Muistatko vielä sen torin,
jonka ihmisvilinään me aikoinamme
talutimme kädestä pitäen
omat lapsemme oppimaan,
miltä maistuu ensimmäinen mansikka -
me sillä tavalla cityläiset,
ja miten suomi-eteläisen auringonpaahteen
pehmentämät jokakesän ensimmäiset
tiikerijäätelöt alkoivat niissäkin jonotuksissa
sulaa jo ennen kenenkään huulia,
ja miten helposti
kermaherkkujen liian ahneet nuoleskelemiset
saattoivatkaan pudottaa
juuri äskettäin kioskeihin kesätyöllistettyjen
hyvin nuorten
- kieli vielä keskellä omia suitansa-
valmiiksi liian kiireen varalta,
yrityksen omistajan jäätelökauhoilla,
värikkäissä muovipidikkeissä,
ostamistaan odottaviin
- aitoihin tötteröihin -
totta kai,
varovaisesti painamansa pallerot
maahan,
pläts,
ja se itketti aikansa kaikkia niitä vasta lapsia.
Muistatko, miten poisselitimme
kaikkien pahoja mieliä;
silleen,
ettei niille kertakaikkiaian mahtanut enää mitään,
ettei nekään olleet ainakaan meidän lasten vika,
ettei juuri niitä nyt kerta kaikkiaan voinut enää
yhtään enempää makeannälkäänsä,
eikä edes Afrikan nälkää näkevien vuoksi,
eikä muinakaan elämyksinään syödä,
että aina voi ostaa uuden
- pilalle menneen tilalle -
paitsi tietenkin ne ärsyttävästi kirkuvat lokit.
Ne olivat alunperinkin niitä,
jotka sen asfaltin olivat
olemassaolollaan saastuttaneet.
Ja meidän lapset oppivat vitsailemaan,
etteivät lokitkaan kai muuten pääsisi
kaikessa rauhassa, kauas pois lentämättä
maistelemaan tiikereitä,
jos me emme olisi välillä
aina saman maun asialla.
Nyt sen torin ylle, näetkö sen,
ihmisten ja lokkien väliin
on viritetty verkko, ja verkolle lisäverkko,
että lokit oppisivat muistamaan,
että yhdenkään ihmisen kädestä
ei sovi tempaista jokapäivästä leipäänsä
eikä yhtään tiikeriä syödä ilmaiseksi,
että rosvoja ei enää tänne päästetä,
että ne saavat luvan suunnistaa muualle:
niiden oikea paikka on kahlitsemattoman meren yllä,
tai sukeltamassa sen pinnan alle,
missä on vielä elävä eväs -
vielä osata se,
ja pitää geeneissään,
että kaupankäyntiaukeiden suojaksi
laajennetun verkon yläpuolelle
jäävät vapaiksi yhä taivaan tuulet,
joihin lokkien toivotaan häipyvän.
Ihmiset jäävät sen alle
ja pian muinainen senga senga.
jonka ihmisvilinään me aikoinamme
talutimme kädestä pitäen
omat lapsemme oppimaan,
miltä maistuu ensimmäinen mansikka -
me sillä tavalla cityläiset,
ja miten suomi-eteläisen auringonpaahteen
pehmentämät jokakesän ensimmäiset
tiikerijäätelöt alkoivat niissäkin jonotuksissa
sulaa jo ennen kenenkään huulia,
ja miten helposti
kermaherkkujen liian ahneet nuoleskelemiset
saattoivatkaan pudottaa
juuri äskettäin kioskeihin kesätyöllistettyjen
hyvin nuorten
- kieli vielä keskellä omia suitansa-
valmiiksi liian kiireen varalta,
yrityksen omistajan jäätelökauhoilla,
värikkäissä muovipidikkeissä,
ostamistaan odottaviin
- aitoihin tötteröihin -
totta kai,
varovaisesti painamansa pallerot
maahan,
pläts,
ja se itketti aikansa kaikkia niitä vasta lapsia.
Muistatko, miten poisselitimme
kaikkien pahoja mieliä;
silleen,
ettei niille kertakaikkiaian mahtanut enää mitään,
ettei nekään olleet ainakaan meidän lasten vika,
ettei juuri niitä nyt kerta kaikkiaan voinut enää
yhtään enempää makeannälkäänsä,
eikä edes Afrikan nälkää näkevien vuoksi,
eikä muinakaan elämyksinään syödä,
että aina voi ostaa uuden
- pilalle menneen tilalle -
paitsi tietenkin ne ärsyttävästi kirkuvat lokit.
Ne olivat alunperinkin niitä,
jotka sen asfaltin olivat
olemassaolollaan saastuttaneet.
Ja meidän lapset oppivat vitsailemaan,
etteivät lokitkaan kai muuten pääsisi
kaikessa rauhassa, kauas pois lentämättä
maistelemaan tiikereitä,
jos me emme olisi välillä
aina saman maun asialla.
Nyt sen torin ylle, näetkö sen,
ihmisten ja lokkien väliin
on viritetty verkko, ja verkolle lisäverkko,
että lokit oppisivat muistamaan,
että yhdenkään ihmisen kädestä
ei sovi tempaista jokapäivästä leipäänsä
eikä yhtään tiikeriä syödä ilmaiseksi,
että rosvoja ei enää tänne päästetä,
että ne saavat luvan suunnistaa muualle:
niiden oikea paikka on kahlitsemattoman meren yllä,
tai sukeltamassa sen pinnan alle,
missä on vielä elävä eväs -
vielä osata se,
ja pitää geeneissään,
että kaupankäyntiaukeiden suojaksi
laajennetun verkon yläpuolelle
jäävät vapaiksi yhä taivaan tuulet,
joihin lokkien toivotaan häipyvän.
Ihmiset jäävät sen alle
ja pian muinainen senga senga.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Forbidden
You don't have permission to access /node/10022304 on this server.
Aikanaan oli aika, jolloin Suomi24 poisti kirjoittajien tekstejä, jotka eivät olleet ruotsiksi tai suomeksi.
Minulla oli erittäin suuri vaikeuksia huonon kielipääni ja kielenkääntämistaitoni vuoksi saada selville ruudulleni about joskus tänaamukymmenen jälkeen ilmestynyttä tekstiä, kun olin juuri siirtymässä erääseen Suomi24:n tämänpäiväiseen topiciin: Opinnot vai itsemurha?
Koska en ole muihin kuin nippanappa edes kirjallisiin itsemurhiin taipuvainen, niin yritin oikein Sana- kirjan voimalla ilmeisen vapaasti kääntää saamani ilmoituksen:
Et sitten omista per missio rikostoverille/pahkuralle/10022304:lle tällä sotapalvelustaansuorittavalla!
Jos jotakuta lapsettaa, pitää tehdä lisää niitä lapsia! Kyllä se siitä sitten taas...:)
Jos nimittäin on vielä siinä otollisessa iässä vielä...