Olen hankkimassa kissanpentua joka tulee luovutusikään hieman koulujen alkujen jälkeen. Ajattelin että voisin ottaa sen aiemminkin koska pystyisin olla koko päiväisenä kotona kouluttamassa kissaa mm. sisäsiistiksi
Edellinen kissani tuli meille muistaakseni juuri siinä 11 viikkoisena eikä mitään haittoja tullut. Mietin vain että olisiko aivan kamalaa ottaa pentu 11 viikkoisena?
Edellinen kissani tuli meille muistaakseni juuri siinä 11 viikkoisena eikä mitään haittoja tullut. Mietin vain että olisiko aivan kamalaa ottaa pentu 11 viikkoisena?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei, täällä maalaiseläinlääkäri : )
Omat lemmikkikissamme tulivat meille noin 9-viikkoisina, ja niistä on tullut mitä mainioimmat perheenjäsenet (sisarukset 2 kpl).
Henk.koht. en pysty näkemään miksi kissapennun tulisi vaihtaa kotia 3- eikä 2-kuisena. Alle 7-viikkoisten kissanpentujen kodinvaihto on ongelmallista, seuraa ripulia, ovat tapaturmaherkkiä jne. mutta kun verrataan koiranpentujen suositukseen luovutuksesta uuteen kotiin 7-8 viikon iässä niin pidä 8-9 viikon ikää kissanpennulle erittäin hyvänä ellei ihanteellisena uuteen kotiin sopeutumisen kannalta. Eli suunnitelmasi on ihan OK.
Rotukissankasvattajilla on omat ideologiansa, joihin en puutu : )
Kiitos vastauksesta! :)
Ehdotan tätä luovuttajalle ja toivon että hän suostuu siihen vaikka en näe ongelmana vaikka saisinkin kisun viikkoa myöhemmin!
Kiitos vielä kerran! :)
Hei "maalaiseläinlääkäri"! Taidat olla vähän pihalla, sillä nykysuositusten mukaan koiranpentujen luovutusikä olisi 9-12 viikkoa eikä enää 7-8 viikkoa.
Ja mitä kissan luovutusikään tulee, niin siinä painaa nimenomaan sosiaalistuminen kissaksi eikä niinkään ripulit.
Kun kerran "maalaiseläinlääkäri" olet, niin kerroppa samalla mikä rehu on parasta emolehmälle, mikä on pihaton paras lämpötila ja kumpi on tuottavampi ylämaankarja, friisiläinen vai ayshire?
Jos on kysymyksiä "kaupunkilaisdiplomaatille" niin itse voin puolestani niihin vastailla yhtä asiantuntevasti kuin "maalaiseläinlääkäri" omiinsa :))))))))))))))
Ei iällä ole väliä. Eläin on luov."kunnossa",kun se pystyy itse syömään riittävästi jaksaakseen...
Ja luonnossa emo "luovuttaa" vasta noin 16 viikon ikäiset pennut, että se siitä sitten;)
Pelkän syömisen omistuminen ei ole tae pennun selviämisestä luonnossa. Siihen selviämiseen tarvitaan hyvin paljon muutakin ja oikeastaan enemmän juuri sitä muuta. Tuo syömisen aloittaminen on yksi niistä vanhoista kliseistä "pentu osaa jo syödä lautaselta, se on valmis uuteen kotiin"- jutuista. Kun ei saa verrata ihmislapseen, niin otetaan erottava tekijä mukaan. Lapsille on olemassa kaikki mahdolliset apukeinot selviämisen kannalta, kissanpennun on selvittävä omillaan. Siihen emon ja sisarusten opit tähtää, jos niitä ei ole kunnolla hoidettu ei pennun elinmahdollisuudet ole kovin edulliset. Luonnossa sellainen pentu tulisi nopeasti syödyksi tai muuten tuhotuksi, ihmisen kanssa se selviää mutta käytösongelmat aiheuttaa kiertolaisen elämän kissalta sitä kysymättä.
Miettikää mitä olette tekemässä, riippumatta siitä oletteko luovuttamassa tai ottamassa liian nuorta pentua. Älkääkä ikinä verratko koiraa ja kissaa toisiinsa tässä suhteessa, ne ovat täysin eri asia.
Meillä tuli entinen kissa (joka kuoli kevättalvella ns. vanhuksena) 6-viikkoisena ja siitä kasvoi topsa poika - oli kova kisu hiirestämään ym ;) Eli hyvin voi mennä nuorempienkin kisujen kanssa.
Mitä tuli uudet kisut (pari pentua, eivät sisaruksia) kevättalvella niin ne oli keski-iältään 12 viikkoisia - ja ovat kovia touhumaakareita ja riehupettereitä ;)
Kaverini otti pennun siinä 8 viikon ikäisenä ja mitään ongelmia ei ole ilmennyt, pentu on nyt n. 4kk. Itse otimme pentumme 11 viikon ikäisenä ja hän on nyt 8 kk, eikä hänelläkään mitään ongelmia esiintynyt. Kaikki on mennyt itse asiassa erinomaisesti! :)
Aika vähän aikaa on kulunut jos pentu on otettu 8 vk iässä ja on nyt 4 kuinen. Mitenhän siinä ajassa ehtii sanoa tulevaisuudesta vielä mitään? Ne ongelmat kun tuppaa ilmaantumaan siinä vaiheessa kun kissan pitäisi olla aikuinen. Pennuille omistajat sallii vähän enemmän hömpötyksiä, vaan kun kyseessä on isokokoinen kollinrutjake, ei ne olekaan enää niin kivoja juttuja.
Ja jälleen kerran totean sen, että itse olen nähnyt paljon 12 viikkoisena ja myöhemmin luovutettuja pentuja, niillä ei ole yhdelläkään ollut ongelmia. Mutta likimain kaikilla niillä taas on ollut jotka on luovutettu liian aikaisin. Totean myös sen, että vaikkei itsellä ole ongelmia ollut, monella muulla niitä on.
11 viikoista en pidä niin alaikäisenä, mutta 8 viikkoinen sitä selkeästi on. Kun kissat ovat vapaasti ulkoilevia, ei ongelmia omistajat edes näe samalla tavalla kuin sisäkissojen kohdalla. Osa taas ei edes tiedä mitkä on riittävän ikäisenä ja liian nuorena luovutetun pennun erot, jos ei ole sellaista koskaan nähnyt.
Keksi parempi provo kuin iänikuinen luovutusikä, vapaa/valvottu ulkoilu, saako kissan tappaa tai voiko kanaa antaa raakana vai ei!
Ihan kamalaa on se että sulla ei ole kesällä muuta tekemistä kuin keksiä toinen toistaan typerämpiä aloituksia toiveella että joku onneton käy koukkuun.
Talvella voidaan kisailla tyhmyysolympialaisissa täällä netissä, mutta eikö nyt Suomen suvessa olisi parempaakin tekemistä?
Onkin viime aikoina ollut aika paljon selviä provoja palstalla, oliskohan koulujen alkamisen läheisyys syynä vai mikä?
huoh...sen näkee pennusta onko se valmis vierotettavaksi 8viikkoisena. rotukissoja varten on se 12viikkoa. sit se on yleistetty maatiaiskissoillekkin. ite luovutan viim. 12viikkoisena mutta jos alkaa pentu viertottuun emosta ja itsenäistymään hyvään suuntaan niin voin HARKITA 8viikkoisena. eli yleensä se on ollut 10-12viikkoinen.
Ikävä vaan, ettei ihmisestä ole kissan vaistojen tai muunkaan oppimisen asiantuntijaksi kun vieroituksesta puhutaan. Jos täälläkin pelkästään kissan ruokinta aiheuttaa ilmiselvää virheellisyyttä, miten ihminen osaisi päätellä kissanpennun itsenäistymisen vaiheista tarpeeksi? Vastaan tähän; ei mitenkään. Vasta sitten kun ihminen pystyy suhteuttamaan kaiken kissan lajityypillisen käytöksen ja ruokinnan, vasta sitten hänellä on edes vähäiset mahdollisuudet pystyä päättelemään pennun kehityksen vaiheita.
Tähän otan esimerkiksi mm. eläintarhat, hyvin simppeli esimerkki. Siellä ei koskaan lähdetä liikkeelle ajatuksella "se nyt on vaan .... ja sille pitää sopia se ja se ruoka tai se ja se toimintamalli". Siellä AINA otetaan selvää eläimen luontaisista tavoista ja vaistoista sekä ruokinnasta, ennen kuin edes mietitään eläimen ottamista eläintarhaan.
Ikävä kyllä kissan kohdalla se ikivanha tapa, "ne on aina pärjänneet tai ne on aina sitä ja tätä", on ihmisten mielissä. Tosin edelleenkin täällä ne on yleisesti vain trollien ja provojen mielipiteitä, joiden tarkoitus on vain aiheuttaa kirjoituksia ja riitelyä.
Jos minun mielipiteitäni joku pitää provoina, niin ihan siitä vaan. Kunhan perustelee ne ja ottaa selvää ensin kissapetojen elintavoista ja lajityypillisestä ruokavaliosta. Sen jälkeen voimme keskustella aiheesta, sitä ennen ne yritykset on vaan edelleenkin provoja ;)