Kirjoitetaanko vaihteeksi kirja?
Jotta lapsenlapsenlapsenlapsen... lapsille jää jotain muisteltavaa.
Nimen olen jo valinnut:
"Reino, Valkoinen Vauva"
1.Luku
Riippakoivu riippasi kauniisti.
Sen takana heilimöi vilja, tuuli sitä liikutteeli.
Puron kivillä lirutteli.
Puro laski lastinsa järveen.
Se lutistui tuhdolla ja riippakivi piti.
Ahvenen selkäevä nousi pystyyn.
Kuun noustessa sen kantaja hiipi aittaansa,
aitan takanakin hiivittiin.
Eivät käyneet toisilleen riippakiviksi.
Aitan seunustalla roikkuvien verkkojen kivekset keinuivat.
H
Jotta lapsenlapsenlapsenlapsen... lapsille jää jotain muisteltavaa.
Nimen olen jo valinnut:
"Reino, Valkoinen Vauva"
1.Luku
Riippakoivu riippasi kauniisti.
Sen takana heilimöi vilja, tuuli sitä liikutteeli.
Puron kivillä lirutteli.
Puro laski lastinsa järveen.
Se lutistui tuhdolla ja riippakivi piti.
Ahvenen selkäevä nousi pystyyn.
Kuun noustessa sen kantaja hiipi aittaansa,
aitan takanakin hiivittiin.
Eivät käyneet toisilleen riippakiviksi.
Aitan seunustalla roikkuvien verkkojen kivekset keinuivat.
H
Vastaukset 36
Vanhimmat
2.Luku
Talven kylmänvihat ovat jääneet taakse.
Musta multa on tullut esiin, siellä Varikset kaivavat matoja.
Järven takana nuori mies valjastaa hevosta.
Pellot on tehtävä valmiiksi uuteen kylvöön.
Katiskat pyytivät Särkeä.
Aurinko paistoi.
Toisella puolella paistoi Aurinko tytön viljatukkaan,
Äiti pukuaan ratkoi.
Suu mutrussa oli molemmilla, isä turhaan tempoi Härkää.
Jukuripäitä kaikki.
Kyllä nyt menee keisarin uusien vaatteiren puolelle, ei oo päätä ei häntää sun sepustukses.
Tätä lorua et nauramatta pysty selittämään .
"Up, up and away. My beautiful, my beautiful balloon" ;))
Hiiri meni kylille, ja kissa söi siltä toisen etukäpälän.
Sepä menikin Pohjanmaan sepälle, joka takoi sille raudasta tekojalan.
Nyt sillä käppäily sujuu aivan mainiosti.
Muut hiiret ovat kaukaakin käyneet kadehtimassa tuota rautaista jalkaa, josta omistaja tuntee valtavaa ylpeyttä.
Sillä onkin ollut aikomuksena teettää muutkin jalat raudasta, mutta nyt se vielä on rahasta kiinni.
Nyt se näyttää nakertavan viime vuotista korpun palaa, onnellisena osassaan.
Kun ei liikoja pyydä, voi olla tyytyväinen vähäänkin.
Richard, the fat domino, it's the name of the mouse.
Lastenlastenlapset eivät taakseen katsele, tai rutistuneita, kurttujuttuja lueskele.
@.
Tässä taisi tullakin kirjan viimeinen kappale.
1071.Luku.
Tosin en oikein laske tätä mukaan, koska kirjoittaja vaikuttaa liian nuorelta.
Joten, ei luku vaan nuorison kommentti.
Hyvä niinkin ja hyvä jos lisääkin.
Nuuorsuomalaisuus on aina hyvästä.
H.
Vanha ystäväsi vain, minä. :))
Vanha ja väsynyt, nyt.
Taidan panna maata.
Muutamaa vuotta sinua nuorempi, ja yhden päivän.
@.
Mnjoo... seurusteluyritykset kuuluvat toisiin aloituksiin,, jos ei sit pellavatukka heilu.
Nuoruus on kyllä seikkailu. :)
Tätäkään ei lasketa tarinan lukuihin.
H.
Olen seurustellut saman kanssa jo yli 30 vuotta, enkä häntä sinuun vaihtaisi, älä pelkää.
Vaikka olenkin vanha kuuskymppispalstalainen niin luulen oivaltaneeni tästä kirjoituksesta jotakin. Onneksi ei kovin piikikästä - niinkin olisi voitu tehdä.
@.
No en pelkää yhtään, yritän vain estellä.
Kirjoitahan ystäväni luku jossa kuvaat miten Suomensuku jatkui.
En usko että mummosi ei olisi punasteltavaa sinulle kertonut.
H.
Toinen oli lestadiolainen, toinen suuko.
Kummankaan puheet eivät olleet punastuttavia, toinen laittoi sunnuntaisin pullamaitoa, toinen paistoi hyviä rieskoja, se siitä.
Suomen suku. Uralin mutkasta tänne tultuaan, lappalaiset karkoitettuaan, on voinut hyvin, minunkin sukuni, isän puolelta, tutkittu jo 1600-luvun alkuun saakka.
Amen.
@nicemice-choir
Oivaltaminen ei ole helppoa.
Tyhjän jauhaminen on.
Tuntuu hyvältä että olet oivaltanut.
Kirjoittaisitko jotain tarinaa tähän jatkoksi, siltä ajalta jolloin ei ollut Nintendoa eikä kotitietokoneita?
H.
Marketin kassajonossa seisoskelee vatsakas kylän "julkkis" nuutuneessa verkkapuvussaan, viikon sänki leuassaan ja lukukelvottomaksi kulunut mainoslippis päässään... Käsi pitelee kantopussia, joka kilahtelee käden tärinästä...
Takana jonottava nutturapäinen naisihminen aloittaa nuhtelevana: "Mitähän tuokin sisältää, Lapin kultaa vai Karjalaa", osoittaen "julkkiksen" etupuolen ylisuurta pallolaajentumaa??? "Siellä on hana alhaalla, voit maistaa jos tahdot", tuumaa tuo marketin päivittäinen kanta-asiakas...
@i_a*
Hyvä, mutta laitetaan tuo seuraaviin sukupolviin, lukuun 132.
Koska maha ja hana ovat aina mukana, mutta marketit vasta myöhemmin, Valion keinomaitoineen. Pusseissa kyllä kilahteli, naisten tasa-arvo tuli myöhemmin.
H.
Pienet ikkunaruurut oli alaosastaan peitetty salusiinien kanssa,valkoinen kanttinauha kannatteli molempia puoliskoja.
Sivuunvedetyn puoliskon kohdalla heilahteli pojan pää ja silmät pälyili raosta avautuvaa maisemaa.
Varovaisuuten oli syynsä sillä hetki sitten oli käyty kiivas nahina kulman kuninkuuresta,hävinnyt osapuoli oli luvannut palata vahvistusten kanssa asiaan.
Revennyttä housunpolven kohtaa kirveli ja palkeenkieli tietäisi armotonta tukkapöllyä kunhan äiti tulisi töistä,siksi popika mietti kuumeisesti ratkaisua.
Maitoliimaan osuvat silmät seisahtui ja mielessä alkoi kytemään ajatus, eikun
Nopeasti vintille ja lumppukopalle.
Jep jep melkein samanlaista väriä löytyi ,paikka sisäpuolelle ja tiukka
painaminen ,siinähän se .
Illalla oli taas mentävä rippikouluun samoilla housuilla ,ehkä joku irvileuka huomaisi mutta siihenhän poika oli jo tottunut.
Housupulman selvittänyt poika istui taas vartiopaikailleen ja eikös vaan kulmalla liikehritty, pikkasen pelotti isompi joukko mutta kyllä minä portille menen uhoamaan päätti poika.
Hetken kuluttu oli kiivas huutelu ja uhoaminen menossa, aika kului mukavasti ilman nintendoa ja pleikkaria.
@ k/k
Hieno on kuvauksesi, tuli mukavasti mieleen ensimmäiset poikamiesvuoteni parakeilla Ruotsissa.
Mutta vähän on liika aikaista, tarinani kun alkaa n. 18v. nuorista eteenpäin.
Otetaan toiseen painokseen ja lisätään aikajanaa alkupäästä.
Ja tohon alastomaan Kuninkaaseen, siinä on vähän Särjen paistattelua ym. vähän uudelleen järjestetyin sanoin.
Mukana on myös epätoivottuja suhteita, kiukkua ja kiukuttelua, Suomi-filmin tavoin.
Tuntuu kivalta jos palstalaiset kiinnostuisivat enemmänkin ja kirjoittelisivat kieli poskessa vanhoja muistojaan, ehkä vähän epä-kaunistellenkin. :)
H
Tyttö punoi tukkaansa pienille pyörylöille, hänellä oli ollut sama tapa lapsesta asti.
Myöhemmin niitä pyörylöitä olisi kutsuttu Shirley Temple-kiharoksi.
Tyttö katseli aitalle päin, kylän pojat siellä kulmalla tapella nahistelivat ja eräs heistä oli saanut housuunsa palkeenkielen.
Tyttö tunsi liikehdintää vatsassaan, talon isäntä, Reinhardt oli yllättänyt hänet usein rantapyykillä, ottanut omansa, kuten kaikki kylän naiset aiemmin, talonsa piikatytöistä puhumattakaan.
Satoa sai kantaa puoli pitäjää.
Siinä samassa tyttö päätti, että tuo housunsa palkeenkieleltä maitoliimalla paikkaava poika saisi paikata myös isännän jäljet.
Vaikutti hiukan yksinkertaiselta nuorukaiselta, joten tuskin ihmettelisi kun lapsi syntyisi viiden kuukauden kuluttua.
Mikäli se olisi poika, nimeksi tulisi Reino.
Kerroitko koskaan aviomiehellesi?
@Anceli
Hienoa, hyvin kuvaa mennyttä aikaa ja sen ongelmia ja elämänmenoa. Tämän luvun ottaisin mukaan.
H.
:)
Tämähän kuvasi vanhaa aikaa, sitä aikaa jolloin ei raskaustestejä apteekeista osteltu.
Isoisoisoisomummu tai jotain sinne päin.
Häh, siis kelpasi, ny mää oon mykistyny.
:)
Hyvä:)))
Sellaistakin on sattunut!
Tulikohan Reino?
Kerroitko koskaan aviomiehellesi?
Ettei ollutkaan isä lapsellesi?
3.Luku
Ähkien nousi isä aamulla ylös ja murisi kahvikuppien lomassa.
Käveli peräkammariin raskain askelin ja otti esiin avaimen.
Hän vetäisi verhon pois nurkassa kyyhöttävän kaapin edestä ja avasi avaimella ylimmän oven.
Hän sulki oven ja meni takaisin kammariin ja laski jokusen setelin vaimonsa eteen.
Lähti ulos, mulkaisten tytärtään.
Valjastettuaan Hevosen rattaiden eteen hän ajoi pääoven eteen.
Hätäisesti, vielä huiviaan solmien, könysi lihavahko vaimo rattaille.
Turhankin kiivaasti nykäisi mies Hevosen liikkeelle.
He kääntyivät portilta kylälle johtavalle tielle.
Tyttären puvun saumoissa ei riittänyt enää varaa...
Poika oli jo kyntänyt monta vakoa valmiiksi, Särjet alkoivat kalliolla kesäytyä.
Aurinko paistoi, mutta puut loivat synkkiä varjoja matkalaisten kasvoille.
Hevonenkin löntysti hermostuneesti.
Rattaat keinuivat.
Kynnä vain rakoa, tai vakoa, mutta keisarina olet alasti, kuitenkin.
Kuten viisas k/k ylhäällä mainitsi.
Minä kestän roolini kunnialla.
Pieni hihittely auttaa aina mukavasti.
Ja ihan heti en ala uskomaan että k/k on Körttiläinen tosikko.
Ainakaan minua kohtaan.
Hänestä ja monesta muustakin, olen ollut havaitsevinani huumorin pilkahduksia.
Voihan tosin olla että huumorintajuni ontuu jotain jalkaansa. :)
H.
k/k on palstan paras humoristi, ei koskaan ole tosissaan, aina hänellä on ketunhäntä kainalossa.
Tiedä sitten siitä vällykärmehestä.
Sinulle on paljon opittavaa, jos aiot tasolleen kyetä.
Piip! :))
@______jne. O
Elämä on yksi joka suo viisautta ja arvonantoa.
Vaan on se aina armoton.
Kaikille se ei kaikkea suo.
Minä olen moneen verrattuna jälkeenjäänyt.
Niin ovat kertoneet kaverit, vaimot ja lapsetkin.
Mutta on minuun katsottu ihaillenkin. Siitä on kyllä jo aikaa.
Hoppee on häppee sanotaan, mutta meikäläisen kolmossija on aikasti hyvä saavutus. :)
H.
Hyvän ei tarvitse kehua itseään.
Riittää, että katsoo vierestä, sisäänpäin hymyillen.
Lymyillenkään ei kannata olla.
Aikasti, kaikasti, raikasti
k/k jos olisi koira.Lopettaisin sen.
Salavihainen.
Näkyy mustasukkaisuusteksteissä.
Hyi!
Näytä yksi sellainen!!
@ voi näin olla
En usko alkuunkaan.
Lopeta roskailu, ole hyvä.
H.
Salavihainen kirjoitttelija ja salavihainen kiusattu koira.
Saattais olla melkonen ärinä kun me porukas lenkkeiltäs.
Rattaiden kitinä ja kolina kaikui yksitoikkoisesti heinäkuun helteessä. Tyttö puristi rahapussiaan kaupan portaita noustessaan.
Isä änkeytyi rattailta ja sidottuaan hevosen kävi ostamassa pilsnerin.
Maksettuaan istui ovenvierus tuolille ja katseli kauppiaan poikaa.
Nuori myyjä nauratti tyttöä, niin vikkelästi poika toimitti asiat ja hakiessaan vielä sokuritopan, katseli herkeämättä tytön punehtuvia poskia.
Tyttöpä kiiruhti ujona ulos kantamuksineen, hiukkasi pojalle:
En tartte kantajaa, pärjään kyllä. Istahti sitten kärryille odottamaan isän paluuta, sydämen jyskyttäessa kun poika viivähti seisten ovella.
@heinäkuussa
Hieno!
H.
Valkoinen varvas.
Jäi aikoinaan oven väliin, kuin meidän muinoinen villikissa.
Jollakin.
Ihmeellinen.
Keinuttele kiveksiäsi, jospa tuuli ne tuulettaa, jolla ei ole ystävää.
@lejanna*
Kirjoitteluni kivekset jätin lukijoiden mielikuvituksen varaan.
Ja hyvin unelmoit sinäkin. :)
Muinoinkin ne olivat nahkapussissa.
Olivat vaan puunnahkapussissa.
Mitä minun ..öh.. tulee, niin ei niitä unohtaa saa vaikka olenkin nykyään enemmän kainaloisen kannalla.
Lirkuttelen edelleenkin yhtä hyvin kuin nuorena, mutta seiväshyppyyn tarvitsen lyhyempää keppiä, senlaista kahden metrin.. :)
H.