Misunderstood

Niin jos joku ihminen on tehnyt sellaista, mitä hänen ei odoteta tekevän, voisiko sitä kutsua pettämiseksi? siis että tehdään toisen oletusten vastaisesti?

Onko se pettymistä, kun ihminen luo toiseen ihmiseen odotuksia. Nämä odotukset ovat puhtaasti ihmisen omassa päässä synnytettyjä, joskus jopa pintapuolisten seikkojen mukaan tehtyjä oletuksia. Pettymys syntyy monesti ihmisen omassa päässä, ei välttämättä toisen teoista, vaikka kyllä niitä tekojakin sattaa toisinaan riittää yltäkylläiseen asti.

Ihminen harvemmin kuitenkin sanoo, luin sinua väärin, en ymmärtänyt sinua. Sen sijaan todennäköisimmin tulee sanottua, minua on petetty. Toinen odotti toisen olevan kuin tahtoisi hänen itsensä olevan.

Tällaisia tunteita tähän runopätkään tällä kerttaa.

Kiitos Putkivalo!

http://www.youtube.com/watch?v=UKta7rfbBAU&feature=related

En tunne vihaa ja varsinkaan en tunne itseäni petetyksi. Mielestäni maailma on vain kovin kaksinaismoralistinen, monisyinen vyyhti, jossa ei ole helppoja ratkaisuja. Mä en ymmärrä miksi mä tunnen näin ja silti teen kovin vähän sen eteen, että maailma muuttuisi sellaiseksi omanäköiseksi maailmaksi. Siis mulla on päällisinpuolin kaikki hyvin ja sisällänikään ei yleensä valittamista ja sitten kun alan miettiä liikaa näitä asioita, huomaan kuinka moni asia voisi olla paremmin. Idealistista haihattelua, tiedän, mutta kun se aina vaan tulee uudelleen ja uudelleen ajatuksiin. Itseasiassa mä oon kovin sopeutuvainen moniinkin asioihin ja olisin valmis luopumaan monistakin asioista, jos ne vain vyöryisivät ylitsemme. Mä jotenkin tunnen syyllisyyttä ja pahaa oloa ajatuksissa joskus siitä, että maailma ei ole kovin tasapuolinen paikka elää. Sen lisäksi ihmiset tekevät toisilleen käyttäytymisellään lisää ongelmia ja pahaa oloa, vaikka se jos mikä olisi jokaisen helppo hoitaa kuntoon ja tasapainottaa muuten epätasapainossa olevaa hyvinvointia. Sitten kun mä itse olen sellainen loppuunsaakka taistelija, en anna helposti periksi ylivoimaistenkaan tehtävien edssä (vaikka henki menisi, kuten Suomalaisilla on tapana suhtautua asioihinsa) niin sitten tulee vielä mieleen, että johtuuko se epätasapaino enemmän ihmisten luovuttamisesta vai ympäristötekijöistä vai mistä? Minäkin tiedän, että mulla on monta vaillinaisuutta ja silti mä yritän joka päivä vaan tulla toimeen niiden kanssa ja taistella kovemmin, mutta kun tarkemmin ajattelee ja miettii, miksi? Niin miksi? Tästä löytyy varmaan seuraavia aiheita teksteihin tai sitten ei!

http://www.youtube.com/watch?v=5PN6egPgazA

Täältä tähän

Last legion kirjoitti:

En tunne vihaa ja varsinkaan en tunne itseäni petetyksi. Mielestäni maailma on vain kovin kaksinaismoralistinen, monisyinen vyyhti, jossa ei ole helppoja ratkaisuja. Mä en ymmärrä miksi mä tunnen näin ja silti teen kovin vähän sen eteen, että maailma muuttuisi sellaiseksi omanäköiseksi maailmaksi. Siis mulla on päällisinpuolin kaikki hyvin ja sisällänikään ei yleensä valittamista ja sitten kun alan miettiä liikaa näitä asioita, huomaan kuinka moni asia voisi olla paremmin. Idealistista haihattelua, tiedän, mutta kun se aina vaan tulee uudelleen ja uudelleen ajatuksiin. Itseasiassa mä oon kovin sopeutuvainen moniinkin asioihin ja olisin valmis luopumaan monistakin asioista, jos ne vain vyöryisivät ylitsemme. Mä jotenkin tunnen syyllisyyttä ja pahaa oloa ajatuksissa joskus siitä, että maailma ei ole kovin tasapuolinen paikka elää. Sen lisäksi ihmiset tekevät toisilleen käyttäytymisellään lisää ongelmia ja pahaa oloa, vaikka se jos mikä olisi jokaisen helppo hoitaa kuntoon ja tasapainottaa muuten epätasapainossa olevaa hyvinvointia. Sitten kun mä itse olen sellainen loppuunsaakka taistelija, en anna helposti periksi ylivoimaistenkaan tehtävien edssä (vaikka henki menisi, kuten Suomalaisilla on tapana suhtautua asioihinsa) niin sitten tulee vielä mieleen, että johtuuko se epätasapaino enemmän ihmisten luovuttamisesta vai ympäristötekijöistä vai mistä? Minäkin tiedän, että mulla on monta vaillinaisuutta ja silti mä yritän joka päivä vaan tulla toimeen niiden kanssa ja taistella kovemmin, mutta kun tarkemmin ajattelee ja miettii, miksi? Niin miksi? Tästä löytyy varmaan seuraavia aiheita teksteihin tai sitten ei!

http://www.youtube.com/watch?v=5PN6egPgazA

Täältä tähän

Niin. Tunnistan itseäni noista kaikista, varmaan suurin osa ihmisistä jollain tasolla. Aloitin poliittisen aktiivisuuden jo teininä, ja se kasvatti mulle ylisuuren kansallisen omatunnon. Lisäksi mulla oli taipuvaisuutta itseruoskintaan ja itsesääliin, joten lopputulos oli jokseenkin hysteerinen ;))

Tahdoin sanoa että olen käynyt melko pohjassa noiden idealististen haihattelujen kanssa, potenut syyllisyyttä, itseinhoa, jäänyt kiinni kelaushetkiin missä epäkohdat vaan pyörii päässäni uudestaan ja uudestaan.

Auttoiko se maailmaa että kärsin? Ei. Ei sitten tippaakaan. Se lamautti, sai mut voimaan pahoin, eikä muu maailma muuttunut mitenkään. Tuollaisista tunteista pitää siis päästää irti. Sinunkin.

Maailma tarvitsee empatiaa ja kylmää matemaattisuutta. Matemaattisuutta jotta osaisimme tarkastelemaan ongelmia enemmän maailmanlaajuisesti, eikä vaan omasta navasta katsottuna. Empatiaa vain sen ripauksen verran, että osaa tunnistaa mikä on oikein ja väärin, ja että osaisimme olla tuomitsematta muita kuuntelemattta ensin. Mutta siitä ei ole mitään hyötyä että otat kaiken kärsimyksen itsellesi, ei kukaan ihminen kestä sitä. Jos olisin uskovainen, väittäisin varmaan että joku on jo tehnyt sen sun puolesta.

Miksi pitää taistella? Sä liikut nyt elämän perusasian tiimoilla, miksi olemme olemassa. Koska uskon että meillä on vain tämä uno elämä, uskon että sen pitää elää mahdollisimman hyvin ja hellästi. Pitää nauttia. Enkä sillä tarkoita että pitää rynnätä hakemaan elämyksiä, suuria tunteita, himoita ja rakastaa. Kivoja tunteita, joo, mutta niin hetkellisiä ja toisaalta addiktoivia. Ei mikään himo kestä kuin sen ahmitun hetken, ei edes rakkaus kestä ikuisesti, se elää ja muuttuu. Vaihtelee vihasta kiintymykseksi. Ei. Uskon enemmän siihen vanhaan sanontaan että elämän tarkoitus on murheen karkoitus. Ja jos/kun murheita tulee, niihin pitää mahdollisimman nopeasti löytää ratkaisu. Samalla niistä voi nauttia, kiittää kokemuksesta ja arvostaa ne pienen onnen hetket entistä enemmän.

Tuossa taistelijassakin tunnistin itseäni. Kun johonkin ryhtyy, on vaikeaa päästää sitä käsistään. It ain't over til it's over.