Omistan 11 vkosen kissan pennun. :) Ongelmana on vaan, että se on kova puremaan ja kynsimään..tiedän että se on sen yks leikkimis muoto mutta se kun kohdistuu enemmän varpaisiin ja käsiin ni se on jo hieman haitallista. Kun kissa "hyökää" esim käteen/sormiin ni yritän olla ku en huomaiskaan jos vaikka se lopettaisi mutta Ei. Aina ku oon leikkinyt sen kanssa ni on ollu kyllä joku lelukin, että ei se siitäkään voi olla että kädellä ois leikkiny ja siitä tullu tapa. Tai en tiedä..vai onko mun kärsivällisyydessä vain vikaa että se ois vain ohi menevä vaihe kissalla.. Hurja saalistus vietti kyllä pennulla on, se täytyy sanoa! Lelu hiiret saavat kyytiä. :)
Mutta jos vain joku tietäis jonku vinkin millä saisi kitkettyä tuon käsin/jalka hyökkäykset/puremiset ni se ois kiva.
Tai oisko se sitä että se hakis ihmisiltä huomiota sillä tavoin.. en kyl usko kyllä se huomioidaan hyvin..ainut kissa katos :)
Mutta jos vain joku tietäis jonku vinkin millä saisi kitkettyä tuon käsin/jalka hyökkäykset/puremiset ni se ois kiva.
Tai oisko se sitä että se hakis ihmisiltä huomiota sillä tavoin.. en kyl usko kyllä se huomioidaan hyvin..ainut kissa katos :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, meillä ainakin molemmat kissat purivat ja hyökkäilivät kynsin ja hampain pentuina "kimppuumme". Sitä sitten aina kielsi ja antoi jotain muuta järsittävää (leluja) ja kyllä ne lelut sitten kiinnosti hetken ja sitten taas purtiin. Tämä vaihe kesti n. puolivuotta ja nyt molemmat ovat yli 2v. eikä pure tai raavi KOSKAAN! Eli tuo pentuvaiheen pureskelu ja raapiminen jäi täysin pois, kun kisut kasvoivat. Eihän se kivaa ole ja pitää AINA keksiä kisulle muita virikkeitä kuin ihmisen kädet ja jalat. Kyllä se sitten vanhemmiten ohi menee. Jos nyt jatkuvasti leikittää käden ja jalkojen kanssa niin sitten siitä saattaa jäädä elinikäinen tapa, mutta sellaistahan ei saa tehdä.
onneksi olkoon, sinulla on normaali terve kissanpentu. Kaikki tuon ikäiset pureskelevat käsiä ja jalkoja. Jos näin käy, niin voi karjaista ja vetää raajan pois, niin kissa tajuaa että silloin loppuu leikki ja se sattuu. Paras on aina jos kissalla on ikäisensä kaveri ja vielä samasta poikueesta. Saavat leikkiä keskenään ja purkaa energiaa toisiinsa, ja opettavat toisilleen milloin sattuu liian kovaa. Kissakaveri on muutenkin todella hyvää seuraa kissalle, voi hoitaa sosiaalisia tarpeitaan keskenään sen kanssa eikä ole yksin koskaan.
Meillä on kaksi n. 5 kk vanhaa kissaveljestä jotka ovat kokoajan toistensa kimpussa leikkimässä. Pian tulee hätä jos toista ei näy missään. Välillä sattuu vahinkoja kun pentu yli-innokkaana vahingossa rappaisee kynnellä leikkiensä lomassa, mutta yleensä ne osaavat tassulla kokeilla ilman kynsiä. Siitä se aikuisena siten loppuu kokonaan raaviskelu yleensä... pennut ei vaan vielä oikein ymmärrä, eihän ihmislapsikaan ymmärrä vielä kaikkea.