Synnyttävä tarvitsee suojan ihmiskauppiaita vastaan

Mikko Nummelin Uusi Suomi.

Oliko kysymyksessä tämä uutinen.

http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/73594-suomessa-ei-pitaisi-hyvaksya-sijaissynnytyksia-eika-epaeettisia-adoptiokaytantoja
---

Mitä hemmetin kiihkoilu-sekoilua tämä taas on?

Olen ollut työharjoittelussa synnärillä eikä siellä ketään painosteta antamaan lastaan adoptioon, vaan se on aina äidin päätös. Ihan naurettavaa viljellä tällaista huuhaata faktana.

Vai tilapäisiä talousvaikeuksia tai huono läheisverkosto ja sen takia adoptioon? :D Eiköhän niitä ole joskus jokaisella. Olkaa ihan huoleti odottajat ja synnyttäjät, ei keneltäkään tavalliselta ihmiseltä viedä lasta synnytyspediltä eikä mistään muualtakaan.

Miksi Suomi tuomittiin ihmisoikeusloukkauksista?
"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle kaksi tuomiota meidän perheemme ihmisoikeuksien loukkaamisesta, eli tapaus K & T vastaan Suomi. Nyt professorit, lehtorit, Stakesin tutkijat ja sosiaalityöntekijät kilvan todistavat, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Vain lisää rahaa tarvittaisiin viranomaisille - ei meille perheille, jotka taistelemme köyhyysrajan alapuolella lastemme puolesta (HS 12.5., 15.5.,17.5., 18.5.). Suomen hallitus on ilmoittanut sosiaali- ja terveysministeriön suulla, ettei perheellemme mitään väärää ole tehty, vaan tuomioista valitetaan (HS 29.4.).
Professorit kertovat, että meillä tehdään korkeatasoista moniammatillista työtä, asiat tutkitaan syvällisesti ja analysoidaan huolella omaisten kanssa, vanhempien oikeudet turvataan ja vanhemmuutta tuetaan, lapsen etu ja oikeus toteutuvat. Jos asiat ovat näin hyvin, niin miksi Suomi tuomittiin?
Kokemuksemme on, että viranomaisen näkökulmasta perhe on syyllinen jo periaatteellisella tasolla. Valitukset hallinto-oikeuksiin eivät auta, vaan viranomainen on oikeassa ja toimii rikkeettömästi. Ihmisoikeustuomioistuin oli eri mieltä, mutta se ei näytä keskustelijoita kiinnostavan, vaan vedotaan siihen, että jotkut vanhemmat ovat riideltyään metrossa poistuneet ja vauva on jätetty vaunuun. Äärimmäisillä esimerkeillä kaikki vanhemmat saadaan yleisön silmissä syyllisiksi ja kaikki viranomaistoimet oikeutetuiksi.
Jouduimme työttömyyden ja velkaantumisen vuoksi hakemaan toimeentulomme sosiaaliluukulta. Mikä on nöyryyttävänpää kuin lukea papereista, että äiti käyttää liikaa rahaa tupakkaan, ja perhe on tuhlannut lastenlehtiin. Kontrolli joka meihin kohdistui oli liki täysipäiväistä. Siihen riitti rahaa.
Neljä vuotta meidät alistettiin vasten tahtoamme niin sanottuun tehostettuun perhetyöhön. Kodinhoitaja istui kolme tuntia viikossa sohvalla kutomassa sukkaa ja kyselemässä intiimejä kysymyksiä esim. mitä ehkäisyä käytämme, ja raportoi kaiken sosiaalitoimistoon. Siihen riitti rahaa.
Loputtomiin stressaaviin kokouksiin, joihin on osallistunut vähintään neljä työntekijää, on ollut varaa, vaikkei tilaisuuksissa ole otettu huomioon, meidän tarpeemme ja toiveemme. Tämäkö on vanhemmuuden tukemista?
Olemme tavanneet huostaan otettuja lapsiamme kohta 7 vuotta kerran kuukaudessa tarkasti valvottuina, kertaakaan he eivät ole päässeet luoksemme valvomatta. Lautakuntakin totesi, ettei mitään syytä rajoituksiin ole, vaan valvonnan syy on se, että lasten tulee juurtua sijaisperheeseen.
Pyysimme 40.000 mk korotonta lainaa elämäntilanteemme korjaamiseksi. Valkoisilla mersuillaan kokoukseen tulleet lautamiehet muuttuivat pelkästä ajatuksesta vihreiksi. Kuitenkin lastenkotisijoitus maksoi noin puoli miljoonaa ja sijaisperheelle korvataan 7000 mk kuukaudessa. Sosiaalityöntekijälle korvataan erikseen, että hän viikonloppuina valvoo tapaamisia. Koko projektiin palaa rahaa runsaat 3 miljoonaa kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
Sen jälkeen kun lapseni riistettiin minulta synnytyspöydältä, en ole koskaan saanut tavata häntä luonnollisissa olosuhteissa. Minua on tarkkailtu kuin matoa purkissa ja kirjattu asiakirjoihin, että en ota luonnollista kontaktia lapseeni. Sitä on pidetty perusteena sille, ettei lasta voida kotiuttaa. On ollut ylivoimaista käyttäytyä äitinä tällaisen tarkkailun alla, kun lapset on lisäksi opetettu sanomaan sijaisäitiä äidiksi. Minä en ole mitään.
Kun toivuin huostaanoton aiheuttamasta stressiperäisestä psykoosista ja lääkärini totesi minun tervehtyneen ja kykenevän hoitamaan lapsiani, lastensuojelu lähetti asiakirjat tietämättäni helsinkiläiselle lastenpsykiatrille, joka tunnetaan Suomessa siitä, että hän kirjoittaa maksusta halutun lausunnon. Rahaa ei säästelty. Tämän lastenpsykiatrin ja sittemmin myös turkulaisen lastenpsykiatrian professorin mielestä suojelukohde oli sijaisperhe ja lasten olisi hyvä tavata meitä vanhempia vasta murrosiässä. Lausunnot annettiin meitä tai lapsiamme tapaamatta ja ilman oikeutta kommentoida niitä.
Kun minä isänä hoidin vauvaamme lastenkodissa ja kotilomilla työntekijät antoivat arvosanaksi 10+. He totesivat, että lapsella on edellytykset kasvaa emotionaalisesti tasapainoiseksi ja mahdollisuudet kotiuttamiseen ovat hyvät. Lasta ei kuitenkaan kotiutettu, koska annoin äidin käydä asunnossani katsomassa häntä. Minun olisi pitänyt katkaista suhteet 100%:sesti.
Viranomaisten laiton menettely kansalaisia kohtaan ei näytä kiinnostavan professoreja ja muita asiantuntijoita, vaan todistellaan kuorossa, että Suomessa kaikki on hyvin ja lapsen etu toteutuu, rahaa vaan tarvittaisiin lisää viranomaistoimintaan. Sitä säästyisi runsaasti, jos tuettaisiin lapsen omaa perhettä, eikä kylvettäisi rahaa ympäriinsä sen todistamiseksi, että vanhemmat ovat kelvottomia."
K ja T vastaan Suomi

Lastensuojelulla ei ole enää mitään tekemistä lasten ja perheiden auttamisen tai suojelun kanssa. Siitä on "kasvatuskumppanidensa" kanssa tullut asiakashankkija ja sisäänheittäjä erilaisille lapsikauppaan erikoistuneille yrityksille.

Kun lapsi on saatu lastensuojelun asiakkaaksi erilaiset julkisrahoitteiset sijaishuollon etujärjestöt, yhteistyökumppanit ja yritykset mm. Ensi- ja turvakoti, Diakonissalaitos, Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylä ry, Nuorten Ystävät ry ja yksityiset perhekodit alkavat lastensuojelun avustuksella kilpailun siitä, kuka saa kaapatun oman laitoksensa julkisrahoitteiseen ja huippukalliiseen laskutukseen mahdollisimman pitkäksi aikaa. Kunta puolestaan saa lastensuojelukertoimen perusteella valtionavustusta vain huostaanotetuista , joten sen kannattaa panostaa niihin, ei perheiden tukemiseen avohuollossa. On sama vaikka huostaanotto osoittautuisi myöhemmin aiheettomaksi tai väärin perustein tehdyksi. Lasta ei välttämättä palauteta silloinkaan sijaishoitajien ja lapsen kiintymyssuhteeseen vedoten tai palautus tapahtuu vasta vanhempien vuosien oikeustaistelun jälkeen.

Lastensuojelu katsoo jopa asiakseen ja oikeudekseen tuottaa asiakkailleen kumppaneidensa yritysprofiiliin sopivia ja huostaanottoa edellyttäviä ongelmia, jopa diagnooseja ja perusteettomia rikosepäilyjä. Vanhemmat ja lapset pakotetaan turhiin ja loputtomiin tutkimuksiin, joiden tuloksia vääristellään haluttuun diagnoosiin tai stereotyyppiseen asiakasprofiiliin sopivaksi. Tavallista on, että ongelmattomuudesta, syyttömyydestä lastensuojelun keksimään rikokseen tai hyvästä vanhemmuudesta todistavat tutkimustulokset "hukkuvat " , niitä ei merkitä asiakasdokumentteihin eikä varsinkaan huostaanottohakemuksiin tai pelkät alustavat ja lastensuojelun itsensä usein aiheetta määräämät tutkimuskäynnit yritetään saada paperilla näyttämään hoitokontakteilta esim. insesti-, väkivalta- , päihde- tai mielenterveysongelmiin.
Asiakkaille kirjauksia ei usein edes näytetä eikä heillä ole oikeutta korjata niitä. Neurologian puolelle kuuluvia lapsia pidetään turhaan psykiatrian puolella välittämättä siitä, että annettu "hoito", jos sellaista ylipäätään on olemassa, ainoastaan pahentaa lasten tilannetta.

Lapsibisnes on tuottavaa liiketoimintaa, jota ei valvo kukaan eivätkä lastensuojeluviranomaisia koske normaalit esim. terveydenhuollon vastuu- ja korvausvelvoitteet virheistä ja vahingoista. Yksi ainoa aiheetta, usein peruspalvelujen puuttumisen takia lastensuojeluun joutunut lapsi tuottaa Ensi- ja turvakodille muutamassa kuukaudessa hoito- ja tutkimuskuluina helposti 50 000 euroa ja Diakonissalaitokselle kaksivuotisessa " intensiivihoidossa" yli 300 000 euroa. Tavallista on, että perusteetonkin huostaanotto kestää useamman vuoden ja tuottaa Pelastakaa Lapset ry:lle , SOS- lapsikylä ry:lle, Nuorten Ystävät ry:lle tai yksityisille perhekodeille useita kymmeniä tuhansia euroja vuodessa per lapsi (keskiarvo 74.000euroa/vuosi).
Kunta saa valtion huostabonuksen ja parempipalkkaisiin tehtäviin lastensuojelujärjestöissä tähtäävä sosiaalityöntekijä huostaanottokorvauksen "perheentapporahan" ja uranostetta siitä, että on uskaltanut "puuttua" ja tehdä " vaikeita ratkaisuja". Mikään laki tai taho ei kontrolloi sijoittajien taloudellisia tai muita kytköksiä sijaishuoltoyrityksiin.

Perheet tuhoutuvat ja lapset kärsivät mutta koneisto ei muuta toimintakäytäntöjään edes Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ja YK:n Suomelle langettamista lukuisista ihmisoikeusrikkomustuomioista huolimatta. Aiheetta esim. insestistä syytetyt ovat täysin lainsuojattomia. Esim. perusteetonta insestisyytettä Nico- casessa hoivanneelle hoitomafialle hovioikeuden vapauttava tuomio oli yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain ja vasta vanhempien kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin. Käräjäoikeus olisi vielä maksattanut aiheetta insestistä epäillylle ja vuosiksi laitokseen vangitulla Nicolla oikeudenkäyntikulutkin .

Lastensuojelun laittomuuksille ei ole toimivia valitusteitä, niistä ei saisi edes puhua julkisuudessa. Esim. hoidollisten huostien esiinnostaminen on edelleen kiellettyä radion suorissa lähetyksissä ja on johtanut Suomessa toimittajien erottamisiin. Ei ole ihme, että juuri em. järjestöt Diakonissalaitos, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, SOS- lapsikylä ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ajavat koko maahan lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa pelkkä epäily oman lastensuojelutapauksen viemisestä julkisuuteen riittää erottamaan vanhemmat lapsistaan lastensuojelun edunvalvojan avulla. Nämä perheiden oikeusturvan romuttavat hankkeet ja toimintakäytännöt tapahtuvat tietysti " lapsen edun" nimissä ja ne rahoitetaan veronmaksajien ja RAY:n pussista.
Olisiko kansalaisten aika jo herätä ja lopettaa suomalaisten perheiden verovaroin tapahtuva tuhoaminen?