Kaipaan neuvoa, kun tyttöni on menossa toiselle luokalle ja hänen läheinen tyttökaveri on kovin hallitseva tyttöni suhteen. Hän puheellaan manipuloi, ei anna olla muiden koulukavereiden kanssa, itse on kyllä mutta tytölleni sanoo, että et saa olla muiden kanssa tai suutun. Yksi hyvä esim. oli kun koulussa oli pesapalloa ja tyttöni löi hyvin ja teki juoksuja ja voittivat, niin tämä kyseinen tyttö suuttui kun itse ei osunut palloon ja soitteli koko illan kotiin ja kyseli ja jankkasi, miksi osuit siihen palloon. Kaikkeen tyttönni tekemiseen siis puuttuu. Tämä on ystäväperheemme ja siksi vaikealta tuntuu puhua.
Tyttö on niin säikky kun kännykkä soittaa ja sanoo, että ei kai se taas soita, mitä minä sanon sille, että toinen ei suutu.
Sattuvat olemaan vielä samassa ryhmässä ja koulumatkatkin kulkevat yhdessä. Yhtenä päivänä keväällä kun tämä kyseinen tyttö oli poissa koulusta niin tyttöni oli mitä onnellisin, kun sai olla muidenkin kanssa.
Antakaa neuvoja, mitä teen. Olen asiasta keskustellut opettajan kanssa ja hän oli huomannut myös näitä asioita. Pyydänkö ryhmän vaihtoa tytölleni?
Tyttö on niin säikky kun kännykkä soittaa ja sanoo, että ei kai se taas soita, mitä minä sanon sille, että toinen ei suutu.
Sattuvat olemaan vielä samassa ryhmässä ja koulumatkatkin kulkevat yhdessä. Yhtenä päivänä keväällä kun tämä kyseinen tyttö oli poissa koulusta niin tyttöni oli mitä onnellisin, kun sai olla muidenkin kanssa.
Antakaa neuvoja, mitä teen. Olen asiasta keskustellut opettajan kanssa ja hän oli huomannut myös näitä asioita. Pyydänkö ryhmän vaihtoa tytölleni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pyydä ihmeessä. Toinen kuulostaa liian omistushaluiselta ja hankaloittaa tyttäresi elämää. Lapset ovat toki pieniä, mutta ei silti pidä antaa aiheuttaa turhaa ahdistusta tyttärellesi.
Tuohon ei ole muuta vastausta, kun että menet tyttösi kanssa sen lapsen kotiin, ja kerot hänen vanemmilleen asian, se selvitätte sen perusteellisesti. Ei tarvitse mitään syyttelyitä, vaan selvitystä lapsen käytökseen...monet asiat ratkeaa sillä, kun ne selvittää, eikä jätä sikseen. Ei ainkaan lasten kontolle, ne vaan pahenee.Kieltämällä tyttöjen kaveruussuhteen, se pahenee entisestään..ja pelkään että sitten vasta sun lastasi alkaakin tuo toinen kiusaan ja painostamaan.
Ehkä hän ei ole ymmärtänyt kavaeruussuhteen tasavertaisuutta, että toinen ei voi asettaa ehtoja sille.
Juttelemalla hänen vanhempien kanssa asialliseti, tilanne voi raueta piankin.
Meillä oli tytöllä kerran kirjekaveri joka painosti ja uhkaili että rahaa pitää lähettää joka kirjeessä...minä kirjoitin ja osoitin kirjeen tytön äidille, ja lähetin näitä hänen lapsen kirjoittamia kirjeitä hänelle, ja siihen loppui se kirjeenvaihto. Olisi jatkunut, ellei hänen äitinsä olisi saanut tietää mitä tyttö puuhaili kirjekaverien kanssa.
Kannattaa ehkä ruveta vahvistamaan oman lapsesi luonnetta ja opettaa hänet assertiivisemmaksi ja itsenäisemmäksi. Samanlaisia päällepäsmäreitä on kaikissa ikäluokissa ja he tunnistavat liian kiltit ihmiset. Vanhempi voi auttaa nyt, mutta myöhemmin pitää selvitä itse. Liian kiltti tulee väistämättä poljetuksi niin ihmissuhteissa kuin työelämässä. Onhan se ikävää, mutta "it's a jungle out there".
Omanarvontunto on avain - sellaisia kavereita ei tarvita, joiden kanssa ei ole kiva olla. Mieluummin on ilman kavereita. Ei tarvitse tyytyä. Sama asenne on hyvä olla opittuna kun alkaa seurustelukumppani olla ajankohtainen.
Vanhempien kannattaa tukea lasta. Esimerkiksi kännykän voi sulkea kokonaan vaikka iltaisin vanhempien tultua kotiin, jotta saa iltarauhaa.
Tytärtä kannattaa tukea ja sanoa, että hänellä on oikeus sanoa myös ei. Tyttärelle voi myös ehdottaa, että lähtevät kumpikin mukaan isompiin leikkeihin, joissa on muitakin luokkakavereita. Sillä tavalla ei tarvitse jäädä ulkopuoliseksi muusta ryhmästä.
Jos omat keinot ei auta, voi ottaa puheeksi asian tytön vanhempien ja / tai opettajan kanssa. Esim luokassa voisivat erottaa tytöt toisistaan istumaan eri puolille luokkaa.
Kasvata lapsellesi itsetunto, ettei lähde mukaan huonon kaverin tekemisiin. Opeta lapsellesi, että hän voi tehdä omia itsenäisiä ratkaisuja. Hän voi sanoa myös kaverilleen kun soittaa ja jankkaa, että älä jankkaa. Asia on nyt näin. Ellet neuvo lastasi päättämään omista asioistaan ja kaverien kanssa toimimisesta, on hänellä kelju tie edessään. Lopun elämää ehkä mielistelee kavereitaan ja tekee näiden tahdon mukaan. Kaverihan voi pyytää vaikka varastamaan puolestaan.
Hyvä itsetunto ja oikeuskäsitys lapsella on hyvä asia a jse kantaa pitkälle. Tajua jo, että lapsesi kaveri alistaa lastasi koko ajan. Nyt on hyvät neuvot tarpeen kun lapsesi jo pelkää kaverinsa soittoa. On kauheaa elää pelon alla. Neuvo lapsellesi että hän voi vastata kuten haluaa, ei tarvi kysyä mitä sanon. Sanoo ihan kuten hänestä tuntuu. Esim. Nyt en voi lähteä ulos. Nyt haluan leikkiä sen ja sen kanssa ja ylihuomenna olen sitten sinun kanssasi. Spiiko niin? Ellei sovi, niin sitten en leiki ylihuomennakaan. Lapsesi pitää saada yliote manipuloivasta kaverista. Kaveri on tuleva narsisti. Pahin kaveri mitä voi olla.
Suosittelen myös sitä, että yrität rohkaista lastasi pitämään puolensa. Oman tyttösi temperamentti on ujompi ja toisen tytön ekstrovertimpi ja rohkeampi. Kummankaan luonteessa ei ole lähtöjään mitään vikaa, mutta kasvattaessa on kohdeltava lapsia eri tavoin.
Ujoa ja kilttiä lasta pitää rohkaista ja noin pienenä antaa juuri ihan käytännön ohjeita siitä miten voi puolustautua ja pitää oman päänsä. Toisen tytön vanhemmat eivät ilmeisestikään ole ajantasalla oman lapsensa käytöksestä tai eivät osaa tarttua siihen riittävän voimakkaasti. Lapsethan ovat itsekkäitä luonnostaan ja empatiaa ja toisten kunnioittamista pitää opetella. Kannattaa ehdottomasti yrittää puhua toisen tytön vanhempien kanssa. Jos eivät ota onkeensa, niin sitten ei voi muuta kuin etääntyä perheestä.
Ei kukaan synny narsistiksi eikä tyttösi "kaveri" sitä varmaan vielä ole, mutta jos kuria ja opastusta ei riittävästi ole, niin voi käydä. Toisaalta varmaa on, että mitä vanhemmaksi oma lapsesi kasvaa, sitä enemmän hän oppii "itsestään" pitämään puolensa.
Narcissos: "Oman tyttösi temperamentti on ujompi ja toisen tytön ekstrovertimpi ja rohkeampi. Kummankaan luonteessa ei ole lähtöjään mitään vikaa, mutta kasvattaessa on kohdeltava lapsia eri tavoin.
------
Lapsethan ovat itsekkäitä luonnostaan ja empatiaa ja toisten kunnioittamista pitää opetella"
Viestisi oli mielestäni hyvä, mutta:
- tarkoittaako ektroverttius automaattisesti manipuloivaa käyttäytymistä?
- ovatko kaikki lapset luonnostaan itsekkäitä?
Minusta lapsissa on eroja. Kaikkien lasten empatiakyky ei ole samalla tasolla, siksi voisi ehkä nostaa herkkiä ja empatiakykyisiä lapsia esiin ja arvostaa heitä enemmän.
Itse olin ujo lapsi, mutta myös satunnaisesti kiusasin heikompia ymmärtämättä mitä teen. Yritin kyllä myös tukea.
Kaikki lapset eivät ole yhtä itsekkäitä, tämä pitäisi alkaa jo ymmärtää.
1.-2.-luokkalaiselta lapselta ei kuitenkaan voi myöskään odottaa empatiakyvyn kehittyneisyyttä. Toisilla se on pidemmällä kuin toisilla - eikä se ole itsekkyyttä. Lapsen maailma on vielä pieni, ja se pyörii väistämättä pitkälti oman itsen ympärillä, ei siinä ole mitään pahaa.
Molempien tyttöjen vuorovaikutustaidot kehittyvät varmasti edelleen, kun heidän vanhempansa siihen opastavat. Kyllä olisi hyvä, jos kaikki vanhemmat (siis myös isät, jos he ovat "kuvioissa" mukana) istuisivat alas pöydän äärelle ja keskustelisivat asioista. Omituista on, jos vanhempi ei uskalla pitää lapsensa puolia. Pelkäätkö, että toinen äiti suuttuu? Jos minun lapseni käyttäytysi noin, haluaisin ehdottomasti tietää sen. Etkö sinäkin haluaisi?
Syyttelyä ei todella tarvita, vaan asiallista keskustelua. Kummallakaan tytöllä ei varmaankaan ole hyvä olla, mutta lapset eivät pysty katsomaan asiaa objektiivisesti vähän kauempaa. Soita tytön vanhemmille jo tänään.
Kuulostaa ihan samalta kun mitä yksi tyttöystäväni kertoi itsestään.
Hän sanoi, että hänen ystävänsä aina suuttui hänelle jos hän pärjäsi paremmin ja niin edespäin. Olet ehdottomasti hyvä vanhempi ainakin, haluan sanoa sen sinulle, selvästi välität tyttärestäsi. Kaikki ei ole yhtä onnekkaita.
Tämä suhde voi olla erittäin haitallinen tyttärellesi, tämä tyttöystäväni kertoi kuinka hän huomasi sen vaikuttavan jatkuvasti itseensä, siis vasta nyt vanhempana hän sen huomasi, kuinka hän alisuoritti pelossa siitä mitä tyttö tekee. Ja tämänlainen ihminen on muutenkin niin vaarallinen, koska ei teidä kuinka pitkälle hän menee mustamaalatakseen tytärtäsi.
Neuvoin tyttöä hommaamaan uudet kaverit, ja hän päästi irti tästä sairaasta kohtelusta ja hetken päästä hänellä oli uusia ystäviä, ja tämä sekaisempi tyttö löysi jotain muuta, ei ainakaan enää häntä ahdistele. Tämä tapahtui kuitenkin jo heidän ollessa parinkympin paikkeilla. En tiedä miten tämä toinen tyttö suhtautuu siihen, jos tyttäresi yksi päivä ilmoittaa ettei halua enää olla hänen kanssaan. Ja kamalaa tyttärellesi kun hän joutuu tälläisiä pelkäämään, tämänlaiset ihmiset ahdistavat ainakin minua eniten, kun ei koskaan oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan eikä ennaltaehkäisykään oikein ole mahdollista. Hyvällä säkällä tämä tyttö jättää lapsesi rauhaan ja etsii itselleen toisen, jos huono säkä käy hän jaksaa omistaa aikaa tyttäresi kiusaamiseen vielä pitkän aikaa.
Ole tukena lapsellesi, nämä on niitä asioita jotka täytyy valitettavasti hoitaa suurimmilta osin itse, mutta luulisin, että jos opettajat ja muut aikuiset jaksavat vaivautua huomauttamaan tämänlaisen käytöksen selvistä haitoista tälle toiselle tytölle, hän ehkä lopettaisi sen ja alistuisi itse, ja kasvaisi paremmaksi ihmiseksi.
Vanhemmat ja muut voivat sanoa ja tehdä vaikka mitä, mutta tyttäresi täytyy itse kerätä vahvuus olla erossa tästä ihmisestä ja toipua asiasta samalla kun tämä toinen tyttö on varmasti hänen lähellään jatkuvasti. Tyttäresi tarvitsee kivempia ihmisiä lähelleen, etsi joku mukava tyttönen lähipiiristä kaveriksi hänelle niin hän saa jotain mukavaa tekemistä eikä tämän toisen tytön menettäminen tunnu niin pahalta, niin ainakin tekisin jos mahdollista..
Käsitykseni mukaan kaikissa ihmisissä on myötäsyntyisesti se ajatus, että oma napa on lopulta lähinnä. Ja nimitän tätä itsekkyydeksi eikä se sopivina annoksina ole tietenkään mikään huono asia. Hyvin ekstrovertit ihmiset tuovat kaikkia omia tarpeitaan ja ajatuksiaan esiin muita herkemmin. Eli pieni lapsi tuo esille niitä omia tunteitaan, esim. että tarvitsee toista ja toisen sitoutumista itseensä pönkittääkseen omaa itsetuntoaan ja saadakseen itselleen turvallisen olon.
Ekstroverttius ja toisten manipuloiminen eivät todellakaan ole sama asia. Eli jotain pitää olla pielessä, jos lapsi käyttäytyy toista alistavasti. Aikuiset osaavat yleensä naamioida saman käytöksen paremmin ja siksi varmaan lapsen tekemänä se on kovin "räikeää". Empatiakyvyssä on tietenkin paljon eroja lapsen kehitysvaiheesta ja kasvatuksesta riippuen. Juuri siksi että lapset ovat aluksi se tabula rasa, pitäisi koettaa nähdä syyt ikävän käytöksen takana, jotta niihin voi puuttua.
Ja vaikka tilanne on nyt ikävä, ei se todellakaan tarkoita, että kiusattu lapsi on nyt vaurioitunut iäksi, tai että kiusaaja ei ikinä voi muuttua. Eli mihinkään järjettömiin manöövereihin ja paniikkiin tuskin on syytä. Asia puheeksi vaan.
Meillä ollaan vähän samanlaisessa tilanteessa, tosin tyttäreni on jo hieman vanhempi eli 13-vuotias, hän aloitti juuri yläasteen. Samalla luokalla aloitti valitettavasti tyttäremme kaveri, ovat olleet samalla luoka ala-asteelta asti. Tyttäremme ei olisi halunnut ko. kaveria enää yläasteella samalla luokalle, koska oli saanut hänen dominoivasta kontrollista tarpeekseen. Tyttäremme on hiljainen ja ujo luonteeltaan, haluaa kaikille hyvää eikä haluaisi konflikteja kenenkään kanssa. 6. luokalla sai esittää toiveen kenet 1-2 kaveria haluaisi yläasteella samalle luokalle, tästä ei tullut mitään kirjallista kysymystä vaan toive piti käydä esittämässä luokan edessä opettajalle. Tyttäreni kertoi, ettei olisi halunnut ko. kaveria toivoa samalle luokalle mutta pakon sanelemana kertoi opettajalle tämän kaverin nimen, sillä ko. kaveri tuijotti luokan perältä häntä silmä kovana. Soitin tästä kouluun ja kerroin tilanteen, lupasivat katsoa mitä voivat tehdä. Yllätykseni oli suuri kun koulut nyt alkoivat, niin tämä ns. "kaveri" aloittikin nyt sitten samalla luokalla. Ensimmäinen viikko meni ihan ok, mutta nyt toisella viikolla on tyttäreni tullut murheissaan kotiin, sillä tämä kaveri on jo tutustunut kaikkiin luokkalaisiin ja tavallaan saanut käännettyä muidenkin päät tytärtämme vastaan. Tyttäremme on saanut kuulla olevansa todella outo kun on niin hiljainen. Kukaan ei luokkakavereista huomaa tai edes välitä tilanteesta. Enemmänkuin mitään muuta tyttäremme oli toivonut saavansa uuden/uusia kavereita mutta tuskinpa tämä nyt toteutuu kiitos tämän "kaverin". Mielestäni hyvä kaveri on sellainen joka pitää myös sinun puolisasi eikä koskaan jätä yksin tai käännä sinulle selkäänsä. Keskustelin tyttäreni kanssa tästä asiasta, hän ei kuitenkaan halua vaihtaa luokkaa vaan toivoo kaiken muuttuvan paremmaksi. Keskusteltiin myös siitä että jos ottaisin asian puheeksi kaverin äidin kanssa asiasta mutta tyttäreni suuttui eikä halua että puutun asiaan, hän pelkää että tämän jälkeen hän vasta silmätikuksi joutuukin. Äitinä olen neuvoton, mitä pitäisi tehdä, on surulista katsoa tytärtäni kun hän kärsii tilanteesta. Jos voisin lähettäisin tämän pikkunarsistin avaruuteen menolipulla.