Mulla on ongelma.. Mä on niin yksin, et mä en vaan kestä sitä. Mä unelmoin paljon onnesta, hetkistä kun sais olla oman kullan kainalossa, nojata vaan johonkin ja olla hiljaa. Mut nää kaikki on vaan unelmia. Ja mä en tiedä mitään pahempaa kun niistä havahtuminen. Mun tekis mieli huutaa ja itkee, koska yksinäisyys s a t t u u. Ei varmaankaan kaikkia, mut mä oon muutenkin vähän erilainen kun jotkut muut. Mä en oo koskaan päässy vaan jonkun jätkän kainaloon tai hetkeen jossa ei tarvita sanoja. Mä kirjotan paljon runoja ja unelmoin.. Mä mietin asioita ja juomist, mut en mä voi yksin juodakkaan.. Onko tosiaan mahdotonta löytää jotain niin ihanaa kun oma kulta? Vastailkaa ja mut saa lisätä meseen ja mailailla.
Ossa: [email protected]
p.s. 84 ei tarkota mun syntymä vuotta..
Ossa: [email protected]
p.s. 84 ei tarkota mun syntymä vuotta..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkä ikänen oot??
Hmm.. Mitenköhän se mihinkään vaikuttaa? Eikö nuorilla voi olla unelmia?
Mulla on koulussa kavereita, mutta vapaa-aikoina mä hengailin yhen tai kahen kanssa, joskus. Kouluaikan yhen viikon aikana mä vietin ehkä yhen illal muualla kuin himassa, ja himassa ollessani olin yksin. Oonhan mäki unelmoinu jätkist, kun ei sellasta löydy oikees elämäs. Nyt kesäsin mä oon melkee jopa päivät himassa vaan, mut silti ei yksinäisyys paina. oon vaan ihan kivaa löhöillä himas tai tehä vaan omia juttuja. Sun kannattais välillä nauttii tosta yksinäisyydestä, saatpahan tehdä omia juttujas ilman muiden "häirintää" ;)
No ongelmana onkin se et mä oon niin paljon yksin et mä oon ehtiny jo kyllästyy. Ja toinen ongelma on se että mul ei oo frendei mut sit kuitenkin ei saa olla rauhassa perheen hälinältä..