Olen aikuisopiskelija jonka on tarkoitus olla työstä hiukka reilu vuosi vapaalla ja raapia tuona aikana pitkään roikkunut yliopistotutkinto kasaan. Nyt vain opintojen alku ahdistaa vallan vimmatusti! Lähinnä mietityttää talous kun aikuisopintorahaa saa joskus 7 viikon päästä. Myös oma jaksaminen ja kulkeminen opiskelupaikkakunnalla noin 120 km suuntaansa ajattaleuttaa.
Onko kenelläkään samansuuntaisia ajatuksia?
Onko kenelläkään samansuuntaisia ajatuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on kokemusta tuollaisesta... itseasiassa kanslisti siinä innosti että: käy nyt lukio loppuun, nooh sitten kirjoitin:
Mutta joo jouduin käymään joitain uusia tulleita kursseja mitä ei ollut silloin kun lähdin töihin kesken lukion.
Jouduin olemaan lukion 1. luokkalaistenkin luokassa välillä.
Lopuksi sain kyllä opettajilta "tunnustuspalkinnon siitä", että jaksoin vielä suorittaa loppuun sitten.. joku laskin tuli mukana lahjana.
Suoritin myös aikuisena, siis yli 40 v. yliopisto-opinnot loppuun. Aluksi ahdisti olla muka mummona nuorten joukossa, mutta muuten kaikki sujui mukavasti. Ajatus vanhuudestahan oli omassa päässäni.
Kuljin myös kahden autotunnin matkalla opintoihin, johon oli loppujen lopuksi helppoa sopeutua. Myös taloudellisesti ei tullut tiukkaa, koska kirjoja yms. ei tarvinnut hankkia, kaiken sai lainattua.
Nyt olen valmistunut, ja summaus vuodesta on, että kyllä kannatti. Sitäpaitsi ruoka on hyvää ja halpaa ja tajunta laajeni ihmeesti. Lisäksi maisterinpaperit lämmittävät kummasti mieltä.