Omakustanne?

Ei kai siinä kummempaa: selvität painotalot, hommaat ISBN- ja EEA -koodit ynnä muut, suunnittelet ja toteutat markkinoinnin, brändiajon ja haastatteluehdotukset, lähetät kriitikoille tekstin, käsikirjoitusmainoksen tai kirjan, jotka eivät innostu. Myyt ja myyt, huomaaet, että ostajien löytäminen voitollisesti on vaikeaa. Kirjasi unohtuu, katoaa, vanhenee tai ei koskaan saa mitään huomiota. Books on demand lienee järkevintä, kun kirjojen määrä on maailmassa se mikä on...

MUTTA:

eikö mielekkäintä ole antaa kustantajan hoitaa ammattimaisesti koko homma, että saat itse keskittyä taiteilijan työhön: uuden ja originellin taiteen luomiseen kirjallisella sektorilla?

Ohjeita löytyy tuolta: www.omakustanne.com

Siellä näkyy olevan joku opaskirjakin.

Eiks ne oloe aika huonolatuisia, räikeät kansikuvat, painovirheitä täynnä?

Minne hemmettin sen markkinoinnin voisi hoitaa, kun ei ole mitään suhteita?

Vaan en tä jos ei muuten saa läpi?

No niin - omakustanteessa pitää olla omakustannekirjailijalla paljon laatuvaatimuksia, koska niitä ei osata odottaa. Jos omakustanteen taso on hyvä, voi se yllättää kriitikot ja lukijat.

Kaikkien käsikirjoitusten ei tarvitse mennä läpi.

Ota yhteyttä turhamaisuuskustantamoihin, maksa niille ja anna kirjojen ilmestyä kirjakauppojen hyllyihin. Ei kai siinä muuta. Mediapinnasta voisi aloittaa. Kuuluisin suomalainen turhamaisuuskustantamo, varsinainen laadukkaan vanity pressin edelläkävijä.

No, vakavammin sanoen: mitä kirjallista genretä teoksesi edustaa? Toisinaan tietokirjoilla voi olla tilausta omakustannepuolella, esim. lääketieteen, matematiikan tai tekniikan puolella...

Luin tuon omakustantajan perusoppaan ja se antoi ainakin minulle paljon uutta tietoa. Olisi kiva kuulla jonkun omakustantajan kommentti siitä.

Omakustantajan kannattaa ajatella myös, että hän saa kyllä rahalla kirjansa painettua, mutta ei myytyä. Kirjakaupat eivät omakustanteita ota hyllyihinsä, ja mahdolliset maksavat asiakkaat ovat tuttuja.
Siis jos haluat lahjoittaa kirjasi ihmisille jotka eivät sitä lue, ryhdy omakustantajaksi.

Entä jos omakustannekirjan julkaisisi vain ekirjana? Säästäisi painokulut. Näkyy tuo opaskirjakin olevan vaan sähkökirjana. Mahtaako kukaan maksaa siitä, kun maksu on vapaaehtoinen.

Niin, ei ainakaan merkittäviä summia, uskoisin.

Mutta osaavatko lukijat löytää teoksen? Mikä on genre? Nimelläkin on tietysti merkityksensä. Yleensä uusien nimien lanseeraus hyvän aikaa, usein vuosia ja vuosia, silti suurin osa innokkaista lukijoista ei tunnista nimeäsi. Mutta sehän on tietysti luonnollista. Omakustannesikoiskirjailijan osa on olla helposti varjoissa, ellei aihe kirvoita julkisuutta - siltikin myynti voi olla vaatimatonta, ellei olematonta. Paljon on kiinni genrestä.

Entä jos ei ole mitään tiettyä ahtaasti rajattua genreä?

No sellaisen markkinoinnissa tietysti on tärkeää kielellinen taituruus, hahmopsykologian ja aiheen käsittelyn omintakeisuus, odottamattomuus ja yhteys uuden ja tulevan kirjallisuuden välillä, esim. postindividualismi.

jessessssss sentään kun täällä taas pohdiskellaan että pitäisikö vai ei. Parasta vaan touhuta ja printtailla niitä kustanteitanne
ja nauttia kaikesta siitä höösäämisestä ja touhottamisesta, se se vasta
postindividualismista

onkin ! Minullakin se
juokse pupu juokse ............. >
... jumprahuiti williä

!!!

Niin, voihan ottaa sellaisen ovelan lähestymistavan kuten scarabaeus, että julkaisee omakustanteen esikoisteoksena pseudonyyminä ja julkaisee toisen teoksensa kaupalliselta kustantalla, jotta voi osallistua esikoiskirjailijakilpailuun by HS. Ei hassumpaa.

Mielestäni kirjaa kirjoittaessa ei pidä ajatella kirjallisuutta ollenkaan. Ei mennyttä, eikä tulevaa. Kun pyritään luomaan eläviä hahmoja, ei teoriollakaan ole niin merkitystä. Tärkeintä on, että kykenet asettumaan luomasi hahmon asemaan. Miltä tuosta ihmisparasta tuntuu? Kuinka se reagoi vastoinkäymisten ja ristiriitojen edessä? Millaisia selviytymiskeinoja hän käyttää? Tai mitä hänen ajatuksissaan liikkuu, kun hän rakastuu vaikka aidantolppaan?

Tuota kaikkea kuvaa yksi, vaikkakin jo loppuun kulutettu muotisana, tunneäly.

Ei tietenkään haittaa, jos tietää mitä postiindividualismi, tai hahmopsykologia tarkoittaa. Jos asia oikein kovasti vaivaa, voi termit selkeyttää itselleen alan kirjallsuudesta. Nehän eivät ole mitään salatiedettä. Ja mikä parasta, noita kirjoja lainataan myös alemman kouluasteen suorittaneille. Niin rikkiviisasta ja kaikenoppinutta ei olekaan, joka ei joutuisi selvittämään taustatietoja itselleen vieraista asioista.

Kysymys on tietenkin teorian soveltamisesta oman taideanalyysinsä kanssa, jonka synteesissä syntyy elävää kirjallisuutta. Kirjoittaessa nämä kaikki on tietysti jo mietittynä, kieli koeajettua ja montaa kertaa testattua.

Termit eivät ole vain termejä, niillä on muutakin kuin semanttinen merkitys eli se on muuttunut semantiikasta semiotiikaksi. Tietenkin. Hyvänen aika, mistä muusta voisi olla taiteessa kysymys kuin merkitysten, uusien ajatteluväylien avaamisesta?

Kiitos, Wisdom of Face.

-- mistä muusta voisi olla taiteessa kysymys kuin merkitysten, uusien ajatteluväylien avaamisesta? --

Sopii minulle.

Ja tämä kaikki aiheesta "miten toimia, jos aikoo julkaista omakustannekirjan". Mikä voisikaan olla parempi reitti avata uusia ajatteluväyliä kuin omakustanteet?

Miksi, ei utsin, jos se osataan markkinoida ja tiedottaa niin, että kuluttaja löytää teoksen. Valitettavasti niin tapahtuu hyvin harvoin. Sanoisin näin: ensin julki kaupallisella kustantajalla, luoda ura siellä ja sitten siirtyä omakustantajaksi, kun on kentällä tunnistettava nimi. Esimerkkinä Kaari Utrio.

Eli siis esikoiskirjailijan kannattaa ensin julkaista kaupallisella kustantajalla, vasta myöhemmin siirtyä omakustantajaksi? Ei se ole ehkä huono idea. Kun on valmis lukijakunta kuin Utriolla, on markkinointi varmasti helpompaa ja silti suht tuottoisaa.

Tätä asiaa voisi miettiä ihan omakohtaisesti. Kuinka moni olisi valmis ostamaan täysin tuntemattoman tyypin tekemän kirjan, jota ei olisi myynnissä missään kaupassa, jota ei mainosteta ja jota olisi mahdoton saada. Maksaa siitä 25 - 30 e.
Tunnettehan teokset:
Juhani Pynnönen: Oma maailmani
Tuulikki Nieminen: Pahat sudet haukkuvat
Onni Taalas: Julma murha onnenpesässä

Mä olen kiinnostuneempi Arthur Rimbaudin ja Paul Verlainen lyriikkatuotannosta.

Tietokirjalla, joka avaa jotakin uutta, voi olla mahdollisuuksia omakustanne ja e-kirja -maailmassa.

Heh heh, nimimerkki 5 3 omakustannekirjailijat eli Pynnönen, Niminen ja Taalas, ovat ihan omasta päästä vedettyjä. Se oli vain esimerkki, eli rakas ystäväni Scra... ei todellakaan voinut niitä googlesta löytää. Kun eivät ole siellä. Heitä ei ole olemassa, koska keksin ne ja heidän loistavat omakustanteensa kymmenessä sekunnissa.
Pitäisikö Scra... mennä juoksemaan niiden pupujensa kanssa, tai sitten sinne talvilomalle etsimään hyvää ja edullista divarilukemista, jotka hän sitten sijoittaa lumihankeen ja lämmittää takan.
Kirjoja luetaan, ei hukata.

Ongelma kirjallisuuden nykytilassa on mielestäni se, että niitä julkaistaan niin tolkuttomasti ja painopiste mainonnassa on bestseller -osaston ja isojen kirjallisuuspalkintojen nappaajien puolella. Käännöskirjallisuudessa on sama juttu, joten lukija joutuu aina hyväksymään sen, että tarjontaa on niin paljon enemmän kuin aikaa lukemiselle löytyy.

Joten... omakustanteiden nouseminen suureen tietoisuuteen on todella, todella vaikeaa. Muutenkin, kirjoja ostavien lukijoiden määrä on maailmassa vähentymässä. Itse ostan noin 15-30 kirjaa kuukaudessa, mutten muista koskaan ostaneeni omakustannetta. Joko en ole niihin antikvariaateissa, kirjakaupoissa törmännyt tai ne eivät ole herättäneet suuria intohimoja.

Tuo on hassu ajatus, että jos ei läpäise kustantamoiden seulaa, on kirjantekele auttamatta huono. Miksi kirja olisi huono jos se ei sovi muutaman kustantajan ohjelmaan??

Älkää hyvät ihmiset luovuttako jos muutama kustantaja sanoo että ei sovi..

Uskon että omakustanteiden määrä tulee lisääntymään ja sitä myöden myös editointipalveluiden kysyntä.
Mistä esimerkiksi löydän kustannustoimittajan, jolle voisi palautteesta maksaa? Omakustanteen ei käsittääkseni tarvitse olla "täynnä virheitä" tai muuten laaduton, voihan sen työstää ja hioa miten virheettömäksi tahansa, kunhan saa siihen apua.

"Mistä esimerkiksi löydän kustannustoimittajan, jolle voisi palautteesta maksaa?"
Itse ajattelin alkaa yrittäjäksi.
Mutta: tuntiveloitukseni on 40 e ja yhden kokonaisen kässärin lukemiseen ja analysointiin menee työaikaa n. viikko. Jos et usko, kokeile itse. Eli n. 1500 e palautteesta ja korjausehdotuksista, ja silti kirja ei tod. näk. läpäise seulaa. Voit itse laskea, kannattaako.