Oletko samaa mieltä tämän artikkelin kirjoittajan kanssa, jos katsot lastasi, lastenlapsiasi?
Onko se oikein?
Voisiko/pitäisikö asialle tehdä jotain. Mitä, miten?
Itse kyllä yhdyn sanoman kirjoittajaan, melko pitkälle.
"Nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia ja narsistisia, koska heidän psyykensä on jäänyt pikkulapsen tasolle. Tällaiset lapset ovat vielä aikuisenakin kuin suuria lapsia: he ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja heidän elämänhallintansa on nollassa."
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri Valta perheissä siirtynyt lapsille/1135268187222?ref=tf_iHSuutisboksi_p1
.
Onko se oikein?
Voisiko/pitäisikö asialle tehdä jotain. Mitä, miten?
Itse kyllä yhdyn sanoman kirjoittajaan, melko pitkälle.
"Nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia ja narsistisia, koska heidän psyykensä on jäänyt pikkulapsen tasolle. Tällaiset lapset ovat vielä aikuisenakin kuin suuria lapsia: he ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja heidän elämänhallintansa on nollassa."
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lastenpsykiatri Valta perheissä siirtynyt lapsille/1135268187222?ref=tf_iHSuutisboksi_p1
.
Vastaukset 51
Vanhimmat
MIelenkiintoista...!
Saas nähdä monellako täällä on nykylapsia tai lapsia joita koetaan "nykyksi".
Minunkin muistikuvani omistani ovat jo hataria, muistot kilteistä lapsistani.
Itsestäni voisin sanaillakin, vanhus muistaa paremmin vanhoja asioita.
Mutta siitä on aloituksia tullut ja mennyt jo kymmenittäin.
Joten ei siitä sen enempää, toivottavasti.
H.
Niinhän se on, päivää ja näkemiin, Kemiin! :))
Nykytetään mitä nykytetään. Nylkytetään aina välillä, tai välittömästi.
.
Onneksi omat lapseni eivät taida kuulua tuohon sukupolveen ja tuskin meidän muittenkaan jotka täällä kirjoittelevat. Luin kyseisen tai samaisen artikkelin hesarista ja olen pitkälti samaa mieltä.
Niin minäkin, jotenkin kornia, että koko perhe on työllistynyt vaikkapa lasten harrastusten toteuttamiseksi.
Tai äiti ei raski ostaa itselleen vaatteita, jotta lapsi saa kalleimmat merkkifarkut.
.
Elävä esimerkki on meidän naapurissa. Niillä on kaksi poikaa ja ne pompottaa vanhempiaan totaalisesti ja niillä ei ole ikää kuin 6 ja ehkä 3 se nuorin. Kumpikin huutaa vuoronperään uksiä ja samoja lauseita tai sanoja...äiti äiti tai isä isä..ja jopa puolisen tuntia yhteen menoa. Yksi kun lopettaa toinen aloittaa. Koskaan eivät kunnolla kiellä niiltä mitään ja jos kieltävät se menee ohi korvien.
Sanomme heitä kiljusiksi kun heidän elämänsä on vain pihalla jossa kaikki varmasti kuulevat miten heillä kasvatetaan lapsia.
Stoori olisi pitempikin, mutta jaksa tässä nyt kerralla kaikkia kertoa.
Kun on vain yksi lapsi ei voi kovin vertailla, mut kun joskus ´muistelen´ menneitä ajattelen et olinko liiankin ankara? Olinhan lapsiäiti, ja topakka touhottaja, oli ´lukujärjestys´ mitä piti tehdä, oli koirien pisulle viemistä koulusta tultaessa jne...
Kaikki murkkuongelmat käytiin läpitte, ikäni mä muistan sen :))
Ei muuten naurattanut silloin :/
No, pitkä avioliitto tytöllänikin jo menossa enkä ole joutunut huolestumaan kunhan aikuistui...huoks! Olin tiukkana menemisistä ja kotiintuloista, sehän olisi ollut häpeä jos mami olisi tullut jostain nuokulta hakeen...sen uhkasin tehdä, ja olisin tehnyt...tyttö tiesi sen!
Minen osaa muiden kasvattamisiin puuttua, aika on toinen kun mun tyttöni lapsena ollessa, toivotaan että rakkautta, turvallisuutta jokainen lapsi saisi kotoansa.
Minua ainakin ärsyttää, kuin joku muutamavuotias tappi käy vanhempineen kylässä. Kun laittaa kahvipöydän, hän on heti rähmäkäpälineen rohmuamassa, mitä haluaa. Vanhemmat vain naureskelevat, kun tuo meidän "Petteri" on niin mahdoton, heh, heh.
Kiljusen perhe. :))
.
Kyllähän lapsi rajoja tarvitsee, nehän luovat myös turvallisuutta. Tuskin tyttäresi on kurista myöhemmin valittanut.
Minunkaan ei tosin kannattaisi puhua koko asiasta, kun ei ole omaa kokemusta.
Telkkarissa ihania karhulapsia.
.
Aiemmin asuin kuusikerroksisessa talossa, rappujakin ainakin viisi...et isossa. Asuin 5 kerroksessa. parvekkeen ovi oli lasten päiväkotiin jokunen satametriä välissä..., iltaisin se olikin sitten nuorten reuhaamispaikka, kun he lopettivat pussikassilaiset valtasivat sen paarien suljettua ovensa.
N. 16v sitten muutin tähän rivariin, alue oli melko tyhjä, nyt on noussut ympärille useita kymmeniä kerrostaloja, muistan ikäni, tallessakin on esite jossa luvattiin rauhallista, likikaupungissa olevaa asuinaluetta! On kaukana siitä!
Milloinkaan päivällä ei ole mahdollista nauttia kahvikupillista ja savuketta omalla terassilla...ei lasten iloinen mekastus minua häiri...vaan se samamärinä toisto..toisto..sikseen toi leikkipaikka oli alkujaan tuolla syrjemmässä...tämän yhtiöömme kuuluvan kerrostalon isojen asuntojen omistajat vaativat muutosta, joka tieten jurppii mua...pikkusieluinen kun olen :)))
Niin, kauvon sitten sanoi...et miten sä äiti olit oikeassa...kun kertoili aikansa tyttökavereista, kellä oli jo kolmelle miehelle lapsia, kenen kaveri istui vankilassa jne....
Ilman taisteluja se ei kyllä silloin aikanaan onnistunut. Vaihdoimme asuinaluetta, voi ...tulisi romaani kun kertoisin mitä heevettiä kävin murkkuni kanssa!
Meitin tirppu kuitenkin käy pesällä ja yöllä tulevat vielä tutimaan, kaveriksi :))
Pitää paikkansa,lapset kävelevät vanhempiensa "yli",sisareni on oiva esimerkki 15v tytön kans.
Soittaakaan ei voi etteikö likka häiritse ja vaadi äitiään milloin mihinkin.
Kaikki tehdään tytön pillin mukaan,äiti mamoilee ja myötäilee,ajattelee lapsen parasta.Muka.
Silloin kun me oltiin nuoria oli edes jonkinlainen kunnioitus ja totella täytyi,vanhempien sana oli laki.Oliko se hyvä vai paha mutta nykytilanne on ihan liian löysää.
Lasten täytyy saada kaikkimulleheti.Protestoidaan ja paiskotaan ovia muuten.
Ei saanut mun nuoruudessani.
Eikä minun taikka selkään tuli.
Eipä ole mikään hyvä asia, että vanhemmat alkavat lastensa orjiksi. Ei myöhemmin muut niin tee.
Eikä sekään ole oikein, että halutaan olla lasten kavereita, siinä menee viimeinenkin auktoriteetti.
.
Alan ammattilaisena sanoisin että yliammuttua on artikkeli ja toi prosenttiarvio häiriintyneistä lapsista voi päteä Saksassa (epäilen sitäkin) mutta ei päde Pohjoismaissa.
Tämän sanottuani uskon kyllä että lapset käyttävät huomattavasti enemmän valtaa nyky-yhteiskunnassa kuin silloin kun meillä oli pieniä lapsia itsellämme ja erityisesti silloin kun itse olimme pikkulapsia (meillä ei ollut mitään valtaa tai oikeuksia).
@Paloma.se.co
Viisas tyttö sinä.
Eiköhän lejanna tehnyt aloituksen huumorimielellä, tietäen hyvin että aina löytyy jokunen kärttyinen mummo joka vertaa omaa lapsuuttaan nykyisiin lapsiin.
H.
he...he.. olihan meillä...jumankauta...kykkiä juurikasmaassa, kantaa selkävääränä vettä isosta ojasta marjapuskille...hangota heiniä isin aamuyöstä ennen VR:lle menoa kaatamalle heinälle, nukuin saunakamarissa ja kuulin zetorin puksutuksen uneeni....se tiesi työtä...työtä :(
Nythän puuttuisivat kaikenlaiset lastenvalvojat peliin, silloin oli tehtävä jotain kun ymmärsi kynnyksen yli mennä. Olen todella kiitollinen siitä ettei sellaista kokenut tyttäreni, eikä ainoa lapsenlapsenikaan.
On hyväksyttävä myös se se et aika kuluu... ihan turhaa ihannoida sitä mitä joskus oli...eihän se toiminut silloinkaan, ei se toimi nytkään..yritetään silti olla elämässä!
Kyllä minäkin panin epäillen sitä prosenttimäärää.
Mutta, kyllä silti asia on ongelma.
Hyvä, että nykyisin lastakin pidetään ihmisenä, muttei hänestä kannata perheessä mitään epäjumalaa tehdä.
Eikä kaiken keskipistettä.
.
Kaupunkilaislapsena ei minulla ollut noita urakoita. Maalla oli varmasti eri juttu.
Ei entiseen kukaan tuskin halua, mutta kyllä olen sitä mieltä, että vanhempien tehtäviin kuuluu opettaa lapsilleen muiden kunnioitus.
Kaipa nyt kuitenkin suurin osa vanhemmista niin tekeekin.
.
Vaikka ei kuulukkaan palstan kulttuuriin olla samaa mieltä kenenkään kanssa niin siitäkin huolimatta haluan vain sanoa että järkeä puhut meeri.
En oikein tiedä noin yleisesti, mutta omani pitävät lapsilleen "kovan" kurin, eivät pompottele vanhempiaan, tai kaikki lapsethan yrittää pompottaa joskus, mutta olen katsonut että ei oikein tehoa..:)
Noin kai sen olla pitäisikin. Ei ole mikään mukava näky, kun lapset tosiaankin pompottavat vanhempiaan, kuin kumipalloja, ja nämä vielä suostuvat siihen.
.
Helpommallahan vanhemmat pääsevät antamalla lapselle periksi heidän kaikissa vaatimuksissaan, mutta tekevät kyllä laiskuuttaan lapsille (ja itselleen, myöhemmin)karhunpalveluksen, - lapset on kyllä toisaalta aika sinnikkäitä "otuksia", on siinä aikuinen helisemässä joskus :)
Onhan myös eroja lasten luonteissa, toiselle järki menee helpommin päähän, kun taas toinen voi olla äkäinen vastaanhangoittelija, aina kun mahdollista.
Mutta, kuten sanotkin, ei peräksiantaminen aina aja lapsen parasta, pitemmän päälle.
.
Niin, kun kypsymättömät ihmiset eroavat, kilpailu lapsien suosiosta johtaa enemmän tuohon lahjomiseen ja mielistelyyn kuin asialliseen rajojen ja kurin pitoon. Siinä sitten lapset oppivat surffailemaan haluineen aina sen vanhempansa luo joka antaa jos toinen kieltää. Miten tuolla tavalla voi oppia elämään tässä maailmassa?
Henkinen kypsymättömyys opitaan siis vanhemmilta.
No olihan tuota jo serkkuni perheessa, ja serkkuni oli syntynyt 1938. Hänen lapsensa kyllä pompottelivat ja sanoivat huushollissa viimeisen sanansa.
Oli kauhun hetkiä, kun se poppoo tulu kyläilemaan. Kakarat pisi kaiken sileeksi ja hyrksyn myrksyn, eikä vanhemmat sanallaankaan kajonneet kakaroittensa tuhoviettiin. Hiivatti, muistan kun tuvan seinät olis mustikkasopassa sisäpuolelta, kun nuorin yltyi kiukuttelemaan, ja heitteli mustikkasoppaa lusikalla ympäriinsä.
Äiti vaan totesi, että Matti en nyt halua syödä... No miksi sitten yritti syöttää, jos kerran Matti eh halunnut syödä?
Ei se aikakausi vaan ihmiset. Noita auktoriteetittöminä vanhempia on ollut ennen meitä, ja on meidän jälkeenkin vielä.
Niin kai se onkin. Silti, ei lapsen soisi olevan kuin rikkaruoho, joka saa kasvaa miten haluaa.
Kyllä lapset pitäisi opettaa käyttäytymään ihmisiksi, vanhemmathan siitä ovat vastuussa.
Hankala on katsoa vierestä, kun pienet pirttihirmut käpelöivät ja kopeloivat kaikkea vieraillessaan meillä.
Parhammillaan särkevätkin. Eikä itse kehtaa komentaa muiden lapsosia.
Siitähän tulisi vielä traumoja.
.
No joo, mut kyl me kiellettiin ja komennettiiin. Mut eihän siitä seurannut mitään muuta kuin äidin ja isän helmoihin juoksemista ja äiti ja isä paijasivat vain, neuvomisesta ei tietoakaan. Ei siis käyntikerralla oikein otetta niihin saanut. No sen verran, että juoksivat äidin ja isän helmoihin itkien mut kun isä ja äiti eivät mitekään kommentoineet kieltämisiä ja neuvomisia, niin ei se hedelmää kantanut.
Kova oli kuri lapsuudessani.
On hyvä että lapsia kuunnellaan nykyisin ja pidetään tasa-arvoisina perheenjäseninä.
Paapominen ei ole rakkautta myös liika suojelu kostautuu, jos ei koskaan koe pettymyksiä ja saa aina tahtonsa läpi tulee vaikeuksia selvityä itsenäisesti.
En jaksa puuttua muiden kasvatustyyliin, tein varmaan paljon virheitä aikoinani, ihan hyviä ihmisiä lapsistani kuitenkin tuli.
Itse olen monesti miettinyt tuota kuriasiaa lapsuudessani.
En koskaan muista tulleeni kuritetuksi.
Kaipa olin jo silloin oma kiltti ja nöyrä itseni. :))
Onnea, että lapsistasi tuli hyviä ihmisiä! Sitä varmaan kaikki isät ja äidit omistaan toivovat.
Omassa lapsuudessani, tällä älyllä, olisin tehnyt monta asiaa toisin, jos olisi tajuttu lapsen etu.
.
Ei lapsia tarvia piiskata, kyllä he puheen ymmätävät, eli kuri ei ole sama kuin ruummiillinen kuritus, kuin silloin "meidän" lapsuudessa monin paikoin, ei kaikilla tosin...
Hyv yötä, ei jaksa enää valvoa, marjasangollinen otti jo osansa. :)
No, ei tietankään tarvi. Kyllä lapsi puheen ymmärtää.
Kunhan vain älyllä hälle puhutaan.
Mullakin oli marjasanko, nyt on mehua pulloissa. :))
Mehumaija on hyvä kapine.
.
Olen joskus seurannut niitä, onko ne englantilaisia, vai amerikkalaisia "kauhukakaroiden" kasvatus ohjelmia, tai vanhempien koulutusohjelmiahan ne paremminkin ovat, niin niissä asiantuntijat käyttävät samaa metoodia kuin minä omilleni aikoinaan, - tottelematon ja kiljuva lapsi tiettyyn paikkaan tai huoneeseen ja antaa hänen huutaa niin kauan kuin tuntee tarvetta, - yleensä lapsi tuli raivosta tyhjänä syliin, ja kysyi "äiti kuulitko sinä miten minä itkin", silloin oli paijjauksen ja hellittelyn aika, "kuulin kuulin kulta jne." , esimerkkini on kahesta, ja etenkin yhdestä lapsestamme, hän oli hyvin vahvatahtoinen jääräpää..puhe ei meinannut mennä perille ei sitten millään..hän olisi kyllä ottanut vallan jos olisimme sen hänelle antaneet..
Periaattesta en ole koskaan samaa mieltä saksalaisen kanssa :)
En tunne lainkaan samaistuvani artikkelin kirjoittajaan, vai lienenkö ollut onnekas. Lapsillani on aina ollut joko koulutusmahdollisuus tai työtä ja työtä he ovat halunneet tehdä. Heidän lapsuudessaan meillä ei yksinkertaisesti ollut vara mennä talvilomille, eikä juuri ulkomaan matkoillekaan, ostella merkkivaatteita, omia puhelimia ym .
He hyväksyivät asian koska kavereidensakin vanhemmilla oli samalla lailla.
Nyt heillä on omat perheet ja lapsia. Kyllä vanhemmat ovat asettaneet aika tiukat rajat lapsilleen koskien läksyjen lukua , käyttäytymistä, jopa välipalojen syöntiä. Vaikka minua ei kyllä haittaa vaikka he ovatkin ensimmäisenä pulla ja kakkuvadilla. Hyvä kun tyhjentävät sen niin ei itse tule syötyä liikaa :)
Toivottavasti lastenlapset vuorostaan saavat haluamansa koulutuksen ja työtä päästäkseen oman elämän alkuun.
Kyllä varmaan tuota artikkelia saa arvostellakin.
Sinulla on olleet kunnon lapset, ja mukana hyvää onnea, että noin hyvin on mennyt.
Vanhempien vastuulla lapset kasvavat, heiltä lapset arvonsa oppivat.
.
Minulla on kaksi poikaa. Luonteet kuin yöllä ja päivällä kuten ulkonäkökin. Minun on ollut vaikea tukeutua johonkin teoriaan ja rajata mallia kasvatukseeni sillä se mikä käy esikoiselleni ei käy kuopukselleni.
Harvemmin kai kaikki perheen lapset ottavat vallan vanhemmiltaan, yksi voi koettaa koska on voimakkaampi luonne kuin toinen.
Mitä enempi perheessä on lapsia nokkimisjärjestemä jaetaan, yksi lapsi perheessä voi saada valtaa kun ei ole kilpailua.
Itse olin ainokainen, mutten ikinä mitään valtaa hamunnut. Olin kiltti tyttö.
Helppo lapsi.
Niin on kuin sanot, lasten luonteet ovat kovinkin erilaisia.
Hyvin olet poikasi kasvattanut, sen mitä kirjoituksiasi muistan.
Heidänlaisiaan nuoria miehiä Suomi kaipaa.
.
Yhtä asiaa tässä ketjussa ei kukaan muista, ei ainakaan ole huomauttanut. Suomessahan jo ehkä joskus 70-luvulla laadittiin laki, että lapseen ei koskaan eikä missään tilanteessa - vaikka millainen häirikkökohtaus olisi hänellä - saa koskea sormenpäälläkään, ei edes tukasta saa nipistää.
Siinä mentiin taas yli vastapään laidan, kun 70-luvun lapsien isät ja äidit lapsuudessaan useimmiten joutuivat pelkäämään koivuniemen herraa. Miksi aina mennään yli?
Miten pysäytät räyhäävän lapsen joka yleisellä paikalla kiljuu ja hosuu ja potkii hullun lailla - jokaisen lapsihan sen joskus tekee? Tai aamulla heittäytyy lattialle ja kieltäytyy lähtemästä päiväkotiin, tai kiljuu kaupan ostoskärryissä kun ei saa karkkia tai jotain muuta mikä silmiin on siinä hyllyjen välissä osunut? No, ei silloin tietenkään tukkapölly auta. Auktoriteetti täytyy hankkia jossain muualla kuin akuuttitilanteessa.
Tiedän, tiedän. Puhumalla. Useimmiten on silleen selvitty. Mutta jokaiselle vanhemmalle on tullut vastaan tiukempiakin paikkoja. Myönnän, olen joskus pistänyt lapsen parvekkeelle viilenemään. Tai jopa kiljaissut - tosin niin harvoin että lapset silloin jo pelkästä oudosta tilanteesta johtuen melkein hyppivät seinille säikähdyksestä.
Jämäkkyys, hyvät nuoret vanhemmat. Pitäkää se muistissa. Omilla lapsillani ei ole lapsia vielä, mutta uskon että eivät löllöile kasvatuksessa jos lapsia ilmaantuu. Saan pistää liittimet ristiin: hyvin meni, kunnollisia lapsia on.
Tein tänään pyörälenkin. Tietyllä kohdalla on tumman heimon talo, ja siinä lähellä oli kaksi reilut 10-vuotiasta poikaa kevyen liikenteen väylällä. Molemmat sanoivat minulle iloisesti että moi, vastasin samalla tavalla. Ajattelin että varmaan he moikkaavat kaikkia kevyenliikenteen väylällä kulkijoita, mutta kotona isäntä arveli että pojat moikkasivat koska tämä heimo todella kunnioittaa vanhempia ihmisiä. Niin se todentotta onkin (arvasivatkohan minut "vanhaksi" kypärän ja pyöräilylasien ja hoikan kropan takaa ;-/ ?)! Viime työpaikassani oli myös erittäin fiksu saman heimon miespuolinen työntekijä. Voi kuinka ystävällisesti hän aina suhtautui minuun, talon vanhimpaan työntekijään...
Arvot ja käytöstavat opitaan kotona. Kannattaisi ottaa oppia!
No tuo mainitsemasi -70 luvun sääntö, säännöksi se varmasti on jäänyt sen kummempia kauhukohtauksia.
Meillä on kaksi aspergerpoikaa tyttö. Saatte uskoa, että on ollut ja paljon tilanteita, jotka eivät puhumalla ole ratkenneet. Eivätkä pienellä eikä isommallakkaan "narraamisella" houkuttelulla. Heidän päätään kun ei käännetä.
Esim. kun kauppaan lähtö oli takkua täynnään, niin tilanteen jouduttamiseksi äitinä lupasi tietynlaisen jäätelön jokaiselle, joka ehtii kauppareisulle mukaan. Kotiin jäävä ei sitä saa.
Mutta tällaiset lupaukset eivät aspergerlapsen päätä käännä. Jos hän on päättänyt jurmuttaa ja jarruttaa lähtöä, sitä ei jouduta ei sitten mikään, mieluiten jää vaikka ilman jäätelöäkin.
Ja kun aspergerlapselle tulee mieleen, että nyt tuli ikävä serkkuja, ja sinne pitää päästä lähtemään heti, niin minkäänlainen keskustelu ei tuo tulosta, ei, vaan se itku, huuto ja räyhääminen, miksei jo lähdetä... se on loputonta, tunteja kestävää räyhäämistä kunnes uupuu huutoonsa ja räyhäämisensä ja nukahtaa.
Näihin kahteen aspergerlapseen verrattuna tyttö oli kuin taivaan enkeli, kasvoi ikäänkuin itsestään siinä sivussa. Murrosiässä sitten koetteli rajoja, mutta ohjakset pidettiin napakasti vanhemmuden käsissä.
Ei häntä suljettu minnekkään umpioon, vietiin kavereille ja paikkoihin, missä kävivät kavereiden kanssa, mutta vietiin ja haettiin. Tällöin taattin se, etteivät jää lojumaan ja vetelehtimään minnekkään nurkkiin.
Kun tuossa naapurikaupungissa on joka kesä sellaiset suurtapahtumat ja hän oli jo sen verran suuri, että olis voinut mennä linja-autossa. Mutta tahtoivat, että äiti, lähde viemään. Olin silloin äärimmäisen sairas, vasta syöpähoidot saanut, ja sen jälkeen puhkesi toinen vaikea sairaus, ja siihen tarvitsin kortisoonia. Äärimmäisen heikosti kainalosauvoissa juuri ja juuri pääsin liikkumaan.
Sanoin, että menkää linja-autolla, niin tyttö ja pojat sanoivat, että äiti, ota patja mukaan auton perälle (maastoauto) ja ylimääräisiä kortisooneja, että jaksat ajaa. Lähettäis mieluimmin sinun kanssa.
Se oli valtava arvostus mielestäni lapsilta. Niin minä otin ylimääräisiä kortisooneja, ja patja auton perälle. Nukuin sen aikaa autossa, kun lapset olivat suurtapahtumassa. Uskollisesti tulivat ilmoittamaan sovittuna kellonlyömällä ja anomaan lisäaikaa.
Ja näin sujui mukavasti se suurtapahtua. Tyttö kertoi, että hänen paras tyttöystävä oli umpikännissä siellä miesten riepoteltavana. Ja missä lie sitten yönsä viettänytkin. Kyllä kauhistutti minua ajatella, että sentään 14 vuotias on, ei vielä tarttes olla umpikännissä äijältä äijälle riepoteltavana.
Tämä tyttö olikin tapus, joka on ollut ylisuojeltu. Lapsena ei saanut käydä missään, ei tehdä mitään, ettei vaan satu mitään. Ainoastaan meidän kanssa pääsi jossain käymään kuten Ypääjän hevostilalla, kun otettiini aina mukaan, mutta missään muualla ei ollut saanut käydä. Helsingissäkin vain meidän mukana, ei muuten koskaan. Sitten tuo tyttö ottikin oikein pohjanmaan kautta irtioton kotoaan. Ja meidän tyttö taas koki inhotuksen tunteita tyttöystäväänsä kohtaan, kun sillai niin nuorena umpihumalassa hillui.
En ehtinyt opettaa lapsiani niin hyvin kuin äitini kotiaskareissa. Vähän hemmotteleva olen ollut, mutta omillaan toimeentulevia lapsistani on kasvanut. Kunnioittavasti he suhtautuvat minuun, eivät ole narsisteja. Koskaan ei ole sanottu pahasti, vaikka asioista on oltu eri mieltä. Näkyvät tuolla maailmallakin selviävän, luotan siihen.
No, jos olet kirjoituksiesi kaltainen, en yhtään ihmettele.
Hyvin oman itsesi tuntevalta vaikutat, ja varmasti olet oikeita tuntoja lapsillesikin välittänyt.
Hemmottelua lapsille kai pitää antaakin, mutta myös rajoja.
Hemmottelu ja lelliminen lienevät kaksi eri asiaa.
Meidän omaisuutta rikkoi eräs lapsonen täällä. Kun äidille asiasta kerroimme, oli hyvä, ettei hän rääpinyt silmiä päästämme.
Se siitä kasvatusvastuusta.
.
Kyllä, kyllä! Varsinkin nuorin poikani piti minua tossun alla. Poika on nyt yli kolmekymppinen. Silloin nuorena minun oli annettava kaikki periksi, olin yksinhuoltaja. Autokouluun piti ottaa lainaa ja sitä rataa. Vaikka jo silloin muut lapset olivat lähteneet kotoa, tämä lapsi kyykytti. Kun hän meni naimisiin, luulin, että nyt vihdoinkin saa rahat omaan käyttöön. Vaan eikö vieläkin pidä antaa pienestä eläkkeestä, etteivät hänen lapsensa kuole nälkään. Itse käyvät ulkomailla lomilla, mutta ruokaan ei riitä rahaa. Minulle on kertynyt velkaa niin, että kun eläke tulee, melkein kaikki menee velan maksuun. Onneksi kaksi muuta lastani tulevat toimeen omillaan! Tässä kuussa eläke on nettona noin 1100 euiroa, vuokra 600 euroa lainojen lyhennykset 600 euroa. Niin, niin yhteensähän tuo on 1200 euroa. Eipä itselleni sitten ruokaan jäkään rahaa.
No voihan nenä sentään. Lyö nyrkki pöytään, ja sano, että nyt se on loppu, rahan jakaminen.
Et sinä ole velvollinen rahoittamaan lapsesi toimeentuloa.
Etkä, varsinkaan, ulkomaanmatkoja.
Kiehuttaa pelkkä ajatuskin.
En voi ymmärtää, mitä lapsesi asiasta ajattelee??
.
Minä olen Eemelin mummo ja tykkään siitä, että lapsenlapseni on eloisa ja villi. Pitää mummonkin vikkelänä ja virkeänä - samoin vanhempansa saavat hyötyliikuntaa sekä aivojumppaa. Koko suku olemme liikkuvaa sorttia - emme jämähdä paikoillemme. Muut ihmiset kyllä taitavat vaan tykätä istua hiljaa kuin muumiot kirkossa, eivätkä siedä muiden mukuloita.
Kiva, että olet liikkuva luonnostasi, niin tulee varmaan Eemelikin olemaan.
Luojan lahja, jota ei kaikille ole suotukaan.
Eloisa ja villi lapsi, muttei kuriton, on ihana.
Emmie ole nähnyt kirkossa kuin yhden muumion, Rungiuksen.
.
Yhteiskunnissa on, osittain ympäri maailmaa, tehty lastenkasvatuksessa tosipahoja virheitä.
60-lukulaiset vanhemmat varsinkin, eivät ymmärtäneet että rakkauden sävelen ei olisi pitänyt koskea kompostiin laitettavia Koivuniemenherroja.
Risujen olisi pitänyt olla jokakodin komistuksia seinällä, Kärpäslätkän rinnalla, varoituksena tai koulutusvälineinä, eikä jättää koulutusta "Nokian nuoriso-ohjaajille" ja Poliiseille.
Sen aikakauden idänihmekin otettiin liian tosissaan ja lapset laitettiin pioneerileireille laulamaan vapaudesta.
Onneksi oli jokunen Partiolainenkin, heidän leireillään lausuttiin iltarukous ihan toiselle Herralle. Ja oltiin kurissa ja nuhteessa.
Jos homma lapsien kanssa on siten tahallaan sössitty, on turha huutaa yhteiskuntaa apuun.
Ottaa turpaan vaan, onnellisena ponnistuksistaan.
H.
Ouhhan hupsimati. Ollaan nykyisin sentään viisaampia, kun älytään, että lapsikin on jo pienenä ajatteleva ja tunteva yksilö.
Koivuniemen herroja tai rouvia ei meikä ole koskaan kotonaan nähnyt, naapurissa kylläkin.
Kärpäslätkästä sain juuri täräyksen.
60-luvulla oltiin vapaan kasvatuksen lumoissa, ja kuviteltiin, ettei lasta tarvi lainkaan kasvattaa.
Turppaita ei kenenkään pidä ottaa.
.
Jees, me vanhemmathan ollaan aina syyllisiä kaikkiin mahdollisiin virheisiin lastenkasvatuksessa. Oikeestaan tykkään kyllä että me ollaan selvitty suhteellisen hyvin paperein tehtävästämme ottaen huomioon olemattoman koulutuksen, täydellisen työkokemuksen puutteen ja ollessamme melkein vielä itse lapsia kuin aloitimme tehtävän. Joskus olen kyllä ihmetellyt miten munkin muruni selvisivät ihan elävinä minunkin kasvatuksestani (lempeä, mutta hiukan hajamielinen äiti).
Uskonkin että lapset ovat minua kasvattaneet ihan yhtä paljon kun minä heitä.
Mikä monissa nykyajan vanhemmissa häkellyttää on heidän täydellinen antautumisensa omille lapsilleen. Lapsille maksetaan palkkaa kotitöistä jotka kuuluvat kaikille perheenjäsenille iän, koon, ajan ja mahdollisuuksiensa mukaisesti, perheen ateriat koostuvat lasten valitsemista ruoka-aineista, perheen vapaa-aika on täysin pingoitettu lasten mieltymysten, harrastusten ja leikkitovereiden aktiviteettien ympärille, lapsille ei saa sanoa EI paitsi korkeintaanjos henki on vaarassa.
Työssäni tapaan näitä omien lastensa ehdoilla eläviä aikuisia aivan riittävästi.
Tuotapa tuota, mitä viimeisessä lauseessasi kirjoitat, tarkoitan minäkin.
Ennen ei lapsia huomioitu, kuunneltu, nyt tuntuu, että joissakin perheissä heistä kasvatetaan tyranneja. Mitenhän he sopeutuvat vaikkapa kouluun, jos samaan luokkaan sattuu muutamia samanlaisia.
Minunhan ei pitäisi koko asiasta kirjoittaa, kun ei ole omaa kokemusta, ja toisia on helppo asiaa tuntemattoman arvostella.
Ei minusta ole oikein ruokkia lasten narsistisia ominaisuuksia, eikä ole oikein maksaa joka roskapussin viemisestä. Eikä yleensäkään tehdä lapsista perheen päähenkilöitä, määrääjiä.
.
Lahjoja kun antaa lapsille, ei kiitetä, eikä olla niihin tyytyväisiä...
Kun ei tykätä, ei tukita. Jätä rahat pörssiisi! Laita vaikka Lottoon.
Senkin ryökäleen sarakemaksu nousee. :(
.
Joo menkää te mummot ja papat vaan pajatson ääreen, pingoon, tai marketin rahapelin ääreen. Ne on kielletty lapsilta, joten siellä saatte olla rauhassa.