Aloitan tämän topicin sanomalla, että luulen, ettei kukaan kuitenkaan viitsi lukea tätä loppuun, tai vastata mulle. Siitä huolimatta kirjoitan hieman elämästäni:
Mulla ei ole ihmissuhteita. Sosiaalinen elämäni on ihan loppuun kaluttu, enkä omaa yhtäkään ystävää, tai edes hyvän päivän tuttua. Olen jatkuvasti eristyksissä kotona, koska mihin menisin? Ei ole ketään, ketä tavata, tai mitään, mitä tehdä. Harrastuksiin mulla ei ole varaa, koska olen ihan oikeasti köyhä. Perheelläni ei ole rahaa ostaa minulle edes sukkia. Ostin kaikki romppeet hammasharjaa myöten kesätöistä saamillani rahoilla. Meillä syödään joka päivä nuudeleita, hernekeittoa tai vastaavaa halpaa ruokaa.
Minä ja raha emme sovi yhteen. Kun sain palkan kesätyöstä, niin tuhlasin hullun lailla, ja kärsin jälkeen päin oman tunnon tuskista. En ollut aikaisemmin ostanut n. viiteen vuoteen vaatteita muualta kuin kirpputorilta, enkä muutenkaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota ulkonäkööni. Kun palkka tuli, niin asia oli ihan toinen. Hankin mm. hiuspidennykset, mikä oli todella typerä veto, koska en tarvitse niitä, enkä pidä siitä jatkuvasta tunteesta, että päässäni on 15cm jonkun toisen tukkaa. Odotan koko ajan, että saan postissa aineen, joka liuottaa sinetit irti. En edes pysty käyttämään vaatteita, joita ostin, sillä niistä huomaa, että ne ovat merkkivaatteita, enkä ole tottunut käyttämään moisia. Tuntuu, kuin vaatteet hallitsisivat minua, ja ihmiset näkisivät todellisen minäni sijaan hienot vaatteet, joilla koreilen. En ole vaate- tai meikki-ihminen, enkä sen vuoksi tunne oloani hyväksi vaatteissa jotka ostin, tai meikeissä joita käytän. Rahaa meni muutenkin aivan kamalasti hukkaan, ja oisin voinut säästää sen, koska tulen kuitenkin tarvitsemaan sitä ennemmin tai myöhemmin. En vaan tajua, miten luokkatoverit ja muut ikäiseni tytöt pystyvät elämään pidennyksiensä kanssa, kun ne tuntuvat niin feikeiltä ja aiheuttavat kamalan materialisti-olon. En edes tiedä, kuinka eettisesti pidennykset on valmistettu. Pidennykset ja vaatteet hankin pääasiassa siksi, että halusin todistaa luokkalaisilleni, kun koulu taas viikon päästä alkaa. En halunnut antaa heille minkäänlaista syytä syrjiä tai kiusata. Halusin kuulua joukkoon.
Olen aina ollut oman tien kulkija. En ole koskaan sopinut joukkoon ja olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Minua on kiusattu ties kuinka monta vuotta, ja ihan eskarista lähtien, koska en ole koskaan ollut kiinnostunut muodista ja olen aina puolustanut kiusattuja. Kiusattujen puolustamisesta taas seurasi se, että kiusaajat saivat vaan uuden kohteen itselleen, eli minut. Vaikka olen temperamenttinen ja melko kiivas, niin olen silti todella herkkä. En siedä minkäänlaista vääryyttä, ja suutun mielettömästi, jos näen, että jotain ihmistä kohtaan käyttäydytään epäoikeudenmukaisesti. Olen melko taistelutahtoinen, ja kulutan usein itseäni ihan mielettömästi taistelemalla kaikkea mahdollista vastaan, vaikka tiedän, etten voi korjata kaikkia epäkohtia maailmassa. Olen jo pienestä asti ollut kiinnostunut politiikasta. Haluaisin lähteä politikoimaan ja kokeilemaan onneani niiden asioiden suhteen, mutta en tiedä olenko tarpeeksi vahva siihen. Otan asiat helposti harteilleni ja kannan repussa kaiken maailman huolia. Stressaan helposti ja yöunet jäävät vähiin. Jos minulla olisi edes yksi ystävä, niin asiat sujuisivat varmasti helpommin.
Suurin ongelmani on ehkä se, etten tiedä jaksanko/kestänkö/pystynkö kohtaamaan muita ihmisiä tai uusia asioita elämässä. Pelkään niin kamalasti, että joku satuttaa minua. Vetäydyn siksi kauas muista, enkä kykene edes parisuhteeseen. Jatkuvat pelkotilat ja kiusatuksi tulemisen ja mihinkään kuulumattomuuden 12 vuotta jatkunut tunne on aiheuttanut minulle sitoutumiskammon ja kamalan ahdistuksen. En enää kykene ottamaan pieniäkään riskejä elämässä tai solmimaan minkäänlaisia ihmissuhteita. Tarvitsisin tukea, mutta minulla ei ole yhtään ystävää. Tunnen ahdistusta ja pelkoa aina käydessäni nukkumaan illalla. Itken usein itseni uneen. Tunnen itseni heikoksi ja kykenemättömäksi.
Olisin todella onnellinen, jos joku jaksoi lukea tämän loppuun ja viitsisi vastata asiallisesti edes parilla sanalla.
Mulla ei ole ihmissuhteita. Sosiaalinen elämäni on ihan loppuun kaluttu, enkä omaa yhtäkään ystävää, tai edes hyvän päivän tuttua. Olen jatkuvasti eristyksissä kotona, koska mihin menisin? Ei ole ketään, ketä tavata, tai mitään, mitä tehdä. Harrastuksiin mulla ei ole varaa, koska olen ihan oikeasti köyhä. Perheelläni ei ole rahaa ostaa minulle edes sukkia. Ostin kaikki romppeet hammasharjaa myöten kesätöistä saamillani rahoilla. Meillä syödään joka päivä nuudeleita, hernekeittoa tai vastaavaa halpaa ruokaa.
Minä ja raha emme sovi yhteen. Kun sain palkan kesätyöstä, niin tuhlasin hullun lailla, ja kärsin jälkeen päin oman tunnon tuskista. En ollut aikaisemmin ostanut n. viiteen vuoteen vaatteita muualta kuin kirpputorilta, enkä muutenkaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota ulkonäkööni. Kun palkka tuli, niin asia oli ihan toinen. Hankin mm. hiuspidennykset, mikä oli todella typerä veto, koska en tarvitse niitä, enkä pidä siitä jatkuvasta tunteesta, että päässäni on 15cm jonkun toisen tukkaa. Odotan koko ajan, että saan postissa aineen, joka liuottaa sinetit irti. En edes pysty käyttämään vaatteita, joita ostin, sillä niistä huomaa, että ne ovat merkkivaatteita, enkä ole tottunut käyttämään moisia. Tuntuu, kuin vaatteet hallitsisivat minua, ja ihmiset näkisivät todellisen minäni sijaan hienot vaatteet, joilla koreilen. En ole vaate- tai meikki-ihminen, enkä sen vuoksi tunne oloani hyväksi vaatteissa jotka ostin, tai meikeissä joita käytän. Rahaa meni muutenkin aivan kamalasti hukkaan, ja oisin voinut säästää sen, koska tulen kuitenkin tarvitsemaan sitä ennemmin tai myöhemmin. En vaan tajua, miten luokkatoverit ja muut ikäiseni tytöt pystyvät elämään pidennyksiensä kanssa, kun ne tuntuvat niin feikeiltä ja aiheuttavat kamalan materialisti-olon. En edes tiedä, kuinka eettisesti pidennykset on valmistettu. Pidennykset ja vaatteet hankin pääasiassa siksi, että halusin todistaa luokkalaisilleni, kun koulu taas viikon päästä alkaa. En halunnut antaa heille minkäänlaista syytä syrjiä tai kiusata. Halusin kuulua joukkoon.
Olen aina ollut oman tien kulkija. En ole koskaan sopinut joukkoon ja olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Minua on kiusattu ties kuinka monta vuotta, ja ihan eskarista lähtien, koska en ole koskaan ollut kiinnostunut muodista ja olen aina puolustanut kiusattuja. Kiusattujen puolustamisesta taas seurasi se, että kiusaajat saivat vaan uuden kohteen itselleen, eli minut. Vaikka olen temperamenttinen ja melko kiivas, niin olen silti todella herkkä. En siedä minkäänlaista vääryyttä, ja suutun mielettömästi, jos näen, että jotain ihmistä kohtaan käyttäydytään epäoikeudenmukaisesti. Olen melko taistelutahtoinen, ja kulutan usein itseäni ihan mielettömästi taistelemalla kaikkea mahdollista vastaan, vaikka tiedän, etten voi korjata kaikkia epäkohtia maailmassa. Olen jo pienestä asti ollut kiinnostunut politiikasta. Haluaisin lähteä politikoimaan ja kokeilemaan onneani niiden asioiden suhteen, mutta en tiedä olenko tarpeeksi vahva siihen. Otan asiat helposti harteilleni ja kannan repussa kaiken maailman huolia. Stressaan helposti ja yöunet jäävät vähiin. Jos minulla olisi edes yksi ystävä, niin asiat sujuisivat varmasti helpommin.
Suurin ongelmani on ehkä se, etten tiedä jaksanko/kestänkö/pystynkö kohtaamaan muita ihmisiä tai uusia asioita elämässä. Pelkään niin kamalasti, että joku satuttaa minua. Vetäydyn siksi kauas muista, enkä kykene edes parisuhteeseen. Jatkuvat pelkotilat ja kiusatuksi tulemisen ja mihinkään kuulumattomuuden 12 vuotta jatkunut tunne on aiheuttanut minulle sitoutumiskammon ja kamalan ahdistuksen. En enää kykene ottamaan pieniäkään riskejä elämässä tai solmimaan minkäänlaisia ihmissuhteita. Tarvitsisin tukea, mutta minulla ei ole yhtään ystävää. Tunnen ahdistusta ja pelkoa aina käydessäni nukkumaan illalla. Itken usein itseni uneen. Tunnen itseni heikoksi ja kykenemättömäksi.
Olisin todella onnellinen, jos joku jaksoi lukea tämän loppuun ja viitsisi vastata asiallisesti edes parilla sanalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että tunnut olevan herkkä, yksilöllinen, omilla aivoillaan ajatteleva tyttö. Löysin kuvauksestasi paljon samaa, mitä itsessäni on. Sinussa on paljon voimavaroja, joilla on käyttöä elämässä. Älä luovu toivosta saada ystäviä! Mene ihmisten joukkoon omana itsenäsi äläkä yritä vain miellyttää muita. Muista, että sinulla on oikeus olla olemassa ja näkyä! Olet hyvä kirjoittaja tuon perusteella! Voimahalit :-)