eli lapsi 1,5v ja ollut 2 kertaa yökylässä tutussa paikassa, mummolassa! molempien reissujen jälkeen ns reissussa rähjääntynyt mutta nyt ollut illan aivan mahdoton, itkenyt kokoajan ja kiukutellut ja ei rauhoitu nukkumaan vaan itkee vaan. mummolassa siis tutut ihmiset ja samat kuviot, ruuat sadut ym kaikki rutiinit! mitä ihmettä, ei paljon houkuta hoitoon viedä (josko sille ei nyt tarvettakaan ole) mutta kun lapsi niin viihtyy siellä päivällä ja onpaljon ohjelmaa, puistoilua jne jne. huh huh :/ ainahan se sanonta on kuulunu et reissussa rähjääntyy mut tää meni nyt yli.. mummolla kiltti yms kaikki hienostai mutt akun kotia pääsee niin terve..
mistä johtuu tämä yökylästelyn jälkeinen tila?
apua!
10961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni 1,5 vuotias on aivan liian pieni yökyläilyyn, ellei jotain pakottavaa tarvetta tälle ole. Juuri tuossa iässä lapsi kokee suurta eroahdistusta hoitajastaan. Pienestä voi olla todella pelottava kokemus, että oma äiti häviääkin ja ero ahdistaa. Tuttu aikuinen ei kuitenkaan ole se oma äiti.
Käsittääkseni aloittaja juuri pääsi kertomasta, että myös vanhemmat ovat yökylässä, kun on samat rutiinit ja samat ihmiset...
Mutta pitipähän päästä yhden elämänsä rajoittaneen äitykän sanomaan nerokkaita ajatuksiaan.
Toki viettäkää, (moniko vuotiaaksi asti?) elämäänne vain neljän seinän sisällä, jos siltä tuntuu...
Voiko olla, että ohjelmaa onkin liikaa mummolassa? Lapsesi ikävää ei voi poistaa ohjelmalla.
Huomaatteko, että lapsi omalla käyttäytymisellään viestiikin ikävästä? Juuri siitä tunteesta hänen kanssaan pitäisikin puhua mummolassa ja kotona. Mummolassa lastasi auttaisi teidän vanhempien valokuva, jota katselemalla mm.ruokailutilanteet ja nukkumaan käyminen sujuisivat vieläkin paremmin. Useimmiten näissä tilanteissa lapset kokevan vanhempien poissaolon kaikkein hankalana sen vuoksi, että tällöin äidin ja isän läheisyyttä ja apua tarvitaan. Vaikka isovanhemmat ovatkin tuttuja ja tärkeitä lapsellenne, on heidän tehtävänsä teidän poissaollessa auttaa lastanne teidän vanhempien kaipuun kestämisesessä. Mitä enemmän me juttelevat lapsen kanssa teistä vanhemmista ja auttavat lasta ymmärtämään koska te palaatte, sitä helpompaa on teidän yhdessä olonne paluunne jälkeen.
Meillä sama tilanne. Olen ajatellut, että koska ympäristö on vieraampi, lapselle on niin paljon uutta, vaikka kaikki on seiniä lukuunottamatta samoin;äidin kanssa touhutaan iltatouhut, äidin viereen nukahdetaan, äiti antaa kadonneen tutin yöllä, niin silti on ne seinät sen verran uutta, että on vain niin paljon uusia aistiärsykkeitä, että niiden jäsentäminen vetää väsyneemmäksi.
Ja kotonahan se on kiva kiukuta, kun ei aivoille ole muutakaan uutta työstettävää...
ekalle vastaajalle sen verran että mielestäni 1,5v tuskin on liian pieni yökyläilyyn noin että sitä voisi lainkaan yleistää!! jos kerran kesässä on yökylässä jossain!! jokainen tuntee lapsensa mikä on hyväksi, toiset vievät jo aijemmin mutta me ei koska koin että lapsi ei ole valmis (kova heräilemään öisin aijemmin) nyt kuitenkin nukkunut hyvin!
ja korjaus siis emme olleet mukana kylässä, veimme lapsen illalla ja haimme seuraavana päivänä päiväunien jälkeen! paljon ollut mummolassa jne. äiti ja isiä kysellyt siellä mutta kerrottu ja selitetty että huomenna tulee jne. ja kun siellä kaikki menny hyvin että ei yhtään känissy, heti nukahtu unille jne jne. että oisko liikaa sit ohjelmaa tai en tiedä..illalla sit huuteli 23 asti ja nukku sit yön hyvin kuitenkin! ja sitä teki että istuin patjalla sängyn vieressä ja lepuutin kättä hänen sängyssä niin tuli käden päälle makaamaan ja laitto päätä kainaloon, eli varmaan ikäväkin oli! muuten reipas eikä ole koskaan vierastanut ketään yms.
ja eroahdistustakaan ei ole vielä ollut tai merkkejä näkynyt!
sulle merkki kun lapsi oireilee noin!Ollut ikävä ja purkaa sen kotona,yksinkertainen juttu.
Niin, ikävissään ja väsynyt.
Huomaan ainakin meidän 1v 3kk tytöstä kun on ollut vaikka muutamankin tunnin toisen hoidossa (siis erittäin tutun hoitajan kanssa; isänsä tai mummon/mummin), niin on usein väsyneempi kuin olisi ollu minun kanssa. Ja silloin asiat on hankalia; itkua ja kiukkua riittää.
Minä kuitenkin pääasiassa hoidan lasta, joten minun tavat ja rutiinit on tuttuja lapselle,ihan ilmeistä ja muista reaktioista lähtien. Vieraamman kanssa,vaikka olisikin ihan tuttu ja läheinen ihminen, samat hoitorutiinitkin ovat hieman toisenlaisia koska hoitaja on toinen.
Lapsi ei ole vielä valmis yökyläilyyn. Kiinnittäisin huomiota myös tuohon, ettei lapsi ole koskaan vierastanut eikä ole ollut minkäänlaista eroahdistukseen viittaavaakaan käytöstä. Ne kuuluvat kuitenkin lapsen normaaliin kehitykseen, lapsella pitäisi nämä vaiheet olla edes lievänä.
no jospa ne on ollukkin mutta niin lievinä etten ole kiinnittänyt huomiota! joo selviä merkkejä juu, kiapasin kai vaan jotain muitakin kokemuksia että normaalia toimintaa on tuollainen käytös jne. kiitos vastanneille! =)
Meillä myös samanikäinen poika, joka mummolareissun jälkeen, oli yötä tai vain päivähoidossa kiukkuaa iltaisin kotona. Minusta tämä "oireilu" on selvää kyllästymistä ja halua takaisin mummolaan. Tietysti kotona on aina samat lelut, eikä vanhemmat leiki niin paljon. Mummolassa saa kaiken huomion ja lelut ja muut virikkeet ovat "uusia".
Tuosta yökyläilystä sanoisin, että mielestäni on ihan lapsikohtaista haluaako/ onko kykenevä lapsi yöhoitoon vai ei. Meillä on viereiset mökit mummolan kanssa ja iltaisin kun ollaan lähdössä omalle mökille yöksi, poika usein vilkuttaa vaan vanhemmilleen ja ilmoittaa jäävänsä mummon mökkiin yöksi. Ei me silloin väkisin poiskaan viedä, vaan saa nukkua siellä missä haluaa. Tähän tietysti vähän vaikuttaa se, että poika nukkuu aina päiväunet mökillä ollessaan juuri mummon mökissä ja hänellä on siellä myös oma huone sänkyineen.