Hätä.....

Eipä ole, ei ole siistiä, ei asiat järjestyksessä. Mutta jospa se noutaja ei vielä sittenkään tulisi, vaikka se prostuassa on jo monasti käynytkin. En ota stressiä näistä asioista. Jos kupsahdan, tytär tulee isälleen avuksi.

Ajattelin tätä äitimme kuoleman jälkeen.
Siellä rakkaassa lapsuuteni kodissa oli kaikki samoin kuin silloin,kun äitini vielä eli,oli siellä ,se oli hänen koti ja meidän lapsuuskoti.
Äitimme oli sairaalassa ennen kuolemaansa noin 3.kuukautta ja kun menimme lapsuutemme kotiin äitimme kuoleman jälkeen kaikki oli siellä niin,kuin äitimme oli sieltä lähtiessään jättänyt.
Hirveä ikävä,kaipaus mutta samalla tosi asioitten tunnustaminen.Äiti ei enää tule takaisin.
Äidin kylpytakki,äidin pyyhe,äidin laittama liina pöydällä.

Täällä tuntuu,kuin äiti olisi täällä vieläkin,äiti on nyt enkeli, hänen sielu viipyy vielä täällä hänen kodissaan.Mitään emme halua muuttaa täällä vielä,hengessä 'itimme asuu täällä niin kauan,kuin me häntä kaipaamme.

Eräs lääkäri sano mulle ettei kannata stressata asiolla itteään sillä se vaan auttaa syöpää kasvamaan paremmin,joten yritän ottaa lunkisti asiat. Tietysti välillä pukkaa pientä stressiä päälle tulemaan kun kaikki asiat ei mene niin ku toivois,mutta kotihommat hoidan sillo kun tuntuu siltä että ne jaksaa tehdä ja jos ei malli kelpaa miehelle tai lapsille tehköö sit ite ne .Pois lähtöä en juurikaan ajattele se tulee sit ku tulee enkä tosiaan ainakaan mieti sitä missä kunnossa koti on silloin kun lähtö tulee ja mulle on iha yks ja sama mitä puhuvat sit kun oon poistunu täältä sillä enhän minä ole sitä kuulemassa. Ja vaikka tautini on parantumaton voipi olla et poistun täältä vasta 10v päästä.

Kukaan ei tiedä päiviensä määrää,ei edes täysin terve,voi joutua onnettomuuteen,tai tapaturmaan joutua-