Lapsella uhmaikä?

Kyllähän tuo ihan selvältä uhmalta kuulostaa,ja yleensähän juuri tuon ikäisillä onkin jonkinlainen,ellei jopa ensimmäinen uhmakausi meneillään (ellei ole jo aiemmin ollut,esim.1,5v,jolloin lapsi alkaa yleensä jo näyttämään omaa tahtoaan).

Lapselle huutaminen kurkkusuorana (niin kuin kerroit tekeväsi) ei kuitenkaan yleensä juuri auta,vaan monesti jopa pahentaa tilannetta,ja vie lopulta vain aikuiselta voimat.Lapsen uhmatessa ja kiukutellessa tulisi itse ennen kaikkea pysyä mahdollisimman rauhallisena,mutta myös tiukkana ja kyllä lapsella pitää kuitenkin näyttää myös se,että nyt äiti ja isi ovat hänelle vihaisia.

Tuo mainitsemasi jäähylle ottaminen syliin tai laittaminen,vaikka sitten syöttötuoliin on tuon ikäisen kanssa jo ihan hyvä keino,opettaa lapselle rauhoittumista ja erilaisten tunteiden hallintaa,mutta ehkä olisi parempi,että lapsi laitettaisiin jäähylle kuitenkin sellaiseen paikkaan,josta hän pääsee itse myös pois,jotta lapsi ymmärtäisi paremmin jäähyn idean,eli sen,ettei se ole vain rangaistus huonosta käytöksestä,vaan että siellä istutaan siksi,että rauhoitutaan ja mietitään mitä tulikaan tehtyä väärin.Tokihan lasta joutuu aluksi sinne varmasti useamman kerran kiikuttamaan,mutta ei noin pieni lapsi jaksa kauaa panna vastaan,kun huomaa,ettei aikuinen anna periksi.Jokin jakkara tai vaikka sitten sohva on ihan hyvä jäähypaikka (jota päiväkodeissakin tuon ikäisillä tarvittaessa käytetään),ja pääasia on siis se,että lapsi pysyy siellä sen tietyn ajan,max 5min,vaikka hän sitten huutaisi ja parkuisi kokoajan.Mutta tänä aikana lasta ei tule huomioida millään tavalla,muuten kuin viemällä takaisin,jos hän yrittää sieltä pois.Ja tämä jäähypaikka voi sijaita periaatteessa missä vain,eli lasta ei tarvitse välttämättä eristää mihinkään nurkkaan tai kokonaan toiseen huoneeseen,jolloin jäähyn valvominenkin onnistuu paremmin olematta tilanteessa kuitenkaan sen enempää lapsen kanssa läsnä,sillä tarkoitus on,että lapsi kokee jäähyn epämieluisaksi nimenomaan siksi,että hän joutuu mahdollisesti leikistä pois,ja hänet jätetään hetkeksi kokonaan ilman huomiota.

Lapsen uhmaa on nimenomaan se,ettei hän ota kuuleviin korviinsakaan kieltoja,vaan tekee niin kuin itseään huvittaa,ja tekeepä vielä monesti juuri sellasia juttuja,joista nimenomaan tietää aikuisten repivän lopullisesti pelihousunsa.Senpä vuoksi kannattaa myös hieman etukäteen miettiä,mitkä ovat niitä asioita,jotka ovat aivan ehdottomasti kiellettyjä ja mitkä vain niitä ei -toivottuja asioita.Esimerkiksi kaikkea ei- toivottua käytöstä ei välttämättä kannata noteerata millään tavalla,tai tehdä siitä ainakaan mitään isoa numeroa,sillä pienikin lapsi kyllä hoksaa pian,mikä saa aikuiset suuttumaan,ja näin hän saa vain lisää aseita teitä vastaan.Esimerkiksi halutessaan kaupasta jotakin,ja teidän kieltäessänne hän tekee varmasti kaikki pahat temppunsa saadakseen tahtonsa läpi.No oikea tapa toimia tässä tilanteessa onkin juuri se,että lapsi vain kainaloon ja samantien kaupasta ulos,ja autoon odottamaan,jollei puhetta usko (niin kuin olette tehneetkin).

Mutta,jos lapsella tosiaan on jo ilmennyt tällaista käytöstä,että hän esim.mielenosoituksellisesti viskoo puistossa hiekkalelut ympäriinsä,kun kerrotaan,että ollaan lähdössä,niin sitten vain käsketään lasta itse keräämään lelut maasta,ja jos ei usko parista pyynnöstä/käskystä,niin ne lelut kerätään lapsen kanssa yhdessä,eli lasta vain kädestä kiinni ja leluja keräämään.Ja jos esim.sisällä kotona tekee vastaavaa,kun ilmoitetaan,että ollaan lähdössä ulos,ja lapsella on vaikka leikit kesken,ja alkaa sitten paiskomaan leluja ympäriinsä,niin siitä ei välttämättä kannata lainkaan välittää,ellei sitten haluta,että lapsi korjaa aina lelunsa ennen ulos lähtöä.Mutta pointtini oli siis se,että jos lapsi kiukustuessaan tekee jotakin tällaista pientä pahaa (mikä kyllä yleensä kuuluukin tähän uhmaan),niin siitä ei kannata ainakaan lapsen nähden enempää hermostua,sillä itse olen ainakin sitä mieltä,että kyllä lapsi suuttua saa,huutaa saa,itkeä saa ja näyttää,että nyt on harmittaa,mutta se ei muuta sitä asiaa,minkä aikuiset päättävät,että nyt lähdetään sinne kauppaan tai kotiin tai mummolaan yms.Mutta tottakai lapsen kiukuttelullakin on jokin piste,ja rajat siihenkin on vedättävä,esim.missa tilanteissa otetaan käyttöön jäähy.

Ja tuosta kiroulusta vielä sen verran,että se on kyllä todella ikävää kuunneltavaa,jos lapsi kiroilee tai käyttää muita rumia/törkeitä sanoja,mutta silloin olisi kyllä syytä mennä hieman itseensä,ja miettiä mistä noinkin pieni lapsi on jo sellaisia sanoja oppinut..Kiroilua ei ole helppo kitkeä aikuiseltakaan pois,ja vielä vaikaempaa se voi olla lapselta,mutta pikkulasten kohdalla (mitä teidänkin lapsenne vielä on) toimii yleensä parhaiten se,että lapsen yksittäisiä kirosanoja ei ainakaan noteerata millään tavalla.Mutta,jos kiroilu on mennyt jo ihan mahdottomaksi (on tyyliin päivittäistä,ja tulee monta kirosanaa kerralla),ja lapsenne tietää jo,että ette pidä lainkaan hänen kiroilustaan,niin sillon käyttäisin tässäkin asiassa jäähypenkkiä,jos ei ensimmäisestä kiellosta lopeta.Ja jatkossa pidätte huolen siitä,ettette kiroile lapsenne kuullen ja käskette vieraitakin olemaan kiroamatta silloin kun lapsi on kuulolla.Ja yleisesti voitte lapsen kuullen paheksua ihmisiä,jotka kiroilevat niin,että lapsenne oppii sen olevan todellakin huono ja paheksuttava tapa.

Meillä vielä 11 v sanoo joka asiaan "ei", mutta tuskin enää kaksikymppisenä :) Tsemppiä!

no meilä 3v aloitti murrosikämäisen kiukuttelun, mesoamisen ja kiusaamisen. huh millaista 10v päästä. ei uskalla tarttua niskasta ja viedä jähylle. syli ja puhuttelu auttaaa hetkeksi. mutta unohtuu saman päivänä viimeistään. jos erehdyt antaan periksi vaatimukset kasvaa..ei käytännössä tottele mitään.