En halua pelotella, mutta suosittelen harkitsemaan muutaman kerran ennen kuin avaudutte tunteistanne. Itse tein jokin aika sitten sen virheen että heittäydyin sen kuuluisan tunteen vietäväksi ihan fiilispohjalta niin sanoakseni. No ehkä tässä voin paljastaa että tavallaan rakastuin siihen naiseen. Hän tuntui alkuun niin mukavalta ja erilaiselta kuin muut. No hän oli varattu, mutta käsitin ettei hän ollut onnellinen suhteessaan.
En nyt viitsi tässä luetella kaikkia typeryyksiä mitä tein hänen vuokseen. Onneksi eräs niistä jäi toteutumatta (Luojalle kiitos siitä). Nyt kun silmäni ovat avautuneet ja sumu hälvennyt järjen ympäriltä niin pakko myöntää että hieman kaduttaa. Minä, kaiken kokenut äiti-ihminen voin oikeasti uskoa satuihin? Mikä minua vaivaa?
Pointti on se, että vaikka kuinka kuvittelee sen toisen välittävän ja hänestä ikään kuin huokuu se jokin niin ei, se ei välttämättä tarkoita mitään. Häntä ei kiinnosta paskan vertaa sinun elämäsi tai tunteesi. Kun olet poissa silmistä, olet poissa mielestä.
Minun tarinani oli tämä, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Hyvästi jää tämä palsta, teille kaikkea hyvää kuitenkin ;)
En nyt viitsi tässä luetella kaikkia typeryyksiä mitä tein hänen vuokseen. Onneksi eräs niistä jäi toteutumatta (Luojalle kiitos siitä). Nyt kun silmäni ovat avautuneet ja sumu hälvennyt järjen ympäriltä niin pakko myöntää että hieman kaduttaa. Minä, kaiken kokenut äiti-ihminen voin oikeasti uskoa satuihin? Mikä minua vaivaa?
Pointti on se, että vaikka kuinka kuvittelee sen toisen välittävän ja hänestä ikään kuin huokuu se jokin niin ei, se ei välttämättä tarkoita mitään. Häntä ei kiinnosta paskan vertaa sinun elämäsi tai tunteesi. Kun olet poissa silmistä, olet poissa mielestä.
Minun tarinani oli tämä, mutta yrittänyttähän ei laiteta. Hyvästi jää tämä palsta, teille kaikkea hyvää kuitenkin ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
kerro tarkemmin? mielenkiintoinen avaus. mitä kaikkea teit toisen vuoksi?
On se ainakin jonkinlainen lohtu että kohtalotoveri löytyy
"Pointti on se, että vaikka kuinka kuvittelee sen toisen välittävän ja hänestä ikään kuin huokuu se jokin niin ei, se ei välttämättä tarkoita mitään. Häntä ei kiinnosta paskan vertaa sinun elämäsi tai tunteesi. Kun olet poissa silmistä, olet poissa mielestä."
Aavistelen samaa. Olen kanssa äiti-ihminen ja uskon että tuolla toisella vanhemmalla äiti-ihmisellä on enemmänkin äidillisiä tunteita minua kohtaan. Siksikin hän minua kauniilla hellittelynimillä puhuttelee ja kauniisti "käsittelee". Mutta toisaalta on taivaan tosi, en jaksa uskoa että siinä ois muuta. Itse on tullut jo kaikkea typerää tehtyä ja tunnustettuakin ja kyllä hänkin minusta pitää mutta että jotain sen syvempää-kun oon poissa, ei hän suo ajatustakaan minulle, puhumattakaan että pitäisi mitään yhteyttä. Sellainen ihminen ei ole ihastunut.
Minulla sikäli kai erilainen tarina, että kuitenkin tiesin hänen pitäneen minusta jossain vaiheessa "sillä tavalla". Ja ap:lle tiedoksi että tein minäkin kaikkea ajattelematonta kun olin niin hullaantunut häneen. Tämä on niin tuore juttu, että vielä viime viikolla kuvittelin että tapaamme ja pääsemme eteenpäin. Ihminen ei kai koskaan opi ;). Jollakin tasolla tämä sattuu enemmän kuin aikaisemmat menetykset, koska tein paljon töitä itseni kanssa että uskalsin. Entinen puolisoni oli mielenterveysongelmainen ja se on jättänyt jälkensä minuun. Tidän että elämää ja rakkautta ei voi suunnitella etukäteen ja tällä kertaa se nyt osui kohdalleni ihan pieneksi hetkeksi vain. Nosti pilviin ja romahdutti, niin sanoakseni. Jaksamisia.
Mistä tiedät että hän piti sinusta sillä lailla? Ja tiedätkö mikä sai hänet perääntymään?
Minä oon rakastunut, mutta suhdetta en odota...tunteita vain
Se on niin pitkä tarina...En oikein ymmärrä itsekään, ehkä hän kyllästyi minuun. Ehkä etsi vain jotain jännää, en todellakaan tiedä. En tiedä hänen elämästään juuri mitään, hän kylläkin minusta. No mitäpä näistä, yritän nyt kaivaa itseni ihmisten ilmoille.
Teit siis paljon töitä, että uskalsit? Hän ei kuitenkaan tiedä sinusta paljon mitään? Oletko kertonut hänelle paljon itsestäsi vai mistä hän sinusta niin paljon tietää? Mitä sinä sitten teit? Mistä tiedät, että hän ei ole kiinnostuntut? Kerro nyt ihmeessä kun jäi niin kiinnostamaan. Meitä tässä tilanteessa taitaa olla aika monia..
Niin oli mielestäni hassu vastaus...
Minä ainakin kertonut ihastukselle itestäni, ja kyselen hänen elämästään. Olen jonkin verran tunnustanut tunteitani ja saatan saada mukaviakin vastauksia toisinaan en mitään. Jollain tapaa hän minusta pitää mutta en jaksa uskoa että millään suuremmalla :(((. Vaikka kuinka toisinaan koitan nähdä "merkkejä". Joten kerro nyt miten tunnustit ja mitä vastasi?
Sori oli vähän kiire aamulla ;). Eli olemme tavanneet virallisissa merkeissä ja meillä oli pitkään sitä kuuluisaa silmäpeliä ja muuta. Erään toisen jutun kautta (en voi kertoa) saimme tietää toistemme tunteista, mutta emme ole niistä paljoa ääneen puhuneet. Halusimme kuitenkin olla yhteyksissä, mutta nyt minusta on alkanut tuntua että häntä ei enää kiinnosta "siinä mielessä". Tai tämä tilanne ehkä odottaa sitä ratkaisua.
Minua harmittaa kun hänestä ei kuulu mitään, itse taas ihastuneena haluaa sitä yhteyttä ottaa. Minä olen höpötellyt asioistani ääneen paljonkin, mutta hän ollut enemmän kuuntelupuolella. En tätä nyt osaa tämän paremmin kertoa. Emme ole mitenkään läheisiä muuten, tässä on vähän muitakin jännitteitä siis. Hän ei ole ystäväni tms.
Sillä että tein töitä asian eteen, tarkoitan lähinnä tätä koko prosessia minkä olen läpi käynyt. Kun tuntee ensin ns. "ylittäneensä itsensä", niin tottakai epäonnistuminen sattuu enemmän.
mitäpä jos oisit kysellyt siltä toiselta sen asioista,elämästä yms,ja sit silleen osoittanut kiinnostuksesi häneen.moni ei niin avoin ois helpottunut semmosesta tyylistä.oon varma et ois mennyt sille toisellekkin paremmin jakeluun et tosissas oot kiinostunut siitä,ei se nyt tajuu välttis et sä siitä oot kiinostunut=).
Ei tässä ole enää kysymys siitä ettenkö olisi kiinnostustani osoittanut, vaan jostain muusta. Jos toinen ei itse ota yhteyttä, niin en kai minä ala häntä enää kiusaamaan. Minä olen kyllä ottanut, mutta pitänee lopettaa.
Ei munkaan ihastus ota muhun yhteyttä-sillä minäkin epäilen etten merkkaa hälle mitään. Kai nyt muuten?
Tämä yhteydenpito on ollut aiheena muutamissa ketjuissa ja sanon mielipiteeni: Jos aikuisella ihmisellä on tunteita toista kohtaan, niin tottakai hän haluaa olla oma-aloitteisestikin yhteydessä ja on kiinnostunut tietämään mitä toiselle kuuluu! Etenkin jos se toinenkin osapuoli toimii näin. Voi ziisus, selvä asia. Jos homma ei toimi niin se on moro!
Näin mäkin ajattelen ja koska oon ollut niin aktiivinen, se on loppunut nyt. En pidä enää yhteyttä sen kummemmin, kun tajusin että olen niin aktiivinen ja hän niin kovin harvoin. Otan etäisyyttä. Selviän ehkä siten itse tai sitten hän huomaa mitä menetti (tai on helpottunut)
Sama täällä. Ehkäpä annan mahdollisuuden jollekin toiselle. Vaikka en niistä muista paljoa perusta, niin voihan sitä lähteä treffeille miehenkin kanssa vaikka vain kaveripohjalta. Miksi roikkua ihmisessä, joka ei aidosti välitä, kun toiset taas suorastaan tuputtavat itseään seuraani ;)) Ne on näitä elämän paradokseja juu. Näillä mennään, jaksellaan ja parempaa loppukesää!
Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi en ole yksin näiden samojen fiilisten kanssa.Niin turhaan tein kaikkeni erään naisen takia olin yli korvien rakastunut häneen ja hän halusikin vain hieman kokeilla että toimisko seurustelu.Johti mut harhaan ja jätti mut sitten verukkeella ettei tiedä mitä haluaa eikä ole valmis avoimeen suhteeseen naisen kanssa ja blaablaablaa.Silti oli heti perään metsästämässä uutta naista itselleen.
Minä olin tehnyt kaikkeni ja todellakin todistanut rakkauteni kun hänellä niin paljon huonoja kokemuksia suhteista miesten kanssa aiemmin ettei voinut uskoa/luottaa että kukaan voisi häntä rakastaa.Yksi syy hänen käytökseen oli mielenterveysongelmia ja todella huono itsetunto&ylipaino.
Niin kauan olin kärsivällinen,useita kertoja vaadin häntä sanomaan jos ei mua rakasta että lopetamme suhteemme tähän mutta ei hän vakuutti että kaikki hyvin,käytös silti kertoi kaikkea muuta kuin se että olisi mua rakastanut.Ihan turhaan tuli roikuttua suhteessa kun hän ei pystynyt tekeen päätöstä mitä halusi.Tällainnen repi mut kyllä niin hajalle etten enää tule olemaan yhtä typerä&sokea kuin silloin.
Kun hän lopulta mut jätti,sanoi heti perään ettei halua kokonaan katkaista suhteemme vaan jatkaa ystävinä.Muutaman vuoden kestin mutta ihan äskettäin pistin poikki kun tuntui ottavan ystävyytemmekin itsestäänselvyytenä...kiitti mutta nyt riitti!En aio tuhlata energiaa tyyppiin joka ei viitsi tehdä mitään ylläpitääkseen minkäänsorttista suhdetta.
Silti sydämeen sattuu...:(niin hiton petetty olo!
Kyllä on surullista, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti pystyt pääsemään yli tuosta. Minullahan ei mitään vielä ollutkaan tavallaan. Ehkä jotain tavanomaista ystävyyttä syvempää luulin olevan rakenteilla. Mutta eteenpäin, ei kai kannata elämäänsä kokonaan tuhlata?
Juu, minäkin kerroin tunteistani eräälle immeiselle ja toisinaan kaduttaa että menin hänelle kertomaan. En tiedä miksi. Siksi että kertoo tunteensa tyyliin P. Räsäselle? Aika itsekäs teko kun ajattelee mitä sieltä tulee. Raamattua ja islamia ja kaikkea siltä väliltä. Avioliittoa ja elämän pyhyyttä. juu.
Mutta silti kun toisaalta se tunne että joku on niin tyyliin "pyhä", niin miten sitä voi olla kertomatta?
Heiiii. Minulla samankaltainen juttu myös kuin kahdella ekalla. En ole vielä luovuttanut, mutta en nyt kamalan toiveikas enää ole. Mullakin lapsia ja ex-miehellä mielenterveysongelma!!! Välillä mietin onko hänen käytöksensä aiheuttanut tämän identiteetin tarkistuksen vai mitä.Yritän mennä eteenpäin päivä kerrallaan sen enempää pohtimatta. Kohtalon käsissä loput ;D. Töissä tähän naiseen ihastuin ja niin kai hänkin minuun tai en ole enää varma. Ehkä pitää ajatella että tämä on yksi ainutlaatuinen kokemus elämässämme... Hukassa olen itseni kanssa ja se myönnettäköön. Aika näyttää.