Se olo, että on väärässä ruumiissa on minulla pahentunut aikojeen myötä. Ennen se oli mielessä muutaman kerran viikossa, mutta nyt muutaman kerran päivässä! Onko joku muu ts-ihminen kokenut tällaista? Lapsuudessa halusin ehdottomasti olla tyttö, muttei se pojan näköisenä oleminen tolkuttomasti ottanut aivoon, vähän myöhemmin, joskus ensimmäisellä luokalla koulussa koko transkokemus meni ohi ja ajattelin, että olipa hyvä, että minusta tuli poika, mutta sitten murrosiässä tilanne muuttui taas. Huomasin kehittyväni hieman tyttömäisesti ja se yllättävää kyllä harmitti, koska en halunnut olla mikään välimuoto ja ajattelin, että voin elää hammasta purren elämäni miehenä. Gynekomastia meni ohi kuten muillakin pojilla, mutta naisellisesti kaartuva vyötärö jäi. Kun puristin pikkuveljeni nähden paitaani tiukaksi, hän säikähti ja sanoi, että olen muuttumassa naiseksi. Täytän tänä vuonna 22 vuotta. Jos joskus täysin varmistun olevani ts, luultavasti menen tutkimuksiin. Siihen asti pidän tämän kokemukseni salassa.
Mitä teen?
Mitä pitäisi tehdä?
3240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus etsitään omien ajatusten tueksi merkkejä vartalosta jotka tukisivat omia ajatuksia. Gynekomastia ei ole yleistä pojilla, mutta silmä löytää sen ja naisellisen vyötärön kun sitä haluaa. Mutta vartalon muoto ei ole ratkaiseva kuin ehkä intersukupuolisella, transsukupuolisella kokemus todellisesta sukupuolesta on ratkaiseva.
Lain puolesta trans-sukupuolisuus tulisi tutkia siitä huolimatta tähtäätkö hoitoon tai et. Toisaalta sinun ikäisellä, jolla nähtävästi on jo asevelvollisuuskin ohitse, niin asialla ei enää niin suurta merkitystä. Transtutkimuksiin ja hoitoihin helposti hakeudutaan jo 17v ikäisenä ja hoidot aloitetaan heti 18v tultua täyteen. Esim. omassa tilanteessa ikää on jo lähes 40 ja kun asia ei pysy omana tietonani ja asiaani nostetaan esille ja mitä kummalisempaa eläkeläistä ja lähestulkoon sairaseläkeläistä MIESTÄ* tulee "auttamaan" minua, niin minua kohdellaan kuin 16-vuotiasta alaikäistä. Sama kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen, että ihmiset joilla ei ole oikeutta itsemääräämisoikeuteeni taikka yksityisyyteeni, niin pesiytyy elämääni siksi, että isäni on joskus 40v sitten kysynyt neuvoa perheemme tilanteeseen. Perheemme asiat ei edennyt hyvin, ne ihmiset jotka sotkivat asiani silloin, sotkevat sen edelleen tänäpäivänä. Tämä leikki on maksanut minulle kaiken ja se maksaa minulle siksi, että he sotkevat asiani ja he eivät ole edelleenkään valmiita kantamaan peinintäkään vastuuta tekosistaan. Jostain syystä aikuisen ihmisen autolla ajeluitakin moralisoidaan ja että minun pitäisi repia stressikilot pois navasta polkupyörällä siksi, etteivät HE osaa.
Tyypillistä miesten ajattelua! He eivät osanneet käytää tietokonetta ja minä autoin heidät alkuun ja he epäonnistuivat jälleen, niin loppujenlopuksi minussa on vikaa ja he ovat maailmanmestareita. Minun siis nähtävästi tulisi olla aasialainen aasi keskivertoa heikompiälyisen perverssin miehen miehen alistamana ja nöyryytettävänä. Viimeksi kun rehellisesti kysyin keskivertoa heikompiälyisen perverssiltä kumipäältä, että haluaako tytöltä turpiinsa, niin pienen tärinän jälkeen uhkaili soittavansa poliisit. Missä on ne poliisit silloin kun minä niitä tarvitsen? Niitä ei ole ja 10 min päästä me näemme, että minkälaisiin vasta toimiin minä lähden itsemäärämisoikeuteni ja terveydentilani turvaamiseksi. Käytännössähän täälläon joukko ihmisiä, joilekka minun pitäisi saada lähestymiskielto. Lähestymiskieltoa en saa ja vastatoimeni on silmä silmästä loukkaa oman käden oikeudella.
Jotain mitä nyt vielä tuli mieleeni varsinaisesta aiheesta, eli trans-sukupuolisten ihmisten tutkimuksista, niin toimintatapa hoidoissa on todella omituinen. Jos joku viitsii lukea esim. transtukipisteen sivuilta transukupuolisten ihmisten ongelimsta, niin voi todeta minkälaisia murheita myös mielenterveydellisiä se tuottaa, että sinut koetaan ja elät väärässä sukupuolessa myös mielenterveydellisiä. Trans-sukupuolisuus tutkimus tähtää toimillaan juuri mielenterveyden tutkimiseen ja mikäli mielenterveys ei ole kunnossa, niin aluksi hoidetaan mielenterveyttä ja vasta sitten fyysistä olemusta. Millä he sitten hoitavat sitä mielenterveyttä? Antavatko he pillerin sen sijasta, että pitäisi kantaa naisten huusiin leputtamaan itseään. Se pilleri ku nnyt ei auta siihen henkiseen painolastiin jota minullekkin on jaettu täysin turhaan.Trans / intersukupuolinen ihminen saattaa joutua tilateeseen jossa sitä henkireikää ei itseasiassa löydy tai henkisellä hyvinvoinilla kiristetään aivan kuten minun tapauksessa.
Käsitykseni mukaan transhoidot päättyvät ennen leikkausta jonkun miespuolisen lanttumaakarin hastatteluun. Mies, joka ei todistettavasti "saa yhteyttä" naiseen pyrkii etsimään sitä yhteyttä jos hän sen saa, niin kysessä on toinen mies joka saa hoidot vaikka ei ole trans ihminen, jos ei saa, niin kyseessä on nainen joka jää vaille hoitoa.