Kysymyksiä Tiibetinspanielista! :)

No minä vastaan vaikkei mulla tipsua olekaan, mutta paljon olen saanut hoitaa ystäväperheen tiibetinspanielia.
Tämä kyseinen urostipsu syö mielestäni ihan normaalin, tuon kokoiselle koiralle sopivan määrän ruokaa. Kesällä helteiden aikana ei ruoka niin hyvin maistunut. Ja herkuista tykkää, niinkuin varmaan kaikki koirat, etenkin nakeista. Ja mieluummin useampi pieni annos (väh. 3) päivässä kuin muutama suuri.

Koulutuksesta en osaa sanoa tarkemmin, oppii kyllä istumiset ja tassun antamiset ja jotkut temput helposti, varsinkin nakkipalojen avulla. Itsepäiseksihän ja kissamaiseksi tipsua sanotaan, mutta eiköhän jos jaksaa olla johdonmukainen niin kovapäisinkin koira oppii. Tykkään muuten kovasti tvn Victoria Stillwellin (Isännän ja koiran käytöskoulu) lempeästä tavasta kouluttaa koiria toisin kuin Cecar Millan (Koirakuiskaaja).

Ihan varmasti kiintyy omistajaansa, kun kerran on kiintynyt minuunkin vaikka vaan silloin tällöin hoidan. Hyppii ja häntä heiluu, eli on niin iloinen pitkän aikaa kun tulen käymään, ja yöhoidossa kun on luonani, nukkuu vieressä ja herättelee nuolemalla poskea. On kiltisti aina luonani, ei tee pahoja esim. pureskele mitään esineitä ja selvästi ilmoittaa milloin haluaa ulos.

Ajoittain on hieman jääräpäinen. Saattaa useinkin lenkillä ollessa jäädä istuksimaan ja katselemaan , eikä suostu liikahtamaan minnekään. Kerran eräs tipsun omistaja, joka oli liikkeellä ilman koiraa huikkasi kadun toiselta puolen, että hänenkin koira tekee ihan samalla tavalla, jää istumaan eikä liiku minnekään. Lienee kai tyypillistä tipsun käytöstä. Onneksi on pieni koira, niin saa kuitenkin helposti liikkeelle.

Tämä kyseinen nyt 3-v. hurmuri oppi käsittääkseni nopeasti sisäsiistiksi, pikkuisia vahinkoja toki tapahtui. Vieläkin, joskin hyvin harvoin, saattaa tulla pieni lirahdus, jos jostain kovin innostuu.

Kaikin puolin ihana ja kaunis koira, mukava ja kiva kaveri, tykkää lapsista ja on ylipäätään kiinnostunut ihmisistä. Karvaahan siitä kyllä lähtee, joten imuroida täytyy ja teippiharjoja kuluu. Turkkia täytyy harjata viikottain, mutta se on kivaa touhua kun huomaa koirankin siitä nauttivan.
Koiratkinhan ovat yksilöitä siinä missä me ihmisetkin, ja jos tuntee yhden tipsun, ei voi sanoa sen perusteella tuntevansa kaikki tipsut. Paljon koiraankin vaikuttaa se, millaisessa perheessä saa elää.
Tämmöistä pohdiskelin siis minä, jolla minkäänlaista koiraa ei koskaan ole ollut!