Ex:t ja nyxät, tuletteko toimeen keskenään??

Mieheni nyxään asialliset välit. En näe tarpeelliseksi olla ylimääräistä tekemisissä, mutta arvostan ihmistä kyllä.

Oman mieheni exää en ole vielä tavannut kun on niin tuore suhde vielä (1 vuosi). En ole myöskään nähnyt miehen lapsia. Kiire ei ole mihinkään.

Tullaan toimeen kun ei olla tekemisissä.

Samoin, miehen kanssa keskustellaan ja suunnitellaan jos on jotain meidän perhettä koskevaa, ja hän hoitaa yhteydenpidon entisiin tyttöystäviinsä.

Mahdollisimman etäiset ja korrektit välit, kun eivät perheeseen kuulu.

Hyvin tullaan toimeen mieheni exän kanssa (omien lasteni isä on kuollut), ollaan jopa suoraan ilman miestä sovittu lapsien menoista. Helpompaa niin, kun lapsilla on yhteisiä menoja.

Arvostan häntä paljon äitinä, hyvin hoitaa lapsensa ja kasvattaa myös. Tavattu ollaan satunnaisesti, kun lapset vaihtavat kotia. Molempien lapset tulevat myös hyvin toimeen keskenään.

Emme lasten kanssa voisi kuvtellakaan, että olisimme missään tekemisissä isän/miehen naisten kanssa!! No hih.. emme alistu moiseen, tiedämme oman arvomme.
Miksi pitäisi perheenrikkojan kanssa olla tekemisissä? Eme ole kutsuneet häntä kylään, emmekä todellakaan aio mennä hänelle kylään, emme tunne emmekä halua. Ei mitään intoo. Ei kuulu meidän perheeseen.

tullaan miehen exän kanssa toimeen alkukankeuksien jälkeen. jutellaan paljon muustakin kuin lapsen asioista

Valitettavasti ei ole mukavaa kommenttia annettavana.
Nyxä olen. Mieheni ja exän erosta aikaa jo 9v, vieläkään ex-nainen ei osaa päästää miehestä irti, roikkuu takiaisena lapsen varjolla meidän elämässä.
Häiriköinti on sitä luokkaa, että on pariinkiin otteeseen pitänyt olla yhteydessä poliisiin jne.

Miksi tarvisi ottaa ystäväksi ex miehen uusio??? Miksi ihmeessä? Pitäisikö minun yrittää nostaa hänen itsetuntoa ja sijoitusta suvussamme olemalla ystävä hänen kanssaan? Sen voi tehdä hän ihan itse, jos kykenee, sillä kakkonen on aina kakkonen.

Minä ja ex-mieheni nykyinen avopuoliso tulemme juttuun ihan ok. Mitään yhteyttä emme vapaa-ajallamme pidä, emmekä ole bestiksiä. Mutta kun lapsen kautta tapaamme, niin kahvitellaan ja jutellaan asioista, kuten aikuiset ikään.
Hän on mukava ja fiksu nainen, joka rakastaa ex-miestäni, kohtelee minun lastani tosi hienosti (tekevät tyttöjen juttuja välillä kahdestaan), on reilu ja oikeudenmukainen.
Useimmiten hän on vastassa lastani, kun vien tyttöä isälleen (koska on pienten kanssa kotosalla).

Minun nykyisen mieheni eksään en pidä mitään yhteyttä, näemme silloin tällöin harvakseltaan. Ei ole hyväksynyt vieläkään sitä, että olemme yhdessä, ja se valitettavasti näkyi aikoinaan hänen käytöksessään. (minä en ollut syy eroon, vaan mieheni oli eronnut jo 6v aikaisemmin ja hänen eksänsä oli jo naimisissa uudelleen, kun me tapasimme).

Siis päisi tulla juttuun perheenrikkojan kanssa? Voi vehnä vetelä...niin kurja äiti lapsilleni en ikinä voisi olla, että vielä kahvittelisin perheenrikkojan kanssa. Heh hee... onneksi muutimme 200 km päähän lapsuudenmaisemiini isoon perintötalooni,j oten ei ole edes vahinkoa että tulisi moinen olio vstaan, ja häiriköisi minua ja lapsiamme. Eikä tarvi lasten isänkään hävetä naistaan, kun emme ole missään tekemisissä perheenrikkojan kanssa. Saa lapsetkin oppia, että kaikkea ei tarvi sietää ja suvaita edes isältään.

Ei tarvi ex miehen naisia tuntea tai nähdä, olemme tehneet lasten ja suvun kanssa selväksi, ettei meiltä sympatiaa ym heru! Menkööt töihin ja ansaitkoot omat rahat, meiltä ei mitään saa.
Emme halua olla tekemisissä eikä lapsetkaan halua sillä jos isä heidät naisten takia hylkää, niin miski pitäisi maksella semmosen naisen laskuja ja syöttää ilmaiseksi?? Lapsetkin ovat onnellisimpia kun ei heitä kukaan vieras hauku.

Ihan on miehen oma diili ne naiset.

Emme alistu moiseen. Pysykööt siellä missä ovat, meille ja lasten lähelle ei ole asiaa.

Minä en ole ex:n avopuolisoa koskaan tavannut vaikka ovat olleet yhdessä pian 5 vuotta. Alussa vihasin häntä koska hänen takiaan erosimme ex:n kanssa mutta vuosien myötä olen hyväksynyt asian. Näinhän kaiken piti mennäkin. Ehkä ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu esikoisen rippijuhlissa ensi kesänä.

Ex:n sukuun en juurikaan pidä yhteyttä joten kommenteista en tiedä. Eikä meillä myöskään ole enää yhteisiä kavereita ex:n kanssa. Eron myötä kaverit jakaantuivat kahtia, valitettavasti.

Miehen exän kanssa erittäin asialliset välit. Tutustuimme vasta tämän vuoden aikana, vaikka yhdessä olemme miehen kanssa olleet jo vuosia. Joka tapauksessa, alussa olimme molemmat vähän varpaillaan, mutta kun otimme molemmat sen asenteen, että eiköhän tässä voitais ihan tutustua, niin hienosti meni. Emme ole juurikaan muuten tekemisissä, kuin heidän lapsensa kautta, mutta koen hänen olevan varsin mukava ihminen. Kaiken kaikkiaan tämä kuvio toimii minun, mieheni, hänen exänsä sekä mieheni ja exän yhteisen lapsensa kesken hyvin, tulemme toimeen ja voimme jopa kaikki viihtyä samassa huoneessa.

Ex-mieheni nyxää en ole tavannut, entisessä liitossani ei ole lapsi. Annan exäni elää ja nauttia uudesta elämästään ihan ilman minua=) Myöskään exän sukuun en pidä mitään yhteyttä, sillä olin se joka liitosta lähti.

Ex on lissutyyppinen ikuisesti katkera, mutta hänellä on oikein fiksu naisystävä, jonka kanssa on hyvät välit. Lasten kanssa hän on loistava, itsekin äiti. Olisimme exän nyksän kanssa vaikka ystäviä, mutta emme viitsi ärsyttää exääni. :D

Soisin oikein mielelläni tästä naisesta aitipuolen lapsilleni. Eri asia jaksaako hän katsella katkeraa exääni. Exä taas saattaa torpedoida suhteensa tähän fiksuun naiseen omalla katkeruudella ja ettei osaa edetä elämässään terveesti. Toivoisin tietysti kaikkea hyvää exällekin vaikka niin lievästi sanottuna rasittavasti käyttäytyykin, mutta itsepähän päättää elämästään ja asennevalinnoistaan.

On vähissä kaverit ja olo, jos pitää ex miehen naisten kanssa kaveerata!! Täällähän huudetaan kovaa ääneen ettei exät kuulu enää perheeseen.
Exät ei kuulu miehen sukuun! Exät ei kuulu sinne ja tänne.... ja nyt kuitenkin pitäs olla niiden kanssa tekemisissä??? Mikä yhtälö tuo sitten on, ettei suvun kanssa saisi olla tekemisissä, mutta sitten miehen uusikon kansa pitäs kaveerata????????????

Meillä ei kenelläkään ole ollut mitään tarvetta ja hinkua pyydellä ex miehen naisa kylille! Miksi ihmeessä? Jos ei oo kahvia kotona, menkööt töihin eikä eläisi miehen rahoilla.
Olen siitä erittäin onnellinen, että yksikään naikkonen ei ole väkisin tunkeutunut meille, emme mekään ole menneet hänelle.
Meillä ei ole ollut mitään tarvetta heitä tuntea että pääsisi meitä haukkumaan.
Olen lasten äiti, enkä voisi kuvitella tilannetta, että en tuntisi lapsiani ja he olisivat valinneet isän naiset ennemminkuin minut.
Meillä oli joko tai, niin minä olin tottakai se jonka lapset halusi pitää.

Olisi kauheeta ajatelle etten tuntisi lapsiani kun olisivat vastaan tulleet. Nyt eivät isä ja lapset tapaile juuri ollenkaan, kun mies hylkäsi lapsensa pienenä, nyt laspet hylkäsi isän. Se on oikein minusta.

Emme ole koskaan tarvinneet kotiimme ylimääräisiä siivoojia tai kotiapua, aina ollaan pärjätty, miski nyt pitäisi tutustulla miehen nykkeröiden kanssa?? Ei onnistu meillä. Mies itsekin sanoi että hänen naiset ovat huonoa seuraa lapsillemme, joten ei ole koskaan tuonut heitä meille. Loistava päätös mieheltä joka itse lapsensa hylkäsi, tosin vieraan ulkopuolisen naikkosen avustamana ja kannustamana.

En ole mustasukkaista sorttia, mutta kyllä minua ärsyttää monella tapaa mieheni exä. Ollaan yritetty tutustua, mutta jotenkin tuntuu niin pahalle, kun nainen edelleen haikailee miestä takaisin,

Kemiat kolahti heti ekan kerran kun tavattiin, siis loistava tyyppi. Ystävyys on kehittynyt ja säilynyt nyt 13 v ja sille ei vaan voi mitään että miehen ex on loistotyyppi ja meillä menee hyvin yhteen. Helpottaa tietty kaikkien elämää.

Ex-mieheni nykyiseen on hiukan viileät välit,tai sanoisinko neutraalit.Ei olla vihoissa,pystytään olemaan samassa tilassa,mutta ei olla sukulaissieluja.
Mieheni exään on kohtalaisen lämpöiset välit.Käydään toisillamme kahvilla silloin tällöin,pärjätään samoissa juhlissa,nytkin miehen ex miesystävineen on tulossa syntymäpäiväjuhliini,kun on kutsuttu ja lupasivat tulla.Exäni on myös kutsuttu vaimoineen,eivät vielä ole ilmoittaneet,ehtivätkö.
Tähän ikään mennessä on jo oppinut oivaltamaan,että mitä sitä rääkkää elämäänsä ja itseään sellaisella kauhealla katkeruudella.Jokaisella on oma historiansa ja haluan ainakin olla sinut oman historiani kanssa ja siksi kutsuinkin juhlaani ihmisiä elämäni varrelta,olivat ne sitten nyxiä tai exiä.

Exän entisen uuden onnen kanssa tulimme hyvin toimeen,jopa ystävystyimme. Ja ystävyys jatkuu,vaikka exä ei saanut (vieläkään) pidettyä niitä housuja jalassaan ja erosivat.
Uusinta uutta onnea en ole tavannutkaan,hän ei halua tavata minua. Kieltämättä naurattaa,kun sovitusti vien lapsen isänsä luo,niin uo juoksee kiireesti sisään. Minun mielestäni asioita kummasti helpottaisi,kun hän vaan ymmärtäisi että minä olen olemassa ja pysyn,myös hänen miehensä elämässä,lähes päivittäisessä,sillä teemme töitä saman firman eteen..

Oman miesystäväni exän kanssa olemme tunteneet toistakymmentä vuotta,tulemme toimeen hienosti. Tässä tapauksessa taas ex-puolisot eivät tule toimeen,ja joudun olemaan jonkinlaisena filtterinä välissä..

Minä en ole koskaan hyväksynyt lasten ja mun elämääni ex miehen naisia koskaan! Meille ei ole tervetulleita eikä mekään olla menty sille kylään tai kahville. Emme kertakaikkiaan alistu siihen, että perheenrikoja tulisi meille meitä haukkumaan. Haukkukoon ihmisiä jotka sille kylään menee.
En ymmärrä miski pitäisi olla sydänystävää ja mielistellä.

Mieheni tulee hyvin toimeen kahden exänsä kanssa, kolmatta ei tapaile. Asumme yhden existä kanssa samassa talossa ja mies käy siellä päivittäin. itse en haluu tavatakkaan.

Kunnioitan ja arvostan mieheni exää ihmisenä ja lasten äitinä. Minulla ei ole kuitenkaan tarvetta pitää yhteyksiä tai luoda mitään suhdetta. Lasten juhlissa tapaamme, silloin olemme muodollisen ystävällisiä toisillemme.

Heh.. no hyvänen aika, miehen nykyiset naiset ei todellakaan kuulu minun ja lasten elämään mitenkaan. Olisin todella huolissani, jos mies kiikuttaisi naiset meille, uskoisin hänen menneen sekaisin, tai edelleen rakastavansa minua ja lapsia. Mutta uskon että hän kunnioittaa meitä niin paljon, ettei edes harkitse moista katastrofia ex perheelleen. Emme siis halua olla missään tekemisissä miehen naisten kanssa ikän! PISTE! En ole suvainnut että lapsetkaan näkisi moista kuvatusta.. huh kärsikööt mies ihan rauhassa omat mokat, kukaan muu ei kärsi niin paljon kuin mies itse, mutta itsepähän sotkunsa on aiheuttanut.

Oman exän kanssa olen hyvä ystävä.

Exän nykyisen kanssa tulemme toimeen ja välit ovat asialliset.

Nykyinen puolisoni tulee toimeen sekä exäni, että hänen nykyisensä kanssa.

Avopuolison exään suhtauduin aluksi neutraalisti, mutta kahden vuoden temppuilun jälkeen joudun toteamaan, etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä, asiallisissa enkä asiattomissa.

Miks sie aloit temppuileen?? Siitäs sais, kun temppuilit. Kannattaa katsoa pitkällä tähtäimellä, eikä alkaa kiukkuamaan, siitä saa itse vaan nenilleen.
Hyvä sulle!!

Mulla oli aluksi sellainen olo kun exällä alkoi uusi suhde, että haluan tutustua siihen uuteen naiseen. Mutta nyt kun suhde on kestänyt heillä yli vuoden ja lapset ja exän suku ovat tutustuneet tähän uuteen on oma mieli muuttunut.
Toisaalta jossain välissä joutuu toisen kohtaamaan jokatapauksessa kun muuttavat yhteen.Olisi tietenkin muutenkin hyvä tietää millainen ihminen katsoo lasteni perään ja muodostaa hänestä oma käsitykseni. Luulen kuitenkin ettei olla ollenkaan samanlaisia joten ei varmaan kumpikaan ala kahvittelemaan tai kaveeraamaan muutenkaan toistensa kanssa. Aika absurdia olis. Miksi pitäis jos itse haluaisin olla exäni kanssa ja olisin halunnut tulla toimeen perheenä.
Nyt olen kuitenkin jo alkanut hyväksyä eroa ja mitä vähemmän on tekemisissä exän kanssa sitä helpommalta tuntuu.

Erojahan on monenlaisia, mutta eronsyitä vain yksi. Siis jommankumman henkilökohtainen ongelma, joka yleensä kaataa avioliiton. Eron jälkeistä elämää ei missään nimessä kannata kaikkien yrittääkään laittaa saman kaavan mukaisesti. Joillakin eronjälkeen eletään aivan normaalisti, jossa molemmat vanhemmat jotenkin huolehtii tehtävistään.
On sitten olemassa niitä ongelmaihmisiä, joiden kanssa ei yhteistyö suju sitten millään. Siitä yleensä kärsii useampi ihminen. On olemassa sellainen kuvitelma, jossa eron jälkeen voitaisiin elää ilman ristiriitoja. Mutta se ei kerta kaikkiaan onnistu, jos vastassa on narsistinen ongelma ihminen. Hän tekee kaikkensa, jotta mikään ei onnistuisi. Hänellä ei ole minkäänlaisia rajoitteita tai omaatuntoa, vaan voi keksiä ja tehdä ihan mitä tahansa. Ole siinä sitten sovussa. Ja osapuoliahan on jo silloin useampia, on eronneet henkilöt sekä useasti uudet puolisot yritetään kaikin keinoin saamaan soppaan mukaan.
Siis ei kannata kärsiä huonosta omastatunnosta, vaikka entisen kanssa ei niin läheiset suhteet oliskaan. Eikä myöskään toiselle kattaa valmista pöytää, johon asettua ilman minkäänlaisia velvoitteita. Molemmat hoitakoon omat asiansa omalla tavallaan.

Ei ole tarvetta. Miksi pitäisi? Eikös nyksät kovaan ääneet huutele täällä, että exät ja lapset ei kuulu enää miehen elämään ja perheeseen?

Että miksi pitäisi sen nyksän kanssa tulla toimeen jos ei saa herranjestas ex miehenkään kanssa keskustella tai olla väleissä eikä isä saa lapsiaan nähdä, joka sentään on lasten isä ja ex puoliso ollut monet vuodet?????
AIka ovelaa! Ja aika ovela kyssäri.

En ole perheen rikkoja. Tapasimme mieheni kanssa, kun hänen ja exänsä erosta oli n. 4 vuotta. Meillä on molemmilla lapsia ja perheellämme menee oikein hyvin. Ainoa ongelma on, että mieheni exä tuntuu olevan erittäin katkera. Hän soittelee jatkuvasti ja arvostelee meitä ja meidän tapaamme toimia ja kasvattaa lapsia. Hänen mielestään minä tulin tähän suhteeseen vain rahan takia, vaikka minulla meni rahallisesti paljon paremmin kun olin yksin. Hän on ahne, ilkeä ja itsekäs akka ja odotan vain, että heidän lapsensa kasvaisivat pian aikuisiksi, jotta pääsisi tuosta kiusaajasta
Mieheni exän kanssa taas ollaan hyvissä asiallisissa väleissä, koska osaamme molemmat suhtautua järjellä. Eikä hän myöskään vienyt miestäni, olimme eronneet jo aikoja sitten.

ei tulla toimeen, exä kuvittelee asioiden suhteen olevan vielä se nyxä. Määrää mielivaltaisesti kaikesta. Miten lapset ovat, on aina exän mielen , työn ja menojen mukaan. Rasittava itsekeskeinen akka.

Alkuun mieheni exä ei halunnut nähdäkään minua. Hänen oli todella vaikea hyväksyä sitä, että mies löysi uuden onnen. Vaikka siis nainen oli itse halunnut erota jo aiemmin, minä en ollut eron syy. Meidän suhde kuitenkin eteni nopeasti, ja se oli exälle liikaa. Hän haukkui minua ja miestäni ympäri kaupunkia. Uhkasi että repii minulta pään irti yms. Aivan käsittämättömiä valheita jne. Hän haukkui minua myös miehelleni. Se oli kammottavaa aikaa... Pahinta oli se, että nainen haukkui meitä lasten kuullen.

Mutta ajan kanssa tilanne on rauhoittunut. Hän ei vieläkään puhu minusta muuta kuin pahaa pitkin kyliä, mutta enemmän on nykyään vain hiljaa. Hän tietää ettei saanut meitä eroamaan. Olemme nykyään naimissa ja yhteisiäkin lapsia on.

Nykyään pystymme jo tapaamaan ja lasten edessä tuo exä käyttäytyy asiallisesti, joskus jopa erittäin ystävällisesti. Haukkumiset hän hoitaa enää puhelimessa miehelleni. Mutta parannusta on paljon se, että pystymme jo tapaamaan esimerkiksi lasten "vaihdon" aikoina tms! Kyllä tämä tästä.:) Toivottavasti suunta jatkuu samana, ja hän oppii että haluan kaikille vain hyvää.

En ole edes tavannut koskaan mieheni ex-vaimoa. Tämä kuitenkin mustamaalaa minua mm. lapsilleen, jotka ovat meillä joka toinen viikonloppu. Hän haukkuu minua facebookissa (kuinka naurettavaa, sillä minä tai mieheni emme kuulu hänen kavereihinsa siellä ja näin ollen emme periaatteessa kumpikaan saisi näitä tekstejä edes luettavaksemme).. Hän on sitä mieltä, että rikoin heidän perheensä, mikä toisaalta on totta - mieheni jätti hänet minun takiani. Tosin jos suhde on rikottavissa, on yhdentekevää, kuka sen tekee ja vain ajan kysymys, milloin. Lisäksi heidän suhteensa oli mieheni kertoman mukaan ollut jo useamman vuoden täyttä kuraa, ja hän pysyi siinä vain ja nimenomaan lasten takia. Tavallaan ymmärrän ex-vaimon katkeruuden, mutta hänelläkin on ollut jo uusia miehiä, joten miksi ihmeessä enää valittaa? Lapset viihtyvät meillä, mitään varsinaisia ongelmia lasten suhteen ei ole ollut. Nainen vain vääntää joka aiheesta sanomista täysin turhaan, ilmeisesti hänen mielestään lapset eivät saisi nauttia täällä olostaan.

Tämän lisäksi hän vaivaa miestäni kaikenmaailman pikkuasioilla - pyytää lainaamaan rahaa muka lasten ruokaan, kun itse samalla hassaa rahansa kaikenmaailman osamaksuihin ja muuhun turhaan, vaikka kotiäitinä hänellä on talous hyvin tiukilla. Hän myös kuulostaa uusavuttomimmalta ihmiseltä kenestä olen kuullut - ei osannut itse katsoa netistä edes junalipun hintaa. Mieheni kokee jonkinlaista velvollisuutta auttaa häntä, koska hän haluaa varmistua siitä että ex-vaimo ja lapset pärjäävät, mutta rajansa kaikella. Olen monesti pyytänyt, että he keskustelisivat nimenomaan vain lasten asioita - mies on tästä naiselle sanonutkin, mutta silti vain muijalta tulee kaiken maailman juttuja jotka eivät tosiaankaan liity lapsiin.

Hohhoijaa.

Exälläni ei tietääkseni ole nyxää. Exäni on fiksu kaveri, joten uskoisin, että jos hänellä olisikin nyxä tai kun joku päivä on nyxä, on tyyppi asiallinen ja kunnollinen. Minulle ei tuota ongelmia ajatus esim. kaveruudesta nyxän kanssa. Mutta huomatkaa, että näin puhun, kun en vielä tiedä, miltä tuntuu sellainen tilanne.

Ajattelen ylipäätään, että jos kemiat kohtaavat jonkun kanssa, ei olosuhteilla ole väliä, oli kyseessä sitten kuka tahansa ja missä asemassa tahansa.
Kemioiden kohtaaminen tarkoittaa molemminpuoleista avoimuutta, rentoutta, kunnioitusta.

Katsotaan...miten sanon sitten, kun tilanne on toisin. Tällä hetkellä kuitenkin toivon exälleni onnellista elämää, ja että hän löytäisi rinnalleen ihmisen, joka rakastaa häntä ja tekee hänet onnelliseksi.