oon poika joka menee kasille. tässä ongelmani :C :
kun 7 luokka alko, huomasin et bussipysäkille käveli yks tyttö, rakastuin ekalla silmäyksellä.mä vaa kattelin sitä aina. koulupäivät alko aina paremmin, kun näin hänet. tätä jatkui pari kuukautta, sit kerra ku tultii koulusta, me jäätii yhtee risteyksee juttelee tosikauaks aikaa, ainakin 3 tuntia. mä olin iha rakastunut. me jatkettii jutteluu useesti siin samas paikkaa. tää jatku kevääsee asti, sit kerran soitin sille ja kysyin haluisko se mennä johonkin mun kaa? se tuli sit skootterilla hakee mut aina ja me mentii juttelee yhtee saareen. ( asutaan kummatki kaukana kaupungin keskustasta ). me juteltii aina hirveesti ja naurettii yhes. tätäkin jatku aika kauan. sitku oli noin kuukaus koulu loppumisee me päätettii et me seurusteltais. halailtii useesti ja pidettii hauskaa ja puhuttiin paljon. ei suudeltu kertaakaa mut poskille pussailtiin ja jne. kävin niillä useesti ja tulin hyvi juttuu sen vanhempie kanssa aina :D se aika oli mun elämäni parasta aikaa. ainoo mikä mua häiritti oli se te se puhu iha kamalasti yhelle pojalle sen luokalla. se kerto sille asioita joista se ei mulle kertonu :C sit kerran aloin puhuu siitä , ja sit se pienen riidan jälkee jätti mut sanomalla " No ollaa kavereit sit jos et kestä et juttelen toiselle pojalle! " tiesin et se toine poika oli iha ihastunu siihe. se kokoajan tuijotti sitä jnejne. on se vieläki siihe ihastunu,. iha rakastunu siihe. mut exäni ei tajua sitä, se luulee vaa et se haluaa olla kaveri sen kaa. Mun maailma kaatu ihan kokonaan sen jälkeen. on hirveetä ku rakastaa jotakuta, siis RAKASTAA ja toinen vaan jättää tollein. me ei juteltu pitkää aikaa yhtää. sit kerran ku se oli kesätöissä menin tapaamaan sitä sinne, oli hirveen vaikeeta. me juteltii vähäse ja se vaa tekstaili edelleen sille pojalle ... mä en oikeesti halua elää enää. mä rakastan sitä iha hirveesti, se piristi mun elämää. ny vaa tuntuu et haluisi tappaa itteni :C itken ku kirjotan... muistoja on iha liikaa. meil suju nii hyvi... samal ku se jätti mut se sano et ikäero on liian suuri, se menee nyt lukioon. mä sanooin sille että rakaus ei ikää katso ja se vaa totes että " jaa.... " se ei tajua. mä en oikeesti pysty elää ilman häntä. mä ajattelen joka päivä mitä kaikkee me aina tehtii. aina kun meen johonki paikkaa jossa me oltii melkein purskahan itkuun ( en oo silti itkupilli, on vaa mulle arka asia... ) liian paljon muistoja, ja toine jättää.
Mitä mä teen? mun kesäloma meni ihan pilalle. oon vaa ollu koneella ja omassa huoneessa koko loman. kaikki mun kaveritki on vaa unohtanu mut. kukaa ei oo soittanu,tekstannu ei mitään. en oo tehny mitään kivaa tänä kesänä. mun vanhemmat vaa vittuilee mulle ja pitää mua vitsinä. äiti meni uusiin naimisiin 5 vuotta sitten ja siitä lähtien mun elämä on menny päin persettä... isäpuoli vaa vittuilee mulle ja tekee mun elämästä rankkaa, mut sit sen omaa poikaa se kohtelee ku jumalaa.... exä oli mun elämän ainoo valo, sit se sammu ja oon yksin pimeässä :C olisko kellää mitää vinkkiä/sympatiaa :C ketään ei koskaan tunnu kiinnostavan
ps. mä en juo enkä polta, mul on keliakia ( elinikäne sairaus ) ja oon useesti sen takia sairaalassa )
kun 7 luokka alko, huomasin et bussipysäkille käveli yks tyttö, rakastuin ekalla silmäyksellä.mä vaa kattelin sitä aina. koulupäivät alko aina paremmin, kun näin hänet. tätä jatkui pari kuukautta, sit kerra ku tultii koulusta, me jäätii yhtee risteyksee juttelee tosikauaks aikaa, ainakin 3 tuntia. mä olin iha rakastunut. me jatkettii jutteluu useesti siin samas paikkaa. tää jatku kevääsee asti, sit kerran soitin sille ja kysyin haluisko se mennä johonkin mun kaa? se tuli sit skootterilla hakee mut aina ja me mentii juttelee yhtee saareen. ( asutaan kummatki kaukana kaupungin keskustasta ). me juteltii aina hirveesti ja naurettii yhes. tätäkin jatku aika kauan. sitku oli noin kuukaus koulu loppumisee me päätettii et me seurusteltais. halailtii useesti ja pidettii hauskaa ja puhuttiin paljon. ei suudeltu kertaakaa mut poskille pussailtiin ja jne. kävin niillä useesti ja tulin hyvi juttuu sen vanhempie kanssa aina :D se aika oli mun elämäni parasta aikaa. ainoo mikä mua häiritti oli se te se puhu iha kamalasti yhelle pojalle sen luokalla. se kerto sille asioita joista se ei mulle kertonu :C sit kerran aloin puhuu siitä , ja sit se pienen riidan jälkee jätti mut sanomalla " No ollaa kavereit sit jos et kestä et juttelen toiselle pojalle! " tiesin et se toine poika oli iha ihastunu siihe. se kokoajan tuijotti sitä jnejne. on se vieläki siihe ihastunu,. iha rakastunu siihe. mut exäni ei tajua sitä, se luulee vaa et se haluaa olla kaveri sen kaa. Mun maailma kaatu ihan kokonaan sen jälkeen. on hirveetä ku rakastaa jotakuta, siis RAKASTAA ja toinen vaan jättää tollein. me ei juteltu pitkää aikaa yhtää. sit kerran ku se oli kesätöissä menin tapaamaan sitä sinne, oli hirveen vaikeeta. me juteltii vähäse ja se vaa tekstaili edelleen sille pojalle ... mä en oikeesti halua elää enää. mä rakastan sitä iha hirveesti, se piristi mun elämää. ny vaa tuntuu et haluisi tappaa itteni :C itken ku kirjotan... muistoja on iha liikaa. meil suju nii hyvi... samal ku se jätti mut se sano et ikäero on liian suuri, se menee nyt lukioon. mä sanooin sille että rakaus ei ikää katso ja se vaa totes että " jaa.... " se ei tajua. mä en oikeesti pysty elää ilman häntä. mä ajattelen joka päivä mitä kaikkee me aina tehtii. aina kun meen johonki paikkaa jossa me oltii melkein purskahan itkuun ( en oo silti itkupilli, on vaa mulle arka asia... ) liian paljon muistoja, ja toine jättää.
Mitä mä teen? mun kesäloma meni ihan pilalle. oon vaa ollu koneella ja omassa huoneessa koko loman. kaikki mun kaveritki on vaa unohtanu mut. kukaa ei oo soittanu,tekstannu ei mitään. en oo tehny mitään kivaa tänä kesänä. mun vanhemmat vaa vittuilee mulle ja pitää mua vitsinä. äiti meni uusiin naimisiin 5 vuotta sitten ja siitä lähtien mun elämä on menny päin persettä... isäpuoli vaa vittuilee mulle ja tekee mun elämästä rankkaa, mut sit sen omaa poikaa se kohtelee ku jumalaa.... exä oli mun elämän ainoo valo, sit se sammu ja oon yksin pimeässä :C olisko kellää mitää vinkkiä/sympatiaa :C ketään ei koskaan tunnu kiinnostavan
ps. mä en juo enkä polta, mul on keliakia ( elinikäne sairaus ) ja oon useesti sen takia sairaalassa )
Vastaukset 9
Vanhimmat
2 vuotta ikäeroo. tunnut musta jotenki lapselliselta, sori. :D
Voimia sinne....en voi ees kuvitella milta tuntuu, oon ite ollu aina sinkku. Tää ei oo sellanen "auttaa 20 minuutissa" temppu, mutta tää on täyttä totta. Oon avioerolapsi, ja kuulin näitä juttuja tahallisesti ja tahtomatta. Eli
1. Jos rakastat häntä edelleen oikeasti, niin silloin tärkeintä todennäköisesti sinulle on, että hän on onnellinen. Kirpaisee ajatella, että hän on onnellinen jonkun muun kanssa, mutta ainakin hän on onnellinen.
2. Ajattele. Se alkaa ajan myötä tuntumaan vähemmän vaikealta ja murheelliselta. Lopulta vain iloiset muistot jäävät.
3. Olit onnekas. Harva kokee rakkautta noin nuorena, saati sitten saa olla sen oman rakkaansa kanssa.
Ja ajattele asiaa myös tytön kannalta. Olet nyt siis kasilla (ymmärsinkö oikein?) Voisitko alkaa seurustelemaan kuudesluokkalaisen kanssa?
maizku, kiitti sanoistas : ) kyl se varmaa siitä joskus sit.... tuntuu kisualliselta, ku kummiski näkee sitä jokapäivä ku koulut alkaa jne. mut pakko se on kestää...
mulla on ehkä vähä samantapanen kokemus 7-luokalta, se tyttö oli mun ikänen kans mutta eriluokalla. tämä oli ainoa tyttö joka ns, kiinnitti muhun mitään huomiota, aluksi se aina varasti mun lippiksen ja piti sitä päässä ja palautti aina joskus 1-2 oppitunnin päästä. siinä oli mulle aina syy etsiä se välituniilla ja mennä puhuun:D, viikkoja meni muutamia tohon tyyliin, ei paljo juteltu mutta oltiin tekemisissä, sitte kerran ku oltiin lähössä kotiin se tuli vaan istuun mun pyörän tarakalle ja sano että ''aja'' muistan ton nii elävästi. jotain sitte ajalen siinä koulun pihalla, tää tyttö oli sivukylältä nii kulki linja-autolla niin ajoin sen sitte sinne toiselle puolelle koulua mistä linajautot lähtee, sitte se halus vielä lainaa mun kännykkää ja sano hei hei,
onhan toi mielettömän tuskanen tilanne, uskon, sillä itelläni on ollut nuorempana samantyyline tilanne..
voit yrittää ottaa tyttöön kontaktia ja yrittääkää jutella asiasta, esim voit pahoitella jos hän ymmärsi väärin sen että et halua hänen juttelevan muille pojille, pieni mustasukkaisuus ei ole välttämättä pahasta.
ja itse olen kanssasi samaa mieltä, että rakkaus ei katso ikää, sillä itse seurustelen 3 vuotta vanhemman pojan kanssa, ja kun oikeasti rakastaa ei välitä muiden kommenteista ja toisen iästä!
tsemppiä jatkoon ja toivottavasti asiat selviävät!
Voihh ihanaaaa stooooori,, muaki alko itkettäääää:(((( tsemppiäää vaaa ja onneeeeee
no nyt kerroin sille et tunnen sitä kohtaan samoin kuin ennenkin. se vaan tokas et voivoi.... sit sulki luurin korvaan ja poisti mut sen facebook kavereista ym.....
Tyttö käyttäytyy ikäisekseen todella lapsellisesti, jos hän siis on jo lukiossa.
Koeta hakeutua hänen seuraansa ja puhua tunteistasi, suhteestanne ja elämäntilanteistanne kasvotusten.
Tuli omat, melko samanlaiset muistot mieleen...