Käännekohta

Oli sateinen kesäpäivä. Minä, 19-vuotias miehenalku, ajoin kohti kaupungin terveyskeskusta. Minua ei vaivannut mikään: minut oli kutsuttu viimeiseen terveystarkastukseen ennen armeijaan lähtöä, joka tapahtuisi muutaman viikon kuluttua. Olin hieman hermostunut armeijaan lähdön johdosta, sillä en ollut koskaan pitänyt leirielämästä. En pitänyt lainkaan ajatuksesta, että joutuisin viettämään seuraavat kuusi kuukautta aidatulla leirillä ja luopumaan kokonaan oikeudesta yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen rauhaan. En kuitenkaan ollut niitä tyyppejä, jotka halusivat luovuttaa ja päästä helpolla. Sitä paitsi, kaikki kaverini olivat jo käyneet armeijan, enkä pystynyt kuvittelemaan itseäni sivariksi heidän joukkoonsa. Lisäksi suvussani on ollut useita kuuluisia sotilaita. Kaukainen esi-isäni oli aikoinaan pelastanut Ruotsin kuninkaan eräässä taistelussa varmalta kuolemalta, kun useat vihollissotilaat olivat piirittäneet hänet. Isoisäni oli palkittu useilla kunniamitaleilla sota-aikana suoritetuista urotöistä, ja isänikin oli saanut armeijaa käydessään kunniamaininnan erinomaisista suorituksistaan. Minun tulisi kuulua tähän jatkumoon, vaikka en itse tuntenut pystyväni siihen. Kuntoni ei ollut lähelläkään huipputasoa, vaikka olinkin kuluneiden kahden vuoden aikana kuntoillut säännöllisesti ja olin havainnut selvää kunnon kasvua. En myöskään ollut koskaan ollut erityisen mieltynyt komentamaan muita tekemään sitä ja tätä. Mutta en pelännyt sitä, että minut lähetettäisiin takaisin kotiin kasvamaan. Tulisin tekemään parhaani, omatuntoni vaati minulta sitä, ja uskoin kovalla tahdonvoimallani selviäväni kaikista edessä olevista koettelemuksista.

Pysäköin autoni terveyskeskuksen parkkipaikalle ja marssin ovesta sisään vastaanottoon. Kiinnitin huomioni siihen, että paikalla ei ollut kuin muutama asiakas. Ilmeisesti koko päivä oli ollut hiljainen. Siitä huolimatta jouduin odottamaan pitkään vuoroani, sillä jonossa minua ennen oli monivaivanen vanha nainen, joka jatkuvasti valitteli vaivojaan. Odotin kuitenkin kärsivällisesti selailemalla aikani kuluksi sanomalehteä. Lopulta minut kutsuttiin sisään lääkärin huoneeseen. Olin toistaiseksi viimeinen asiakas, sillä minun jälkeeni ei ollut tulossa ketään.

Astuessani sisään nuori nainen lääkärintakissa istui pöytänsä takana odottamassa minua. Arvelin hänen olevan minua muutamaa vuotta vanhempi, ehkä 25-vuotias. Hän nousi ylös tuolistaan, käveli minua kohti, kätteli minua ja toivotti hyvää päivää. Hän ei esitellut itseään, mutta en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Ja vaikka hänen takissaan oli nimilappu, en ehtinyt lukea sitä. Hän oli minua lyhyempi, ehkä 175-senttinen, hoikka ja hänellä oli kauniit vaaleat kasvot: ei luomia eikä muitakaan pigmenttivirheitä. Hänen silmänsä olivat suuret ja tummanruskeat, yhtä ruskeat kuin hänen hiuksensa. "Tummat silmät, ruskea tukka, aivan niin kuin laulussa sanottiin", ajattelin. En voinut arvioida hänen ulkomuotoaan sen tarkemmin, koska hänen suuri lääkärintakkinsa ei paljastanut juuri mitään.

"Käy istumaan", hän sanoi. Istuuduin mukavaan nojatuoliin.
"Sinulla on vuorossa armeijaan lähtö muutaman viikon kuluttua, ja nyt olisi tarkoitus tutkia vielä kerran yleinen terveydentilasi, jotta sinulle voidaan osoittaa juuri sinun kykyjäsi vastaava koulutushaara. Riisu itsesi, kalsarit voit pitää ylläsi. Sitten asetu pitkäksesi tutkimuspöydälle."
Tein niin kuin hän käski ja asetuin makaamaan selälleni tutkimuspöydälle. Tutkimuspöytä seisoi tukevasti neljän metallisen jalan varassa, ja muistutti pikemminkin sänkyä kuin tutkimuspöytää. Hän laittoi kumikäsineet käsiinsä ja käveli tutkimuspöydän viereen. Hän katsoi lampulla suuhuni, tutki silmiäni ja korviani ja lisäksi hän mittasi verenpaineeni. Tämän jälkeen hän mittasi pituuteni ja painoni. Näiden toimenpiteiden aikana minulla alkoi tahattomasti seistä. Katselin häntä ja hänen hiuksiaan. Kun hän kumartui alas tutkimaan polviani, näin lääkärintakin kaula-aukosta vilauksen hänen rinnoistaan. Ne eivät olleet mitkään jättimäiset ryntäät mutta eivät mitkään pienet rusinatkaan. Ne olivat pyöreät ja kiinteät, ja ne kiihottivat minua tavattomasti. Yritin kuitenkin olla ajattelematta häntä sillä tavalla, hänhän oli minua vanhempi ja eli luultavasti parisuhteessa jonkun komean korston kanssa. Minulla ei myöskään ollut lainkaan kiihkeitä seksikokemuksia naisista, kiitos tavattoman ujouteni. Kun hän nousi ylös, hän huomasi penikseni sojottavan kalsareiden läpi. Minua nolotti, mutta hän ei sanonut mitään, hymyili vain: vaikka hän oli nuori lääkäriksi, ilmeisesti hän oli lääkärinä kokenut saman tilanteen lukemattomia kertoja vasstaanottaessaan muita miehiä.

Hän käveli takaisin pöytänsä luokse ja otti käteensä minun tietojani sisältävän kansion. Istuuduin tutkimuspöydän reunalle, mutta seisokkini ei hävinnyt.
"Täällä lukee, että kun viimeksi kävit täällä neljä kuukautta sitten, suostuit vapaaehtoiseen nuorten miesten siemennestetutkimukseen."
"Kyllä", vastasin.
"Silloin sinulta ei ehditty ottaa näytettä, ja nyt on viimeinen mahdollisuus luovuttaa näyte, sillä muutaman viikon kuluttua olet poissa kuukausia ja näytteiden keräys loppuu pian.
Haluasitko nyt luovuttaa näytteen?", hän kysyi ja katsoi minua suoraan silmiin.
"No... Joo", vastasin takellellen.
"Hyvä", hän vastasi ja poistui vieressä olevaan varastokomeroon. Aloin jo kerätä vaatteitani pukeutuakseni ja poistuakseni vieressä olevaan vessaan, kun hän palasi mukanaan pieni muovinen purkki.
"Älä pue päällesi", hän sanoi ja astui lähemmäksi. Olin ymmälläni. Mitä hän oikein aikoi? Ei kai vain...

Hän hymyili salaperäisesti ja käveli viereeni. Sitten hän suuteli minua. Vastasin suudelmaan. Päässäni liikkui villejä ajatuksia. Tekisimmekö me sen tässä ja nyt? Menettäisinkö poikuuteni tälle kauniille naiselle enkä millekään kaatokännissä olevalle teiniritsalle? Hän vetäytyi taaemmaksi, käveli ovelle ja laittoi sen lukkoon. Sitten hän palasi viereeni. Olin vielä epävarma ja hän huomasi sen kasvoiltani.
"Älä hätäile, seinät ovat niin paksut, ettei kukaan taatusti kuule mitään."
"Oletko sinä aivan varma tästä?", kysyin värisevällä äänellä.
"Huomaan, että olet epävarma naisten kanssa. Mutta olet sen verran komea nuori mies, että
haluan antaa sinulle jotain unohtumatonta. Edellyttäen että itse haluat sitä."

Vakuutuin hänen sanoistaan ja asetuin selälleni tutkimuspöydälle. Katselin häntä kun hän riisui lääkärintakkinsa ja sen alla olleen punaisen paidan. Hänellä oli enää päällään mustat rintaliivit ja mustat pikkuhousut. Vaikka hän oli hoikka, hänen vartalonsa oli hyvin kaunis ja sopusuhtainen. Hän tuli viereeni ja kysyi, haluaisinko kosketella häntä. Vastasin myöntävästi ja nostin käteni hänen rinnoilleen.
"Sinähän osaat hienosti", hän huokaili hyväillessäni hänen rintojaan. Sitten työnsin käteni hänen pikkuhousuihinsa ja koskettelin hänen häpyään. Hänen pimppinsä oli kostea.
"Aaaahhh... ihanaa!", hän huokaili entistä kovemmin. Vedin käteni pois ja hän riisuutui aivan alasti. Hänen häpykarvoituksensa oli tummaa ja samalla houkuttelevaa, aivan kuin tienviitta seisovalle kalulleni. Hän nosti takkinsa lattialta ja poimi sen sivutaskusta kondomipakkauksen. Hän veti kalsarit pois päältäni, otti yhden kondomin, avasi pakkauksen ja laittoi sen hitaasti elimeni päälle. Sen jälkeen hän otti elimeni suuhunsa ja hyväili sitä niin, että koko vartaloani kouristeli. Se tuntui ihanalta.
"Nyt tehdään se!!"
Hän nousi päälleni hajareisin ja ohjasi penikseni hänen sisäänsä. Olin usein miettinyt, miltä se tuntuisi, mutta en ollut koskaan kuvitellut sen olevan näin ihanaa. Tunsin kuinka hänen pimppinsä puristi penistäni sen painuessa sisään.

Hän alkoi liikkua pääläni hitaasti edestakaisin. Hän huokaili ja voihki samalla kun itse tunsin suunnatonta mielihyvää. Tuntui kuin koko maailma pyörisi penikseni ympäri. Tunsin olevani jotain erityistä, kun pystyin tuottamaan hänelle sanoinkuvaamatonta iloa. Penikseni upposi yhä syvemmälle hänen sisäänsä.Hän kiihdytti tahtia ja tutkimuspöytä natisi allamme kovaäänisesti.
Pian en pystynyt kuin haukkomaan happea ja silmissäni alkoi sumeta. Hän kiihdytti tahtia entisenstään ja kumartui alaspäin, jotta pystyisin imemään hänen rintojaan. Nuolin ja imin niitä kuin pikkulapsi. Hän nousi taas pystyyn, joten ojensin käteni kohti hänen rintojaan ja hyväilin niitä. Pyörittelin käsiäni hänen rinnoillaan. Ne olivat kuin käsieni muotit. Hän näytti nauttivan suunnattomasti ja katseli minua tummanruskeilla silmillään. Pian sirsin käteni hänen pepulleen ja puristelin hänen pakaroitaan kuin pahinkin irstailija. Katsoin häntä sumenevin silmin. Hn näytti olevan hurmostilassa ja rynkytti päälläni kuin rodeoratsastaja. Elimeni teki edestakaista liikettä hänen sisällään.

Menetin ajantajuni kokonaan. En ollut koskaan kuvitellut ensimmäisen kertani tapahtuvan vanhemman naisen kanssa, joka osaisi läpikotaisin rakastelun taidon. Kohta tunsin laukeavani.
"Kohta multa tulee!!"
Samassa hän hidasti tahtia puristellen elintäni sisällään. Pystyin vaivoin ajattelemaan. Mielessäni kävi ajatus, että vihdoinkin tunsin olevani elossa. Hänen hidastaessa tahtia tunsin kuinka paine peniksessäni tasaantui. Hän osasi asiansa. Hän jatkoi ratsastustaan hitaaseen tahtiin pitäen minut kuitenkin hetkessä mukana.
"Nopeammin!", sain vaivoin voihkittua.
"Saamasi pitää!", hän lausui ja virnisti.
Hän aloitti uudestaan nopean rynkytyksensä. Se oli minulle kuin huumetta. Halusin sitä lisää. Lisää! LISÄÄ! Penikseni pumppasi hänen pimppiään kovan litinän säestyksellä. Jumalalle kiitos kun loit seksistä näin kauniin ja ihanan asian.

Paine elimessäni alkoi taas kasvaa. Hänen ruskea tukkansa heilui hänen liikkeidensä tahdissa. En olisi halunnut lopettaa tätä koskaan, mutta nyt paine elimessäni kasvoi valtavaksi.
"Nyt tulee", huusin hänelle.
"Mäkin saan ihan kohta!!"
"Ooohh! Ooohh!", hän voihki.
Hengitykseni salpautui kokonaan.
Sitten se tapahtui.
Elimeni ampui täyslaidallisen kohti kondomin päätä. Hänen ruumiinsa jännittyi kokonaan ja hänen kasvoistaan pystyi lukemaan, että hänkin oli saamassa orgasmin. Spermaa pulppusi elimestäni jatkuvalla syötöllä. Hän voihki erittäin kovaäänisesti. Sitten hänen ruumiinsa jäänitystila alkoi vähitellen laueta. Huokailimme syvään ääneen ja hän rojahti päälleni.

Makasimme sylikkäin muutaman minuutin. Sitten hän nousi ylös ja piti vletostuneesta elimestäni kiinni kun hän nousi päältäni. Sitten hän veti kortsun pois, käveli haparoivin askelin työpöydälleen ja valutti sperman muovipurkkiin ja teippasi nimilapun purkin kylkeen.

"Nousehan jo ylös siitä", hän sanoi.
Vaikka kovasti haluaisinkin, et sinä voi tänne koko päiväksi jäädä."
Nousin hitaasti ylös, ja kävelin viereiseen vessaan, jossa pyyhin spermat penikseni päältä. Sitten palasin takaisin ja aloin puketua. Hänkin poimi vaatteensa, jotka olivat lentäneet ympäri huonetta. Sitten menin vessaan kampaamaan hiuksiani ja siistimään itseäni. Pyyhin hikeä otsaltani. Palattuani hän oli jo täysissä pukeissa, eikä olisi uskonut, että hän oli juuri harrastanut kiihkeää seksiä kanssani tutkimuspöydällä.

"Mitäs nyt", minä kysyin.

"Minä toimitan tämän näytteen laboratorioon. Koskaan ei ole spermanäytteen ottaminen ollut näin ihanaa." Hän hymyili pitkään ja sitten purskahdimme nauruun.
Hän ojensi minulle paperilapun.
"Siinä on numeroni. Soita jos haluat vielä tavata ennen kuin lähdet armeijaan. Siellä tulee äkkiä ikävä naisia." Sanoin miettiväni asiaa. Tämän jälkeen hän suuteli minua pitkään, jotta en unohtaisi häntä aivan heti. En unohtaisi, siitä olin varma.

Poistuttuani käytävässä oli jo useita ihmisiä odottamassa vuoroaan. He olivat autuaan tietämättömiä siitä, mitä tuossa huoneessa oli äskettäin tapahtunut. Kävelin kohti ulko-ovea. Sade oli lakannut ja aurinko oli tullut esiin.
Auringonpaiste sai minut hymyilemään. Pohdin juuri tapahtunutta mielessäni. Soittaisinko hänelle? Enhän minä edes ollut kysynyt hänen nimeään. Yllättäen vatsani alkoi kurnia. En ollut syönyt moneen tuntiin mitään ja äskeinen sessio oli uuvuttanut minut. Siirsin nämä ajatukset mielestäni. Ehtisin kyllä pohtia asiaa myöhemmin. Kävelin autolleni ja suuntasin kohti kaupungin keskustaa. Aurinko paistoi koko matkan ajan. Ymmärsin, että se oli jonkinlainen ennusmerkki. Enne uuden vaiheen alkamisesta elämässäni.