Tällä palstalla on tullut minulle ilmi joidenkin kirjoittajien kateus ja katkeruus. Heitä ei voi nimetä, sillä he eivät kirjoita yleensä samoilla nimimerkeillä. He ovat valinneet selviytymiskeinokseen muiden panettelun, vähättelyn ja totuuden kieltämisen. Myönsitte tätä tai ette, en kuitenkaan syytä teitä, sillä tavallaan ymmärrän.
Olen pahoillani siitä, että olen välillä väittelyissä (trollailuissa?) kiihtyessäni alkanut itsekin puhumaan pahaa henkilöistä, ketkä aloittivat hoitonsa keski-ikäisinä. Ettehän te kuitenkaan mitään sille voi, ettei transihmisten hoitojärjestelmää ja ihmisoikeuksia edes ollut olemassa teidän nuoruudessanne.
Tämä ei ole ainoa transihmisten palsta jolla olen netissä seikkaillut, ja olen havainnut saman ilmiön muillakin palstoilla - jopa yksityisillä, joissa vaaditaan nimimerkki ja useimmat ovat näyttäneet kuvansa. Aina on sama vastakkainasettelu; kaksi ryhmää. Ensimmäinen ryhmä ovat nuoret transnaiset, etenkin keillä on tukea antavat vanhemmat. He pystyvät elämään elämiään tavallisesti, ovat integroituneet yhteiskuntaan naisina, eivätkä juuri eroa samanikäisistä cis-kavereistaan.
Toinen ryhmä ovat pitkällä aikuisiässä hoitonsa aloittaneet transnaiset. Heille sukupuolenkorjaus ei ole samanlainen puistokävely, kuin nuorille. Läpimenevyydestä ei ole mitään takeita, koska on kehittynyt väärään sukupuoleen jo niin kauan. Jos ei ole läpimenevä, yhteiskunta ylenkatsoo ja vieroksuu, itsetunto on alhainen ja sosiaalinen naisena eläminen on ongelmallista. Rakkauden löytämisellekin on huonommat edellytykset. Kun hakee apua ja sympatiaa, ihmisillä ja ihan julkisella terveydenhuollollakin on ennakkoluulot pelissä.
Nuoret transnaiset eivät välttämättä osaa kuvitella, mitä vanhempana aloittaneen elämä on. Hekin ylenkatsovat ja vieroksuvat vanhana aloittaneita, koska eivät osaa samaistua ja ovat itse tavallisia. Nuoret haluavat elää ihmisten parissa tyttöinä ja naisina, ja he onnistuvat siinä. He usein välttävät tunnistettavia "kohtalotovereitaan", eivätkä enää halua olla missään tekemisissä transsukupuolisuuden kanssa.
Myös vanhempi transnainen haluaisi elää naisena muiden joukossa, mutta hänellä ei välttämättä ole sitä vaihtoehtoa, eikä sitä ymmärretä. Nämä ihmiset, ketkä eniten tarvitsisivat hyväksyntää ja tukea, heitä hyljeksitään, vaikka he eivät voi mitään ulkonäölleen, vaikka heillä ei ole aikakonetta ollakseen kaunis ja hyväksytty. Selviytymiskeinoksi jotkut valitsevat panettelun ja totuuden kieltämisen. Siihen voi kuulua nuorten hoitojen vähättely, tai "maaperän tasaaminen" siten, että on tunnistavinaan kaikki nuoretkin transihmiset, ja löytävinään heistä milloin mitäkin vikoja. Tämä on inhimillinen tapa reagoida, ja keino sietää masennustaan.
Toinen väärin ymmärretty ryhmä on transihmisten puolisot. Jos esimerkiksi lapsiperheen isä murtuu vuosien piilottelun jälkeen ja tulee kaapista transsukupuolisena naisena, se voi olla painajainen vaimolle. Kuvittele nyt itsesi siihen tilanteeseen, että elät onnellisessa avioliitossa, lapsia on tullut ja unelmat täyttyneet. Sitten puolisosi kertoo sinulle, ettei olekaan sama ihminen, jonka sinä tunsit naimisiin mennessäsi. Sinä luulit meneväsi naimisiin miehen tai naisen kanssa (kumpi itse sitten oletkaan), mutta nyt tämä mies/nainen revitään pois sinulta. Sinä olet hetero, ja rakastajasi ja lastesi toinen biologinen vanhempi haihtuu pois sukupuolenkorjauksen myötä. Asiaa vaikeuttaa muutkin vanhana transitioitumisen ongelmat.
Tämän vakavuutta voi pohtia vaikka sillä, että useimmat avioliitot kestävät syrjähypyn, jopa jos syrjähyppy on homoseksuaalinen. Transsukupuolisuuden kohdalla avioliitto kuitenkin päättyy melkein aina. Kyllä siinä alkaisi itsekin vihata kaikkia transihmisiä ja purkaa raivoaan väittämällä, että kaikki transnaiset ovat surkeita miehen näköisiä erakkoja, yms. etenkin, jos suhde eteni lapsiin saakka.
Ymmärrän olevani etuoikeutettu ja olen varmasti edelleenkin sokea ongelmille, joita te muut joudutte sietämään. Vain kokija itse ymmärtää täysin.
Olen pahoillani siitä, että olen välillä väittelyissä (trollailuissa?) kiihtyessäni alkanut itsekin puhumaan pahaa henkilöistä, ketkä aloittivat hoitonsa keski-ikäisinä. Ettehän te kuitenkaan mitään sille voi, ettei transihmisten hoitojärjestelmää ja ihmisoikeuksia edes ollut olemassa teidän nuoruudessanne.
Tämä ei ole ainoa transihmisten palsta jolla olen netissä seikkaillut, ja olen havainnut saman ilmiön muillakin palstoilla - jopa yksityisillä, joissa vaaditaan nimimerkki ja useimmat ovat näyttäneet kuvansa. Aina on sama vastakkainasettelu; kaksi ryhmää. Ensimmäinen ryhmä ovat nuoret transnaiset, etenkin keillä on tukea antavat vanhemmat. He pystyvät elämään elämiään tavallisesti, ovat integroituneet yhteiskuntaan naisina, eivätkä juuri eroa samanikäisistä cis-kavereistaan.
Toinen ryhmä ovat pitkällä aikuisiässä hoitonsa aloittaneet transnaiset. Heille sukupuolenkorjaus ei ole samanlainen puistokävely, kuin nuorille. Läpimenevyydestä ei ole mitään takeita, koska on kehittynyt väärään sukupuoleen jo niin kauan. Jos ei ole läpimenevä, yhteiskunta ylenkatsoo ja vieroksuu, itsetunto on alhainen ja sosiaalinen naisena eläminen on ongelmallista. Rakkauden löytämisellekin on huonommat edellytykset. Kun hakee apua ja sympatiaa, ihmisillä ja ihan julkisella terveydenhuollollakin on ennakkoluulot pelissä.
Nuoret transnaiset eivät välttämättä osaa kuvitella, mitä vanhempana aloittaneen elämä on. Hekin ylenkatsovat ja vieroksuvat vanhana aloittaneita, koska eivät osaa samaistua ja ovat itse tavallisia. Nuoret haluavat elää ihmisten parissa tyttöinä ja naisina, ja he onnistuvat siinä. He usein välttävät tunnistettavia "kohtalotovereitaan", eivätkä enää halua olla missään tekemisissä transsukupuolisuuden kanssa.
Myös vanhempi transnainen haluaisi elää naisena muiden joukossa, mutta hänellä ei välttämättä ole sitä vaihtoehtoa, eikä sitä ymmärretä. Nämä ihmiset, ketkä eniten tarvitsisivat hyväksyntää ja tukea, heitä hyljeksitään, vaikka he eivät voi mitään ulkonäölleen, vaikka heillä ei ole aikakonetta ollakseen kaunis ja hyväksytty. Selviytymiskeinoksi jotkut valitsevat panettelun ja totuuden kieltämisen. Siihen voi kuulua nuorten hoitojen vähättely, tai "maaperän tasaaminen" siten, että on tunnistavinaan kaikki nuoretkin transihmiset, ja löytävinään heistä milloin mitäkin vikoja. Tämä on inhimillinen tapa reagoida, ja keino sietää masennustaan.
Toinen väärin ymmärretty ryhmä on transihmisten puolisot. Jos esimerkiksi lapsiperheen isä murtuu vuosien piilottelun jälkeen ja tulee kaapista transsukupuolisena naisena, se voi olla painajainen vaimolle. Kuvittele nyt itsesi siihen tilanteeseen, että elät onnellisessa avioliitossa, lapsia on tullut ja unelmat täyttyneet. Sitten puolisosi kertoo sinulle, ettei olekaan sama ihminen, jonka sinä tunsit naimisiin mennessäsi. Sinä luulit meneväsi naimisiin miehen tai naisen kanssa (kumpi itse sitten oletkaan), mutta nyt tämä mies/nainen revitään pois sinulta. Sinä olet hetero, ja rakastajasi ja lastesi toinen biologinen vanhempi haihtuu pois sukupuolenkorjauksen myötä. Asiaa vaikeuttaa muutkin vanhana transitioitumisen ongelmat.
Tämän vakavuutta voi pohtia vaikka sillä, että useimmat avioliitot kestävät syrjähypyn, jopa jos syrjähyppy on homoseksuaalinen. Transsukupuolisuuden kohdalla avioliitto kuitenkin päättyy melkein aina. Kyllä siinä alkaisi itsekin vihata kaikkia transihmisiä ja purkaa raivoaan väittämällä, että kaikki transnaiset ovat surkeita miehen näköisiä erakkoja, yms. etenkin, jos suhde eteni lapsiin saakka.
Ymmärrän olevani etuoikeutettu ja olen varmasti edelleenkin sokea ongelmille, joita te muut joudutte sietämään. Vain kokija itse ymmärtää täysin.
Vastaukset 44
Vanhimmat
"Toinen ryhmä ovat pitkällä aikuisiässä hoitonsa aloittaneet transnaiset. Heille sukupuolenkorjaus ei ole samanlainen puistokävely, kuin nuorille. Läpimenevyydestä ei ole mitään takeita, koska on kehittynyt väärään sukupuoleen jo niin kauan. Jos ei ole läpimenevä, yhteiskunta ylenkatsoo ja vieroksuu, itsetunto on alhainen ja sosiaalinen naisena eläminen on ongelmallista."
Joillekin, niin nuorille kuin vanhemmillekin prosessi ei ole "puistokävely" ja päinvastoin. Vaikka lähdinkin prosessiin vasta iäkkäämpänä voisin katsoa että se oli minulle "puistokävely", ehkäpä se vuosien aikana varmistunut sisäinen naiseus antaa niin tukevan selkänojan että prosessi on läpihuutojuttu ilman suurempia epäilyksiä tms. On totta että nuoret transnaiset sulautuvat helpommin cis-naisten joukkoon (transmiehethän sulautuvat käytännössä kaikki). Mutta ei voi sanoa että kaikki vanhempana prosessiin lähteneet eivät integroituisi muiden joukkoon. Myös vuosien päähänpotkiminen kehittää melkoisen paksunahkaiseksi kestämään melkein mitä vaan ja itsetunto voi olla kovempi kuin nuorilla.
"Myös vanhempi transnainen haluaisi elää naisena muiden joukossa, mutta hänellä ei välttämättä ole sitä vaihtoehtoa, eikä sitä ymmärretä. Nämä ihmiset, ketkä eniten tarvitsisivat hyväksyntää ja tukea, heitä hyljeksitään, vaikka he eivät voi mitään ulkonäölleen, vaikka heillä ei ole aikakonetta ollakseen kaunis ja hyväksytty."
Iästä voi olla jopa etua kun samanikäiset cis-naisetkin alkavat rupsahtaa ja miehistyä ulkonäöltään. Vanhemmat naiset, myös transnaiset ymmärtävät että se nuoruus ja kauneus on jo taakse jäänyttä elämää eikä siihen pyritä. Kyllähän tuollasta hyljeksintää voi olla, mutta se riippuu henkilöstä eikä sellaisen henkilön kanssa kannata enää olla yhteydessä. En ole havainnut hyljeksintää enkä syrjintää, minut hyväksytään naisena naisten joukkoon. Parhaiten pärjäilen cis-naisten joukossa.
"Toinen väärin ymmärretty ryhmä on transihmisten puolisot. Jos esimerkiksi lapsiperheen isä murtuu vuosien piilottelun jälkeen ja tulee kaapista transsukupuolisena naisena, se voi olla painajainen vaimolle."
Tuo on täysin henkilökohtainen kysymys. Jos asian salaa puolisoltaan liian pitkään, jopa transitoitumiseen saakka, se on hänelle liian suuri taakka. Itse kerroin ominaisuudestani avioliiton alussa, eikä se ollut alkuun mikään ongelma mutta muuttui sellaiseksi myöhemmin. Lopuksi se oli jopa itse asetettu este prosessiin lähtemiselle kun en halunnut rikkoa perhettä. Avioeron jälkeen tilanne sitten purkaantui.
Siis ei voi yleistää ja niputtaa nuoria ja vanhoja omiksi joukoikseen. Molemmissa on erilaisia ihmisiä ja noita törkeyksiä kirjoittaa iästä riippumatta kuka vaan. On totta että turhautunut ja mahdollisesti prosessissaan joltakin osin epäonnistunut purkaa turhautumistaan niihin transnaisiin joilla menee hyvin. Aikaa myöten näihin purkauksiin tottuu.
Pitkästä aikaa järkevä kirjoitus, kiitos sulle!! :)) 3>
"Ettehän te kuitenkaan mitään sille voi, ettei transihmisten hoitojärjestelmää ja ihmisoikeuksia edes ollut olemassa teidän nuoruudessanne."
Ei nuoruudessa, mutta nuorempana. Translaki täyttää kohta kymmenen vuotta, pitäisikö leipoa kakku?
Sitäkään ennen ei ollut mahdotonta päästä hoitojärjestelmästä läpi, mutta se vaati hermoja tai hermoja ja rahaa, ihan silkkaa onnea ja väärän tunnustuksen antamista viranomaisille. Minä ymmärrän sen, ettei kirkkoherra voi lähteä antamaan väärää tunnustusta itsestään, mutta sitä en ymmärrä, ettei monen muun moraali venynyt tässä asiassa. Ennen translakia hoidettuja oli aika mikroskooppisesti transihmisten kokonaismäärään verrattuna.
Ennen tosin joutui ihan toisenlaisiin kamppailuihin kuin nykyään. Työpaikka meni, avioliitto kariutui, suhteet sukulaisiin poksahteli, saattoi mennä auto, asunto ja omaisuus. Ihan normitavaraa. Jotkut tienasivat rahaa huoraamalla.
Erittäin hyvin kirjoitettu nuo pointit ylös!
Jospa tästä viisastuisivat kaikki kirjoittajat niin vanhat kuin nuoretkin niin kaikkien elämä olisi helpompaa!
Tai noh ihan sama mitä Tänne suomi 24seen kirjoittaa se ois melkein kuin vetäis tekstiä pöntöstä alasss..
Mutta kiitos tästä kuitenkin! ^^
aloittaneet osaavat suhtautua elämään aivan eri tavalla kuin nuoret. Vanhemmilla on sellaista elämänkokemusta joka helpottaa prosessin läpikäymistä. Nuoret parkuvat ja valittavat joka asiasta ja kaiken pitäisi tapahtua heti. Nuorten mielestä hoitohenkilökunta on epäpätevää ja aina on jotain vialla.
Venhemmat osaavat suhtautua asiaan rauhalliisuudella, kun ovat elämässään tottuneet siihen, että kaikki vie oman aikansa. Koko on ainoa asia mikä estää läpimenoa on sitten nuori tai vanha ja sille ei kukaan voi mitään.
Kiitos Reitsku tästä anaal...analyysistäsi.
Itsehän hän valitti jatkuvasti hoitohenkilökunnan tyhmyydestä ja ties mistä.
Tämä koko kuvio näyttää olevan aina vain sama vuodesta toiseen. Silloin tällöin pääsee joku uusi kirkasotsainen sukupuolihäiriintynyt hoitoputkeen ja aloittaa julistuksen. Sitä kestää aikansa kunnes hän kyllästyy jauhamaan samaa paskaa päivästä toiseen... Voi LOL teidän kanssanne! :D
ja joku kaiken ymmärtävä ja hallitseva jolla prosessi on kaukana takana tykkää kyttyrää kun joku "tuore" astuu varpaille. Näiden uusien pitäisi ymmärtää kumartaa gurua eikä esittää omia mielipiteitään.
Saisikohan Seranosta sellaisen painoksen, että siinä on mustat nahkakannet ja kultareunaiset lehdet?
Kun minä olin prosessissa, amerikkalaiset käskivät "tekemään kotitehtävät". Se tiesi läheistä suhdetta TTP:n kirjastoon. Tiedän sellaisen transnaisen, että luki kaikki kirjat, kansiot ja lisäksi oli tulostanut jostain pubmed-tietokannasta parisataa sivua ja lukenut ne. Minä olen lukenut kanssa kaikki kirjat.
Nykyään ihmiset lähtevät prosessiin sen takia, että ovat huomanneet saaneensa stondiksen pikkuhousuista ja tykkäävät vaaleanpunaisesta. Mitään ei lueta, kaikki transut, shemalet, korjaukset ja vaihdot sikin sokin sekaisin puheissa. Mitään ei myöskään haluta lukea.
Olin joskus kirjoittanut trans miesten forumille, mutta siellä ei mitään miehekkäästä touhua, vaan kun "pikkutyttöjen" itku. Aina vaan välittämistä, itkemista, masennusta..aivan kun tytöt, eikä aikuiset miehet. Minullaon kavereita normi cis-miehiä 40-60vuoden iässä, ja heidän kanssa tulen normaallisti toimeen. Mutta niissä transforumeissa ei kenenkään kanssa. Itse olen 40 vuotias, transmies, tai transgender, koska nykyaikana olen täysin sukupuoleton. En käynyt hoidossa. En käytä hormoneja, vaan olen täysin androgyyni. Olin koko nuoruutta harastanut liikkunta, ja tehnyt itsestä miehen. Äänikin kun treenaa ei ole korkea,mutta matalla kun miehillä pitää olla.
Ennen muuttoa Suomeen, olin ceremoniamestarina siviilihautajaisissa,eli ammatti puhuja, ja siihen ammattiin ei sopisi joku korkea ja kimeä ulinaa. Ihan työnkin takia ääni pitää olla matala ja rauhallinen.
Ja itse en voi siettää kimeä nais ääni, esim kunnuoret naiset laulavat, tyttömäiset äänet ovat vastenmielliset, ja särkyvät korvaa, aivoja...
Mutta jokainen voi tehdä itse paljon sen eteen,että menee läpi.
Kun olin päätänut lapsena, että minulle eivät kasvaa rintoja, niin tein kaikki eteivät kasvasi. Olin kehittänyt omaan ruumiin liikkunalla, treeneille, töissä. Välitsin miehekäs ammatti, olin hautaus alalla 15 vuotta, ennen kun tulin Suomeen. Suomessa taas tein töitä matkailu ja ravintola alalla pääasialliseti Lapissa, nyt huhtikuussa työt loppuivat ja ajattelen vaikka talvella taas Lappiin töihin, kun Savossa,missä asun ei paljon turisteja, eikä hyvät työpaikat matkailu alalla.
Jokainen on oman onensa seppä. ja transihminen voi muokattaa vartaloa itse. Ennen esim. keskiaikana ei ollu mitään lääkitysta, vaan sen kanssa piti elää, ja transihmiset, esim. transmiehet pukeutuvat ja käytäyttyvät kun miehet. Esim. St. Jeanne d´Arc, joka oli elänyt miehenä ja kävi sotaa kun mies!! Jeanne d´Arc.illa oli enemmään munaa, kun monilla nyky-transmiehilla Suomessa.
Vähänpä tiedät suomalaisesta kulttuurista, kun tällä tavalla kirjoittelet julkisesti:
....Jeanne d´Arc, joka oli elänyt miehenä ja kävi sotaa kun mies!! Jeanne d´Arc.illa oli enemmään munaa, kun monilla nyky-transmiehilla Suomessa.
Tämmöisiin kehittymättöminä pidettyihin kommentteihin on täällä Suomessa tapana vastata viittaamalla osoitteeseen http://www.sotainvalidit.fi/, jossa kerrotaan, että vielä seitsemisen vuosikymmentä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Suomessa elää 8 300 toisessa maailmansodassa vammautunutta suomalaista sotainvalidia. Sotasankaruuden jälkityö on vielä kesken. Siinä olisi sinulle tuhansia sotasankareita ihailtavaksi ja autettavaksi. Vaan etpä taida auttaa elossaolevaa...
Aina vain valittamista, itkemistä ja masennusta, niin kuin pikkutytöt. Kontrasti sinun tavanomaisiin keskustelunaiheisiisi täytyy olla järisyttävä.
tapa, että ne luulevat tietävänsä aina kaikesta kaiken. Sitten kun asiat menevät pieleen ollaan kyllä valittamassa ja kyselemässä vanhemmilta neuvoa.
Mihin tavanoimaisii aiheisiin? Minä en Suomeeas enää paljon kirjoitta. Nyt enemmään omaanblogiin, http://www.chateauxmedievaux.com/
tai http://www.heresie.com/ ajattelin perustaa myös forumi, mutta vaan historiaa, ja filosofiaa, teologiaa.
Keskustellua "kuinka pääse eroa menkkoista pillereiten avulla, ja fnuk, fnuk, itkua", ei todellakaan kiinnostaa. Enim.kirjoitan siihen forumiin, http://www.catharisme.eu/
Mieslähtöisempi transmiesfoorumi voisi olla tervetullutta, mutta jos sinä olisit siellä itkemässä, jäisi jäsenmäärä yhteen.
"Toinen ryhmä ovat pitkällä aikuisiässä hoitonsa aloittaneet transnaiset. Heille sukupuolenkorjaus ei ole samanlainen puistokävely, kuin nuorille. Läpimenevyydestä ei ole mitään takeita, koska on kehittynyt väärään sukupuoleen jo niin kauan. Jos ei ole läpimenevä, yhteiskunta ylenkatsoo ja vieroksuu, itsetunto on alhainen ja sosiaalinen naisena eläminen on ongelmallista. Rakkauden löytämisellekin on huonommat edellytykset."
Et ole selkeästi tehnyt kotiläksyjä ihmisten parissa tarpeeksi.
Pari seikkaa:
On rutkasti vanhempia prosessin käyneitä jotka ovat integroituneet erinomaisesti. On rutkasti 18-30 ikävuosien välillä aloittaneita, jotka eivät olet integroituneet niin hyvin. Näen jatkuvasti lukuisia teini-ikäisiäkin miespuolisia ihmisiä, joilla luustonmuodot ovat jo sellaisia ettei hormonihoidoista saatava apu välttämättä auta niin paljoa. Ne muodot on jo siellä. Olen valitettavasti nähnyt monia nuoria hoidoissa olevia tyttöjä joilla on oman arvioni mukaan läpimenevyyden kannalta vaikeampaa kuin monilla näkemilläni vanhemmilla. Eikä sitä tule muuttamaan parin vuoden hormonit., ei varmaan edes kymmenen. Olen tietenkin nähnyt päivastaistakin, mutta ei nuo suhdeluvut ole aivan niin dramaattisia mitä haluaisit antaa ymmärtää. Kuten sinulle sanottiin, vanhemmilla ihmisillä on usein rupsahtamisen ja ylimääräisen massan myötä jopa helpompaakin sulautua suomalaiseen ylipainoiseen massaan kuin nuorella naisella jota automaattisesti katsotaan ja arvioidaan enemmän. Nuori nainen on objekti ja ulkonäköpaineet ovat isommat.
Se kasvoluusto ei muotoudu niin paljoa, vaikka viime aikoina kirjoittamasi lihasten ja luuston yhteistoiminta onkin totta. Suurin osa kaikkein sulautuvimmista on iästä riippumatta minusta olleet joko ylipainoisia ihmisiä tai kasvojaan leikelleitä tai sellaisia joilla on todella hyvä onni käynyt lähtökohdissa etukäteen. Inha totuus, mutta ei mahda mitään. Kasvoluuston muokkautumiseen täytyy olla sen verran nuori, että testot ei todellakaan ole ehtineet tehdä tuhojaan ja genetiikkakin on kunnossa. Monet 14-vuotiaatkin pojat ovat jo teräväpiirteisiä. Joillakin se kehitys voi viivästyä täysi-ikäisyyteen asti, monilla ei. Onnea niile ketkä ovat onnekkaita niin hormonien kuin genetiikkansa puolesta.
Nuorilla helpompaa on ennen kaikkea elämän ohjaaminen uusille urille ja vanhojen urien hylkääminen, jos niitä on ehtinyt edes muodostua. Ei ole vielä pystytetty niin pitkäaikaisia ja vakaita suhteita työelämään ja muihin ihmisiin. Verkostoa voi muuttaa helpommin. Tämä on vanhemmilla se suurin ero nuoriin nähden, ellei ole osannut rakentaa tällaiselle otollista verkostoa jo aiemmin elämässään. Harva on. Tämä on se suurin syy myös vanhempien ihmisten vaikeuksiin prosessissa. Ei ulkonäköasiat.
Tällainen nuorten ja vanhojen erottelu ei ole ollenkaan niin selvää kuin annat ymmärtää. Hyvä että sinulle niin jo sanottiin.
Mitä tulee rakkauden löytämiseen, se on samanlainen haaste kaikille prosessin käyville. Ulkonäkö vaikuttaa lähinnä panohaluihin, mutta vain vähän pitempien suhteiden löytämiseen. Miehetkään eivät oikeasti ole vain seksirobotteja, vaan ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Iästä riippumatta tulee kaikilla aina olemaan kysymys kertomisesta tai kertomisen jättämisestä mikäli on SRS;n tehnyt. Panoseuraa nuorempana ja sutjakampana tietenkin saa helpommin. Transdiggareiden "kulttuuri" on etenkin nuoruuden ihannoimisen "kulttuuria" mitä suurimmassa määrin.
Olet oikeassa, taisin liian karkeasti jakaa nuoria ja vanhoja. Suomalaiset pojat ovat kuitenkin vaikuttaneet minusta aina suhteellisen siroilta. Ehkäpä näin vain omalla paikkakunnallani. Vanhoja en tietenkään ole nähnyt niin montaa että voisin yleistää ihan kaikkiin, kenties ne median toimesta valokeilaan saatetut vanhana aloittaneet ovat antaneet minulle vääristetyn kuvan.
Uskallan olla kuitenkin vähän eri mieltä tuosta rupsahtamisesta. Nelikymppisillä keitä olen elämässäni tavannut, heillä näyttäisi sukupuolen erot olevan suurempia kuin nuoremmilla, eikä iän jälki sitä minusta peitä. Vasta vaihdevuosien jälkeen nainen alkaa varsinaisesti rupsahtaa, tosin sitäkään ei välttämättä tapahdu jos on HRT:llä - siihenhän HRT alun alkujaan kehitettiin.
Kasvoluusto ei muuten kutistu, koska sen kehitys on riippumatonta lihaksista. Sen vuoksi luulisi kasvoluuston muokkauksen olevan standardia hoidoissa, ainakin jenkkifoorumeilla suurin osa prosessin läpikäyneistä olivat tämän toteuttaneet. Ihmisen luurangon sukupuoli kun on yleensä helpoiten tunnistettavissa lantiosta ja pääkallosta. Jos sukuelinten korjaus katsotaan lain takaamaksi ihmisoikeudeksi Suomessa, niin miksei kasvoja, sielun peiliä, joka vaikuttaa ehkä eniten läpimenevyyteen? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Voi olla, että olen itse kasvanut vahvojen ja liikkuvien ihmisten joukossa niin tuo suomalaisnuorten sirous on jäänyt huomaamatta. Piirikohtaista varmaan? Olenhan minä tietty pieniä miehiä nähnyt paljon, mutta myös isoja ja taustoistani johtuen olen päässyt vertaamaan heitä paljon ulkomaisiin miehiin. Pohjoista ja isoa kansaa olemme. Täällä päin Suomea on paljon pitkiä miehiä muutenkin.
Kasvojen muokkautumisella tarkoitin teini-iässä hoidot aloittavien kasvojen luuston kehittymistä suosiollisemmaksi, pahoittelen sekaannusta. Se ei tosiaan liity muun vartalon luuston muokkautumiseen.
Mitä tulee vanhempiin, ehkä olen nähnyt heistä eniten 45 vuotiaita, monet 50 vuotiaita. Voi olla, että juuri 30-50-vuotiaat ovat se hankalin ryhmä ulkoisen olemuksen kannalta, jos sellaista pitää tosisaan miettiä. 50 ikävuoden jälkeen päässee turvallisemmin jo putoamaan siihen vaihdevuosinaisten ryhmään siltä osin. Saattaa olla! 20-30 -vuotiaiden naisten ulkonäköpaineet ovat silti harmillisen isot ja voivat nostaa arvioinnin rimaa katsojilla.
Iäkkäämmille transtaustaisille naisille HRT:stä on melkoinen etu. Estrogeenit nuorentaa huomattavasti ja iästä putoaa helposti kymmenisen vuotta pois ja pienelläkin omalla ylläpidolla enemmänkin.
Tuo että kasvoleikkauksia ei saa Suomessa lienee kustannuskompromissi. Jo nykyiset hoidot tulevat yhteiskunnalle kalliiksi ja säätö otetaan kalliista kasvoleikkauksista. Lisäksi Suomessa ei ole päteviä lääkäreitä FFS:n osalta ja esimerkiksi Thaimaahan ei haluta lähettää verovaroilla.
Kerro vielä kuka olisi sinulle kateellinen ja miksi?
Esim.
* Hoitojen aloittaminen nuorena
* Ulkonäkö johon alan olla suht tyytyväinen
* Rakastavat vanhemmat ketkä tukevat
* Ystävät
En halua leuhkia näillä, koska loppujen lopuksi ne eivät ole omia saavutuksiani. Ne ovat sellaisia asioita, joita kaikilla meillä pitäisi olla, mutta ei välttämättä ole. Minäkin olen edelleen muille ihmisille kateellinen muista asioista, esimerkiksi raskaudesta.
Tää juttu alkaa saamaan jokseenkin outoja piirteitä. Sä kiukkuat täällä siitä että muut on kateellisia sulle, vai miten se nyt oli??!
Ehei, vaikka sun päiväs nyt saattaiskin mennä piloille, niin kerron etten minä ainakaan ole sinulle mistään kateellinen. Olen ihan tyytyväinen omaan elämääni, joten miksi olisin? Jos sinä olet aloittanut hoitosi nuorena tai olet mielestäsi hyvän näköinen, niin millä tavoin se mukamas olisi minulta pois? Minusta on hienoa jos muillakin on asiat hyvin enkä voi ymmärtää miksi siitä pitäisi olla katkera.
Hmm... tämän viestiketjun kommentit alkavat nyt näyttää jo pikkuisen vainoharhaisilta...
Kysymykseen "kuka" on mahdoton vastata, eikä siihen voi vastata "kaikki muut". Antamani esimerkit kateuden aiheista ovat vain esimerkkejä. On ollut niitä ketkä sanoivat toivoneen aloittavansa samassa iässä kuin minä, tai joku toinen nuori. Transfoorumeilla se on aika yleistä, siis kateus kaikkia niitä kohtaan keillä on sitä mitä itse haluaisi. Siitä minä vedin johtopäätöksen että tuo kateuden kuilu on näyttänyt olevan useimmiten nuorten ja keski-ikäisten välillä. Se ei tarkoita kaikkia nuoria ja keski-ikäisiä kuten tässä on todettu, mutta tuota ilmiötä on aivan mahdoton olla huomaamatta. Kyseessä on tosin olleet kansainväliset transfoorumit.
Kyllähän sä tossa ketjun aloitusviestissä vedit aika rankat yleistykset aiheesta.
Ääh, ihan sama...
Tapelkaa rauhassa, omapa on asianne.
Mulla on
* hoitojen aloittaminen vanhana (hyvä ammatti ja työpaikka)
* omat lapset
* ulkonäkö johon muut on tyytyväisiä
* rakastava dementikkoäiti
* ystävät
* avopuoliso
* elämä ilman menneisyyttä dokumenteissa
Saahan sitä fantasioita nähdä noista dokumenteista, mutta todellisuudessa sinunkin menneisyystietosi kaivetaan esiin jos tarvetta aikuisten oikeasti on. Ne kaivetaan esiin vaikka asuisit ulkomaillakin, missä tahansa. Ehkä ne ei tavallisessa elämässä tule esiin mitenkään, mutta tarvittaessa ne löydetään. Menneisyytesi ei ole näkymätön.
Onko tämä niin vaikeaa käsittää?
Vanhana aloittamisen plussapuoli on usein juuri hyvä ja vakituinen työ, hyvä palkka, jolla voi veistelyttää naamansa Marilyn Monroeksi.
Tietenkin, tosin nuoren ei yleisemmin edes tarvi veistelyttää naamaansa.
Äläs nyt viitsi, ihmisiä on kaikennäköisiä ja kyllä myös nuorilla näkee isoja neniä, jykeviä leukaperiä, mahtavia apinanpenkereitä ja julmettuja kilpirustoja.
Miksiköhän ne sitten kasvaa vielä vaikkapa 30 vuodessa? Varmaan IHAN älyttömän jyhkeiksi.
Ei 30 vuodessa, vaan 10 vuodessa. Puhun 10-20 vuotiaista.
Tuo yllä vastanneen viesti pätee tiedätkö jo moniin 10-20 -vuotiaisiin (aika iso aikahaarukka murrosikää ajatellen, parempi olisi puhua 14-20 -vuotiaista...). Jo silloin toisilla on huonot lähtökohdat luustossa.
Jos pätee vaikka 20 prosenttiin teini-ikäisistä, niin pätee varmaan 80 prosenttiin keski-ikäisistä.
Niin kauan kuin 8-12-vuotiaasta ei saa hormonihoitoa, on turha väitellä tästä. Silloin väitteet nuoruuden eduista pitäisi paikkansa. Nyt luonnollinen hajonta on suurempi kuin nuorempien ja vanhempien keskimääräinen ero.
Eli löytyy hyvin transioituvia vanhempia ihmisiä (runsas hormonireseptorimäärä) ja huonosti transioituvia nuoria (vähäinen reseptorimäärä). Nämä kun vaihtelevat tosi paljon yksilöittäin ja perimänkin mukaan.
Sori, mutta puhutaan nyt kuitenkin mieluummin 10-20 vuotiaista. Ne lukuisat kropat ja kasvot, joita olen nähnyt livenä, yksityisillä transfoorumeilla, TV:ssä tai milloin missäkin, sanovat kyllä ihan selvästi sen, että HRT:n vaikutukset nuoremmilla ovat keskimäärin paljon paremmat. En puolusta omia asemiani vaan tämä on siis ihan aikuisten oikeasti selvästi nähtävissä objektiivisella tarkastelulla. On hienoa jos aloitit pitkällä aikuisuudessa ja HRT toimi silti hyvin, en minä sitä kiellä.
Oli niitä reseptoreita sitten paljon tai vähän, 20-vuotiaalle vaikutukset ovat paljon dramaattisemmat kuin 30-vuotiaalle, niin rasvan uudelleensijoittumisesta rintojen kehitykseen sun muuhun, ja kyllä se testosteroni niitä kasvonpiirteitä kasvattaa reilusti siinä 20-30 ikävuosien välillä. Aika paljon riippuu kasvuhormonin tasosta joka putoaa 20-30 ikävuosien välillä vapaapudotuksessa murto-osaan entisestään, sekä siitä että tosi monilla se jykevöityminen ihan oikeasti tapahtuu vasta hitaasti teini-iän jälkeen, vaikka useimmilla dramaattisin muutos koetaan 14-20 ikävuosien välillä. Sen sijaan 30-vuotiaan ja 40-vuotiaan välillä ei ole enää kovin suurta kuilua vaikutusten potentiaalissa.
Poikkeuksia on nuorissa sekä vanhoissa, mutta säännöt ovat nämä. Ehkä se ei sitten suomalaisiin päde jos olet tosiaan nähnyt ihmisiä joiden olemukset tukevat väitettäsi, sitä en tiedä.
Mihin sinä tällä kaikella todistelulla pyrit? Siihenkö ettei yli 30 vuotiaiden kannata enää lähteä prosessiin vai mihin? Vai ajattelitko vain jotenkin pönkittää omaa itsetuntoasi olemalla parempi kuin muut, onko se motiivisi?
Vastasin vain edelliseen viestiin.
Miksi ei olisi parempi aloittaa nuorena? Kuka aloittaisi mieluummin vanhana? Itse asiassa kuka meistä ei olisi mieluummin syntynyt omaan sukupuoleensa? Jos ei kadehdi ketään, niin tosi hyvä. Kateutta kuitenkin on olemassa, sekä minua kohtaan, että minulla muita kohtaan.
Kerrotko vielä senkin miten joku voi olla kateellinen jollekin random-tyypille hänen ulkonäöstään vain sen perusteella mitä tämä tyyppi itsestään kirjoittelee anonyymillä nettipalstalla?
Sitä en ymmärrä itsekään, mutta en näe muutakaan selitystä sille, miksi jotkut pyörivät täällä kaiket päivät vittulemassa kaikille muille. Yleensä se syy on ollut kateus.
...tai katkeruus, tai jotain. Kun itseltä meni transition päin metsää, niin halutaan tehdä muille yhtä paska olo?
Voitko sinä väittää kirkkain silmin ettet itse osallistu myös siihen ***** olon tekemiseen? Ehkä sellainen touhu olisi hyvä lopettaa puolin ja toisin vaikka emme mitään ystäviä toisillemme koskaan tulisi olemaankaan. Eiköhän tässä jokaisella ole ollut ihan riittävästi vaikeuksia ilman että joku muu niitä vielä lisäisi?
Tämän elämänkokemuksen jälkeen ei enää löydy mielenkiintoa mätävittujen seuraan.
Täytyy lisätä nyt kun tuo ikä seikka otettiin esille niin itse olen 45 v ja kohta 3 vuotta korjannut itseäni ja tuostakin 3 vuodesta 1 vuosi prosesissa. Yhtään en ottanut aloitajan krjoitusta itseeni ja sekin ilmenee aikaisemmassa kommentissa ja miksi ihmeessä ottaisin!!!
Miksi se asia ei nyt voi mennä niin kuin se menee? Se menee niin et tulee sellainen olo et on sellainen olo et sit vois olla niin et sit oon niin.