Uudessakaan Suomessa
ei kaiken järjen mukaan
pitäis vielä olla pula
puhtaista vesistä,
mutt onhan se jo pakko
ollut jonkun huomata –
vaikkei olis kyse edes
helteisistä kesistä,
ett kansan joka kerroksesta
aina joku hyppää -
kuolee yhä nuorempia,
vielä ihan lapsina
ja viimelopuks
helvetilliseen janoon.
Niitä ajautuu rannoille,
mutt moni niistä turpoo
ennen sitä trendikkäissä
kantabaareissa,
joista poistuttuaan
ne saa ensihoitonsa,
mutta paareilla -
eikä yksikään
pieneks jääny mulkku
siitä enää suuremmaksi kasva,
ellei kansan joka kerroksesta
aina löytyis
kasvatustarkoituksiin
sopivia vanhempia,
tai muuten jätettyjä naisia,
jotka omiin tarpeisiinsa
niitä mulkkuja kasvattaa.
Ja pyrkii hoitaan pienen miehen
joka syndroomaa;
ne on niin anteliaita,
ne antaa jo ihan pienestä,
ja ihan ilmaiseksi
ja ne antaa aivan liian pienestä
anteeks ihan kaiken.
Aina jollekin ne tahtoo näyttää,
miltä pitää näyttää,
miten paljon välittää
ja mitä kaikkii keinoja
mulkun kasvatukseen
osaa käyttää
ja siks ne aina tarjoo
kullitetusta vadista
sen viimeisen pisaran.
Se on jo likaista,
onhan se käsien pesuvettä.
Mutt tää on
niin janoisten maa;
tää on tuhansien
tipan tappamien maa,
rakkauden puutteeseen
hukkuneiden maa,
miljoonien ehtyvien purojen,
synkimpinä öinäkin
peilityyniltä näyttävien,
erilaisin juoksutuksin
pintasäädeltyjen,
sikamakeiden
järvivesien maa,
ja tää on valoisina päivinä
suolaisia pisaroita
rannoille heittävien,
vihaa riehuvien merien maa;
ei täällä enää kukaan
muka jaksa yhtään
uutta tasavallan rajan
yli suomalaisen naisen
liiveihin uivaa,
jota vaikka
aavikon vanha suola
saattaa yhä janottaa.
Ja vanhemmat selät
mustavalkoiseksi käynyttä
Suomen ylle levinnyttä
pahoinvointitaivasta heijastaa:
Täällä ei ole muuta,
mitä sille tarjota
kuin sen mulkun kasvattajia -
ja viimelopuks viimeinen pisara.
Ja se on jo likaista.
Koska se on jo jonkun verta.
Mutt tää on
niin janoisten maa;
aina löytyy verenimiöitä,
joka itse sokeina,
yössä elääkseen
jonkun toisen verta
äidinmaitoinansa
tahtoo lutkuttaa?
Ja hyvän äidin hyvä neuvo,
niiden mieltä kutkuttaa:
Ei tartte rakastaa
kuin sitä, joka on itseä lähinnä.
Ja se oonkin minä itse?
Ja minä mun lapsissa?
Ja ne sai sen kaiken kalkin
jo äidinmaidoissa?
Siks tää on janoisten maa,
ja väkilannotteilla kasvattavat
pääosaa,
vedenkin saastuttaa.
ei kaiken järjen mukaan
pitäis vielä olla pula
puhtaista vesistä,
mutt onhan se jo pakko
ollut jonkun huomata –
vaikkei olis kyse edes
helteisistä kesistä,
ett kansan joka kerroksesta
aina joku hyppää -
kuolee yhä nuorempia,
vielä ihan lapsina
ja viimelopuks
helvetilliseen janoon.
Niitä ajautuu rannoille,
mutt moni niistä turpoo
ennen sitä trendikkäissä
kantabaareissa,
joista poistuttuaan
ne saa ensihoitonsa,
mutta paareilla -
eikä yksikään
pieneks jääny mulkku
siitä enää suuremmaksi kasva,
ellei kansan joka kerroksesta
aina löytyis
kasvatustarkoituksiin
sopivia vanhempia,
tai muuten jätettyjä naisia,
jotka omiin tarpeisiinsa
niitä mulkkuja kasvattaa.
Ja pyrkii hoitaan pienen miehen
joka syndroomaa;
ne on niin anteliaita,
ne antaa jo ihan pienestä,
ja ihan ilmaiseksi
ja ne antaa aivan liian pienestä
anteeks ihan kaiken.
Aina jollekin ne tahtoo näyttää,
miltä pitää näyttää,
miten paljon välittää
ja mitä kaikkii keinoja
mulkun kasvatukseen
osaa käyttää
ja siks ne aina tarjoo
kullitetusta vadista
sen viimeisen pisaran.
Se on jo likaista,
onhan se käsien pesuvettä.
Mutt tää on
niin janoisten maa;
tää on tuhansien
tipan tappamien maa,
rakkauden puutteeseen
hukkuneiden maa,
miljoonien ehtyvien purojen,
synkimpinä öinäkin
peilityyniltä näyttävien,
erilaisin juoksutuksin
pintasäädeltyjen,
sikamakeiden
järvivesien maa,
ja tää on valoisina päivinä
suolaisia pisaroita
rannoille heittävien,
vihaa riehuvien merien maa;
ei täällä enää kukaan
muka jaksa yhtään
uutta tasavallan rajan
yli suomalaisen naisen
liiveihin uivaa,
jota vaikka
aavikon vanha suola
saattaa yhä janottaa.
Ja vanhemmat selät
mustavalkoiseksi käynyttä
Suomen ylle levinnyttä
pahoinvointitaivasta heijastaa:
Täällä ei ole muuta,
mitä sille tarjota
kuin sen mulkun kasvattajia -
ja viimelopuks viimeinen pisara.
Ja se on jo likaista.
Koska se on jo jonkun verta.
Mutt tää on
niin janoisten maa;
aina löytyy verenimiöitä,
joka itse sokeina,
yössä elääkseen
jonkun toisen verta
äidinmaitoinansa
tahtoo lutkuttaa?
Ja hyvän äidin hyvä neuvo,
niiden mieltä kutkuttaa:
Ei tartte rakastaa
kuin sitä, joka on itseä lähinnä.
Ja se oonkin minä itse?
Ja minä mun lapsissa?
Ja ne sai sen kaiken kalkin
jo äidinmaidoissa?
Siks tää on janoisten maa,
ja väkilannotteilla kasvattavat
pääosaa,
vedenkin saastuttaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tekstissä ei pitänyt lukea Ja vanhemmat selät,
eikä niinkään pitäisi olla, että vanhempien selät,
mutta alkuperäisessä tekstissä luki:
Ja vanhempien selät
mustavalkoiseksi käynyttä
Suomen ylle levinnyttä
pahoinvointitaivasta heijastaa:
jne.
Ja ehkä tossa vois lukee:
ja väkilannotteilla kasvattavat
pääosaa,
veden juomakelvottomaks saastuttaa.
Tai what ever... Ehkä niin, että yhtä lailla kuin länsimaat pyrkivät ns. kehitysmaissa panostamaan avustustoimillaan äitien hyvinvointiin ja koulutukseen ko. maiden elinolojen parantamisen toivossa, ne voisivat ajoissa paneutua samalla myös tutustumaan omien maidensa hyvä/huono äiti -toimintaan hyvä veli -toiminnan rinnalla, hinnalla tai sen sijaan.
http://www.youtube.com/watch?v=GJVwDqWHR8s
Suomessa itsessään
ja sen mediassa
on paljon epätervettä.
Mutt saako sille antaa
raakaa kritiikkiä?
Tai sen moguleille?
Syntyykö uusintojen tarvetta?
---
Minkälainen saattaa olla
suomalainen nainen?
Ja mihin hänen kanssaan
oikein
päädytään,
kun hänelle ns. oikeutta
käydään jakamaan?
Nainen voi jonkun murhata
ja paloitella.
Ajattelee, että
jonkun voisi vaikka syödä
välipalana,
pahuuden vallassa.
Hänet voi pukea,
syyntakeettoman kaapuun,
hän on sairas.
Oikeus katsoo oikeaksi,
että hänen oikea paikkansa
on kuitenkin hetkeksi vankila.
Nainen ei pääsis
mielen vankilastaan,
vaikka oikeaksi katsotusta
sijoituspaikastaan
hän vapautuis ennen aikojaan.
Nainen vesoo miehen,
mies saattaa hänen mielestään
olla yksi mulkku.
Söi naisen lääkkeet?
Nainen tuomitaan.
Vankilassa hänen mieltään
jälleen hoidetaan?
Hän pääsee puistoon töihin,
onhan hän saanut työhönohjausta,
ja on oppinut jo vesomaan.
Vaan kuuluiko työkaluihinsa
yhä vesuri?
Ja se mukanansa
jätti palaamatta avovankilaan?
Uutinen kertoo,
että hän on ollut
kaikkinensa
pian vasta kaksi viikkoa
nyt kadoksissa
virkavallalta.
Ei vielä äiti,
mutta jälleen yksi jonkun lapsi,
joka jostakin imi
vaikutteensa.
Ikuisesti paloittelija,
maailmansa sirpaleina.
Hänkin on aito.
Vain yksi ihminen -
ja suomalaisen median
hyväksikäyttämä sensaatio ja
murhaama murhaaja.
Ja silti yhä vain
hän on jonkun lapsi
hoidonpuutteen
avo maailmassa.
Suomessa voi lukea
sen sairaista
sairaasta mediasta.
Suruksemme
uudelleen ja uudelleen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011080214148504_uu.shtml
Takorautaa...! Ehdottomasti parasta taottua ja karkaistua terästä. Mahtavaa sanaleipää, jossa jykevänä mausteena satiria, ironiaa ja ylikäymätöntä symboliikkaa. Runo täynnä draamaa ja trakediaa, mitäpä sitä muuta enää osaisi odottaa.
Runon paikka ei ehkä ole rakkausrunoissa, tai miksikä ei? Rakkaushan on laajempi käsite.
Nautittavan yksilöllistä tekstiä, jonka parissa hetki vierähtää huomaamatta ja lähes huomaamatta myös hymy nousi suupieleen.
Joo, siinä mielessä ehkä leipää, että ihan joka kerta se on myös yhä köyhtyvälle (?) ainakin ihan jokaiselle Suomi24:n toimitsijalle sitä (ehkä joskus kitkerääkin pettunimistä)leipää, jota syötetään vaikka sitten muru murulta.
Jokaisen Suomi24:n köyhän käyttäjänhän on sen ikuinen viesti/avausnälkäkin edes jotenkin tyydytettävä, vaikka ei itsestä edes köyhäksi runoilijaksi olisikaan.
Mikä on tulos? Kysynee ainakin Aller ja sen Pauli Aalto-Setä, joka voi haroa vielä tukkaansakin.
Luin jostakin jonkun kirjoittaneen, ettei sillä ole tapana kiitellä niitä, jotka saa vaivautumaan, mutta luen ja tulkitsen saamaani palautetta ja mikäli siinä on perusteita, myös niitä aina suurella mielenkiinnolla. :)
No, tostahan saa aivan väärän kuvan, ett Pauli Aalto-Setällä ei olis tapana kiitellä niitä, jotka saa vaivautumaan,
pitäs oppii kirjottamaan tarkemmin, niin että kaikki ymmärtää, ett tossakin piti sanoo, että se joka oli kirjottanut jotain, niin sillä ei ollu tapana kiitellä niitä, jotka saa vaivautumaan, joo se oli jossain jutussa, jossa oli jotain älyvapaata juttuu jostain hiton mutanteista.
Ja ettei kenenkään tarvitsisi enää vaivautua: Ei, en ole runoilija, enkä myöskään helluntalainen, vaikka Sana-kirjaa hiemen toisaalla omiin kääntämistarkoituksiini käytinkin.
Näin sulle tahdon runoa
siis vähän niinku punoa:
on mulla kuivana nyt kulkku
ja erektiossa on mullkku.
Sä voitko mulle antaa viinaa
kun jano perrkeleesti piinaa?
Ja aina kun sä meinaat hillua,
mulle voinet antaa pilllua.
Joo, mutt mä epäilen pahasti, että sulle kyllä näyttäis riittävän pelkkä ittuilukin?
Ai eikö? No siinä tapauksessa Eino Leinoa, myös hieman kehnona yrityksenä niin sanotusti hieman muotoilla. :)
1. Yks tulkku saittiansa sulki veisaten ja
virressään toi julki taas vanhan paatoksen?:
2. Jos kaikki Suomen vedet viinaksi muuttuisi,
niin enkös janoineni mä piankin sammuisi?
3. Jos kittaan yhden puron, loppuiskin seisokki?
Ei vonkua mun tarttis, vaikk lähtis halut viimeksi?
4. Jos ekaks haluun piinaa, viinassa uisinkin?
Suomesta hillumista voiskin verrata Eedeniin?
5. Jos pahemmaks en millään mä saisi Onnelaa,
köörissä Suomen tähden loihtisin kuolemaa?
http://riimiriihi.kapsi.fi/Kaks_kisälliä
1.Kaks' kisälli' kulki maantietä laulel len ja
laulussaan toi julki ylevän aattehen.
Jos kaikki suomen järvet viinaksi muuttuisi,
niin eikös meidän poikain elellä kelpaisi.
3. Ja rantaan viinajärven majamme rakentais
ja sen sulolainehilla öin päivin soudeltais.
4. Ja me ryypättäis vain viinaa, viinassa uitaisiin
ah, eikös tätä voisi verrata eedeniin.
5. Jos viimein parannusta ei saatais krapulaan
niin rantaan viinajärven loikattais kuolemaan
Hitsi! Tästä tykkäsin. Eino Leinoa ála -kukalie. :)
Vaikka toisinaan saatkin mun ärsyyntymään. Taidatkin olla silti aika hyvä veikko :)
Joo, aina keppi ojossa.
Mistä lie aiheesi alun sait. Pidin!
Pakko oli vielä tämä sanoa. :)
Hectorin esityksetkin ovat niin perin houkuttelevia.
Kuten myös Suomi24:n ansat pyrkiä astumaan uroitten.