täytin tässä hiljattain 50v. ja elämä tuntuu tylsältä. olen sinkku ja koko ajan tuntuu siltä, että haluaisi muutoksia elämään.
Olen asunut samassa talossa toistakymmentä vuotta ja alakaa naapureitten jutut jo pikkuhiljaa ärsyttää ja ei kiinnosta jauhaa samoja asioita viikosta toiseen.
Auttaisikohan , jos muuttaisi ja vaihtaisi vähän maisemia?
Jotkut vanhemmat rouvat on vähän vihamielisiä, ku olen sinkku ja kyttäävät koko ajna menojani.
Kuuluuko nämä mielialavaihtelut tähän ikään.
Olen kuitenkin perusluonteeltani posiivinen, mutta ympärilläni on liian paljon negatiivisia ihmisiä.
Neinen 50v.
Olen asunut samassa talossa toistakymmentä vuotta ja alakaa naapureitten jutut jo pikkuhiljaa ärsyttää ja ei kiinnosta jauhaa samoja asioita viikosta toiseen.
Auttaisikohan , jos muuttaisi ja vaihtaisi vähän maisemia?
Jotkut vanhemmat rouvat on vähän vihamielisiä, ku olen sinkku ja kyttäävät koko ajna menojani.
Kuuluuko nämä mielialavaihtelut tähän ikään.
Olen kuitenkin perusluonteeltani posiivinen, mutta ympärilläni on liian paljon negatiivisia ihmisiä.
Neinen 50v.
Vastaukset 20
Vanhimmat
jos vaihdat maisemaa, niin älä missään tapauksessa muuta maaseudulle.Etsi mahdollisimman vilkas kaupunginosa, siellä pärjäävät parhaiten perusluonteeltaan positiiviset.
Totta varmaan. Ketään ei jaksa kiinnostaa jonkun viiskymppisen muijan elämä, jos valitsee tarpeeksi vilkkaan kaupunginosan, jossa muutenkin sattuu ja tapahtuu.
Minulla vähän sama juttu kuin aloittajalla, sillä erotuksella että en hirveesti seurustele naapurirn kanssa. Hyvät päivät, säät ym. ja tietenkin pihatalkoot.
Mutta minua ei kiinnosta mitä minusta ajattelevat.
Olenkin suunnitellut että sitten kun pojat muuttavat pois, vaihdan asuntoa tai paikkakuntaa.
Tai voisihan sitä muuttaa jo nyt, mutta se tavaroitten roudaaminen.....Ounou : (
Kyllähän muutos aina piristää ;)
Omasta sisimmästä tunteet pulppuavat, eivät niitä muut saa aikaan.
Yritä optimistisempaa maailman katselua.
"Ota löysin rantein.."
Viiskymppisenä alkaa elimistö valmistautua viimeiseen voiteluun.Muutama vuosikymmen sitten ihmiset kuolivat viiskymppisenä,varsinkin miehet.
Minäkin tunnen olevani positiivinen luonne,mutta siltikin joskus ottaa aivoon naapurit ja työkaverit ja niiden samat jutut.
Tiedän että se johtuu vain ja ainoastaan omasta päästä,ei toisista.
Muisteleppas pari kymppisenä tai kolmikymppisenä.Silloin ei tuntunut että joku kyttää jokaista menemistä,eikä kytännytkään,sillä sen ikäisen kuuluu lentää.
En tarkoita sitä et viiskymppisen ei kuuluisi lentää,vaan päinvastoin.Sitä ei vain hyväksytä jos on 35 vaihtanut seuralaista kuin sukkia.
Osa kyttääjistä on kateellisia,kun aikuinen nainen ei tarvitse miestä vakituisesti elämäänsä.
On onni että kaltaisiasi naisia on olemassa,kuin myös on miehiä jotka eivät halua vakituista naista,vaan ainoastaan viihde seuraa viikonloppuna ja viikolla saa levätä,keräten voimia seuraavaan sessioon,eikä kukaan sano:Vaihda tuo paita ja aja parta,sekin possu:)
Hyvä,tykkään:)!!
Seli-seli. Te aikuiset miehet ette halua enää vakisuhdetta, kun olisi liian rasittavaa kuherrella enemmän kuin kerran viikossa jos silloinkaan ja meidän naisten pitäisi sopeutua odottamaan jotain viikolopun viihdeseuraa kuin kuuta nousevaa... Eihän useimmilla parisuhteessa elävillä ole mitään syytä kadehtia jotain sinkkua surkeine satunnaisine suhteineen.
He,he:) Onhan se kuhertelu tietysti rankkaa hommaa,mutta ei mun kohdalla ole siitä kysymys:) Mikähän mahtaa olla keskiarvo kuhertelulle viikossa..mmm..Lyhyt ajan jakso,mutta kuukaudesta voisi saada paremman ja luotettavan otoksen.
Ei mun mielestä satunnaiset suhteet ole mitenkään surkeita,vaan sinkun elämän tapa ja eihän jokainen halua välttämättä joka viikonloppu kuherrella,ei edes naiset ja varmaan varsinkaan naiset? En tietty kadehdikkaan,mutta hyväksyn menettelytavan.
Kaikki on varmaan niin yksilöllistä ja toisille ei vain löydy sitä oikeaa koskaan tai jos on liian vaativa.
Minun ihanne olis ollut elää yhden naisen kanssa loppuelämä,mutta aina ei saa mitä haluaa,kun osallisia on enemmän kuin yksi.
Kyllähän tuo on ihan tutkimuksilla tutkittu juttukin, että pitkissä parisuhteissa elävillä on parasta seksiä. Ei todellakaan ole uskottavaa, että kadehtisivat jotain sinkkua. Tuollainen pätkäsuhteilu ei istu naisen elämään ollenkaan. Yksi viiden lapsen isä sanoi kerran osuvasti asiasta: "Nainen käytössä paranee". Siinä piilee mielestäni vinha totuus eikä tuommonen kerran viikossa jos silloinkaan kuulosta ollenkaan uskottavalta. Yhden kanssa sitä harjoitusta voisi saada, siinä kun on tunnekin mukana joka tapauksessa, siitä ei ainakaan naisena pääse yli eikä ympäri. Minäkin tahdoin vain yhden jonka kanssa olisin saanut jakaa koko elämän, mutta elämä menikin toisin. Ja noita "sukkia", jotka luulevat riittävänsä, kun harvakseltaan muistavat, niitä tuntuu riittävän vaikka muille jaettavaksi.
Nyt on pakko olla eri mieltä kanssas Pupu.
En osais kuvitella eläväni enää suhteessa, jossa asuisin miehen kans yhdessä....mahdollisesti vasta ehkä sit vasta muutaman vuoden harjoittelun jälkeen.
Olen sosiaalinen ihminen, mutta tarvitsen myös omaa rauhaa...
Joskus aikoinaan huomasin yhtäkkiä, että miesystävät asui ainakin 500 km päässä, se oli enemmän vakio kuin poikkeus.
Sit piti istua alas ja miettiä mitä alitajunta viestittää.
No se viestitti, etten halua miehestä riesaa ittelleni.
Kaikkein hurjin yllätys oli, et mies jonka kans kirjoittelin, pölähti kaymään 1700 km päästä.
Niin miehelle, kuinnaisellekin sopii suhde, jossa saa toisesta ne parhaa puolet, muttei joudu peseen hikisiä sukkia.
Tästähän voi jokainen olla mitä mieltä vaan.
Itse pesen ihan onnellisena jo nytkin kahden miehen hikisiä sukkia ja tiedän, ettei todellisuudessa tänne mahtuisi kolmatta enkä minä itse ole siihen se suurin este. Se nyt vain on realiteetti, jonka kanssa on elettävä.
Tämä parhaitten puolien jakaminen taas saa minut kysymään itseltäni, että eikö toista tosiaan kiinnosta pätkääkään, mitä arkeeni kuuluu tai miten mulla muuten menee. Ollaan tosiaan kaikki erilaisia. Sosiaalisuus ja ihmisten kohtaaminen tulee hyvin täytettyä muualla - joskus liiankin hyvin ja siksi olen alkanut arvostaa hiljaisuutta esim. työpäivän jälkeen.
Onneksi meilläpäin ei ole tuollaisia vanhoja rouvia tai sitten elämäni ei ole tarpeeksi kiinnostava. Minuun suhtaudutaan enimmäkseen ystävällisesti. Hymyyn saan useimmiten vastaukseksi hymyn ventovierailtakin. Minulla ei liene tarpeeksi kytättäviä ja mielenkiintoa herättäviä menoja. Siitä se varmaan johtuu.
Mun tilanne on vähän saman kaltainen ja jotkut nauravat jopa ääneen kun tulen yksin aamuyöllisiltä reissuiltani.
Mutta kukaan ei kyttää,tai kommentoi..Ei heilu verhot ei:)Vaikka viimeksi tulinkin hinausauton kyydissä:)
Tuosta verhojen heilumisesta: Useimmiten siellä ei ole pahansuopa kyttääjä vaan yksinäinen vanhus, joka seuraisi mielellään niitä, joiden elämässä vielä jotain mainitsemisen arvoista tapahtuukin.
Aivan hyvä ettei jämähdä paikoilleen. Se estää dementiaa:)
Olin jämähtänyt paikoilleni (kuin lahna, heko heko) ennen sitä viittäkymppiä ja siitähän ei exä tykännyt ja niin meni elämä uusiksi.
Sen jälkeen onkin ollut muutosta kerrakseen työ, asunto, asuinpaikkakunta vaihtunut, nytkin tekisi mieli vaihtaa työtä vaikka se tämänhetkinenkin on aivan tarpeeksi haastava.
Muutaman viikon kuluttua menen asuntonäyttelyyn ja jos sen saan niin olenkin miljonääri, tämän maan valuutassa, veloissa:)
Täällä ei kukaan kyttää kun kukaan ei minua tunne ja vietän hyvin nuhteetonta elämää, melkein kuin nunna... Siihen täytyisi saada muutosta!
Niin ja kyttääkö ne naapurit edes toistensa tekemisiä?
Mistä sen tietää? Vai kyttäätkö itse toisten? ( en kohdista tätä kenellekään kirjoittajalle, pohdiskelen vain)
En ainakaan täälä kaakonkulmalla ole sellaiseen törmännyt tai sitten en ole huomannut. Jokainen elää omalla tavallaan.
Mutta sen olen huomannut että oma elämäni kulkee 7 vuoden sykleissä tai sitten vaan luen sitä niin. Joten ensivuodelta odotan jotakin uutta. En usko että se vielä on muutto uuteen asuntoon, tai mistä senkään tietää.
Mielenkiinnolla odotan.
Jonkinlainen muutos on aina piristävää niinkuin jo aikaisemmin totesin :)
Tässä muutama esimerkki mistä sen tietää kyttääkö kukaan vai ei, vaikka naapureihin hieman matkaa onkin;
- "Teillä saunotaan aika usein. Niin meinaan vaan, kun tulee piipusta savua...", sanoi eräs jo eläkkeellä oleva vanha herra kerran. Ja välimatkaa on noin hieman vajaa kilometri. Pihan perällä on erillinen vanha ulkosauna, jossa tulee välillä polteltua myös jotain pahviroskia pois, vaikka saunaa ei olekaan tarkotus lämmittää...
- "Oletko vaihtanut autoa?", kysyi kerran eräs toinen vanha herra, joka asui silloin noin viiden kilometrin päässä, eikä taatusti nähnyt edes kiikareilla mun pihalle. - "Sellanen Jeepin näkönen auto oli sun pihalla."
Siinä kohtaa oli pakko jo kysyä, että ai millon on ollut, kun en saanut edes päähäni sellasta tapausta. Pitkään ja hartaasti piti miettiä, kunnes välähti, poika kävi yhden ainoan kerran isänsä juuri sillä autolla mun pihalla.
Siinä nyt muutama tapaus, ja miten se ilmenee, että seurantaa on. ;D
No, tosin se ei onneksi sen kummemmin mun elämää hetkauta, seuraa joku tai ei. Mutta onhan siinä hyvätkin puolensa. Jos jotain sattuu tai tapahtuu, niin käy kyselemässä naapureilta, että mitä ja milloin ja mihin aikaan. Näin olen sen ajatellut. :DD
Pakko myötää että katson pihalle silloin jos siellä ammutaan,sataa kovasti tai ukkonen paukkuu..Eli joku normaalia kovempi metakka sattuu kuulumaan sisälle..Mutta kenekään kulkeminen ei kiinosta...Ja...Todellisuudessa ei kai täältä aamulla kovin monet verhot ole auki kun säntään tien päälle..Pitkälle työmatkalle.
Piristystä voikin minulla olla tulossa,kun voi työpaikka vaihtua ja jopa asuinpaikka:)jes!!
Tervetuloa "kerhoon". Itse elän jouluun asti muutosten keskellä. Jospa valmistuisin sitten vielä kerran uuteen ammattiin. Viiskymppisenä viimeistään on paras pistää elämä uusiksi tai sitten ei koskaan, jos siltä tuntuu.
Jos haluat muutoksia elämääsi, järjestä se. Muutos. Mutta mieti ensin, kaipaatko vaihtelua arkeen vai pysyvää muutosta. Tai kaipaatko vain tekemistä, muiden ihmisten seuraa.
Hanki uusi harrastus. Vaihda asuntoa tai paikkakuntaa. Tai mene vaikka SPR:N ystäväkurssille ja sitä kautta ystäväksi jollekin toiselle yksinäiselle. Joskus tylsyys voi johtua siitä, että ihminen tuntee itsensä tarpeettomaksi
Mielialavaihtelut kuuluvat tähän ikään, Ja jos luontaislääkitys ei ole kohdillaan, kohta seuraa sarja kuumia aaltoja =)
Jotkut kyttäävät muiden menoja ovat nämä sinkkuja tai ei. Naimisissa olevat rouvat joskus pelkäävät itsellisiä naisia. Siis sitä, että ukkonsa katsoisivat aidan toiselle puolen. Joskus se voi taas olla sitä, että he kaipaavat sinun "helpompaa" arkeasi, ilman perheen tuomia velvollisuuksia.
Terv. Omaan elämäänsä tyytyväinen, viiden yön jälkeen 50 v nainen
Kyllä.
Tokikin aikuistumiseen liittyy kaikenlaista, akoilla just vaihdelaatikkovuodet jne. Monet kuvittelee jättäneensä elonsa elämättä ja alkavat katkeroitumaan ja muutenkin tympiintymään ja masentumaan jossain vaiheessa. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Tosiasia kuitenkin on, aina. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Sen tarkemmin asiaa tietämättä, mun mielipide. Nosta kytkintä. Hanki jollakin veetun vippaskonstilla se elämäsi duunipaikka. Muuta pois jonnekin. Ja mieluiten isompaan kaupunkiin. Onhan nekin pikkunurkkaisia juorupesäkkeitä. Mutta kaupungissa voi aina mennä jonnekin, katteleen ihmisiä, juomaan juomaan rauhassa kahvit itekseen, olla omillaan kun niin haluaa. Eikä tarvi naapureihin kiinnittää liikaa huomiota. Porinakavereita, ja muitakin, niitä kyllä saa, jos haluaa ite.
Mä en sun vaihdelaatikko vuosiis tai muihin asioihin osaa oikein kommentoida. Mun mielestä niin, jos ihminen tympiintynyt kuvioihinsa, miks helevatassa niitä kuvioita ei muka vois vaihtaa. Sehän on pelkkää masokismia olla systeemeissä mukana, jotka tympii. Toki kaikki uusi aina pelottaa, ihan meitä kaikkia. Mutta kun. No piru, tulee siinä aina uutta ajateltavaa, uutta tekemistä, uusia ihmisiä, ties mitä.
Jaa, plaah. Mä olen jumissa. Mutta eihän suutarin lapsilla ennenkään ole itellään ole ollut kenkiä jalassa :DDD
=DW=