Olen sen tajunnut, en merkkaa tuolle toiselle mitään. No varattuhan hän onkin. Mitä oikein odotin, kaikki ihana käytös olikin toverillista. Kaikki halit, silmäniskut, flirtit, suloiset viestit. Ja minä avauduin liikaakin, aivan liikaa, kaikesta. Ja olen nyt tosi nolo. En ole suoraa enempää sanonut kuin monta kertaa ettää tykkään hurjasti susta. Mutta vihjaillut olen vaikka mitä ja nolottaa tuo jatkuva yhteydenpitokin. Näemme työssä tarpeeksi usein, ja nyt haluaisin säilyttää kasvoni, kuinka toimin? Liian raastavaa tämä yksipuolinen tunne ja haluan säilyttää palan ylpeyttäni kun niin erehdyin hänen suhteensa.
Miten perääntyä nolaamatta itseäni enempää??
Pösilö-67
1113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se nolous on sun sisäinen tilasi eikä sitä tiedä muut. Miksi sitä kenenkään tarvitsiskaan tietää, kun ei siihen ole sullakaan syytä. Sun selkärankas ei ole mikään hypinnaru vaan jämäkkä seiväs, joka pitää sut pystyssä ja ryhdissä. Pää pystyyn ja olet niin kuin ennenkin. Pidä se ylpeytes, kun kerran sitä tahdot. Se on ihan susta kiinni. Enemmän se vaikutusta tekee kuin epätoivoinen mateleminen. C'mon!