutta kyllä se on itse ihmisestäkin kiinni, kuinka älyää koiran koulutusmenetelmät. Narttua suosittelisin ensimmäiseksi koiraksi.

Tuntemani appenzellinpaimenkoirat turhautuvat, jos eivät pääse riittävän usein toisten koirien seuraan leikkimään. Appenzellinpaimenkoira on minulle tuttu rotu. Itse en sellaist omista, vaan minulle riittää, että kahdella kaverillani on sellaiset ja paikallisella koiraharrastajaliitolla (jossa myös olen osallisena) käy myös yksi appe. Muitakin appenzellinpaimenkoiria olen väliin tapaillut ja ystävällisiä ovat olleet niin ihmisille kuin muille koirille.

Mutta olemme saaneet eri käsityksen näistä roduista. Minun käsitykseni on niin vahva, että sellaisena se on ja pysyy. Toki yksilöeroja löytyy.

Olen elänyt appenzellinpaimenkoirien (:kin) kanssa usein ja pitkään. Onko pakko hommata tietyn rotuinen koira omaksi lemmikiksi vain jotta voisi todistaa saaneensa siitä riittävästi kokemusta ? En mipä pelkästään siitä syystä appea rupea hommaamaan, että voisin todistaa oppineeni siitä rodusta jotain, enkä suosittele kenenkään muunkaan hankkivan koiraa vain siitä syystä, vaan koirasta on oltava valmis huolehtimaan halki sen elämän. Minullakaan ei tällä hetkellä olisi varaa nykyisen koirani lisäksi elättää uutta koiraa omassa omistuksessani. Minulle riittää, kun pääsen tutustumaan eri appenzellinpaimenkoirien omistajiin ja saan usein kavereitteni appenzellit hoitooni. Kokemusta voi saada yhtä lailla muiden ihmisten koirien kautta, joiden kanssa on säännölisesti tekemisissä. Oma koirani on katalonianpaimenkoira, eikä sen luonne tullut minulle haasteista huolimatta yllätyksenä, koska olin tutustunut rotuun valmiiksi muuta kautta.

En luule itseäni miksikään kaikkien rotujen tietäjäksi, eli en yritä saada omia mielipiteitäni esille kaikista roduista käytävissä keskusteluissa. Esimerkiksi monelle tutusta bordercolliesta minulla ei juurikaan ole kokemusta, joten bc-aiheiset keskustelut mielenkiinnolla luen lävitse, mutta en ota niihin kantaa. Appenzellinpaimenkoira on tullut minulle kumminkin tutuksi oikein käytännössä.

Molemmilla omat kokemukset appenzellinpaimenkoirasta, eikä mahda mitään. Toki kaiken rotuisista koirista löytyy yksilöitä eri lähtöön. Toiset appenzellien kasvattajat saattavat kiinnittää enemmän huomiota rodun työominaisuuksiin jopa suojelutasolle asti, kun toiset yrittävät kasvattaa rodusta sosiaalista harrastuskoiraa. Koirarotujen kasvattajilla/harrastajilla on paljon mielipiteitä siitä, mihin tavoitteisiin minkäkin rodun jalostuksessa tulisi pyrkiä.

Kyllä pitää paikkansa, että sakemanni on helpompi kouluttaa. Mutta jos homma on hanskassa, lopputulos on molemmissa tapauksessa hyvä. Eli jos osaa kouluttaa, on appen kanssa eläminen todella helppoa ja mukavaa. Jos itse olisin kasvattaja, en myisi kenellekään ekaksi koiraksi appea.