Olen ollut avopuolisoni kanssa yhdssä reilut neljä vuotta. Menetin hänen luottamuksensa kaksi vuotta sitten ystävystymällä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, tapaamisia ja jutustelua vain.
Puimme asiaa pitkän aikaa avopuolisoni kanssa ja päätimme yrittää jatkaa eteenpäin. Opin viheestäni, enkä ole toiminut samoin kertaakaan tapahtuneen jälkeen. Luottamus ei silti ole jostain syystä kasvanut.
Nyt meillä on ihana vuoden vanha poika. Avopuolisoni on muuttunut pojan syntymän jälkeen vielä entistä neuroottisemmaksi menoistani. Jos käyn jossain, kaupoilla päivällä tai illalla baarissa, joudun sen päiväiseen piinapenkkiin eikä kertomaani uskota kuitenkaan. Hänen mielestään kaikki olisi hyvin, jos minä vain pysyisin kotona. Olen aika turta jo tähän ainaiseen lupien kysymiseen ja kieltäviin vastauksiin tulevista menoistani.
Esimerkiksi nyt muutaman viikon kuluttua kolme hyvää ystävääni on lähdössä laivalle, ja minusta olisi äärettömän ihan osallistua mutta avopuolisoni kieltää. Miten minun tulisi toimia?
En ole ihminen, joka viihtyy vain ja ainoastaan kotona, haluan myös päästä ihmisten ilmoille ja silloin tällöin myös irroitella ystävieni kanssa.
Tunteeni avopuolisoani kohtaan ovat viilentyneet todella, en halua enää läheisyyttä enkä yhdessä tekemistä. Ero on mielessä usein ja yritänkin pohtia, mikä nyt sitten olisi oikea vaihtoehto. Avopuolisoni ei myöskään halua/jaksa/viitsi viettää aikaa poikansa kanssa, on kuulemma liian väsynyt työpäivistä. Ja joskus harvoin kun viitsii, en uskalla jättää häntä kaksin pojan kanssa, koska ei keskity lapseen vaan televisoon tai tietokoneeseen siinä ohessa. Hän myös hermostuu helposti, eikä esimerkiksi halua syöttää poikaa koska "se ei onnistu kuitenkaan". Olen myös huomannut ettei poika viihdy enää isänsä seurassa vaan hakeutuu aina luokseni. Kun poika oli muutaman kuukauden ikäinen, näin avopuolisoni ravistavan tätä ja puutuin tapahtuneeseen. Pojalla katkesi slloin verisuoni silmästä ja sossu puuttui asiaan kun käytin poikaa lääkärissä.
Mahtaisikohan muuttua paremmaksi isäksi jos tapaisi vain joka toinen viikonloppu?
Puimme asiaa pitkän aikaa avopuolisoni kanssa ja päätimme yrittää jatkaa eteenpäin. Opin viheestäni, enkä ole toiminut samoin kertaakaan tapahtuneen jälkeen. Luottamus ei silti ole jostain syystä kasvanut.
Nyt meillä on ihana vuoden vanha poika. Avopuolisoni on muuttunut pojan syntymän jälkeen vielä entistä neuroottisemmaksi menoistani. Jos käyn jossain, kaupoilla päivällä tai illalla baarissa, joudun sen päiväiseen piinapenkkiin eikä kertomaani uskota kuitenkaan. Hänen mielestään kaikki olisi hyvin, jos minä vain pysyisin kotona. Olen aika turta jo tähän ainaiseen lupien kysymiseen ja kieltäviin vastauksiin tulevista menoistani.
Esimerkiksi nyt muutaman viikon kuluttua kolme hyvää ystävääni on lähdössä laivalle, ja minusta olisi äärettömän ihan osallistua mutta avopuolisoni kieltää. Miten minun tulisi toimia?
En ole ihminen, joka viihtyy vain ja ainoastaan kotona, haluan myös päästä ihmisten ilmoille ja silloin tällöin myös irroitella ystävieni kanssa.
Tunteeni avopuolisoani kohtaan ovat viilentyneet todella, en halua enää läheisyyttä enkä yhdessä tekemistä. Ero on mielessä usein ja yritänkin pohtia, mikä nyt sitten olisi oikea vaihtoehto. Avopuolisoni ei myöskään halua/jaksa/viitsi viettää aikaa poikansa kanssa, on kuulemma liian väsynyt työpäivistä. Ja joskus harvoin kun viitsii, en uskalla jättää häntä kaksin pojan kanssa, koska ei keskity lapseen vaan televisoon tai tietokoneeseen siinä ohessa. Hän myös hermostuu helposti, eikä esimerkiksi halua syöttää poikaa koska "se ei onnistu kuitenkaan". Olen myös huomannut ettei poika viihdy enää isänsä seurassa vaan hakeutuu aina luokseni. Kun poika oli muutaman kuukauden ikäinen, näin avopuolisoni ravistavan tätä ja puutuin tapahtuneeseen. Pojalla katkesi slloin verisuoni silmästä ja sossu puuttui asiaan kun käytin poikaa lääkärissä.
Mahtaisikohan muuttua paremmaksi isäksi jos tapaisi vain joka toinen viikonloppu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vittu mitä S E L I T T E L Y Ä !
Kävit vieraissa! (sun sanojes mukaan vaan ystäväpohja vastakkaisen suokupuolen edustajan kans)
JOO JOO ja JOOO!!!
Sä petit kumppanis luottamuksen ja ku sen takii teil on ero edes niin täältä sit haet sääliä ja hyväksyntää pukkaamal kaikkea shittii tänne!
Toi sun pukkaamas shitti jolla syyllistät lapsen isää on vaan sitä varten et saisit tääl hyväksynnän sille et oman mokas takii lapses isä lemppaa sut ja sä kostoksi tietty pidät äitinä lapsen ku sossuhan tottakai uskoo sun sepitykset ku niiskutat kurjuuttas!
Kokeile olla sellanen ei yhäriruikku ja tapaatki itte sitä lastanne joka toinen viikonloppu nii josko sul alkais valkeneen et toisen luottamuksen pettäminen on SUN OMA MOKA josta MAKSAT kalleimman mukaan!!!!!!!!!!!
menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin
..se on kerrasta poikki sanon suoraan sen!