Löin tyttistäni vkl:ppuna!Se oli ainoa kerta kun olen koskaan lyönyt ketään.Lyönti ei ollut kovin kova, mutta kuitenkin sattui;(
En puolustele, mutta tyttikseni provosoi humalassa(minäkin olin) ja menetin malttini.
Mistä haen apua?Pelkään että nyt lyön toistekkin, kun sanotaan että jos kerran lyö, lyö uudestaan!
Täällä ei kirjoittele mikään alkoholisoitunut "butch" tai muiden päihteiden väärinkäyttäjä, vaan ihan tavallinen työssä käyvä tyttönen.Väkivalta(Norjan tapahtumat) ja kaikki mellakka-uutiset maailmalta ahdistaa:( Nyt kun itsekkin syyllistyin väkivaltaiseen käytökseen lyömällä rakastani, ahdistaa todella paljon.Tunsin inhoa ja vihaa tyttistäni kohtaan sillä hetkellä ennenkuin löin.Se tunne kesti ja kesti(tuskin kuitenkaan minuutteja kauempaa) ja sitten lyönti tapahtui sponttaanisti.Hän provosoi ja tuli "iholle".Olisin voinut työntää hänet pois.En kuitenkaan tehnyt niin vaan löin.Pelästyin aivan hirvittävästi ja lopulta itkimme molemmat.Kyllähän se pysäytti koko typerän riitelyn, mutta aamulla olo oli aivan kauhea, vaikkkin sovussa olimme ja tyttis vakuutti kaiken olevan hyvin.
Tapahtunut on vielä niin tuore, että ahdistaa ihan kauheasti öisin.
Tyttikseni on antanut anteeksi ja pitää itseään syyllisenä(?) Minusta hän ei saisi niin tuntea.Ketään ei saa satuttaa, minkään vuoksi.Vaikka toinen kuinka ärsyttäisikin.Veljeni olivat nuorena äkkipikaisia ja joutuivat alituiseen tappeluihin.Myös täysi-ikäisenä joutuivat tappeluihin helposti, naisista tai jostain.Nyt he ovat rauhoittuneet ja en ole kuullut heidän kotonaankaan puolisoiden kanssa ainakaan fyysisesti tapelleen tai sitten sellaiset pysyy piilossa kulissien takana.Vanhempani eivät ole väkivaltaisia ja lapsuutemme oli onnellinen, niinkuin tähän päiväänkin asti välit ovat kunnossa.
Olenko turhaan huolestunut?Oletteko koskaan lyöneet kumppanianne ja miksi?Miten sen jälkeen on mennyt?
Kiitoksia etukäteen vastauksista.
En puolustele, mutta tyttikseni provosoi humalassa(minäkin olin) ja menetin malttini.
Mistä haen apua?Pelkään että nyt lyön toistekkin, kun sanotaan että jos kerran lyö, lyö uudestaan!
Täällä ei kirjoittele mikään alkoholisoitunut "butch" tai muiden päihteiden väärinkäyttäjä, vaan ihan tavallinen työssä käyvä tyttönen.Väkivalta(Norjan tapahtumat) ja kaikki mellakka-uutiset maailmalta ahdistaa:( Nyt kun itsekkin syyllistyin väkivaltaiseen käytökseen lyömällä rakastani, ahdistaa todella paljon.Tunsin inhoa ja vihaa tyttistäni kohtaan sillä hetkellä ennenkuin löin.Se tunne kesti ja kesti(tuskin kuitenkaan minuutteja kauempaa) ja sitten lyönti tapahtui sponttaanisti.Hän provosoi ja tuli "iholle".Olisin voinut työntää hänet pois.En kuitenkaan tehnyt niin vaan löin.Pelästyin aivan hirvittävästi ja lopulta itkimme molemmat.Kyllähän se pysäytti koko typerän riitelyn, mutta aamulla olo oli aivan kauhea, vaikkkin sovussa olimme ja tyttis vakuutti kaiken olevan hyvin.
Tapahtunut on vielä niin tuore, että ahdistaa ihan kauheasti öisin.
Tyttikseni on antanut anteeksi ja pitää itseään syyllisenä(?) Minusta hän ei saisi niin tuntea.Ketään ei saa satuttaa, minkään vuoksi.Vaikka toinen kuinka ärsyttäisikin.Veljeni olivat nuorena äkkipikaisia ja joutuivat alituiseen tappeluihin.Myös täysi-ikäisenä joutuivat tappeluihin helposti, naisista tai jostain.Nyt he ovat rauhoittuneet ja en ole kuullut heidän kotonaankaan puolisoiden kanssa ainakaan fyysisesti tapelleen tai sitten sellaiset pysyy piilossa kulissien takana.Vanhempani eivät ole väkivaltaisia ja lapsuutemme oli onnellinen, niinkuin tähän päiväänkin asti välit ovat kunnossa.
Olenko turhaan huolestunut?Oletteko koskaan lyöneet kumppanianne ja miksi?Miten sen jälkeen on mennyt?
Kiitoksia etukäteen vastauksista.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuleehan tuota omakin kumppania harvese päivä vähän lätkittyä ja muksittua.
Ei kannata olla huolestunut, kyseinen käytös on ihan normaalia lesbosuhteissa=)
Älä huoli. Toi johtuu ihan vaan Norjan tapahtumista kuten itsekin mainitset.
Jos humalassa noin maltti menee niin sitten ei kannata dokata ollenkaa, koska samanlaisessa tilanteessa, siis humalassa, saatat lyödä uudelleen.
Hae apua esim. Maria-akatemiasta. Se on tarkoitettu väkivaltaisille naisille, voit vapaasti pohtia siellä omaa käytöstäsi muiden kaltaistesi naisten kanssa. Ei ole normaalia lyödä omaa rakasta! Ja on selvää, että parisuhteesi päättyy ennen pitkää, ellet tee asialle jotain..
hölmösti sanottu, ettei ole normaalia lyödä omaa rakasta.... ei ole normaalia lyödä yhtään ketään! Väkivaltainen taas ei jaottele lyömiään rakkaisiin tai ei rakkaisiin, vaan lyö kaikkea mikä liikkuu.
No täytyy sanoa etten ole ikinä lyönyt vaikka kuinka raivostusin ja kuinka olisin humalassa ja vaikka miten provosoitaisiin ja tuntisin vihaa... en koskaan, lyöminen ja väkivalta vaan ei ole minussa.
Sinussa on.
Ärsyttä´ä naiset, jotka ottavat lyönneistä syyn itselleen. Syyllinen on aina lyöjä. Raukkamainen lyöjä, väkivallan viljelijä.
Tällä palstalla ei muita olekkaan kuin täydellisiä naisia!
Olin heikko, tein virheen.Opin virheestäni.En ole enää koskaan lyönyt.Olemme edelleen onnellisesti yhdessä.Väkivalta ei ole minussa!
Luulit varmaan saavasi tukea ja päänsilitystä ja jonkinlaisen synninpäästön, mutta olemme juu, väkivaltaa vastaan täällä, ja jos se tekee meistä täydellisiä, niin sitä parempi.
Mariset kuin pikkukakara ''mitä siit sit jos vähä joskus lyö''....
ja mikä tuo lause on ''en ole enää koskaan lyönyt''... buhahaa, kaiken perään ei voi liittää koskaan, varsinkaan kun on jo ensimmäisen nyrkiniskun pamauttanut. Siitä se lähtee, elä nyt sen kanssa, se on sinussa.
Toi alotus on provo.
Väkivallan muotoja on muitakin kuin fyysinen väkivalta, jossa mennään ja mätkäistään. Henkinen väkivalta on väkivallan muodoista pirullisin ja se syö ihmisen kuin ihmisen, olipa hänen luonteensa kuinka kiltti ja herttainen.
Tuo täällä tapahtuva sormella osoittelu ja heristely, soo soo, kuinka oletkaan ollut paha ja kuinka väärin olet rakastasi kohtaan tehnyt on typerää. Yksikään täällä ei taida tietää mitä ennen lyöntiäsi on tapahtunut, Sinä tiedät ja tiedät myös oliko tekosi oikeutettu vai ei.
En puolusta väkivaltaa muodossa enkä toisessa. Sen sijaan kehoitan sinua kysymään itseltäsi miksi te riitelette, miksi on provosointia ja esittämään kysymyksen myös kumppanillesi. Toimivaan parisuhteeseen ei tuollaiset elementit kuulu.
Toisen lyöminen parisuhteessa ei koskaan ole oikeutettu. Eipä se ole oikeutettu juuri muulloinkaan ehkä ainoastaan itsepuolustus mielessä, mutta silloinkin pyrkisin ekaksi pakoon kuin löisin takas.
Henkinen väkivalta on kauheaa josta kannattaa myös juosta karkuun ennenku muuttuu fyysiseksi.
No ihan kiva että innostuitte aiheesta mutta aloitus on provo. lukekaa nyt nyt vielä kerran.
Joo tää on näitä tyyppejä joiden pitäis mennä kansalaisopisto kirjotuspiiriin kehittään näitä kertomuksia.
nojoooooo nimimerkin taakse kätkeytyvä. Onko sinunlaisia edes olemassakaan ? Näköjään on.
väkivalta on yhtä yleistä lesbosuhteissa kuin muissakin parisuhteissa... ja tuo kuvaus kuulostaa ihan "aidolta".
Ja olen samaa mieltä, että joidenkin kommenttien kirjoittajien viestit ovat tällä palstalla todella negatiivisia, ellei jopa henkisesti väkivaltaisia muita kirjoittajia kohtaan... mikä sinänsä on yleistynyt trendi sosiaalisessa mediassa, että negatiivisia tunteita ilmaistaan vapaammin nimettömässä nettikirjoittelussa... ja saattaa syntyä asetelmia, joissa ollaan jo nettikiusaamisen alueella
Kuulosti aidolta tai ei, oli jonkun toisen mielestä provo tai ei...ihan sama kun tämä on minulle kuitenkin totisinta totta.Nyt täytyy kyllä sanoa, että juttuun liittyy jotakin muutakin kuin vain minun yksittäinen tekoni.Tyttikselleni on tullut tavaksi ärsyttää minua ja riidellä kanssani ihan pikkuasioistakin.
En tiedä miksi?
En taida nähdä metsää puilta?En "kuule" mitä hän yrittää kertoa!Ihan käsittämätön tilanne.Tyttikseni joi yllättäen taas viikonloppuna, itse pysyttelin selvinpäin.Yöllä kotona "laskuhumalassa" tyttikseni tuli taas "iholle" nostaen tapahtuneen lyöntini esille ihan vain provosoidakseen minua lyömään häntä uudelleen.Jos olisin ollut humalassa, olisinko lyönyt toisen kerran?En tiedä...sanoisin nyt etten tietenkään, mutta mistä sen tietää?
Olisiko todellakin vain ja yksin minun syy, jos olisin lyönyt jälleen?Tiedän että olisihan se:( En vain tajua miksi tyttikseni haluaa kaivaa jotakin sellaista minusta esille jota en halua olla, enkä ole!
Miksi nyt?Mitä tyttikseni hakee?Huomiota?
Parempi olisi muuttaa joksikin aikaa erilleen, ja olenkin jo miettinyt kenen kaverin nurkkiin voisin hetkeksi muuttaa.
Yksi lyönti, kaksi uhria?
Ihan ensiksi, et varmaan halua tätä kuulla, mutta höpö höpö, lyönti ja väkivalta on ihan yksin ja vain sinun vastuulla, helppoa sulle itelles on vierittää nyt ainakin osasyy ystäväs niskoille.
Pirullinen tilanne, ystäväsi käyttää nyt sitä lyöntiäsi vallan välineenä, hänellä on ase sinua vastaan, jota hän häikäilemättömästi humalassa käyttää.
Ei kuullosta että teidän parisuhteenne näin ollen voi hyvin, ei suhteessa kuulu tuolla lailla pelata ja alistaa toista, vaan ihan aikuisten oikeesti joko antaa anteeksi tai sitten ei, ja lopettaa koko parisuhde.
Siinä ystäväsi tekee väärin, että kaivaa tuon asian aina esille. Todella keskenkasvuista ja väärin. Asiat pitää puhua halki poikki ja pinoon, niin ettei kenellekään jää mitään hampaankoloon, ja sitten jättää taakseen, molempien.
Parisuhde voi hyvin jos siinä olevat ihmiset voivat hyvin. Jos pahaolo asuu sun tyttiksen sisällä niin vaikka ottasitte aikalisän tai eroaisitte siirtyy tämä pahaolo sen seuraavaan suhteeseen. Ammattiapua se tarttee ennenkuin siirtää pahanolonsa suhun ja rupeet aina kiperän tilanteen tullen läimäyttelee. Ja viinan kanssa ei kannata läträtä kummankaan.
Aikalisä lienee järkevintä tuossa kohtaa, kuten itsekin viimeisimmässä viestissä sanoit. Ihan vaan jotta ajatukset selkiytyy sen osalta mitä haluat tulevaisuudeltasi. Jos ette pysty tyttiksen kanssa keskustelemaan fiiliksistänne, niin olisiko parisuhdeneuvonta mitään? Sä valitettavasti olet vain yksin vastuussa omasta käytöksestä, kuten tyttiksesi omastaan ärsyttämisen osalta. Sekään ei ole ok tietenkään.
Itsellä on tuo sama kokemus takana muutaman vuoden takaa ja itse ainakin lähdin hakemaan asiaan apua. Sitä ehkä oppii ymmärtämään ja tuntemaan itseään.
Ja jätä jotkut ketjun tekstit ihan omaan arvoonsa. Niille ei voi oikeastaan muuta tehdä kuin nauraa. Niin pölöjä ne ovat :)
Exäni rakasti huomiota ja otti sitä tavalla tai toisella, hyvällä tai pahalla.Oli kai narsistin vikaa, koska rakasti "uhrin" osana olemista kun sai huomiota myös lähipiiriltä.Teki musta "pahan" ja haki sääliä muilta kurjasta kohtalostaan.
Onneksi ystävämme eivät ole ihan tyhmiä, vaan tajusivat jotain olevan vinksallaan kun exäni alkoi syyttää mua pahoinpitelijäksi.Kun sitten vihelsin pelin poikki ja katkaisin suhteen, exäni alkoi perumaan puheitaan.
Nyt elän terveessä seurustelusuhteessa, jossa toista arvostetaan ja asioista keskustellaan.
Ehkä ap:nkin tyttöystävä nauttii narsistisella tavalla saamastaan huomiosta uhrin asemassa?
Eläs siis seurustelusuhteessa toisen kanssa, en exän.Exän kanssa suhde ei olisi enää toiminut.