Kuinka usein kannattaa avioitua?

Kuulepas nyt kyyninen täti, avioero on sen verran rankka kokemus, että ei siihen ilman syitä lähdetä.

Tunnut kuvittelevan, että me kolme kertaa avioituneet teemme sitä ihan vaan sukulaisten kiusaksi?

Jätä suosiolla ne häät väliin, joihin suhtaudut tuomitsevasti. Hääkutsu on vain kutsu saapua, ketään ei pakoteta. Eikä hampaitaan kiristelevä ja kyllästyneesti puhisteleva vieras ole kaunista katsottavaa juhlissa.

Onneksi oma äitini kuitenkin "jaksoi" saapua paikalle joka kerralla, arvoistan sitä.

Ymmärrän, että ne toisetkin häät vielä järjestetään, jos ne ovat kumppanille ensimmäiset.

Kolmannella kerralla kävisin vain ihan vaivihkaa vihillä. Jos sitten tulisi aika juhlia hopeahäitä, niin ne voisivat olla tosi prameat.

Ymmärrän kyllä, kyyninen täti, näkökulmasi ja luultavasti olisin samaa mieltä kanssasi tänään, mikäli olisin edelleen ensimmäisessä liitossa.

Elämänkokemukseni kuitenkin ovat opettaneet rankalla kädellä suvaitsevaisuutta. Ihanteelliselta vaikuttavan liiton ulkokuoren takana voi piillä ihan mitä tahansa.

Ulkopuolisena on petollisen helppoa käydä muiden samanmielisten kanssa kahvipöytään analysoimaan, moralisoimaan ja lopuksi tuntemaan itsensä niin paljon paremmaksi ihmiseksi kuin nämä moralisoinnin kohteet. Olen syyllistynyt tähän itsekin, silloin ennen ensimmäistä avioeroa.

Kolmas aviomieheni halusi kunnon häät, "kun muillakin kavereilla on ollut", ja häät olivat hänellä ensimmäiset. Kirkossa sitten sulhasen puoli pullisteli ja minun puolella oli äidin lisäksi vain pari muuta vierasta. Minun sukulaiseni jakavat paljolti kyynisen tädin tuomitsevan katsantokannan.

Toki sulhasen puolelta oli kutsuttukin enemmän vieraita.

Täälllä toinen kyynikko. Luulisi tosiaan, että jos eka kerran on ollut prinsessahäät, niin tokalla, kolmannella ja sitä seuraavilla kerroilla pidettäisiin hiukka matalampaa profiilia. Meidän suvussa naisihminen, joka jo kolmatta kertaa menee naimisiin ja homma senkun paisuu suureellisemmaksi ja suureellisemmaksi. Morsian hankkii sitä kermakakkumaisempia pukuja, mitä enemmän lihoo häistä toiseen. Hommasta on mennyt uskottavuus täysin. Täällä kiristellään hampaita poikki ja päätös on ollut, että suosiolla jättäydytään pois. Kohta nimittäin se arjen tylsyys iskee taas, ja pitää etsiä uusi huumaava rakkaus, uusi kumppani ja tehdään taas uudet lapset ja/tai uudet häät, missä järjestyksessä milloinkin.

Ihmiset hakee vaan elämyksiä näistä rituaaleista. Mihinkään syvempään ei jakseta panostaa. Muuten asia olisi yks hailee, mutta kun niitä lapsia on jo monen miehen kanssa ja entiset jää aina jalkoihin ja heitteille kun on uusi pulla uunissa. Lapset kärsii näistä, sukulaisia sentään vaan yököttää ja ketuttaa nämä rahankeruujuhlat.