Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miten

    se kertominen, "kaapista ulos tuleminen", voi ollakin näin vaikeeta?
    Mä en jaksa enää esittää mitään muuta kuin olen.
    Mullakin on oikeus onneen. Mutta silti pelkään sitä.

    Koko ikäni oon tuntenut, etten oo tarpeeksi.
    Että oon jotenkin huonompi kuin muut.
    Tuntenut, että oon mitätön.
    Kai siksi pelkään niin kovaa, että tuun jotenkin torjutuksi.
    Vaikka tuskin se mun vika on, jos muut ei voisi hyväksyä.
    Mutta miten ne rakkaat ihmiset voisi kääntää mulle selkänsä,
    jos he kerran rakastavat?

    Vaikeaa...
    Pelkäänkö mä vain turhaan?
    Teen tästä itelleni "ison mörön"...
    4255
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Eivät he käännäkään jos rakastavat :)
    Todennäköisesti pelkäät turhaan, lähipiiri suhtautuu yleensä pelättyä paremmin. Itselläni osa hyväksyi heti samantien, loput sitten kun oli hetken saanut sulatella. Jos käykin niin että he eivät hyväksy sinua omana itsenäsi, niin turha heidän peräänsä on loputtomiin surra.
    Tsemiä !

    Äänestä

    Onhan se vaikeeta, mutta luulen että vaikeampaa sulla on jos jätät sen tekemättä. Mulla jopa punaniskainen nosturikuski-isä joka "on sentään oikea suomalainen mies" sulatti asian muutamassa kuukaudessa.

    Äänestä

    Itse olen kertonut vasta ystävilleni (vanhemmille/ sukulaisille ajattelin kertoa sitten jos joku ihminen tulee vastaan jonka kanssa oikeasti alan suhteeseen) ja vaikka aluksi sitä jännitinkin, se oli ihan turhaa:) Ne oli enemmän innoissaan kuin minä itse :D

    Äänestä

    • Ehkä itekin varmaan kannattaisi aloittaa noista ystävistä..? :)
      Voisi olla ehkä helpompaa, jollain tavalla.
      Luulen, että ainakin ne ns. tosiystävät ainakin ymmärtäisivät.
      Ja jos eivät ymmärrä, mitä ystävyyttä se sitten on ollut?

      Äänestä

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ...tired... kirjoitti:

    se kertominen, "kaapista ulos tuleminen", voi ollakin näin vaikeeta?
    Mä en jaksa enää esittää mitään muuta kuin olen.
    Mullakin on oikeus onneen. Mutta silti pelkään sitä.

    Koko ikäni oon tuntenut, etten oo tarpeeksi.
    Että oon jotenkin huonompi kuin muut.
    Tuntenut, että oon mitätön.
    Kai siksi pelkään niin kovaa, että tuun jotenkin torjutuksi.
    Vaikka tuskin se mun vika on, jos muut ei voisi hyväksyä.
    Mutta miten ne rakkaat ihmiset voisi kääntää mulle selkänsä,
    jos he kerran rakastavat?

    Vaikeaa...
    Pelkäänkö mä vain turhaan?
    Teen tästä itelleni "ison mörön"...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu