Minulla oli 2 poikarottaa, mutta ne alkoivat olla jo aikas vanhoja joten...nyyh...Ne pääsivät paremmille juustomaille:( Elikkä ne oli eläin kaupasta (eivät yhtäänkäsikesyjä) ja olisin halunnut opettaa niille temppuja, ja sylitellä ja antaa juosta vapaana huoneessa, mutta juuri ja juuri ne sai häkistä pois rotille tarkoitetuilla tikapuilla vipeltämään ja ne säpsähtivät pehmeimmistäkin liikkeistä.Tunsin itseni surkeaksi rotan omistajaksi koska en saanut niitä käsikesyiksi.Tuntuu, kuin olisin antanut niille surkean lyhyen elämän , vaikka yritin totuttaa niitä sydänmeni pohjasta!! Olenko teidän mielestä liian huono jatkamaan rotta-harrastusta? Jos en, niin ajattelin hankkia seuraavaksi 2-3 tyttörottaa kasvattajalta, onko OK? Olen kuullut että kasvattajalla niitä ei ruokita pinnojenvälistä namipaloilla, ja koputella kaltereita, ja se varmaan on totta? Tässä eläinkaupassa nuorimmat kävijät olivat innoissaan koputtelemaan kaltereita, sekä ruokkimaan niitä mitä hulluimmilla ruuilla (joita ne toivat kotoa) tiedän,tiedän ei olisi ehkä kannattanut ostaa sieltä, mutta meillä ei silloin ollut muuta vaihtoehtoa, ja kaikenlisäksi niitä kävi hirveästi sääliksi joten oli pakko ostaa pari :) ymmärrätte minua varmaan. Eihän se ole tärkeätä että ihminen saa itselleen todella kauniin ja rohkean rotan, vaan se että kaikki saavat hyvän kodin
Kysymys,
olivia00
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Olen kuullut että kasvattajalla niitä ei ruokita pinnojenvälistä namipaloilla,"
Riippuu varmaan kasvattajasta, mutta en kyllä ole kaikista varoituksista huolimatta näinkään toimimalla saanut omiani puremaan :D Kannattaa ehdottomasti kokeilla paremmalla alulla (viralliselta) kasvattajalta saaduilla poikasilla, jos rotista pidät :) Nekin ovat alkuun hieman arkoja, mutta luultavasti omiin kokemuksiisi verrattuna valtavan kesyjä. Omani kesyyntyivät syliteltäviksi viikossa ja ainut mitä enää suuremmin pelkäävät on kissan haju. Aiemmin minullakin oli eläinkaupparottia, tosin nekin olivat melko kesyjä, eivät kuitenkaan samalla tasolla, vaikka voikin johtua siitä että tulivat minulle huomattavasti vanhempina.
Hienoa että jaksoit puuhailla rottiesi kanssa vaikka eivät olleetkaan niin kesyjä :)
Tottakai jaksoin! meni aikaa ennen kuin sain äidin edes miettimään rottien hankkimiseen, ja ne oltais annettu pois ellen olisi hoitanut niitä! Ne oli elämäni ensimmäiset jyrsijät! Heheh, josks kun kaverillani oli hamsteri, ja menimme sen kanssa näyttelyyn (menin siis vain katsomaan, sillä omat rotat oli niiiiin arkoja) ja minä menin katsomaan jotain mitä ostaa näyttelyn puffetista, ja kun olin ostanut pillimehun,vähän karkkia kävelin kohti kaveriani, ja samalla katsoin muitten lemmikkejä ja sitten; Katseeni nauliintui 4 ihanaan kesyrottaan!